§. 24.
Nu förekommer ytterligare at wisas, Stockholm blifwa en Räntte-tagare af denna förlusten. Jag will intet påstå hela denna förlusten blifwa denna Stads winst; ty det händer här, som uti alla andra dylika författningar: Det upgår mycket mat och arbete förgäfwes, som nästan ingen kan sägas hafwa gagn utaf; men at det mästa stannar der, torde jag få lof at säga. Ty ponera1 wi, at Upstäderna intet behöfde mera än i Stockholm lasta ut och in sina wahror, och derwid, som i 21. §. är wist, dröja allenast 20 dagar, så kunna ju hela Besättningar af folk der ingalunda uppehålla sig, utan en märckelig Consumtion, som antingen directe måste falla uti denne Stads Inwånares händer, eller ock til de när intil gränsande fördärfweliga Krogar och Wärdshus, hwilcka åter få sina mästa behof från Stockholm, och på det sättet öka dess Handels-rörelse. De i samma §. omnämda Stapelstads utgifter, dem Norrbotningarne borde wid lastningen erlägga i Stockholm, falla icke mindre immediate i deras händer: Men lägga wi nu härtil, at wahran måste hel och hållen jämte dessa utgifter säljas i Stockholm, bör en Stockholms-Handlande för sit beswär, och flera månaders förlag göra sig säker om 2 000:de Daler Kopp:mt i det aldra minsta, för hwar sådan last, som ofwanföre är nämd, om han skal kunna räkna sig skadeslös, och dertil göra sig förslag uppå2, åtminstone en lika stor winst utom frakt och alla omgälder3, at hafwa sin utkomst deraf. Får Stockholms-boen nu Utomlands warorna så betalta, at han kan på dem hafwa denna i det knappaste af hwart Fartyg uträknade utkomst: Så säger jag, dessa 4 000:de Daler äfwen wara en ränta på Upstadens och Landtmannens bekåstnad. Kan någon wäl neka, at icke Upstads-Handlaren hade, om han såldt samma wahra på samma plats, som Stockholms-boen, äfwen fått samma pris som han. War icke samma wahra hans wälfångna egendom? Tillägger icke den naturliga Lagen hwar ägare frihet, at21 söka med sin wara sin bästa utkomst, hwarest han kan. Icke dess mindre måste Upstäderna, i följe af Handels-ordinantien lämna deraf en så dryg del til Stapelstaden, hwarföre han i samma mån kan mindre betala til Landtmannen.
§ 24
Nyt on lisäksi osoitettava, että Tukholma kerää hyödyn tästä menetyksestä. En tahdo väittää, että koko menetys koituisi Tukholman voitoksi. Tässä käy näet samoin kuin kaikissa samankaltaisissa tapauksissa: paljon ruokaa ja työtä menee hukkaan, eikä juuri kenenkään voi sanoa hyötyvän siitä. Mutta voitaneen kuitenkin sanoa että suurin osa voitosta jää Tukholmaan. Jos oletamme, ettei maakaupunkien tarvitsisi kuin purkaa ja lastata tavaransa Tukholmassa ja viipyä siellä pelkästään 20 päivää, kuten 21. pykälässä osoitettiin, niin kokonaiset miehistöt eivät voi oleskella siellä ilman tuntuvaa kulutusta. Siitä hyötyisivät joko suoraan kaupunkilaiset tai lähiseudun turmiolliset kapakat ja majatalot, jotka hankkivat suurimman osan tarpeistaan Tukholmasta ja näin kasvattavat sen kauppaa. Samassa pykälässä luetellut tapulikaupunkimaksut, joita norrbottenilaisten pitäisi lastauksesta maksaa Tukholmassa, menevät yhtä suoraan kaupunkilaisille. Jos tähän lisätään, että tavarat on myytävä näine kuluineen kokonaan Tukholmassa, tukholmalaiskauppiaan on saatava vaivoistaan ja useamman kuukauden varastoinnista vähintään 2 000 kuparitaaleria jokaisesta mainitun kaltaisesta lastista selvitäkseen tappioitta, ja tämän lisäksi elantonsa hankkiakseen hänen on toivottava, että rahtikulujen ja kaikkien maksujen jälkeen saa saman verran voittoa lisää. Jos tukholmalainen nyt saa ulkomailla tavaroista sellaisen maksun, että hänelle jokaisesta aluksesta kertyy tuo niukimmin laskettu tulo, niin väitän, että nämä 4 000 taaleria on myös saatu maakaupungin ja maaseudun asukkaan kustannuksella. Jos maakaupungin kauppias olisi myynyt samat tavarat samalla paikalla kuin tukholmalainen, voiko joku väittää, ettei hänkin olisi saanut samaa hintaa. Eivätkö samat tavarat olleetkin hänen rehellisesti hankkimaansa omaisuutta? Eikö luonnollinen laki annakin jokaisen omistajan21 yrittää vapaasti saada jokaisesta tavarasta mahdollisimman hyvän voiton missä hän vain kykenee. Tästä huolimatta maakaupunkien on kauppa-asetuksen mukaan luovutettava siitä huomattava osa tapulikaupungille, ja siksi ne joutuvat maksamaan saman verran vähemmän maaseudun asukkaalle.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 24.
Nu förekommer ytterligare at wisas, Stockholm blifwa en Räntte-tagare af denna förlusten. Jag will intet påstå hela denna förlusten blifwa denna Stads winst; ty det händer här, som uti alla andra dylika författningar: Det upgår mycket mat och arbete förgäfwes, som nästan ingen kan sägas hafwa gagn utaf; men at det mästa stannar der, torde jag få lof at säga. Ty ponera4 wi, at Upstäderna intet behöfde mera än i Stockholm lasta ut och in sina wahror, och derwid, som i 21. §. är wist, dröja allenast 20 dagar, så kunna ju hela Besättningar af folk der ingalunda uppehålla sig, utan en märckelig Consumtion, som antingen directe måste falla uti denne Stads Inwånares händer, eller ock til de när intil gränsande fördärfweliga Krogar och Wärdshus, hwilcka åter få sina mästa behof från Stockholm, och på det sättet öka dess Handels-rörelse. De i samma §. omnämda Stapelstads utgifter, dem Norrbotningarne borde wid lastningen erlägga i Stockholm, falla icke mindre immediate i deras händer: Men lägga wi nu härtil, at wahran måste hel och hållen jämte dessa utgifter säljas i Stockholm, bör en Stockholms-Handlande för sit beswär, och flera månaders förlag göra sig säker om 2 000:de Daler Kopp:mt i det aldra minsta, för hwar sådan last, som ofwanföre är nämd, om han skal kunna räkna sig skadeslös, och dertil göra sig förslag uppå5, åtminstone en lika stor winst utom frakt och alla omgälder6, at hafwa sin utkomst deraf. Får Stockholms-boen nu Utomlands warorna så betalta, at han kan på dem hafwa denna i det knappaste af hwart Fartyg uträknade utkomst: Så säger jag, dessa 4 000:de Daler äfwen wara en ränta på Upstadens och Landtmannens bekåstnad. Kan någon wäl neka, at icke Upstads-Handlaren hade, om han såldt samma wahra på samma plats, som Stockholms-boen, äfwen fått samma pris som han. War icke samma wahra hans wälfångna egendom? Tillägger icke den naturliga Lagen hwar ägare frihet, at21 söka med sin wara sin bästa utkomst, hwarest han kan. Icke dess mindre måste Upstäderna, i följe af Handels-ordinantien lämna deraf en så dryg del til Stapelstaden, hwarföre han i samma mån kan mindre betala til Landtmannen.
§ 24
Nyt on lisäksi osoitettava, että Tukholma kerää hyödyn tästä menetyksestä. En tahdo väittää, että koko menetys koituisi Tukholman voitoksi. Tässä käy näet samoin kuin kaikissa samankaltaisissa tapauksissa: paljon ruokaa ja työtä menee hukkaan, eikä juuri kenenkään voi sanoa hyötyvän siitä. Mutta voitaneen kuitenkin sanoa että suurin osa voitosta jää Tukholmaan. Jos oletamme, ettei maakaupunkien tarvitsisi kuin purkaa ja lastata tavaransa Tukholmassa ja viipyä siellä pelkästään 20 päivää, kuten 21. pykälässä osoitettiin, niin kokonaiset miehistöt eivät voi oleskella siellä ilman tuntuvaa kulutusta. Siitä hyötyisivät joko suoraan kaupunkilaiset tai lähiseudun turmiolliset kapakat ja majatalot, jotka hankkivat suurimman osan tarpeistaan Tukholmasta ja näin kasvattavat sen kauppaa. Samassa pykälässä luetellut tapulikaupunkimaksut, joita norrbottenilaisten pitäisi lastauksesta maksaa Tukholmassa, menevät yhtä suoraan kaupunkilaisille. Jos tähän lisätään, että tavarat on myytävä näine kuluineen kokonaan Tukholmassa, tukholmalaiskauppiaan on saatava vaivoistaan ja useamman kuukauden varastoinnista vähintään 2 000 kuparitaaleria jokaisesta mainitun kaltaisesta lastista selvitäkseen tappioitta, ja tämän lisäksi elantonsa hankkiakseen hänen on toivottava, että rahtikulujen ja kaikkien maksujen jälkeen saa saman verran voittoa lisää. Jos tukholmalainen nyt saa ulkomailla tavaroista sellaisen maksun, että hänelle jokaisesta aluksesta kertyy tuo niukimmin laskettu tulo, niin väitän, että nämä 4 000 taaleria on myös saatu maakaupungin ja maaseudun asukkaan kustannuksella. Jos maakaupungin kauppias olisi myynyt samat tavarat samalla paikalla kuin tukholmalainen, voiko joku väittää, ettei hänkin olisi saanut samaa hintaa. Eivätkö samat tavarat olleetkin hänen rehellisesti hankkimaansa omaisuutta? Eikö luonnollinen laki annakin jokaisen omistajan21 yrittää vapaasti saada jokaisesta tavarasta mahdollisimman hyvän voiton missä hän vain kykenee. Tästä huolimatta maakaupunkien on kauppa-asetuksen mukaan luovutettava siitä huomattava osa tapulikaupungille, ja siksi ne joutuvat maksamaan saman verran vähemmän maaseudun asukkaalle.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Purjehdusvapaus, § 23
Next Section: Purjehdusvapaus, § 25
Places: Stockholm
Names:
Biblical references:
Subjects: