Previous Section: The Causes of Emigration, § 16
Next Section: The Causes of Emigration, § 18
§ 17
Among the branches of economy, Sweden’s commerce is still under the yoke and contributes disproportionately to our emigration.
Great trading nations have by free and unrestricted trade and navigation made their flags respected throughout the world. Sweden has had the same objective as them but has used quite different means to that end.
We have been convinced that restrictions, exclusive privileges and secrets would be most effective. For that purpose a commercial ordinance was issued on 10 February 1614, but as it still did not have the desired effect, another one was issued in 1617,1 which concentrated the commerce in fewer hands: it specified certain towns that were to be solely permitted to engage in overseas navigation, others were allowed to engage in shipping between themselves within the country but some only to Stockholm51 and Turku. All rural trading was banned and a long list of contraband goods enabled any inspector to accost a merchant whenever he so wished.
These regulations are already so old that they have had ample time to demonstrate their effectiveness. The English are now able to deploy more than 300 sail in their navy, but Sweden does not even reach a third of that number, with regulations like these.
Medicines that fail cause a sick person to resort all the sooner to one that has helped others. Yet our merchants assert as eagerly as ever that the old constraint is the only remedy for our flagging commerce and regard any changes in it as matters of conscience in politicis.2 Even if someone could therefore show with mathematical precision that the old ordinances no longer even suit the condition of our commerce, that a free trade increases the quantity of commodities and that the resulting quantity of commodities employs and retains more citizens, they still stand by their assertion as firmly as ever.
I am obliged on this occasion to be briefer on a subject that demands more extensive treatment than I had intended. The matter has been dealt with by several writers elsewhere,3 and the arguments adduced against freedom of trade have already been addressed and clearly refuted. But if authority buttressed by arguments is more impressive, the proceedings of the honourable Estate of Nobility52 on this subject recorded during the last Diet, and in particular those of 24 April 1762, deserve to be read with due attention.4
§. 17.
Af näringarna ligger ännu wår Swänska Handel under oket, och wåller altför mycket wår Folck-flyttning.
Stora Handels-Nationer hafwa genom fri och oinskränckt Handel och Sjöfart, gjordt sina flaggor wördade i hela werlden. Swerige har haft samma ändamål med dem, men brukat helt andra medel dertil.
Inskränckningar, exclusiva privilegier, och hemligheter, hafwa wi trodt göra bästa wärckan. Til den ändan utkom år 1614 en Handels-ordinantie den 10 Februarii: Men emedan den ännu intet war sådan som man önskade, utkom år 1617 en annan5, som brackte Handelen i färre händer: Då utnämdes wissa Städer, som ensamma skulle få idka Utländsk sjöfart, andra fingo frihet, at segla til hwarandra, innom Riket, men en del allenast til Stock51holm och Åbo. Alla Lands-köp6 blefwo förbudna, och en lång lista på Lurendrägare-Waror7 satte alla upsynings-män i stånd, at angripa en Handlande när de behagade.
Dessa författningar äro alla redan så gamla, at de wäl hunnit wisa sin wärckan. Ängelsman är nu i stånd, at duka up öfwer 300 segel på sin Örlogs-flotta, men Swerige hinner intet til tredje delen en gång, med dessa författningar.
Misslyckade botemedel skynda en sjuk, at tilgripa det som hulpit alla andra. Men wåra Handlande påstå lika ifrigt at det gamla twång är enda hjelpe-medlet för wår underliggande Handel, och anse alla förändringar deruti för samwets-mål in politicis8. Om altså någon med Mathematisk wisshet kunde wisa, de gamla ordinantierna nu mera icke ens passa sig til wår Handels belägenhet, en fri Handel öka Waro-mängden, Waro-mängden sysslosätta och qwarhålla flera Medborgare, står man ändock lika fast i sit påstående.
Jag nödgas denna gång wara mera kort i et ämne, som fordrar större widlöftighet, än föresatsen nu kan tåla. Saken är annars af flera handterad9, och de emot Handels-friheten anförda skjäl finnas tilförene uptagna och tydeligen wederlagda. Men skulle myndighet beledsagad med skjäl hafwa mera intryck, förtjenar Höglofl. Ridderskapets och Adelens wed sid52sta Riksdag hålna Protocoller, i detta ämne, men i synnerhet det af den 24 April 176210, at med eftertanka läsas.
§ 17
Myös kaupankäynti on elinkeinoistamme ikeen alla ja aiheuttaa aivan liikaa maastamuuttoa.
Suuret kauppakansat ovat tehneet rajoittamattomalla kaupalla ja merenkululla lippunsa kunnioitetuksi koko maailmassa. Ruotsilla on ollut sama tavoite, mutta meidän maamme on käyttänyt vallan toisia keinoja sen saavuttamiseksi.
Olemme uskoneet, että paras tulos saavutetaan rajoituksia, yksinomaisia erioikeuksia ja salailua käyttämällä. Tässä tarkoituksessa säädettiin 10. päivänä helmikuuta 1614 kauppa-asetus, mutta kun se ei vielä vastannut toiveita, julkaistiin vuonna 1617 toinen.11 Jälkimmäinen keskitti kaupankäynnin harvempiin käsiin, siinä nimettiin tietyt kaupungit, jotka saivat yksinoikeuden harjoittaa ulkomaankauppaa. Joillekin kaupungeille annettiin vapaus purjehtia toistensa satamiin valtakunnan sisällä, mutta osalle sallittiin kulku vain Tukholmaan51 ja Turkuun. Kaikki maakauppa12 kiellettiin ja pitkä luettelo salakuljetustavaroista antoi kaikille valvojille mahdollisuuden käydä aina halutessaan kauppiaan kimppuun.
Nämä säädökset ovat jo niin vanhoja, että niiden vaikutuksen näkee hyvin. Englantilaiset pystyvät nyt nostamaan yli 300 purjetta sotalaivastossaan, mutta Ruotsi ei pääse asetustensa takia edes kolmannekseen tästä.
Jos sairas on käyttänyt vääriä lääkkeitä, hänelle tulee kiire ottaa niitä, jotka ovat auttaneet kaikkia muita. Meidän kauppiaamme väittävät kuitenkin edelleen yhtä innokkaasti, että vain vanhastaan käytetty pakko voi auttaa alakynteen jäänyttä kaupankäyntiämme. He pitävät kaikkia kauppaa koskevan lainsäädännön muutoksia poliittisina omantunnon asioina. Jos joku pystyisi osoittamaan matemaattisen täsmällisesti, etteivät vanhat säädökset edes sovellu kaupankäyntimme nykyiseen tilanteeseen, ja että vapaa kauppa lisää tavaroiden määrää ja se puolestaan antaa työtä useammille kansalaisille ja pitää heidät maassa, vanhasta väitteestä pidettäisiin kaikesta huolimatta kiinni yhtä tiukasti kuin ennenkin.
Joudun tässä rajoittamaan aiheen käsittelyä, se vaatisi enemmän tilaa kuin lähtökohdat sallivat. Monet ovat muuten ottaneet tämän asian esille13, kaupan vapautta vastaan esitettyjä perusteluja on käsitelty jo aiemmin ja ne on kumottu selvästi. Jos kuitenkin arvovaltaisen tahon esittämät perustelut tekevät suuremman vaikutuksen, kannattaa lukea ajatuksella viime valtiopäivillä pidetyistä kunnianarvoisan ritariston ja aateliston keskustelujen52 pöytäkirjoista aihetta koskevat kohdat ja etenkin huhtikuun 24 päivänä 1762 siitä käydyt keskustelut14.
§ 17
Among the branches of economy, Sweden’s commerce is still under the yoke and contributes disproportionately to our emigration.
Great trading nations have by free and unrestricted trade and navigation made their flags respected throughout the world. Sweden has had the same objective as them but has used quite different means to that end.
We have been convinced that restrictions, exclusive privileges and secrets would be most effective. For that purpose a commercial ordinance was issued on 10 February 1614, but as it still did not have the desired effect, another one was issued in 1617,15 which concentrated the commerce in fewer hands: it specified certain towns that were to be solely permitted to engage in overseas navigation, others were allowed to engage in shipping between themselves within the country but some only to Stockholm51 and Turku. All rural trading was banned and a long list of contraband goods enabled any inspector to accost a merchant whenever he so wished.
These regulations are already so old that they have had ample time to demonstrate their effectiveness. The English are now able to deploy more than 300 sail in their navy, but Sweden does not even reach a third of that number, with regulations like these.
Medicines that fail cause a sick person to resort all the sooner to one that has helped others. Yet our merchants assert as eagerly as ever that the old constraint is the only remedy for our flagging commerce and regard any changes in it as matters of conscience in politicis.16 Even if someone could therefore show with mathematical precision that the old ordinances no longer even suit the condition of our commerce, that a free trade increases the quantity of commodities and that the resulting quantity of commodities employs and retains more citizens, they still stand by their assertion as firmly as ever.
I am obliged on this occasion to be briefer on a subject that demands more extensive treatment than I had intended. The matter has been dealt with by several writers elsewhere,17 and the arguments adduced against freedom of trade have already been addressed and clearly refuted. But if authority buttressed by arguments is more impressive, the proceedings of the honourable Estate of Nobility52 on this subject recorded during the last Diet, and in particular those of 24 April 1762, deserve to be read with due attention.18
§. 17.
Af näringarna ligger ännu wår Swänska Handel under oket, och wåller altför mycket wår Folck-flyttning.
Stora Handels-Nationer hafwa genom fri och oinskränckt Handel och Sjöfart, gjordt sina flaggor wördade i hela werlden. Swerige har haft samma ändamål med dem, men brukat helt andra medel dertil.
Inskränckningar, exclusiva privilegier, och hemligheter, hafwa wi trodt göra bästa wärckan. Til den ändan utkom år 1614 en Handels-ordinantie den 10 Februarii: Men emedan den ännu intet war sådan som man önskade, utkom år 1617 en annan19, som brackte Handelen i färre händer: Då utnämdes wissa Städer, som ensamma skulle få idka Utländsk sjöfart, andra fingo frihet, at segla til hwarandra, innom Riket, men en del allenast til Stock51holm och Åbo. Alla Lands-köp20 blefwo förbudna, och en lång lista på Lurendrägare-Waror21 satte alla upsynings-män i stånd, at angripa en Handlande när de behagade.
Dessa författningar äro alla redan så gamla, at de wäl hunnit wisa sin wärckan. Ängelsman är nu i stånd, at duka up öfwer 300 segel på sin Örlogs-flotta, men Swerige hinner intet til tredje delen en gång, med dessa författningar.
Misslyckade botemedel skynda en sjuk, at tilgripa det som hulpit alla andra. Men wåra Handlande påstå lika ifrigt at det gamla twång är enda hjelpe-medlet för wår underliggande Handel, och anse alla förändringar deruti för samwets-mål in politicis22. Om altså någon med Mathematisk wisshet kunde wisa, de gamla ordinantierna nu mera icke ens passa sig til wår Handels belägenhet, en fri Handel öka Waro-mängden, Waro-mängden sysslosätta och qwarhålla flera Medborgare, står man ändock lika fast i sit påstående.
Jag nödgas denna gång wara mera kort i et ämne, som fordrar större widlöftighet, än föresatsen nu kan tåla. Saken är annars af flera handterad23, och de emot Handels-friheten anförda skjäl finnas tilförene uptagna och tydeligen wederlagda. Men skulle myndighet beledsagad med skjäl hafwa mera intryck, förtjenar Höglofl. Ridderskapets och Adelens wed sid52sta Riksdag hålna Protocoller, i detta ämne, men i synnerhet det af den 24 April 176224, at med eftertanka läsas.
§ 17
Myös kaupankäynti on elinkeinoistamme ikeen alla ja aiheuttaa aivan liikaa maastamuuttoa.
Suuret kauppakansat ovat tehneet rajoittamattomalla kaupalla ja merenkululla lippunsa kunnioitetuksi koko maailmassa. Ruotsilla on ollut sama tavoite, mutta meidän maamme on käyttänyt vallan toisia keinoja sen saavuttamiseksi.
Olemme uskoneet, että paras tulos saavutetaan rajoituksia, yksinomaisia erioikeuksia ja salailua käyttämällä. Tässä tarkoituksessa säädettiin 10. päivänä helmikuuta 1614 kauppa-asetus, mutta kun se ei vielä vastannut toiveita, julkaistiin vuonna 1617 toinen.25 Jälkimmäinen keskitti kaupankäynnin harvempiin käsiin, siinä nimettiin tietyt kaupungit, jotka saivat yksinoikeuden harjoittaa ulkomaankauppaa. Joillekin kaupungeille annettiin vapaus purjehtia toistensa satamiin valtakunnan sisällä, mutta osalle sallittiin kulku vain Tukholmaan51 ja Turkuun. Kaikki maakauppa26 kiellettiin ja pitkä luettelo salakuljetustavaroista antoi kaikille valvojille mahdollisuuden käydä aina halutessaan kauppiaan kimppuun.
Nämä säädökset ovat jo niin vanhoja, että niiden vaikutuksen näkee hyvin. Englantilaiset pystyvät nyt nostamaan yli 300 purjetta sotalaivastossaan, mutta Ruotsi ei pääse asetustensa takia edes kolmannekseen tästä.
Jos sairas on käyttänyt vääriä lääkkeitä, hänelle tulee kiire ottaa niitä, jotka ovat auttaneet kaikkia muita. Meidän kauppiaamme väittävät kuitenkin edelleen yhtä innokkaasti, että vain vanhastaan käytetty pakko voi auttaa alakynteen jäänyttä kaupankäyntiämme. He pitävät kaikkia kauppaa koskevan lainsäädännön muutoksia poliittisina omantunnon asioina. Jos joku pystyisi osoittamaan matemaattisen täsmällisesti, etteivät vanhat säädökset edes sovellu kaupankäyntimme nykyiseen tilanteeseen, ja että vapaa kauppa lisää tavaroiden määrää ja se puolestaan antaa työtä useammille kansalaisille ja pitää heidät maassa, vanhasta väitteestä pidettäisiin kaikesta huolimatta kiinni yhtä tiukasti kuin ennenkin.
Joudun tässä rajoittamaan aiheen käsittelyä, se vaatisi enemmän tilaa kuin lähtökohdat sallivat. Monet ovat muuten ottaneet tämän asian esille27, kaupan vapautta vastaan esitettyjä perusteluja on käsitelty jo aiemmin ja ne on kumottu selvästi. Jos kuitenkin arvovaltaisen tahon esittämät perustelut tekevät suuremman vaikutuksen, kannattaa lukea ajatuksella viime valtiopäivillä pidetyistä kunnianarvoisan ritariston ja aateliston keskustelujen52 pöytäkirjoista aihetta koskevat kohdat ja etenkin huhtikuun 24 päivänä 1762 siitä käydyt keskustelut28.
§ 17
Among the branches of economy, Sweden’s commerce is still under the yoke and contributes disproportionately to our emigration.
Great trading nations have by free and unrestricted trade and navigation made their flags respected throughout the world. Sweden has had the same objective as them but has used quite different means to that end.
We have been convinced that restrictions, exclusive privileges and secrets would be most effective. For that purpose a commercial ordinance was issued on 10 February 1614, but as it still did not have the desired effect, another one was issued in 1617,29 which concentrated the commerce in fewer hands: it specified certain towns that were to be solely permitted to engage in overseas navigation, others were allowed to engage in shipping between themselves within the country but some only to Stockholm51 and Turku. All rural trading was banned and a long list of contraband goods enabled any inspector to accost a merchant whenever he so wished.
These regulations are already so old that they have had ample time to demonstrate their effectiveness. The English are now able to deploy more than 300 sail in their navy, but Sweden does not even reach a third of that number, with regulations like these.
Medicines that fail cause a sick person to resort all the sooner to one that has helped others. Yet our merchants assert as eagerly as ever that the old constraint is the only remedy for our flagging commerce and regard any changes in it as matters of conscience in politicis.30 Even if someone could therefore show with mathematical precision that the old ordinances no longer even suit the condition of our commerce, that a free trade increases the quantity of commodities and that the resulting quantity of commodities employs and retains more citizens, they still stand by their assertion as firmly as ever.
I am obliged on this occasion to be briefer on a subject that demands more extensive treatment than I had intended. The matter has been dealt with by several writers elsewhere,31 and the arguments adduced against freedom of trade have already been addressed and clearly refuted. But if authority buttressed by arguments is more impressive, the proceedings of the honourable Estate of Nobility52 on this subject recorded during the last Diet, and in particular those of 24 April 1762, deserve to be read with due attention.32
Previous Section: The Causes of Emigration, § 16
Next Section: The Causes of Emigration, § 18
Places: Sweden Stockholm Turku (Åbo)
Names: Stenhagen, Per (Petter)
Biblical references:
Subjects: