Original language
§. 19.
Nog af i detta ämnet. Flera twång trycka än wårt kära Swerige. Tärande lemmarne äro heller intet frie derifrån: Wåra Ämbets-män högre och lägre få äfwen draga sina bördor.
Lärdom, Förfarenhet och Dygd utgöra de bästa egenskaper hos Ämbetsmän: der de finnas, uplifwas folket, som en wisnad planta af et swalt afton-rägn. Sälla de trackter dit detta rägn räcker! Det som mästa afseende hafwes uppå wed sysslors besättande, det winnlägga de sig altid mäst om, som äro sökande. Blifwa dessa tre hufwud-egenskaper Öfwerhetens största ögna-märcke wid fullmagters utdelande, kan ingendera hos wår af äran retade nation tryta. Men hafwes mästa afseendet på något annat, blifwa dessa mera sällsynta. Mör54ker, misstagna författningar, egennytta och öfwerwåld sticka snart fram utur alla Fönster. Bokwett blir då en dyr-köpt fåfänga, Förtjenster umbärliga och Gudsfrugtan et åtlöje.
Aldrig hafwa Riksens Ständer någon tid mera arbetat på ordning emellan de i Rikets tjenst warande Ämbetsmän, än wid framflutna Riksdagar; men aldrig hafwa heller samma Ständer mera blifwit oroade af bedröfweligaste klagomål öfwer præjudice.
En stor del af den Dyrbara tiden åtgår för Ständerna sjelfwa at rätta sådant. En opartisk wille sluta häraf: Ständernas Författning härutinnan antingen wara så mörk, at den af ingen annan än Ständerna sjelfwa kan förstås, eller at den onäpst af Undersåtare får öfwerträdas.
At Lärdom, Förfarenhet och Dygd tagas för afgjorda saker hos dem, som en gång kommit til Kongl. Fullmagt, och intet Lagligen äro öfwertygade om annat tycks hafwa sina skäl, då owäldoga prof så swårligen stå at ärhållas. Men en dygd, som samfundet intet lönar, har det ock mindre rätt at begära: Och snillen, hwars wett och flit aldrig lönas, flytta bort.
Hwad må jag tala om Ämbetsmän, som sitta blott med penninge-lön efter 1696 års stat. Antingen måste deras Ämbete blifwa skött som en bisyssla, eller måste de stjäla eller fly eller swälta ihjäl.
- rättesnöre, riktlinje
- orättvist eftersättande i befordringsärenden
- ostraffat
- owäldoga prof: opartiska bevis
- penninge-lön efter 1696 års stat: 1696 års utgiftsstat utgjorde grunden för statsfinanserna under 1700-talet. Enligt regeringsformerna 1719 och 1772 var det 1696 års utgiftsstat som skulle följas, och då inflationen ökade sjönk det reella värdet betydligt på de löner som utbetalades enligt denna utgiftsstat.
Finnish
§ 19
Riittäköön siitä aiheesta. Vielä monet muutkin pakot rasittavat rakasta Ruotsiamme, eivätkä kuluttavat kansalaisetkaan ole niistä vapaita. Virkamiehemme, niin korkeammat kuin alhaisemmatkin, joutuvat myös kantamaan taakkojaan.
Oppineisuus, kokeneisuus ja nuhteettomuus ovat virkamiesten parhaat ominaisuudet. Milloin heillä on niitä, kansa virkoaa kuin kuihtunut kasvi viileän iltasateen jälkeen. Onnellisia ne alueet, joille sitä sadetta riittää! Hakijat pyrkivät aina eniten kunnostautumaan niissä asioissa, joihin virkoja täytettäessä kiinnitetään suurinta huomiota. Jos näistä kolmesta pääominaisuudesta tulee tärkein silmämäärä valtakirjojen jaossa, silloin niitä kaikkia kyllä löytyy kunnianhimoisesta kansakunnastamme. Jos sen sijaan johonkin muuhun kiinnitetään eniten huomiota, nämä ominaisuudet käyvät harvinaisemmiksi. Silloin pimeys,54 virheelliset toimenpiteet, omanvoitonpyynti ja väkivalta kurkistelevat pian joka ikkunasta. Kirjatiedosta tulee kallista turhuutta, ansioitumisesta joutavaa ja jumalanpelosta pilkan kohde.
Milloinkaan eivät valtakunnan säädyt ole uhranneet enemmän aikaa saadakseen järjestystä valtakunnan virkamiesten keskinäisiin suhteisiin kuin päättyneillä valtiopäivillä. Toisaalta säätyjä ei ole milloinkaan samassa määrin vaivattu virkaylennysasioissa tapahtuneita vääryyksiä koskevilla murheellisilla valituksilla. Suuri osa säätyjen kalliista ajasta menee tällaisten asioiden korjaamiseen. Puolueeton tarkkailija tekisi tästä seuraavan johtopäätöksen: joko säätyjen tätä koskeva asetus on niin hämärä, että sen ymmärtävät vain säädyt itse, tai sitten kansalaiset saavat rankaisematta rikkoa sitä.
Koska puolueettoman todistuksen saaminen on niin vaikeaa, on perusteltua pitää kuninkaallisen valtakirjan saaneita lähtökohtaisesti oppineina, kokeneina ja nuhteettomina, jos lakiin perustuen ei voida osoittaa mitään muuta. Mutta hyvettä, jota yhteiskunta ei palkitse, se ei voi kovin oikeutetusti myöskään vaatia, ja ne kyvykkäät ihmiset, joiden älyä ja ahkeruutta ei koskaan palkita, muuttavat pois.
Mitä voisin sanoa niistä virkamiehistä, jotka saavat pelkän vuoden 1696 palkkasäännön mukaisen rahapalkan. Joko he hoitavat virkaansa sivutoimena tai joutuvat varastamaan tai pakenemaan muualle tai kuolemaan nälkään.
- vuoden 1696 palkkasäännön mukaisen rahapalkan: Vuoden 1696 menosääntö toimi valtiontalouden perustana koko 1700-luvun: sen noudattamisesta määrättiin hallitusmuodoissa sekä 1719 että 1772. Inflaation kiihtyessä menosäännön mukaisten palkkojen reaaliarvo luonnollisesti aleni huomattavasti.
English
§ 19
Enough on this subject. A number of constraints still oppress our beloved Sweden. Nor are the consuming citizens free of these; our officials, both higher and lower, have their own burdens to bear.
Learning, experience and virtue are the best qualities of officials; where they exist, the people are refreshed like a withered plant by cool evening rain. Happy are those regions which that rain reaches! Those who apply for vacancies always pay most heed to that which is primarily taken into account in filling them. If these three chief qualities are the government’s main touchstone when confirming appointments, none of them will be lacking in our nation, with its love of honour. But if the main consideration is for something else, they will be rarer. Ignorance,54 misguided legal measures, self-interest and violence will soon emerge everywhere. Book-learning will then become a dearly bought extravagance, merits dispensable and piety an object of ridicule.
Never have the Estates of the Realm laboured harder for a time to bring order into the relations between the officials in the service of the kingdom than during the recent Diets, but nor have the Estates ever been more disturbed by the most deplorable complaints about legal bias.
Much of their precious time is taken up by the Estates in correcting such matters themselves. An impartial observer would conclude from this either that the decisions of the Estates on these matters are so obscure that they cannot be fathomed by anyone but the Estates themselves or that they can be infringed with impunity by subjects.
That learning, experience and virtue are taken for granted in officials once they have obtained a royal appointment and have not been legally convicted of anything to the contrary seems a reasonable assumption, since objective evidence is so hard to obtain. But virtue that a society does not reward, it also has less right to demand; and gifted men whose intelligence and diligence are never rewarded will move away.
What should I say about officials who only have a cash salary based on the pay scale of 1696? Either their duties must be discharged as a spare-time occupation or else they must steal or flee or starve to death.
