Purjehdusvapaus, § 20

§. 20.

Wi hafwa nu warit begrepne deruti, at wisa den skada, som twång i Handel åstadkommer, för et Rike; men wåra motsäjare beropa sig immerfort6alltjämt på Handels-ordinantier och särskilta Privilegier. Huru liten rättighet de tillägga Stockholms Stad, at i all Handel allena spela mästare så In- som Utrikes, är §.§. 5, 6, 7, 8, och 9. tydeligen wist. Kom derföre min Läsare, och lät oss nu se litet längre in i saken, huru wida sådana Handels-ordinantier kunna anses för det Allmänna och hwar enskilt nyttiga. De hindra wissa Städer, antingen från all Utrikes eller någon Inrikes Handel. Det förra öde undergå alle Upstäder, och det senare hörer Öster- och Wästerbotningarna allena til.

Upstäderna ligga antingen så til, at de icke ens räcka til sjön, utan genom Stapelstäderna, eller ligga de ut med Saltsjön7havet och Segelbara fahrwatn.

Hwad nu de upp i landet liggande Upstäder beträffar, säger jag, at Handels-ordinantien i detta afseende är för dem aldeles onödig. Ty när någon Upstads Borgare transporterat sin til Utlänningen sälgbara wara til Stapelstaden, och derifrån enligt förordningen af år 17248förordningen af år 1724: Det som avses är det så kallade produktplakatet från 1724. Produkt­plakatets innehåll tolkas här på ett besynnerligt sätt eftersom plakatet endast var riktat mot utländska redare och import av utländska produkter, och på intet sätt rörde de svenska upp- och stapelstädernas rättigheter. I praktiken gav produktplakatet de svenska skeppen monopol både på import och export, men detta gynnade i synnerhet inte uppstäderna, vilket Chydenius visar i sin skrift Källan til rikets wan-magt några månader efter att Vederläggning gavs ut. I Självbiografi (1780) skriver Chydenius att produktplakatet som ämne var alldeles främmande för honom innan Salvius informerade honom om saken. Vederläggning publicerades några veckor efter att Chydenius anlänt till riksdagen i Stockholm och trycktes av Hesselberg, inte av Salvius. Den första versionen av Vederläggning skrevs redan 1763 och texten har uppenbarligen inte reviderats före tryckningen, åtminstone inte på den här punkten., får öfwerföra den hwart han behagar, utan större onera9skyldighet, pålaga, besvär; plur. av lat. onus, än dem Stapelstädernas inbyggare sjelfwa kännas wid, har han sannerligen alt hwad han kan begära. Naturen har sjelf bundit honom wid denna wägen, dertil behöfwes ingen ordinantie.

Men ligga Upstäderna ut med sjön, eller Segelbara fahrwatn, genom hwilka naturen banat dem en beqwämligare och gi17nare wäg, at idka Utlänsk sjöfart, och de icke dess mindre genom Handels-ordinantie twingas, at taga en större eller mindre afwäg til Stapelstaden, det är en sak af ömmare beskaffenhet.

1. alltjämt
2. havet
3. förordningen af år 1724: Det som avses är det så kallade produktplakatet från 1724. Produkt­plakatets innehåll tolkas här på ett besynnerligt sätt eftersom plakatet endast var riktat mot utländska redare och import av utländska produkter, och på intet sätt rörde de svenska upp- och stapelstädernas rättigheter. I praktiken gav produktplakatet de svenska skeppen monopol både på import och export, men detta gynnade i synnerhet inte uppstäderna, vilket Chydenius visar i sin skrift Källan til rikets wan-magt några månader efter att Vederläggning gavs ut. I Självbiografi (1780) skriver Chydenius att produktplakatet som ämne var alldeles främmande för honom innan Salvius informerade honom om saken. Vederläggning publicerades några veckor efter att Chydenius anlänt till riksdagen i Stockholm och trycktes av Hesselberg, inte av Salvius. Den första versionen av Vederläggning skrevs redan 1763 och texten har uppenbarligen inte reviderats före tryckningen, åtminstone inte på den här punkten.
4. skyldighet, pålaga, besvär; plur. av lat. onus

§ 20

Olemme yrittäneet todistaa, millaista vahinkoa pakko aiheuttaa valtakunnan kaupankäynnille. Mutta vastustajamme vetoavat aina vain kauppa-asetuksiin ja erilaisiin etuoikeuksiin. Pykälissä 5–9 on osoitettu selvästi, kuinka vähän oikeutusta asetukset ja erioikeudet antavat Tukholman kaupungille esiintyä ainoana mestarina kaikessa kotimaan- ja ulkomaankaupassa. Lukijani, seuraa minua, yrittäkäämme nyt katsoa vähän pitemmälle, selvittää voidaanko näitä kauppa-asetuksia pitää yleisen ja yksityisen edun mukaisina. Ne kieltävät tietyiltä kaupungeilta joko kaiken ulkomaankaupan tai määrätyn osan kotimaankaupasta. Edellisen kohtalon kokevat kaikki maakaupungit ja jälkimmäinen kohdistuu yksinomaan Pohjanmaan ja Länsipohjan asukkaisiin.

Maakaupunkien sijainti on joko sellainen, että ne voivat olla yhteydessä mereen vain tapulikaupunkien välityksellä, tai sitten ne sijaitsevat rannikolla purjehduskelpoisen vesiväylän äärellä.

Mitä tulee kuivalla maalla sijaitseviin maakaupunkeihin, väitän että kauppa-asetus on näissä kysymyksissä niiden osalta täysin tarpeeton. Kun joku maakaupungin porvari on kuljettanut ulkomaalaiselle myytävän tavaransa tapulikaupunkiin, ja saa vuoden 1724 asetuksen10vuoden 1724 asetuksen: Tarkoitetaan vuonna 1724 säädettyä ns. tuoteplakaattia. Sen sisältöä tulkitaan tässä merkillisellä tavalla, koska tuoteplakaatti kohdistui vain ulkomaisiin laivanvarustajiin ja ulkomaisten tavaroiden tuontiin, eikä mitenkään muuttanut Ruotsin maa- tai tapulikaupunkien oikeuksia. Käytännössä asetus antoi ruotsalaisille laivoille monopolin niin viennissä kuin tuonnissa, mutta tämä ei koitunut millään tavalla hyödyksi varsinkaan maakaupungeille, kuten Chydenius osoitti Valtakunnan heikkouden lähde -kirjoituksessaan pari kuukautta Purjehdusvapauden jälkeen. Omaelämäkerrassaan (1780) Chydenius kirjoitti tuoteplakaatista, että ”asia oli minulle aluksi täysin vieras”, kunnes Lars Salvius informoi häntä. Purjehdusvapaus julkaistiin pari viikkoa sen jälkeen, kun Chydenius oli saapunut valtiopäiville, ja sen painoi Peter Hesselberg, ei Salvius. Kirjoitushan oli laadittu alun perin jo 1763, ja ainakaan näiltä osin sitä ei ilmeisesti uudistettu ennen painamista. mukaan viedä sen sieltä minne haluaa, ja lisäksi ilman suurempaa maksua kuin tapulikaupunkien asukkailta vaaditaan, silloin hänellä on kaikki mitä hän voi pyytää. Itse luonto on sitonut hänet tälle tielle, eikä siinä tarvita mitään asetusta.

Jos sen sijaan maakaupungit sijaitsevat meren tai purjehduskelpoisen vesireitin äärellä, jolloin luonto on tarjonnut niille mukavamman ja suoremman17 kulkutien ulkomaiselle merenkululle, mutta kauppa-asetus pakottaa ne siitä huolimatta kulkemaan pitemmän tai lyhyemmän kiertotien tapulikaupunkiin, silloin kysymys on kiperämpi.

1. vuoden 1724 asetuksen: Tarkoitetaan vuonna 1724 säädettyä ns. tuoteplakaattia. Sen sisältöä tulkitaan tässä merkillisellä tavalla, koska tuoteplakaatti kohdistui vain ulkomaisiin laivanvarustajiin ja ulkomaisten tavaroiden tuontiin, eikä mitenkään muuttanut Ruotsin maa- tai tapulikaupunkien oikeuksia. Käytännössä asetus antoi ruotsalaisille laivoille monopolin niin viennissä kuin tuonnissa, mutta tämä ei koitunut millään tavalla hyödyksi varsinkaan maakaupungeille, kuten Chydenius osoitti Valtakunnan heikkouden lähde -kirjoituksessaan pari kuukautta Purjehdusvapauden jälkeen. Omaelämäkerrassaan (1780) Chydenius kirjoitti tuoteplakaatista, että ”asia oli minulle aluksi täysin vieras”, kunnes Lars Salvius informoi häntä. Purjehdusvapaus julkaistiin pari viikkoa sen jälkeen, kun Chydenius oli saapunut valtiopäiville, ja sen painoi Peter Hesselberg, ei Salvius. Kirjoitushan oli laadittu alun perin jo 1763, ja ainakaan näiltä osin sitä ei ilmeisesti uudistettu ennen painamista.

Unfortunately this content isn't available in English