The Causes of Emigration, § 10

§. 10.

Swenska Jordbruket hindras 1) Af små och Oskifta-ägor11Syftar på situationen före storskiftet. Skogarna var till stora delar helt oskiftade och kunde användas och – vilket här påpekas – missbrukas av alla.. Samfälta skogar plundras af sina ägare framför hwarandra, til omåtteligit Skieps-wircke, Såg-timmer, Tjäru- och Kast-wed12Tjäru- och Kast-wed: ved avsedd för tjärframställning och sågad och kluven torr ved uppstaplad i kast eller trave, Kålning, Swedjande, och öfwerflödig Gjärsel- och Husbygnad. Odelte och samfält nyttjade Ängar blifwa sämst ryktade13skötta, och snarast skog och måsslupna14övervuxna med mossa, och småskipta åkrar gifwa mycket beswär, ringa skörd, och hindra Landtbrukets högd som winnes genom åkers förwandling til äng, och ängars til åker.

Men uptäckas intet bättre ginwägar at dela och storskipta ägor15at dela och storskipta ägor: syftar på de åtgärder som vidtogs i samband med storskiftet, eller wärckställas med mera drift och eftersyn än härtils, är owedersäjeligit, at den hjelpen på flästa ställen kommer för sent, och at et halft Seculum knapt räcker til et widsträkt Läns fördelning, med den talrikaste betjening, ty ehuru en Sockn är förr afmätt, blifwer dock swårt i practiken om det aldraminsta misswårdas, at mångas på särskilta tider gjorda, och sedan sammanfogade mätningar träffa in wid Storskiftet, derföre torde stor del få mätas om, hwilket måste då ske på Almogens och Kronans nya kostnad: Häraf föres jag opåmint til det andra twånget, som beswärar wår Swenska Jord, nemligen då mätningen ej sker med behörig drift och noggranhet.32

När Mätnings-Commission blef först inrättad, talade man mycket om detta arbetets drift och ordning, och huru det widsträckta Finland skulle innom få år blifwit afmätt och storskiftat. Riksens Höglofl. Ständer hafwa sjelfwa blifwit med sådana löften hugnade, och i afsigt at påskynda et så nyttigt arbete, märckeligen ökt denna Stat genom tilläggning af en ny Mätnings-Commission16När Mätnings-Commission blef först ... af en ny Mätnings-Commission: Att utveckla ­Finland ekonomiskt var en viktig fråga vid riksdagen 1746–1747 och riksdagen tillsatte en lantmäteri­kommission som sysselsatte ca 20 lantmätare 1748–1767. Vid sidan av denna grundades en betydligt större kommission 1756, den så kallade nya mätningskommissionen, vars främsta uppgift var att genomföra storskiftet. När mössorna tog makten vid riksdagen 1765–1766 lades kommissionerna ner.. Men om dessa äro håldna eller kunna hållas, derom kan redan denna och än mera den tilkommande tiden witna. I synnerhet om Mätningen börjas åt alla kanter på en gång, mångas arbeten blandas med hwar andra, Landtmätare flyttas från ena Socknen til den andra, från ena Länet til det andra, för än de slutat arbetet, och ibland för än de wäl börjat, och permitteras från oafgjorda göromål.

Mån detta få räknas ibland de mindre hinder för Landtbruket? Eller mån detta wara hemligheter, som ej få widröras?

1. Syftar på situationen före storskiftet. Skogarna var till stora delar helt oskiftade och kunde användas och – vilket här påpekas – missbrukas av alla.
2. Tjäru- och Kast-wed: ved avsedd för tjärframställning och sågad och kluven torr ved uppstaplad i kast eller trave
3. skötta
4. övervuxna med mossa
5. at dela och storskipta ägor: syftar på de åtgärder som vidtogs i samband med storskiftet
6. När Mätnings-Commission blef först ... af en ny Mätnings-Commission: Att utveckla ­Finland ekonomiskt var en viktig fråga vid riksdagen 1746–1747 och riksdagen tillsatte en lantmäteri­kommission som sysselsatte ca 20 lantmätare 1748–1767. Vid sidan av denna grundades en betydligt större kommission 1756, den så kallade nya mätningskommissionen, vars främsta uppgift var att genomföra storskiftet. När mössorna tog makten vid riksdagen 1765–1766 lades kommissionerna ner.

§ 10

Ruotsin maanviljelyksen esteinä ovat 1) pienet ja jakamattomat tilukset17pienet ja jakamattomat tilukset: Viittaa ennen isojakoa vallinneeseen tilanteeseen. Suurta osaa metsistä ei ollut jaettu lainkaan, jolloin kuka tahansa saattoi käyttää tai – mihin tässä viitataan – väärinkäyttää niitä. . Omistajat ryöstävät yhteismetsiään toinen toistaan enemmän käyttäessään rajattomasti puuta laivanrakennukseen, sahatavaraksi, tervanpolttoon, haloiksi, hiilenpolttoon, kaskenpolttoon sekä tarpeettomaan aitojen ja talojen rakentamiseen. Jakamattomia ja yhteisesti käytettyjä niittyjä hoidetaan huonoimmin, ja ne alkavat pian metsittyä ja sammaloitua. Pienistä peltotilkuista on runsaasti vaivaa, mutta ne antavat vähän satoa ja estävät maanviljelyksen kukoistusta, johon päästään muuttamalla peltoja niityiksi ja niittyjä pelloiksi.

Apu tulee useimmille alueille liian myöhään, ellei löydetä parempia oiko­teitä maiden jakamiseksi ja isojaon toimittamiseksi tai näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi tähänastista ponnekkaammin ja valvotummin. Puoli vuosisataakaan tuskin riittää jaon toimittamiseksi laajassa läänissä, vaikka mitä runsaslukuisin virkamieskunta olisi sitä tekemässä. Vaikka pitäjässä olisikin jo aiemmin toimitettu mittaukset, vähäisimmätkin laiminlyönnit aiheuttavat käytännön vaikeuksia kun useat eri aikoina tehdyt mittaukset sovitetaan isojaossa yhteen. Siten suurin osa mittauksista jouduttaneen uusimaan ja rahvaan ja kruunun on vastattava uudelleen kustannuksista. Tästä pääsen muistuttamatta toiseen ruotsalaista maankamaraamme kiusaavaan pakkoon, nimittäin mittauksiin, joita ei tehdä kyllin tarmokkaasti ja tarkasti.32

Maanmittauskomissiota18Vuosien 1746–1747 valtiopäivillä Suomen taloudellinen kehittäminen tuli voimakkaasti esiin, ja tähän liittyen valtiopäivät asettivat Suomea varten maanmittauskomission, jonka palveluksessa työskenteli n. 20 maanmittaria 1748–1767. Sen rinnalle perustettiin 1756 huomattavasti suurempi ns. uusi komissio, jonka tehtävänä oli ennen kaikkea isojaon suorittaminen. Myssyjen valtaannousun jälkeen komissiot lakkautettiin 1765–1766 valtiopäivillä. perustettaessa puhuttiin paljon työn ponnekkuudesta ja järjestyksestä sekä siitä, että mittaukset ja isojako saataisiin laajassa Suomessa toimitetuksi muutamassa vuodessa. Valtakunnan kunnianarvoisia säätyjäkin ilahdutettiin tällaisilla lupauksilla, ja nopeuttaakseen tätä hyödyllistä työtä säädyt lisäsivät huomattavasti kyseistä virkamieskuntaa perustamalla uuden maanmittauskomission. Mutta pidetäänkö lupaukset tai voidaanko ne pitää, siitä saamme todistuksen jo nyt ja vielä paremmin tulevaisuudessa, etenkin jos mittaukset aloitetaan kaikilla kulmilla yhtä aikaa, jos monet tekevät päällekkäistä työtä, jos maanmittareita siirretään pitäjästä ja läänistä toiseen ennen kuin he ovat saaneet työnsä päätökseen ja joskus jopa ennen kuin he ovat aloittaneetkaan, tai jos heille annetaan virkavapautta vaikka työt ovat kesken.

Onkohan tämä laskettava maanviljelyksen vähäpätöisimpien esteiden joukkoon? Vai kuuluuko asia niihin salaisuuksiin, joihin ei saa puuttua?

1. pienet ja jakamattomat tilukset: Viittaa ennen isojakoa vallinneeseen tilanteeseen. Suurta osaa metsistä ei ollut jaettu lainkaan, jolloin kuka tahansa saattoi käyttää tai – mihin tässä viitataan – väärinkäyttää niitä.
2. Vuosien 1746–1747 valtiopäivillä Suomen taloudellinen kehittäminen tuli voimakkaasti esiin, ja tähän liittyen valtiopäivät asettivat Suomea varten maanmittauskomission, jonka palveluksessa työskenteli n. 20 maanmittaria 1748–1767. Sen rinnalle perustettiin 1756 huomattavasti suurempi ns. uusi komissio, jonka tehtävänä oli ennen kaikkea isojaon suorittaminen. Myssyjen valtaannousun jälkeen komissiot lakkautettiin 1765–1766 valtiopäivillä.

§ 10

The first obstacle facing Swedish agriculture is that of small and unredistributed holdings.19small and unredistributed holdings: In § 10 Chydenius deals with the question of redistribution of landholdings and forests. During the eighteenth century, before the landholdings and forests had been redistributed, property was often scattered and divided into small strips. The forests were to a large degree communally owned and could therefore be used – and misused – by everyone. Everyone had the right to take the amount of timber and firewood he needed, but many were wasteful and careless in their usage. As a solution to the problem the idea of a complete redistribution of landholdings and forests was introduced. One of the strongest advocates was the chief land surveyor, Jacob Faggot. In 1757 the General Redistribution Act was put forward by the government, which stated that farms should not have more than four fields each. The old system had been based upon a principle of justice, which implied that each farm in a village should have access to fields of different qualities. The implementation of this act was uneven, so it was followed by even more radical acts in 1807 (enskifte) and 1827 (laga skifte). Communally owned forests are openly plundered by their owners at the expense of their co-owners to produce excessive amounts of ship-timber, saw-timber, tar-wood, firewood, for charcoal burning, slash-and- burn farming and superfluous fencing and house-building. Unredistributed and collectively utilized pasture land is the worst maintained and more like woodland and moss-grown, while small plots cause a great deal of trouble, produce poor crops and prevent the improvement of agriculture that is achieved by turning arable land into meadow and meadows into arable land.

But unless a more expeditious way is found of dividing and redistributing holdings, or it is pursued more energetically and with better supervision than hitherto, that improvement will indisputably come too late in most places, and half a century will barely suffice to redistribute the land in an extensive county even with the maximum number of staff. For even if a parish has been surveyed previously, it will nevertheless be difficult in practice, if the slightest error has been committed, to make sure that the measurements made by many individuals at different times and then joined together will be accurate at the stage of general redistribution, so that a large part is likely to need to be re-surveyed, which must then be done at an additional cost to the rural population and the Crown. This leads me directly to the second constraint that afflicts our Swedish land, namely when the surveying is not carried out with due dispatch and accuracy.32

When the Survey Commission was first established there was much talk of the energy and orderliness of this work and how the far-flung Finland would within a few years be surveyed and undergo a general redistribution of land holdings. The honourable Estates of the Realm were themselves regaled with such promises and, in order to expedite such a useful project, notably enlarged the establishment by adding a new Survey Commission. But whether those promises have been or can be kept, the present and still more the coming period will bear witness – especially if the survey is begun simultaneously in every region, the work of many different individuals is amalgamated, surveyors are transferred from one parish to another, from one county to another, before they have completed their work, and sometimes before they have even begun, and are granted leave with their tasks unfinished.

Could that be regarded as one of the lesser obstacles for agriculture? Or are these secrets that must not be discussed?

1. small and unredistributed holdings: In § 10 Chydenius deals with the question of redistribution of landholdings and forests. During the eighteenth century, before the landholdings and forests had been redistributed, property was often scattered and divided into small strips. The forests were to a large degree communally owned and could therefore be used – and misused – by everyone. Everyone had the right to take the amount of timber and firewood he needed, but many were wasteful and careless in their usage. As a solution to the problem the idea of a complete redistribution of landholdings and forests was introduced. One of the strongest advocates was the chief land surveyor, Jacob Faggot. In 1757 the General Redistribution Act was put forward by the government, which stated that farms should not have more than four fields each. The old system had been based upon a principle of justice, which implied that each farm in a village should have access to fields of different qualities. The implementation of this act was uneven, so it was followed by even more radical acts in 1807 (enskifte) and 1827 (laga skifte).