Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Saarnaluonnoksia: Yhdestoista saarna

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English
Original language

Elofte predikan.

 

§. 1. Man kan aldrig tilfyllest beklaga sig öfver den stora och nästan allmänna bekymmers-löshet om det eviga väl här ibland oss midt uti Christenheten. Man frågar icke efter sin salighet, man tager icke vara på den Heliga Andas värkningar hos sig sjelf eller andre, än mindre söker man med alfvare at göra sin utkårelse viss.

§. 2. En del blifver man varse helt blindt förlita sig på Guds allmänna godhet, genom hvilken de under sit gröfsta sjelfsvåld och lasternas tygellösa utbrått hoppas saligheten.

§. 3. Andre åter bygga sit hopp på sjelfdiktade vägar til himmelen, och trösta sig antingen med sin utvärtes stilla vandel, eller med en och annan lysande god gärning, den de helt egenkärt jämnföra med andras fel, dem de altid se på den svartaste sidan och i grund däraf predika en bedrägelig frid för sit samvete.

§. 4. En del åter gifves, som göra sin samvetsräkning klar genom sina utvärtes regelbund273na Gudagtighets öfningar m. m. så at de aldrig med alfvare fråga: hvad skal jag göra?

§. 5. Och sådant vore icke underligt, om hvars och ens blotta förnuft vore dess vägvisare, eller om salighets vägen i vår Heliga Bibel vore genom gåtor och liknelser så bortblandad, at man ej så lätt kunde få rätt på den samma; men at tro et lif efter detta; at ärkänna uppenbarelsens sanning; at läsa där: utan en varder född på nytt, kan han icke ingå i Guds rike,1 och ändock hvarken fråga efter huru den bör ske, eller undersöka om den skett hos dem eller icke; det är i mit tycke et synbart tecken til en stor mörksens magt ibland oss. Ack! här sitta i dag månge sådane olyklige, och det grämer mig uti mit innersta, at hvarken jag eller mina Embetsbröder med alla våra predikningar af Guds ord, varit i stånd at slå dessa bedrägeliga styltor undan deras armar. At hjelpa hälst någon af dessa uslingar til rätta, är hufvud-afsikten med mit arbete, då jag tänker föreställa den högst vigtiga Artikeln om nya födelsen. Aldra mildaste Herre Jesu Christe! lät då dit dyra ord uti min svaga mun vara et välsignadt rägn på denna torra jord, at engång göra den rätt bärande. Hör oss! Fader &c.

 

Texten, den Tredje Artikeln.

Föreställning.

Genom Guds nåd och efter hans Heliga ords anvisning har jag i dag tänkt förklara det274 angelägnaste i vår salighets ordning, nya födelsen hvarvid vi vilje märka 1:o huru den af Gud blifver värkad 2:o hvad förändringar den hos oss åstadkommer.

 

I. Delen.

§. 6. Berättar huru nyafödelsen tages i flere bemärkelser.

§. 7. Gifver en beskrifning på nyafödelsen i dess egenteliga mening.

§. 8. Bevisar dess nödvändighet.

§. 9. Förklarar huru den är icke människans utan den Treenige Gudens, och tillämpnings-vis den Helige Andes värk.

§. 10. Huru vi födas på nytt egenteligen genom Evangelii ord, hvarvid dock Lagen förut har bordt bevisa sin värkan.

§. 11. Utreder huru den består i et själens afvändande ifrån det onda til Gud och det som honom är behagligt: hvilket alt förklaras i den 9 § af tredje Predikan.2

 

II. Delen.

§. 12. Denna Nya födelse värkar hos oss en sann omvändelse, hvartil höra tvenne hufvudsakeliga stycken, nemligen en hjertelig sorg öfver synden och en lefvande tro på Christum; hvilket bevises och förklaras.

§. 13. Beskrifver synda-sorgen, såsom värkad af Lagen men uphöjd af Evangelium,275 med hvad dervid tildrager sig uti förståndet och viljan.

§. 14. Huru denna sorgen är olika hos människorna uti omvändelsen, så väl i anseende til tiden, som den samma varar, som ock til dess olika grader; dock bör den hos alla, som omvända sig, vara 1:o upriktig 2:o hjertelig 3:o förknippad med en redelig styggelse, ej allenast för straffet utan ock för sjelfva synden.

§. 15. Förklarar den märkeliga skillnad, som är emellan en blott Lagisk sorg och den Evangeliska, och vises at den förra är til människans sanna omvändelse aldeles odugelig. Se alt detta §. 10.3

§. 16. Visar huru denna sorgens smärtefulla känning väl förgår uti tron och rättfärdiggörelsen, men blifver dock qvar til sin grund i helgelsen, at hålla de trogne i en sann ödmjukhet och at drifva dem til et dagligt omfattande af sin Frälsare.

§. 17. Det andra stycket som hörer til omvändelsen är Tron, hvarvid det ordets mångfalldiga bemärkelser upräknas.

§. 18. Bevisar dess nödvändighet uti omvändelsen.

§. 19. Beskrifver dess rätta art och beskaffenhet, och uplyser den i synnerhet af Joh. 3:14,15.

§. 20. Förklarar Trones trenne hufvud-delar, Kunskapen, bifallet och förtröstan. §. 11.4276

 

Tillämpningen.

§. 21. Anbefaller en noga pröfning hos Åhörarena, om denna stora förändring skett hos dem eller icke, och at de undersöka, hvarest och på hvad tid af deras lefnad den för sig gått; ty den kan aldrig ske ovetterligen hos någon. Har den ej skett, så förmanas de at nu straxt gifva sig under Guds Andas ledande, och at göra det alfvarligen.

§. 22. Om de någon-tid blifvit rätt omvände, anmodas de hjerteligen at undersöka, om de ännu stå i trone, 2 Cor. 13:5. hvilket de säkrast finna deraf, om de hafva en uprigtig styggelse för all synd, och en redelig kärlek til sin Frälsare och hans bud. Hvar så icke är, så betänk, o människa! hvaraf tu fallen äst. Upp. B. 2:5.

§. 23. De trogne förmanas til ståndaktighet och dagelig bättrings-öfning.


  1. utan en varder född på nytt, kan han icke ingå i Guds rike: Chydenius sammanslår här delar ur Joh 3:3 och Joh 3:5 som i Karl XII:s bibel (1703) lyder ”Utan en blifwer född på nytt / kan han icke see Gudz rike.” och ”Utan en warder född af watn och Andanom / kan han icke ingå i Gudz rike.”
  2. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 9
  3. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 10
  4. se Predikningar över andra huvudstycket: Tredje katekespredikan, § 11

Finnish

Yhdestoista saarna

 

§ 1 Ei voi milloinkaan riittävästi valittaa suurta ja lähes yleistä huolettomuutta ikuisen hyvän suhteen täällä meidän kristikuntamme keskuudessa. Ei välitetä omasta autuudesta, ei oteta vaarin Pyhän Hengen vaikutuksista omassa itsessä tai toisissa, ja vielä vähemmän pyritään vakavasti varmistamaan omaa paikkaa valittujen joukossa.

§ 2 Huomataan, että osa on täysin sokeasti tottunut luottamaan Jumalan yleiseen hyvyyteen, jonka avulla he karkeimmassakin omavaltaisuudessaan ja paheiden hillittömässä harjoittamisessaan toivovat saavuttavansa autuuden.

§ 3 Toiset taas panevat toivonsa siihen, että heidän itse keksimänsä tiet vievät taivaaseen, ja lohduttautuvat sillä, että heidän vaelluksensa on ulkoisesti rauhallista, tai sitten yksittäisillä loistavan hyvillä teoillaan, joita he vallan itserakkaasti vertaavat toisten virheisiin, jotka he aina näkevät pahimmin päin, ja tällä perusteella he saarnaavat omalletunnolleen petollista rauhaa.

§ 4 Osa taas on sellaisia, jotka tekevät tilit omantunnon kanssa selviksi sillä, että he harjoittavat säännöllisesti ulkonaista273 hartautta yms., mutta he eivät koskaan kysy itseltään vakavasti: mitä minun pitää tehdä?

§ 5 Eikä tällainen olisi ihmeellistä, jos pelkästään itse kunkin järki olisi ihmisen suunnannäyttäjä tai jos autuudentie olisi Pyhässä Raamatussamme sillä tavoin arvoituksin ja vertauskuvin hämärretty, että siitä ei helposti saisi selvää. Mutta jos uskoo elämään tämän elämän jälkeen ja tunnustaa ilmoituksen todeksi, ja lukee sieltä: jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan,5 ja siltikään ei kysy miten sen tulee tapahtua tai tutki, onko sitä tapahtunut itsessä vai ei, niin sellainen on minun mielestäni näkyvä merkki pimeyden suuresta vallasta meidän keskuudessamme. Voi! Täällä istuu tänään monia sellaisia onnettomia, ja se kaivaa minun sisintäni, että sen paremmin minä kuin virkaveljenikään emme ole kaikilla saarnoillamme Jumalan sanasta kyenneet lyömään alas näitä heidän petollisia puujalkojaan. Työni päätarkoitus on auttaa edes yhtä näistä kurjimuksista oikealle tielle, kun aioin esitellä erittäin tärkeän uskonkappaleen, uudestisyntymisen. Kaikkein lempein Herra Jeesus Kristus! Lainaa kalliit sanasi minun heikkoon suuhuni, jotta se olisi siunattu sade tähän kuivaan maahan ja kerralla tekisi sen oikein hedelmälliseksi. Kuule meitä! Isä jne.

 

Teksti: kolmas uskonkappale.

 

Käsittely

Jumalan armon kautta ja hänen pyhien sanojensa johdattamana olen tänään ajatellut selvittää274 teille tärkeimmän asian autuutemme järjestyksessä, uudestisyntymisen, jolloin panemme merkille, 1) kuinka Jumala saa sen aikaan ja 2) mitä muutoksia se saa meissä aikaan.

 

I osa

§ 6 Kertoo miten uudestisyntymisellä on erilaisia merkityksiä.

§ 7 Kuvaa uudestisyntymän sen varsinaisessa merkityksessä.

§ 8 Osoittaa sen välttämättömyyden.

§ 9 Selvittää, miten se ei ole ihmisen vaan kolmiyhteisen Jumalan ja soveltaen Pyhän Hengen tekoa.

§ 10 Kuinka me varsinaisesti uudestisynnymme evankeliumin kautta, mutta lailla on myös pitänyt olla siinä aiempi vaikutuksensa.

§ 11 Selvittää, että se merkitsee sielun kääntymistä pois pahasta Jumalaan ja siihen, joka hänelle on mieluisaa. Tämä kaikki selitetään 3. saarnan §:ssä 9.6

 

II osa

§ 12 Tämä uudestisyntyminen saa meissä aikaan todellisen kääntymyksen, mihin kuuluu kaksi pääkohtaa, nimittäin sydämen suru synneistä ja elävä usko Kristukseen, mikä todistetaan ja selitetään.

§ 13 Kuvaa synnin surua, jonka laki saa aikaan, mutta jonka evankeliumi ylentää,275 ja kertoo tässä yhteydessä mitä tapahtuu ymmärryksessä ja tahdossa.

§ 14 Tämä suru on kääntymyksessä eri ihmisillä erilaista sekä kestonsa että myös voimakkuusasteensa suhteen. Kaikilla, jotka kääntyvät, sen tulee kuitenkin olla 1) vilpitöntä, 2) sydämellistä, 3) yhdistyneenä vilpittömään inhoon, ei vain rangaistusta vaan myös itse syntiä kohtaan.

§ 15 Selittää merkittävän eron, joka on pelkän lain tuottaman ja evankeliumin tuottaman surun välillä, ja osoittaa, että edellinen on ihmisen todelliseen kääntymykseen täysin kelpaamaton. Katso kaikki tämä § 10.7

§ 16 Osoittaa, kuinka tämä surun tuskallinen tunteminen toki katoaa uskossa ja vanhurskauttamisessa, mutta pohjimmiltaan se kuitenkin säilyy pyhityksessä, jotta se pitäisi uskovat todellisessa nöyryydessä ja johtaisi heidät päivittäin sulkemaan Vapahtajan sydämeensä.

§ 17 Toinen kääntymykseen kuuluva asia on usko, jossa yhteydessä luetellaan sanan monenlaiset merkitykset.

§ 18 Osoittaa sen välttämättömyyden kääntymyksessä.

§ 19 Kuvailee sen oikeaa laatua ja luonnetta ja valaisee sitä erityisesti Joh. 3:14–15 kautta.

§ 20 Selittää uskon kolme pääosaa: tieto, suostumus ja luottamus. § 11.8276

 

Sovellutus

§ 21 Käskee kuulijoita tarkoin tutkiskelemaan, onko tämä suuri muutos tapahtunut heissä vai ei, ja tutkimaan, missä ja milloin heidän elämänsä aikana se on tapahtunut, sillä se ei voi tapahtua kenessäkään hänen tietämättään. Jos sitä ei ole tapahtunut, kehotetaan heitä nyt heti antamaan itsensä Jumalan Hengen johdatukseen ja tekemään se vakavasti.

§ 22 Jos he joskus ovat oikein kääntyneet, heitä kehotetaan tutkimaan sydämessään, ovatko he yhä uskossa 2. Kor. 13:5, minkä he varmimmin havaitsevat siitä, karttavatko he vilpittömästi kaikkea syntiä, ja rakastavatko he rehellisesti Vapahtajaansa ja hänen käskyjään. Jos näin ei ole, niin ajattele, oi ihminen, mistä olet langennut Ilm. 2:5.

§ 23 Uskovia kehotetaan kestävyyteen ja päivittäisiin parannusharjoituksiin.


  1. 1992/muokattu. Chydenius on tässä yhdistänyt kohtia Joh. 3:3 ja Joh. 3:5.
  2. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 9
  3. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 10
  4. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 11

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: