[1]
Ödmiukt Me[morial]
Sedan jag af flera omständighe[ter] förnummit1 hwad uppmärksamhet och widriga2 omdömmen m[in g]enom trycket utgifna skri[ft ka]llad Rikets hielp genom en naturlig finance System undergåt, som ei annat kan än röra mig såsom dess uphofsman har jag trodt min skyldighet fordra at för Riksens Högl. Ständer, som egentel:n är det ställe hwarest en Riksdagsman öppenhiertigt får yttra sig gifwa de anledningar wid handen, som föranlåtit mig til samma arbetes utgifwande, på det Ri[k]sens Högl: Ständer och efterwärden däraf må finna huru wida jag förbrutit mig derutinnan eller ei.
Jag kan upprichtigt betyga at jag med innerlig oro i Högw: Pr: Ståndet bijwistade öfwerläggningarna rörande Secr: Utskottets Extr: Prot. om Coursens fällande, genom hwilckets bijfall ei allenast Coursens fällande efter hand blef på wist sätt faststält, utan ock Secr: utskottet updragit at de dertil nödiga författningar directe hos Hans Kongl: Maij:stt til wärckställighet anmäla, ehuru Secr: Utskottets instruction3 uttryckeligen förmår, at alla medel til wäxel Coursens fällande [med] mera böra icke annorlunda än [af][2] Riksens Ständer in plenis4 [afslutas.] Det lugnade mig likw[äl], a[t opera]tion sku[lle] börjas under Riksens Högl: S[tände]rs egen sam[m]anwaru och tilsyn och at Secr: Utskottet hänsköt i samma sitt [be]tänck[an]de til Riksens [Hög]l. Ständer sielfw[a at] upgifwa om de wis[te] någ[ot a]nnat, nyttig[ar]e förslag til uphielpande af Rikets Financer.
En så wigtig och inbunden5 sak, som då första gången war hos Riksens Hl: Ständer under ventilation kunde omöjeligen i en hast utforskas, Förslagets goda [och o]nda fölgder t[y]deligen [utr]önas o[ch] [än min]dre af Riksens Högl: Ständer n[ågot] nytt och mogit försl[ag] [upgiöras.] Jag har altid ansedt [Financer]nas reglerande för en hufw[udsak til] Rikets hielp, och för en af de aldr[a] wigtigaste orsaker hwarföre Riksens Högl. Ständer nu trädt tilsammans, derjemte föll det mig mer än bekymmersamt före huru de förnämsta Financ[e] oredor i framflutna tider härst[a]mmat af wälmenta, m[en] förhastade steg af de förra R[iksda]garnas Secreta Utskott och Banco Deputation[er] hwilcka dels blifwit tagna i hem[li]ghet dels ock genom Plenorum utwärckade bijfall, i ämnen som dem til sina fölgde[r] ei kun[n]at wara noga bekanta. Den [ö]m[he]t och nit hwarmed jag i [alt] öfrigit sökt handtera Rikets och Medborgares wäl pålade mig då at i synnerhet härutinnan skaffa mig närmare lius, på det jag med t[rygghet][3] måtte kunna f[ullgiöra] hwad Nation af mig äfwen [i den] delen såsom af en Riksdags man hafwer at fo[r]dra. Wid en sådan undersökning, och ju mera jag med urskil[ln]ing granskat målet, ju wissare [har] min öfwertygelse blifwit om näringarnas och alla Debitorers6 lidande genom en fallande Cours, och det förnämligast på samma grunder hwarmed Secreta U[t]skottet bewisat skadan af Coursens hastiga fall emedan jag aldrig annat kan finna, än at samma förlust nödwändigt måste existera fast Coursen fälles successive,7 ehuru det ei blifwer aldeles så synbart. Härtil kom äfwen en annan omständighet, som förmådde mig at gå i en noga granskning af saken. Högw. Prästa Ståndet har genom sitt förtroende satt mig i Bewilnings Deputation, hwarest jag kommer at på hemmawarande Rikets undersåtare projectera8 skatter och afgifter; ingen ting kan wara ömmare än detta i en tid då Rikets behof wida öfwerstig[er] alt hwad undersåtare förmå draga til sammans. Här råkade jag i yttersta willrådighet. Det war ännu intet u[t]stakat, hwad daler betydde, eller huru många mark Coursen skulle årl. falla, likwäl skulle dalrar bewiljas,9 och ju flera mark coursen årl. skulle f[a]ll[a]
jag har aldrig blindwis
kun[n]at följa […]
jag trotsar owännen at
wisa min hand wara
s[mu]tsig
at [u]tan öfwertygelse återkalla
röjer et nedrigt hierta10 [4]
ju drygare och större skulle den bewiljade11 [sum]man blifwa under samma dale[r]tal. Derjemte ansåg jag för oneke[ligit] at ju drygare realisations grund12 Ba[n]qven skulle åtaga sig för sina sedlar, [ju] angelägnare måste Banqven wara, [at f]å in sin fordran [a]f Kronan och i samma mån måste Riksens Ständer åtaga sig en drygare Bewillning för at sätta Kronan i stånd at afbörda antingen räntor el:r hufwudstol13 af sin skuld i Banqven. Äntel:n14 har jag af gamla han[d]lingar funnit, atoachtadt många alfwarsa[mm]aste försök som i äldre tider til R[äk]newärdets nedsättande blifwit gi[or]de har doch sådant i alla tider blifwit i wärkställigheten omöjeligt. Hwarföre jag äfwen befarar, och i min öfwertygelse med full wisshet kan försäkra, at det ei eller nu låter sig göra.
I ansende til alt detta, och som intet annat warit mig ömmare om hiertat än Rikets hielp och dessa Ständers heder hos sednaste efterwerlden15 har jag upgifwit för mer än halft år sedan i Banco Deputation dessa och flera ömmande considerationer,16 med uttryckeligit fö[r]behåll at i fall Banco Deputation derpå ei behagade hafwa något afsende, jag då wille dessa mina skäl lägga f[ör a]ll[5]mänhetens ögon, på det jag [i händel]se af en ömkelig fölgd genom [den] redan antagna System i en fr[amtid] ei måtte finnas haft deruti n[ågon] del.17
Alt sedan har jag med flit18 sö[kt der]as sälskap som jag trodt kunna med[de]la mig mera lius i dylika ären[de]r, i mening at bätre blifwa underrättad om saken, men antingen nu felet bestått i mitt för mycket inskränkta begrep, eller någon naturlig enwishet, som jag icke sielf kan weta, eller otilräckeliga motskäl blifwer doch det wist, at jag af alt hwad anfört blifwit ei kunnat annat fatta än at coursens fällande efter hand wore skadelig.
Har jag felat härutinnan, som wäl kan wara möjeligit, ty menniskiors lått har ei blifwit at wara derifrån befriade, så äger ju Högsta Magten at utan minsta afsende på min skrift taga hwad steg de finna bäst [och geno]m en wederl.19 stilla allmänhetens upmärksamhet. Har jag den lyckan, at sielf framdeles finna mig öfwertygad, det jag farit wilse, så är jag redebogen20 at sielf wederlägga mina egna satser. Det wanpryder intet en redelig Medborgare som blot söker Fosterlandets wäl at förkasta sina egna och antaga andras medel at hielpa det samma, när han finner dem göra bätre wärckan, men at af fruchtan eller til någras wälb[e]hag utan öfwertygelse återkalla sina satt[ser][6] röjer et nedrigt hierta,21 och [kan al]dr[a] minst begäras af den, som [för det] allmännas skuld icke hållit sig undan i några fa[r]ligheter, e[l]ler haft några nedriga afsigter, ock kan trottsa sielfwa afwunden at wisa sina händer wara smut[si]ga.22
Mi[n a]fsi[gt] har warit och lyser på hwart blad i mi[n] skrif[t], at en gång för alla hielpa näringarna utur sitt i råkade bråk,23 och til en betydande del lindra undersåtares bewilningar, dessa hafwa i mitt tycke warit så [sto]ra ändamål at jag åsido satt alt som kunnat hindra m[ig] at winna dem. Jag har intet känt en enda [fö]rfattning, som wid denna Riksdag än blifw[i]t [ta]gen emot de botemedel jag föreslag[it] och jag har tr[odt] at ingen ting kan gagna m[era Högsta] magten, än at få anledn[ingar] [at] täncka om fölgderna af sitt beslu[t] så länge det ännu ei gått i wärckställ[i]gh[et] kan då antingen med så mycket stö[rre] trygghet fastställas, eller om fö[lgderna] blifwe för Riket och näringarna [för svå]ra heldre straxt ändras, [än at en] framtid skulle nödsakas at gör[a sådant] och Riket emedlertid blifwa lidande.
Den frihet med hwilcken Auctorer [re]dan i framfa[r]na tider, men besynne[rli]gast24 under d[en]na Riksdag yttrat sig om äldre och nyare från Högsta Ma[gten] wercke[l:n] emanerade25 författningar, har [äf]wen försäkrat mig om samma förmån, och j[a]g ha[r][7] nu den l[y]cka[n at kun]na [ä]rhindr[a] [Rik]sens Högl. S[tänder] [a]t äfwen i [Ma]rt[ii] månad i d[etta å]r, oc[h] således lån[gt efter] Ständer[nas ta]gn[a be]slut om Cour[sens] fälland[e, til e]tt wist markt[a]l årl. ä[r med] Högl. Ri[d]erskapets och Ad[e]lens tilstå[nd] H[err] Barons o[ch] Öfwersten Christ[e]r Hor[ns M[emorial26 i] sam[ma] ämne genom trycket kommit för allmänhetens ögon. hwaruti han ei allenast i det hufwudsakeligaste drifwer en satts med mig, utan nytiar äfwen nästan aldeles samma talesätt, som de äro, hwilcka anses för anstöteliga i min skrift, han säger Pag: 24: at genom sedelståckens indragning uta[n] wärdets fixerande på sedeln fall[a] wij ifrån den ena ex-tremiteten til den andra.27 pag: 25. Lika så litet det båtar28hjälper, gagnar i hungersnöd sätta en wiss taxa på spannemål, äfwen så litet tycker mig det hielper at reglera wäxel cours igenom förordningar, så länge myntfoten eller wärde på Sedel myntet icke är faststält. Pag: 26. heter det Hwad den uträkningen angår at småningom och år för år bringa wäxel Coursen til fallande /:detta är just Ständernas tagna beslut:/ tycker mig måste i wärckställigheten åtminståne blifwa skadelig om icke aldeles omöjelig.29 Pag: 27: deremot blifwer wärckan helt annorlunda om det undan gömde goda myntet30 på en gång bringas i Circulation, som NB: ei kan ske förr än sedel myntet fått ett stadgat wärde, hwilcket äfwen just är min hufwu[d]satts. Han fortfar widare på samma s[ätt][8] [och sä]ger om samma högsta [Ma]gtens tagna beslut at smånin[gom fä]lla coursen uttryckeligen [at den]na plan är grundad på en pe[titio] principii31 eller obewist satts [so]m åtskilligt annat.
Jag är således intet den enda som under åtniutande af Riksens Högl: Ständ[ers fö]rtroe[n]de, tä[nkt] och skrifwi[t em]ot dett[a] beslut [då] jag uti H:r Öfwersten [o]ch Riddaren Horn hafwer en så pålitelig wägwisare, och hwars fotspår jag anser för en heder at följa. Saken är mera öm än mången wid första påsende kan föreställa sig. den rörer Rikets ögna sten. Man uplyses aldrig för mycket deruti, och dertil gifwa inkast bästa anledning.32
Riksens Högl. Ständer täcktes [der]före wärdas granska saken, och g[enom] et lykligt beslut derutinnan, g[öra Na]tion i sin tid lyckelig och nög[d och] sitt namn bland Swens[ka] [Stän]der odödeligt.
H:r Bar: öfwersten och Riddaren Har så wäl i ansende til sina öfriga stora egenskaper som i synnerhet för sin i detta memorial wista grundel:a insigt i Banco ärender och Nijt för Rikets wäl wunnit sitt Stånds förtroende at blifwa Banco Fullmägtig. Utan minsta afsende på egen winst heder eller förmån, har jag arbetat i samma ämne, och anhåller derföre om intet annat än et blidt omdömme öfwer min wälmening.
[1]
Nöyrä muistio
Olen saanut useista eri yhteyksistä tietooni, millaista huomiota ja millaisia paikkaansapitämättömiä arvioita painosta julkaistu kirjoitukseni Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla on saanut osakseen, ja pakostakin ne koskettavat minua sen tekijänä. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että esitän valtakunnan korkea-arvoisille säädyille ne syyt, jotka ovat saaneet minut julkaisemaan mainitun teoksen. Onhan tämä itse asiassa se paikka, jossa valtiopäivämies saa avoimesti puhua. Teen tämän siksi, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt ja jälkimaailma saisivat selville, olenko siinä tehnyt rikkeen vai en.
Voin vilpittömästi vakuuttaa, että osallistuin suuresti huolestuneena kunnianarvoisessa pappissäädyssä käytyihin neuvotteluihin koskien kurssin laskemista käsittelevän salaisen valiokunnan pöytäkirjanotetta, jonka saaman kannatuksen kautta kurssin vähittäinen laskeminen tietyllä tavalla tuli vahvistetuksi. Myönteisen päätöksen pohjalta myös salaiselle valiokunnalle annettiin tehtäväksi laatia suoraan hänen kuninkaalliselle majesteetilleen esitys tarvittavista asetuksista toimeenpanoa varten, vaikka salaisen valiokunnan ohjesäännössä nimenomaan määrätään, että kaikki vaihtokurssin laskemista koskevat päätökset jne. tulee nykyään[2] tehdä valtakunnan säätyjen täysistunnoissa eikä muilla tavoin.33 Minua lohdutti silti se, että operaatio oli tarkoitus aloittaa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ja niiden omassa valvonnassa, ja että salainen valiokunta samassa mietinnössään antoi valtakunnan korkea-arvoisille säädyille tehtäväksi ilmoittaa, mikäli ne tietävät jonkin muun hyödyllisemmän ehdotuksen valtakunnan talouden kohentamiseksi.
Niin tärkeää ja vaikeaa asiaa, joka silloin ensimmäistä kertaa oli valtakunnan säätyjen käsiteltävänä, ei mitenkään voitu pikaisesti tutkia. Ehdotuksen hyviä ja huonoja seurauksia ei voitu saada tarkasti selville, saati että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt olisivat voineet laatia mitään uutta ja kypsää ehdotusta. Olen aina pitänyt rahaolojen säätelyä pääasiana valtakunnan auttamisessa, ja eräänä kaikkein tärkeimmistä syistä sille, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt nyt ovat kokoontuneet. Sen lisäksi minusta vaikutti enemmän kuin huolestuttavalta, miten mitä vakavimmat talouden epäselvyydet menneinä aikoina ovat johtuneet hyvää tarkoittavista, mutta hätäisesti tehdyistä ratkaisuista edellisten valtiopäivien salaisissa valiokunnissa ja pankkideputaatioissa. Ne on osittain tehty salassa, osittain myös täysistunnoilta hankitulla tuella, mutta ne ovat koskeneet asioita, joiden seurauksia niistä päättävät eivät ole voineet tarkoin tuntea. Se huolellisuus ja ahkeruus, jolla olen kaikissa muissa asioissa yrittänyt käsitellä valtakunnan ja kansalaisten etua, velvoitti minua silloin erityisesti tässä asiassa hankkimaan tarkempaa tietoa, jotta turvallisesti[3] voisin täyttää ne odotukset, joita kansakunta minulta näiltä osin ja myös valtiopäivämiehenä vaatii. Tätä tutkiessani, ja mitä yksityiskohtaisemmin olen tarkastellut asiaa, sitä varmemmin olen vakuuttunut siitä, että elinkeinot ja kaikki velalliset kärsivät laskevasta kurssista. Tämä näkemys on pääosin perustunut samoihin seikkoihin, joilla salainen valiokunta on osoittanut kurssin nopean laskun vahingollisuuden, sillä en voi asiaa muulla tavoin käsittää, kuin että kurssin vähittäisen laskemisen seurauksena on välttämättä samanlainen tappio, vaikka se ei olekaan aivan yhtä selvästi havaittavissa. Tähän liittyi myös eräs toinen seikka, joka antoi minulle tilaisuuden tarkkaan tutkia asiaa. Kunnianarvoisa pappissääty on osoittanut minulle luottamuksensa ja asettanut minut suostuntadeputaation jäseneksi, jossa tehtäväni on laatia ehdotuksia veroiksi ja maksuiksi kotona olevien valtakunnan alamaisten maksettaviksi. Mikään ei voi olla tärkeämpi tehtävä näinä aikoina, jolloin valtakunnan tarpeet ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä alamaiset kaikkiaan voivat saada kokoon. Tässä kohdin jouduin mitä suurimman neuvottomuuden valtaan. Ei ollut vielä määritetty, mitä taalerilla oikein tarkoitettiin, eikä miten monta markkaa kurssi vuosittain tulisi laskemaan. Silti suostunnat piti tehdä taalereissa, ja mitä enemmän markkakurssi vuosittain laskisi,[4] sitä kalliimmaksi ja suuremmaksi suostuntaveron summa kasvaisi taaleriluvun säilyessä samana. Lisäksi mielestäni oli kiistatonta, että mitä suurempi olisi se arvon muutos, jonka pankki sitoutuisi seteleilleen tekemään, sitä tarkempi pankin olisi oltava sen suhteen, että se saa saatavansa kruunulta. Valtakunnan säätyjen täytyisi myös samassa suhteessa sitoutua suurempaan suostuntaan, jotta kruunu pystyisi selviämään pankkilainansa koroista tai pääomasta. Lopulta olen vanhoista asiakirjoista havainnut, että useista mitä vakavimmista yrityksistä huolimatta, joita menneinä aikoina on tehty laskenta-arvon alentamiseksi, on niiden toimeenpano kaikkina aikoina ollut mahdotonta. Siksi myös pelkään, että tämä toimenpide ei nytkään ole tehtävissä, ja tämän voin vakuuttaa vakaumukseni täydellä varmuudella.
Tämä kaikki huomioiden, ja koska mikään muu ei ole ollut niin lähellä sydäntäni kuin valtakunnan auttaminen ja sen säätyjen kunnia kaukaisimpienkin jälkipolvien silmissä, olen yli puoli vuotta sitten tuonut nämä ja muita kipeitä näkemyksiä pankkideputaation tietoon. Olen tehnyt sen sillä nimenomaisella varauksella, että jos pankkideputaatio ei katsoisi tarpeelliseksi huomioida niitä, tulisin esittämään nämä perusteeni[5] yleisölle. Tämä siksi, että jos jo omaksutulla järjestelmällä tulevaisuudessa olisi onnettomat seuraukset, niin nähtäisiin, että minulla ei ole ollut siinä mitään osaa.34
Siitä lähtien olen ahkerasti hakeutunut sellaisten seuraan, joiden olen kuvitellut voivan valaista minua lisää näistä kysymyksistä. Tarkoitukseni on ollut hankkia parempi käsitys asiasta. Olkoon vika minun liian rajallisessa käsityskyvyssäni, tai jonkinlaisessa synnynnäisessä itsepäisyydessä, josta en itse voi olla tietoinen, tai vastaväitteiden puutteellisuudessa, mutta kuitenkin on varma, että kaiken esitetyn perusteella en ole voinut päätyä muuhun lopputulokseen kuin että kurssin pudottaminen vähitellen olisi vahingollista.
Jos olen erehtynyt tässä, mikä hyvinkin voi olla mahdollista, sillä ihmisen osaksi ei ole tullut erehtymättömyys, niin silloinhan korkein valta voi, kirjoitustani vähääkään huomioimatta, tehdä parhaaksi katsomansa toimenpiteet ja vastineella tyynnyttää yleisön huomion. Jos olen niin onnekas, että tulen tulevaisuudessa itse vakuuttuneeksi erehdyksestäni, niin olen valmis itse kumoamaan omat väitteeni. Rehelliselle kansalaiselle, joka pelkästään etsii isänmaan etua, ei ole häpeäksi omaksua muiden keinoja sen auttamiseksi ja hylätä omansa, kun hän huomaa edellisten vaikuttavan paremmin. Mutta omien väitteidensä peruminen pelosta tai joidenkin miellyttämiseksi ja ilman vakaumusta[6] paljastaa alhaisen sydämen. Sellaista voi kaikkein vähiten pyytää henkilöltä, joka ei ole pakoillut mitään vaaroja yleistä etua ajaessaan, jolla ei ole ollut alhaisia pyrkimyksiä ja joka voi haastaa itse kateuden osittamaan, ovatko hänen kätensä likaiset.
Tarkoitukseni, joka loistaa kirjoitukseni joka sivulta, on ollut auttaa elinkeinot lopullisesti pois siitä sotkusta, johon ne ovat joutuneet, ja lievittää huomattavasti alamaisten suostuntaveroja. Nämä ovat mielestäni olleet niin suuria tavoitteita, että olen sysännyt syrjään kaiken, joka olisi voinut estää minua saavuttamasta niitä. Tietooni ei ole toistaiseksi tullut yhtäkään näillä valtiopäivillä hyväksyttyä asetusta, joka olisi esittämieni parannuskeinojen vastainen. Olen luullut, että mikään ei voi olla ylimmälle vallalle enempää hyödyksi, kuin että se saa tilaisuuden pohtia uudelleen tietyn päätöksen seurauksia niin kauan kuin sitä ei vielä ole pantu toimeen. Se voidaan silloin paljon turvallisemmin vahvistaa, tai jos sen seuraukset valtakunnalle ja elinkeinoille olisivat liian raskaat, se voitaisiin mieluummin heti muuttaa. Silloin sitä ei jouduttaisi tekemään tulevaisuudessa pakon edessä, eikä valtakunta joutuisi sillä välin kärsimään.
Se vapaus, jolla kirjoittajat jo menneinä aikoina, mutta erityisesti näiden valtiopäivien aikana ovat lausuneet mielipiteensä vanhemmista ja uusimmista ylimmän vallan todella jo antamista asetuksista, on myös vakuuttanut minut tällaisen mahdollisuuden olemassaolosta. Ja minulla on[7] nyt onni saada muistuttaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä siitä, että myös tämän vuoden maaliskuussa, ja siten pitkään säätyjen tekemän kurssien pudottamista tiettyyn vuosittaiseen markkalukuun koskevan päätöksen jälkeen, on korkea-arvoisen ritariston ja aateliston luvalla herra paroni ja eversti Christer Hornin muistio35 samasta aiheesta tullut painosta yleisön saataville. Siinä hän ei pelkästään aja pääosin samaa väitettä kuin minä, vaan käyttää lähes samoja sanamuotoja kuin ne, joita pidetään loukkaavina minun kirjoituksessani. Sivulla 24 hän sanoo: että setelikannan poisvetämisellä ilman setelien arvon kiinnittämistä joudumme yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Sivulla 25: Yhtä vähän kuin nälänhädässä kannattaa asettaa tietty hinta viljalle, yhtä vähän mielestäni on apua siitä, että vaihtokurssia säädellään asetuksilla, niin kauan kuin rahakantaa tai setelirahan arvoa ei ole määritelty. Sivulla 26 sanotaan: mitä siihen laskelmaan tulee, että hiljalleen ja vuosi vuodelta saatetaan vaihtokurssi laskemaan (juuri tämä on säätyjen tekemä päätös) tulee mielestäni sen toimeenpano olemaan ainakin vahingollista ellei aivan mahdotonta. Sivulla 27: Sitä vastoin vaikutus tulee olemaan täysin erilainen, jos piilotettu hyvä raha36 saadaan kerralla kiertoon, mutta huomaa: tämä ei voi tapahtua ennen kuin setelirahan arvo on vakiintunut. Juuri tämä on myös minun pääväitteeni. Hän jatkaa samalla tavalla[8] ja sanoo paljon muun lisäksi nimenomaisesti samasta ylimmän vallan päätöksestä koskien kurssin pudottamista vähitellen, että tämä suunnitelma perustuu kehäpäätelmälle tai todistamattomalle väitteelle.
En siten ole ainoa, joka valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen luottamusta nauttivana on ajatellut ja kirjoittanut tämän päätöksen vastaisesti, kun minulla on herra eversti ja ritari Hornissa niin luotettava tiennäyttäjä, jonka jalanjäljissä on mielestäni kunnia kulkea. Asia on paljon herkempi kuin moni ensi katsomalla voi kuvitella, sillä se koskee valtakunnan silmäterää. Sitä ei voida koskaan valottaa liikaa, ja siihen antavat vastaväitteet parhaimman opastuksen.
Valtakunnan korkea-arvoiset säädyt suvainnevat siksi ryhtyä tutkimaan asiaa ja päättämällä sen suotuisalla tavalla tekevät kansakunnan omana aikanaan onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Samalla he tekisivät nimestään kuolemattoman Ruotsin säätyjen joukossa.
Herra paroni ja eversti ja ritari on sekä muut suuret ominaisuutensa huomioiden että erityisesti tässä muistiossaan osoitetun perusteellisen pankkiasioiden tuntemuksensa ja valtakunnan eduksi osoitetun velvollisuudentuntonsa takia saavuttanut säätynsä luottamuksen ja tullut valituksi pankkivaltuusmieheksi. Olen työskennellyt saman aiheen parissa ilman vähäisintäkään pyrkimystä oman voiton, kunnian tai edun saavuttamiseksi, ja siksi en pyydä muuta kuin suosiollista arviota hyväntahtoisuudestani.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Ödmiukt Me[morial]
Sedan jag af flera omständighe[ter] förnummit37 hwad uppmärksamhet och widriga38 omdömmen m[in g]enom trycket utgifna skri[ft ka]llad Rikets hielp genom en naturlig finance System undergåt, som ei annat kan än röra mig såsom dess uphofsman har jag trodt min skyldighet fordra at för Riksens Högl. Ständer, som egentel:n är det ställe hwarest en Riksdagsman öppenhiertigt får yttra sig gifwa de anledningar wid handen, som föranlåtit mig til samma arbetes utgifwande, på det Ri[k]sens Högl: Ständer och efterwärden däraf må finna huru wida jag förbrutit mig derutinnan eller ei.
Jag kan upprichtigt betyga at jag med innerlig oro i Högw: Pr: Ståndet bijwistade öfwerläggningarna rörande Secr: Utskottets Extr: Prot. om Coursens fällande, genom hwilckets bijfall ei allenast Coursens fällande efter hand blef på wist sätt faststält, utan ock Secr: utskottet updragit at de dertil nödiga författningar directe hos Hans Kongl: Maij:stt til wärckställighet anmäla, ehuru Secr: Utskottets instruction39 uttryckeligen förmår, at alla medel til wäxel Coursens fällande [med] mera böra icke annorlunda än [af][2] Riksens Ständer in plenis40 [afslutas.] Det lugnade mig likw[äl], a[t opera]tion sku[lle] börjas under Riksens Högl: S[tände]rs egen sam[m]anwaru och tilsyn och at Secr: Utskottet hänsköt i samma sitt [be]tänck[an]de til Riksens [Hög]l. Ständer sielfw[a at] upgifwa om de wis[te] någ[ot a]nnat, nyttig[ar]e förslag til uphielpande af Rikets Financer.
En så wigtig och inbunden41 sak, som då första gången war hos Riksens Hl: Ständer under ventilation kunde omöjeligen i en hast utforskas, Förslagets goda [och o]nda fölgder t[y]deligen [utr]önas o[ch] [än min]dre af Riksens Högl: Ständer n[ågot] nytt och mogit försl[ag] [upgiöras.] Jag har altid ansedt [Financer]nas reglerande för en hufw[udsak til] Rikets hielp, och för en af de aldr[a] wigtigaste orsaker hwarföre Riksens Högl. Ständer nu trädt tilsammans, derjemte föll det mig mer än bekymmersamt före huru de förnämsta Financ[e] oredor i framflutna tider härst[a]mmat af wälmenta, m[en] förhastade steg af de förra R[iksda]garnas Secreta Utskott och Banco Deputation[er] hwilcka dels blifwit tagna i hem[li]ghet dels ock genom Plenorum utwärckade bijfall, i ämnen som dem til sina fölgde[r] ei kun[n]at wara noga bekanta. Den [ö]m[he]t och nit hwarmed jag i [alt] öfrigit sökt handtera Rikets och Medborgares wäl pålade mig då at i synnerhet härutinnan skaffa mig närmare lius, på det jag med t[rygghet][3] måtte kunna f[ullgiöra] hwad Nation af mig äfwen [i den] delen såsom af en Riksdags man hafwer at fo[r]dra. Wid en sådan undersökning, och ju mera jag med urskil[ln]ing granskat målet, ju wissare [har] min öfwertygelse blifwit om näringarnas och alla Debitorers42 lidande genom en fallande Cours, och det förnämligast på samma grunder hwarmed Secreta U[t]skottet bewisat skadan af Coursens hastiga fall emedan jag aldrig annat kan finna, än at samma förlust nödwändigt måste existera fast Coursen fälles successive,43 ehuru det ei blifwer aldeles så synbart. Härtil kom äfwen en annan omständighet, som förmådde mig at gå i en noga granskning af saken. Högw. Prästa Ståndet har genom sitt förtroende satt mig i Bewilnings Deputation, hwarest jag kommer at på hemmawarande Rikets undersåtare projectera44 skatter och afgifter; ingen ting kan wara ömmare än detta i en tid då Rikets behof wida öfwerstig[er] alt hwad undersåtare förmå draga til sammans. Här råkade jag i yttersta willrådighet. Det war ännu intet u[t]stakat, hwad daler betydde, eller huru många mark Coursen skulle årl. falla, likwäl skulle dalrar bewiljas,45 och ju flera mark coursen årl. skulle f[a]ll[a]
jag har aldrig blindwis
kun[n]at följa […]
jag trotsar owännen at
wisa min hand wara
s[mu]tsig
at [u]tan öfwertygelse återkalla
röjer et nedrigt hierta46 [4]
ju drygare och större skulle den bewiljade47 [sum]man blifwa under samma dale[r]tal. Derjemte ansåg jag för oneke[ligit] at ju drygare realisations grund48 Ba[n]qven skulle åtaga sig för sina sedlar, [ju] angelägnare måste Banqven wara, [at f]å in sin fordran [a]f Kronan och i samma mån måste Riksens Ständer åtaga sig en drygare Bewillning för at sätta Kronan i stånd at afbörda antingen räntor el:r hufwudstol49 af sin skuld i Banqven. Äntel:n50 har jag af gamla han[d]lingar funnit, atoachtadt många alfwarsa[mm]aste försök som i äldre tider til R[äk]newärdets nedsättande blifwit gi[or]de har doch sådant i alla tider blifwit i wärkställigheten omöjeligt. Hwarföre jag äfwen befarar, och i min öfwertygelse med full wisshet kan försäkra, at det ei eller nu låter sig göra.
I ansende til alt detta, och som intet annat warit mig ömmare om hiertat än Rikets hielp och dessa Ständers heder hos sednaste efterwerlden51 har jag upgifwit för mer än halft år sedan i Banco Deputation dessa och flera ömmande considerationer,52 med uttryckeligit fö[r]behåll at i fall Banco Deputation derpå ei behagade hafwa något afsende, jag då wille dessa mina skäl lägga f[ör a]ll[5]mänhetens ögon, på det jag [i händel]se af en ömkelig fölgd genom [den] redan antagna System i en fr[amtid] ei måtte finnas haft deruti n[ågon] del.53
Alt sedan har jag med flit54 sö[kt der]as sälskap som jag trodt kunna med[de]la mig mera lius i dylika ären[de]r, i mening at bätre blifwa underrättad om saken, men antingen nu felet bestått i mitt för mycket inskränkta begrep, eller någon naturlig enwishet, som jag icke sielf kan weta, eller otilräckeliga motskäl blifwer doch det wist, at jag af alt hwad anfört blifwit ei kunnat annat fatta än at coursens fällande efter hand wore skadelig.
Har jag felat härutinnan, som wäl kan wara möjeligit, ty menniskiors lått har ei blifwit at wara derifrån befriade, så äger ju Högsta Magten at utan minsta afsende på min skrift taga hwad steg de finna bäst [och geno]m en wederl.55 stilla allmänhetens upmärksamhet. Har jag den lyckan, at sielf framdeles finna mig öfwertygad, det jag farit wilse, så är jag redebogen56 at sielf wederlägga mina egna satser. Det wanpryder intet en redelig Medborgare som blot söker Fosterlandets wäl at förkasta sina egna och antaga andras medel at hielpa det samma, när han finner dem göra bätre wärckan, men at af fruchtan eller til någras wälb[e]hag utan öfwertygelse återkalla sina satt[ser][6] röjer et nedrigt hierta,57 och [kan al]dr[a] minst begäras af den, som [för det] allmännas skuld icke hållit sig undan i några fa[r]ligheter, e[l]ler haft några nedriga afsigter, ock kan trottsa sielfwa afwunden at wisa sina händer wara smut[si]ga.58
Mi[n a]fsi[gt] har warit och lyser på hwart blad i mi[n] skrif[t], at en gång för alla hielpa näringarna utur sitt i råkade bråk,59 och til en betydande del lindra undersåtares bewilningar, dessa hafwa i mitt tycke warit så [sto]ra ändamål at jag åsido satt alt som kunnat hindra m[ig] at winna dem. Jag har intet känt en enda [fö]rfattning, som wid denna Riksdag än blifw[i]t [ta]gen emot de botemedel jag föreslag[it] och jag har tr[odt] at ingen ting kan gagna m[era Högsta] magten, än at få anledn[ingar] [at] täncka om fölgderna af sitt beslu[t] så länge det ännu ei gått i wärckställ[i]gh[et] kan då antingen med så mycket stö[rre] trygghet fastställas, eller om fö[lgderna] blifwe för Riket och näringarna [för svå]ra heldre straxt ändras, [än at en] framtid skulle nödsakas at gör[a sådant] och Riket emedlertid blifwa lidande.
Den frihet med hwilcken Auctorer [re]dan i framfa[r]na tider, men besynne[rli]gast60 under d[en]na Riksdag yttrat sig om äldre och nyare från Högsta Ma[gten] wercke[l:n] emanerade61 författningar, har [äf]wen försäkrat mig om samma förmån, och j[a]g ha[r][7] nu den l[y]cka[n at kun]na [ä]rhindr[a] [Rik]sens Högl. S[tänder] [a]t äfwen i [Ma]rt[ii] månad i d[etta å]r, oc[h] således lån[gt efter] Ständer[nas ta]gn[a be]slut om Cour[sens] fälland[e, til e]tt wist markt[a]l årl. ä[r med] Högl. Ri[d]erskapets och Ad[e]lens tilstå[nd] H[err] Barons o[ch] Öfwersten Christ[e]r Hor[ns M[emorial62 i] sam[ma] ämne genom trycket kommit för allmänhetens ögon. hwaruti han ei allenast i det hufwudsakeligaste drifwer en satts med mig, utan nytiar äfwen nästan aldeles samma talesätt, som de äro, hwilcka anses för anstöteliga i min skrift, han säger Pag: 24: at genom sedelståckens indragning uta[n] wärdets fixerande på sedeln fall[a] wij ifrån den ena ex-tremiteten til den andra.63 pag: 25. Lika så litet det båtar64hjälper, gagnar i hungersnöd sätta en wiss taxa på spannemål, äfwen så litet tycker mig det hielper at reglera wäxel cours igenom förordningar, så länge myntfoten eller wärde på Sedel myntet icke är faststält. Pag: 26. heter det Hwad den uträkningen angår at småningom och år för år bringa wäxel Coursen til fallande /:detta är just Ständernas tagna beslut:/ tycker mig måste i wärckställigheten åtminståne blifwa skadelig om icke aldeles omöjelig.65 Pag: 27: deremot blifwer wärckan helt annorlunda om det undan gömde goda myntet66 på en gång bringas i Circulation, som NB: ei kan ske förr än sedel myntet fått ett stadgat wärde, hwilcket äfwen just är min hufwu[d]satts. Han fortfar widare på samma s[ätt][8] [och sä]ger om samma högsta [Ma]gtens tagna beslut at smånin[gom fä]lla coursen uttryckeligen [at den]na plan är grundad på en pe[titio] principii67 eller obewist satts [so]m åtskilligt annat.
Jag är således intet den enda som under åtniutande af Riksens Högl: Ständ[ers fö]rtroe[n]de, tä[nkt] och skrifwi[t em]ot dett[a] beslut [då] jag uti H:r Öfwersten [o]ch Riddaren Horn hafwer en så pålitelig wägwisare, och hwars fotspår jag anser för en heder at följa. Saken är mera öm än mången wid första påsende kan föreställa sig. den rörer Rikets ögna sten. Man uplyses aldrig för mycket deruti, och dertil gifwa inkast bästa anledning.68
Riksens Högl. Ständer täcktes [der]före wärdas granska saken, och g[enom] et lykligt beslut derutinnan, g[öra Na]tion i sin tid lyckelig och nög[d och] sitt namn bland Swens[ka] [Stän]der odödeligt.
H:r Bar: öfwersten och Riddaren Har så wäl i ansende til sina öfriga stora egenskaper som i synnerhet för sin i detta memorial wista grundel:a insigt i Banco ärender och Nijt för Rikets wäl wunnit sitt Stånds förtroende at blifwa Banco Fullmägtig. Utan minsta afsende på egen winst heder eller förmån, har jag arbetat i samma ämne, och anhåller derföre om intet annat än et blidt omdömme öfwer min wälmening.
[1]
Nöyrä muistio
Olen saanut useista eri yhteyksistä tietooni, millaista huomiota ja millaisia paikkaansapitämättömiä arvioita painosta julkaistu kirjoitukseni Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla on saanut osakseen, ja pakostakin ne koskettavat minua sen tekijänä. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että esitän valtakunnan korkea-arvoisille säädyille ne syyt, jotka ovat saaneet minut julkaisemaan mainitun teoksen. Onhan tämä itse asiassa se paikka, jossa valtiopäivämies saa avoimesti puhua. Teen tämän siksi, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt ja jälkimaailma saisivat selville, olenko siinä tehnyt rikkeen vai en.
Voin vilpittömästi vakuuttaa, että osallistuin suuresti huolestuneena kunnianarvoisessa pappissäädyssä käytyihin neuvotteluihin koskien kurssin laskemista käsittelevän salaisen valiokunnan pöytäkirjanotetta, jonka saaman kannatuksen kautta kurssin vähittäinen laskeminen tietyllä tavalla tuli vahvistetuksi. Myönteisen päätöksen pohjalta myös salaiselle valiokunnalle annettiin tehtäväksi laatia suoraan hänen kuninkaalliselle majesteetilleen esitys tarvittavista asetuksista toimeenpanoa varten, vaikka salaisen valiokunnan ohjesäännössä nimenomaan määrätään, että kaikki vaihtokurssin laskemista koskevat päätökset jne. tulee nykyään[2] tehdä valtakunnan säätyjen täysistunnoissa eikä muilla tavoin.69 Minua lohdutti silti se, että operaatio oli tarkoitus aloittaa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ja niiden omassa valvonnassa, ja että salainen valiokunta samassa mietinnössään antoi valtakunnan korkea-arvoisille säädyille tehtäväksi ilmoittaa, mikäli ne tietävät jonkin muun hyödyllisemmän ehdotuksen valtakunnan talouden kohentamiseksi.
Niin tärkeää ja vaikeaa asiaa, joka silloin ensimmäistä kertaa oli valtakunnan säätyjen käsiteltävänä, ei mitenkään voitu pikaisesti tutkia. Ehdotuksen hyviä ja huonoja seurauksia ei voitu saada tarkasti selville, saati että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt olisivat voineet laatia mitään uutta ja kypsää ehdotusta. Olen aina pitänyt rahaolojen säätelyä pääasiana valtakunnan auttamisessa, ja eräänä kaikkein tärkeimmistä syistä sille, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt nyt ovat kokoontuneet. Sen lisäksi minusta vaikutti enemmän kuin huolestuttavalta, miten mitä vakavimmat talouden epäselvyydet menneinä aikoina ovat johtuneet hyvää tarkoittavista, mutta hätäisesti tehdyistä ratkaisuista edellisten valtiopäivien salaisissa valiokunnissa ja pankkideputaatioissa. Ne on osittain tehty salassa, osittain myös täysistunnoilta hankitulla tuella, mutta ne ovat koskeneet asioita, joiden seurauksia niistä päättävät eivät ole voineet tarkoin tuntea. Se huolellisuus ja ahkeruus, jolla olen kaikissa muissa asioissa yrittänyt käsitellä valtakunnan ja kansalaisten etua, velvoitti minua silloin erityisesti tässä asiassa hankkimaan tarkempaa tietoa, jotta turvallisesti[3] voisin täyttää ne odotukset, joita kansakunta minulta näiltä osin ja myös valtiopäivämiehenä vaatii. Tätä tutkiessani, ja mitä yksityiskohtaisemmin olen tarkastellut asiaa, sitä varmemmin olen vakuuttunut siitä, että elinkeinot ja kaikki velalliset kärsivät laskevasta kurssista. Tämä näkemys on pääosin perustunut samoihin seikkoihin, joilla salainen valiokunta on osoittanut kurssin nopean laskun vahingollisuuden, sillä en voi asiaa muulla tavoin käsittää, kuin että kurssin vähittäisen laskemisen seurauksena on välttämättä samanlainen tappio, vaikka se ei olekaan aivan yhtä selvästi havaittavissa. Tähän liittyi myös eräs toinen seikka, joka antoi minulle tilaisuuden tarkkaan tutkia asiaa. Kunnianarvoisa pappissääty on osoittanut minulle luottamuksensa ja asettanut minut suostuntadeputaation jäseneksi, jossa tehtäväni on laatia ehdotuksia veroiksi ja maksuiksi kotona olevien valtakunnan alamaisten maksettaviksi. Mikään ei voi olla tärkeämpi tehtävä näinä aikoina, jolloin valtakunnan tarpeet ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä alamaiset kaikkiaan voivat saada kokoon. Tässä kohdin jouduin mitä suurimman neuvottomuuden valtaan. Ei ollut vielä määritetty, mitä taalerilla oikein tarkoitettiin, eikä miten monta markkaa kurssi vuosittain tulisi laskemaan. Silti suostunnat piti tehdä taalereissa, ja mitä enemmän markkakurssi vuosittain laskisi,[4] sitä kalliimmaksi ja suuremmaksi suostuntaveron summa kasvaisi taaleriluvun säilyessä samana. Lisäksi mielestäni oli kiistatonta, että mitä suurempi olisi se arvon muutos, jonka pankki sitoutuisi seteleilleen tekemään, sitä tarkempi pankin olisi oltava sen suhteen, että se saa saatavansa kruunulta. Valtakunnan säätyjen täytyisi myös samassa suhteessa sitoutua suurempaan suostuntaan, jotta kruunu pystyisi selviämään pankkilainansa koroista tai pääomasta. Lopulta olen vanhoista asiakirjoista havainnut, että useista mitä vakavimmista yrityksistä huolimatta, joita menneinä aikoina on tehty laskenta-arvon alentamiseksi, on niiden toimeenpano kaikkina aikoina ollut mahdotonta. Siksi myös pelkään, että tämä toimenpide ei nytkään ole tehtävissä, ja tämän voin vakuuttaa vakaumukseni täydellä varmuudella.
Tämä kaikki huomioiden, ja koska mikään muu ei ole ollut niin lähellä sydäntäni kuin valtakunnan auttaminen ja sen säätyjen kunnia kaukaisimpienkin jälkipolvien silmissä, olen yli puoli vuotta sitten tuonut nämä ja muita kipeitä näkemyksiä pankkideputaation tietoon. Olen tehnyt sen sillä nimenomaisella varauksella, että jos pankkideputaatio ei katsoisi tarpeelliseksi huomioida niitä, tulisin esittämään nämä perusteeni[5] yleisölle. Tämä siksi, että jos jo omaksutulla järjestelmällä tulevaisuudessa olisi onnettomat seuraukset, niin nähtäisiin, että minulla ei ole ollut siinä mitään osaa.70
Siitä lähtien olen ahkerasti hakeutunut sellaisten seuraan, joiden olen kuvitellut voivan valaista minua lisää näistä kysymyksistä. Tarkoitukseni on ollut hankkia parempi käsitys asiasta. Olkoon vika minun liian rajallisessa käsityskyvyssäni, tai jonkinlaisessa synnynnäisessä itsepäisyydessä, josta en itse voi olla tietoinen, tai vastaväitteiden puutteellisuudessa, mutta kuitenkin on varma, että kaiken esitetyn perusteella en ole voinut päätyä muuhun lopputulokseen kuin että kurssin pudottaminen vähitellen olisi vahingollista.
Jos olen erehtynyt tässä, mikä hyvinkin voi olla mahdollista, sillä ihmisen osaksi ei ole tullut erehtymättömyys, niin silloinhan korkein valta voi, kirjoitustani vähääkään huomioimatta, tehdä parhaaksi katsomansa toimenpiteet ja vastineella tyynnyttää yleisön huomion. Jos olen niin onnekas, että tulen tulevaisuudessa itse vakuuttuneeksi erehdyksestäni, niin olen valmis itse kumoamaan omat väitteeni. Rehelliselle kansalaiselle, joka pelkästään etsii isänmaan etua, ei ole häpeäksi omaksua muiden keinoja sen auttamiseksi ja hylätä omansa, kun hän huomaa edellisten vaikuttavan paremmin. Mutta omien väitteidensä peruminen pelosta tai joidenkin miellyttämiseksi ja ilman vakaumusta[6] paljastaa alhaisen sydämen. Sellaista voi kaikkein vähiten pyytää henkilöltä, joka ei ole pakoillut mitään vaaroja yleistä etua ajaessaan, jolla ei ole ollut alhaisia pyrkimyksiä ja joka voi haastaa itse kateuden osittamaan, ovatko hänen kätensä likaiset.
Tarkoitukseni, joka loistaa kirjoitukseni joka sivulta, on ollut auttaa elinkeinot lopullisesti pois siitä sotkusta, johon ne ovat joutuneet, ja lievittää huomattavasti alamaisten suostuntaveroja. Nämä ovat mielestäni olleet niin suuria tavoitteita, että olen sysännyt syrjään kaiken, joka olisi voinut estää minua saavuttamasta niitä. Tietooni ei ole toistaiseksi tullut yhtäkään näillä valtiopäivillä hyväksyttyä asetusta, joka olisi esittämieni parannuskeinojen vastainen. Olen luullut, että mikään ei voi olla ylimmälle vallalle enempää hyödyksi, kuin että se saa tilaisuuden pohtia uudelleen tietyn päätöksen seurauksia niin kauan kuin sitä ei vielä ole pantu toimeen. Se voidaan silloin paljon turvallisemmin vahvistaa, tai jos sen seuraukset valtakunnalle ja elinkeinoille olisivat liian raskaat, se voitaisiin mieluummin heti muuttaa. Silloin sitä ei jouduttaisi tekemään tulevaisuudessa pakon edessä, eikä valtakunta joutuisi sillä välin kärsimään.
Se vapaus, jolla kirjoittajat jo menneinä aikoina, mutta erityisesti näiden valtiopäivien aikana ovat lausuneet mielipiteensä vanhemmista ja uusimmista ylimmän vallan todella jo antamista asetuksista, on myös vakuuttanut minut tällaisen mahdollisuuden olemassaolosta. Ja minulla on[7] nyt onni saada muistuttaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä siitä, että myös tämän vuoden maaliskuussa, ja siten pitkään säätyjen tekemän kurssien pudottamista tiettyyn vuosittaiseen markkalukuun koskevan päätöksen jälkeen, on korkea-arvoisen ritariston ja aateliston luvalla herra paroni ja eversti Christer Hornin muistio71 samasta aiheesta tullut painosta yleisön saataville. Siinä hän ei pelkästään aja pääosin samaa väitettä kuin minä, vaan käyttää lähes samoja sanamuotoja kuin ne, joita pidetään loukkaavina minun kirjoituksessani. Sivulla 24 hän sanoo: että setelikannan poisvetämisellä ilman setelien arvon kiinnittämistä joudumme yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Sivulla 25: Yhtä vähän kuin nälänhädässä kannattaa asettaa tietty hinta viljalle, yhtä vähän mielestäni on apua siitä, että vaihtokurssia säädellään asetuksilla, niin kauan kuin rahakantaa tai setelirahan arvoa ei ole määritelty. Sivulla 26 sanotaan: mitä siihen laskelmaan tulee, että hiljalleen ja vuosi vuodelta saatetaan vaihtokurssi laskemaan (juuri tämä on säätyjen tekemä päätös) tulee mielestäni sen toimeenpano olemaan ainakin vahingollista ellei aivan mahdotonta. Sivulla 27: Sitä vastoin vaikutus tulee olemaan täysin erilainen, jos piilotettu hyvä raha72 saadaan kerralla kiertoon, mutta huomaa: tämä ei voi tapahtua ennen kuin setelirahan arvo on vakiintunut. Juuri tämä on myös minun pääväitteeni. Hän jatkaa samalla tavalla[8] ja sanoo paljon muun lisäksi nimenomaisesti samasta ylimmän vallan päätöksestä koskien kurssin pudottamista vähitellen, että tämä suunnitelma perustuu kehäpäätelmälle tai todistamattomalle väitteelle.
En siten ole ainoa, joka valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen luottamusta nauttivana on ajatellut ja kirjoittanut tämän päätöksen vastaisesti, kun minulla on herra eversti ja ritari Hornissa niin luotettava tiennäyttäjä, jonka jalanjäljissä on mielestäni kunnia kulkea. Asia on paljon herkempi kuin moni ensi katsomalla voi kuvitella, sillä se koskee valtakunnan silmäterää. Sitä ei voida koskaan valottaa liikaa, ja siihen antavat vastaväitteet parhaimman opastuksen.
Valtakunnan korkea-arvoiset säädyt suvainnevat siksi ryhtyä tutkimaan asiaa ja päättämällä sen suotuisalla tavalla tekevät kansakunnan omana aikanaan onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Samalla he tekisivät nimestään kuolemattoman Ruotsin säätyjen joukossa.
Herra paroni ja eversti ja ritari on sekä muut suuret ominaisuutensa huomioiden että erityisesti tässä muistiossaan osoitetun perusteellisen pankkiasioiden tuntemuksensa ja valtakunnan eduksi osoitetun velvollisuudentuntonsa takia saavuttanut säätynsä luottamuksen ja tullut valituksi pankkivaltuusmieheksi. Olen työskennellyt saman aiheen parissa ilman vähäisintäkään pyrkimystä oman voiton, kunnian tai edun saavuttamiseksi, ja siksi en pyydä muuta kuin suosiollista arviota hyväntahtoisuudestani.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section:
Next Section:
Places: Sweden
Names: Rubens, Nikolaus
Biblical references:
Subjects: