Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Kymmenes saarna käskyistä, § 5

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English

Original documents

Original language

§. 5.

Förra Delen.

Då vi i dag föresatt oss at tala något om den förderfveliga syndalustan, som här förbjudes, blifver det nödigt at förut gifva Eder om den samma tydeliga begrep. Lusten i gemen är intet annat än et själens begär til det vi föreställa oss såsom något godt; ty utan at hålla något för godt, kunna vi aldrig hafva lust dertil; och om det verkeligen är sådant, som vi föreställe oss det, nemligen godt, är denna lusten god och ingalunda lastbar eller förbuden, men om vi hålla något för godt, hvilket likväl i sjelfva verket icke är sådant, blifver det en syndig och skadelig lusta, som250 derföre måste af den gode Guden, hvilken genom sin heliga Lag velat föreskrifva oss idel dygde- och lycksalighetsreglor, äfven vara förbuden. Af denna korta beskrifning se vi tydeligen, at all lust, som egenteligen är et viljans värkande, hafver sin grund i förståndet; ty om förståndet hafver fält en rätt dom öfver alla förekommande ting, så at det verkeliga goda anses för sådant som det är, och det onda och skadeliga hålles aldeles för ondt, följer lusten äfven samma goda stråt, til at begära det förra och sky för det sednare, och blifver en god och Gudi behagelig lust; men är förståndets omdöme falskt, så at det onda anses för godt och det goda för ondt, följa begären samma bedrägeliga grund, och få då rätteligen namn af en ond och syndig lusta, som i hela Herrans Lag, men i synnerhet i detta nionde budet alfvarligen förbjudes. I afseende på de olika föremål hvarmed våra begär syslosätta sig, kan altså lusten i gemen vara treggehanda. Den första kan kallas naturlig, och består i en åtrå efter det som fordras til vårt lekamliga lifs uppehälle, såsom mat och dricka, kläder med mera, och det icke allenast til en oumgängelig nödtorft, utan ock til vårt välbehag och nöje, hvilken lust, allenast den är inskränkt och måttelig, ingalunda251 här förbjudes, emedan Herren Gud sjelf redan i första skapelsen inplantat detta begär uti vårt hjerta; hvilket äfven tydeligen kan inhämtas af Herrans ord til Israëls barn, 5 Mos. B. 12:15. Du må slagta, heter det, och äta kött i alla tina portar, det är, ehvarest du bygger, bor och vistas, och det må du göra efter all tine själs begärelse, icke allenast til nödtorft, utan ock til nöje, efter Herrans tins Guds välsignelse, som han tig gifvit hafver: och af Esræ och Nehemiæ befallning til de från fängelset återkomne Juda barn på den stora högtiden: Går bort och äter thet feta och dricker thet söta, och sänder them ock delar, som intet för sig tilredt hafva. Nehem. 8:10. Den andra slags lusten må med skäl heta helig eller andelig, som har Gud och Gudi behageliga ting til sitt föremål, och består i en innerlig öfvertygelse derom, at Gud är sjelfva godheten, och at den största lycksaligheten består i en nådefull förening med honom genom trona; och et däraf upkommande begär at få åtnjuta den samma, hvilken så mycket mindre kan vara förbuden, som vår rätta och sanskylliga sällhet just består i detta heliga begäret; hvarföre Konung David icke allenast utropar den för säll, som hafver sin lust til Herren och Hans lag, och beskrifver märkeligen dess lyck252salighet, Ps. 1:2,3. utan befaller äfven alfvarligen den samma då han säger: Haf tina lust i Herranom, som ville han säga: du bör försaka all syndig och oren lusta, som störtar dig i elände, men förlusta och vederqveck dig uti den sjelfständiga Jehovah, som är all nådes och välsignelses enda källa och ursprung: frögda dig öfver hans kraftiga bistånd, och vederqveck dig af hans ljufva inneboende uti ditt hjerta; och var derom försäkrad, at så onyttig, ja skadelig som verldenes lust är, så högst nyttig och välsignad skal denna lusten i Herranom vara; ty han skal gifva tig hvad titt hjerta önskar. Ps. 37:4. Men den tredje slags lustan må med skäl heta syndig och oren; emedan den hafver Gudi misshageliga och oss sjelfvom skadeliga föremål, och måste härflyta antingen ifrån sjelfva förståndets mörker, eller ock deraf at sinliga begären genom sin häftighet fördunkla förståndets ljus, och lika som bortskymma det, at lasten får, åtminstone på den stunden då begäret öfverväldigar själen, et sminkat anseende af godt och behageligt. Och denna lusten är den samma, som här af Gud alfvarligen förbjudes, då det heter: Tu skalt, o människa, icke hafva lust til tin nästas hus, eller något annat, som dig är förbudit och olofligit. Så länge människan bi253behöll sig uti den medskapade Guds likhet, och ägde ei allenast ljus i sitt förstånd, utan ock en ren och helgad vilja, hade denna förbudna lustan intet något rum hos henne; men då vår fiende i fallet fick utså i människohjertat et vederstyggeligit och i många släkter groende syndenes frö, hvarigenom förståndet öfverhöljdes med mörker, och viljan lika som förtrollades på det onda, då blef just denna arfsyndens förderf et ursprung til dessa onda begären; hvilket likväl bör noga skiljas ifrån sjelfva den onda lustan, som här förbjudes; ty det ena är den uti hela vår natur inlagda förderfvade rot, hvarifrån alt det onda härflyter, och det andra äro de qvicka skott utur den samma, som i hjertat upstiga och förderfva det. Om det förra eller syndaroten säger David: Si jag är af syndelig säd född, och min moder hafver mig i synd aflat. Ps. 51:7. och om det sednare, eller syndalustan, säger Frälsaren Jesus: Af hjertat utgå onda tankar, mord, hor, och så vidare. Matth. 15:19.

Finnish

§ 5

Ensimmäinen osa

Kun olemme tänään ottaneet tehtäväksemme sanoa jotain tässä kielletystä turmiollisesta synnin halusta, joka tässä kielletään, niin minun on aluksi annettava teille siitä selkeä käsitys. Halu yleisesti ei ole mitään muuta kuin sielun pyrkimys siihen, jonka me miellämme jollain tavoin hyväksi, sillä jollemme pitäisi jotain asiaa hyvänä, emme voisi milloinkaan haluta sitä. Ja jos se asia todella on sellainen kuin miksi sen kuvittelemme, siis hyvä, niin tämä halukin on hyvä eikä millään muotoa paheellinen tai kielletty. Mutta jos pidämme hyvänä jotakin, joka itse asiassa ei kuitenkaan sitä ole, niin siitä tulee syntinen ja vahingollinen halu, ja250 siksi hyvän Jumalan, joka pyhässä laissaan on halunnut asettaa meille pelkkiä hyveen ja onnellisuuden sääntöjä, täytyy se kieltää. Tämä lyhyt kuvaus osoittaa selkeästi, että kaikki halu, joka itse asiassa on tahdon toimintaa, perustuu ymmärrykseen. Sillä jos ymmärrys on antanut oikean arvion kaikista eteentulevista seikoista, niin että asiaa, joka todella on hyvä, myös pidetään sellaisena, ja pahaa tai vahingollista asiaa pidetään pahana, niin halu seuraa samaa hyvää polkua. Se tahtoo edellistä ja kaihtaa jälkimmäistä, ja siitä tulee hyvä ja Jumalalle mieluisa halu. Mutta jos ymmärrys arvioi väärin, niin että pahaa pidetään hyvänä ja hyvää pahana, niin himo perustuu samalle pettävälle pohjalle, ja silloin sitä on syytä kutsua pahaksi ja syntiseksi haluksi, joka koko Herran laissa mutta erityisesti tässä yhdeksännessä käskyssä ankarasti kielletään. Suhteessa erilaisiin kohteisiin, joihin himomme suuntautuu, halua voi siten yleisesti ottaen olla kolmenlaista. Ensimmäistä voidaan kutsua luonnolliseksi, ja se muodostuu halusta siihen, miten meidän ruumiillisen elämämme ylläpitoon tarvitaan, kuten ruokaan, juomaan, vaatteisiin ja muihin. Eikä kysymys ole vain välttämättömästä tarpeesta vaan myös nautinnosta ja huvista, eikä sellaista halua tässä suinkaan kielletä, kunhan se vain on rajallinen ja kohtuullinen,251 sillä onhan Herra itse luomistyössään istuttanut tämän himon sydämeemme, mikä selvästi voidaan nähdä Herran sanoista Israelin lapsille 5. Moos. 12:15: Omilla asuinsijoillanne voitte teurastaa eläimiänne, hän sanoo, ja syödä lihaa, siis siellä missä te rakennatte, asutte ja olette, ja voitte tehdä sitä mielin määrin, eikä vain välttämättömään tarpeeseen vaan myös nautinnoksi, niin paljon kuin Herra, teidän Jumalanne, teille hyvyydessään suo. Tämä tulee myös ilmi Esran ja Nehemian käskyssä vankeudesta palanneille Juudan lapsille suurena juhlapäivänä: Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään Neh. 8:10. Toisen lajin halua voidaan syystä kutsua pyhäksi tai hengelliseksi, ja sen kohteena ovat Jumala ja Jumalalle mieluisat asiat. Se koostuu hartaasta vakaumuksesta, että Jumala on itse hyvyys ja että suurin autuus on uskon kautta muodostuva armollinen yhteys häneen, sekä siitä nousevasta halusta saada nauttia tästä yhteydestä, eikä se suinkaan voi olla kiellettyä, koska oikea ja todellinen autuutemme perustuu juuri tähän pyhään haluun. Siksi kuningas Daavid ei vain julista autuaaksi sitä, jonka halu suuntautuu Herraan ja hänen lakiinsa, ja kuvaile selkeästi hänen onnellisuuttaan252 Ps. 1:2–3, vaan hän myös kehottaa tätä ankarasti sanoessaan: Iloitse Herrassa1 Ps. 37:4. On kuin hän haluaisi sanoa: sinun täytyy torjua kaikki syntinen ja saastainen himo, joka suistaa sinut kurjuuteen, ja sen sijaan antaa täydellisen Jumalan ilahduttaa ja virvoittaa sinua, joka on kaiken armon ja siunauksen ainoa lähde ja alkuperä. Iloitse hänen voimallisesta avustaan ja anna hänen suloisen läsnäolonsa sydämessäsi virvoittaa sinua, ja voit olla varma siitä, että yhtä hyödyttömiä ja jopa vahingollisia kuin maailmalliset himot ovat, yhtä hyödyllinen ja siunattu on tämä halu Herrassa, sillä hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo Ps. 37:4. Mutta kolmatta halun lajia voimme syystä kutsua syntiseksi ja saastaiseksi, koska se suuntautuu Jumalalle vastenmielisiin ja itsellemme vahingollisiin kohteisiin. Sen täytyy kummuta joko itse ymmärryksen pimeydestä tai sitten siitä, että aistihalujen kiihkeys hämärtää ymmärryksen valon ja ikään kuin peittää sen, niin että pahe, ainakin sillä hetkellä kun himo saa ylivallan sielussa, näyttää hyvältä ja miellyttävältä. Ja tämä halu on se, jonka Jumala tässä ankarasti kieltää sanoessaan: Sinun, voi ihminen, ei pidä haluta lähimmäisesi taloa tai mitään muutakaan sinulta kiellettyä ja luvatonta. Niin kauan kuin ihminen pysyi253 Jumalan kaltaiseksi luotuna ja hänellä oli, paitsi ymmärryksen valoa, myös puhdas ja pyhitetty tahto, kielletylle halulle ei ollut hänessä sijaa. Mutta kun vihollisemme syntiinlankeemuksessa sai kylvettyä ihmissydämeen tuhoisan ja sukupolvesta toiseen kasvavan synnin siemenen, joka pimensi ymmärryksemme, ja tahto ikään kuin noiduttiin pahaan suuntautuvaksi, niin silloin tästä perisynnin turmeluksesta tuli myös näiden pahojen himojen lähde. Nämä on kuitenkin erotettava tarkoin itse pahasta halusta, joka tässä kielletään, sillä ensinmainittu on koko meidän luontoomme sisältyvä turmeltunut juuri, josta kaikki paha nousee, ja toinen taas ovat sen elinvoimaiset versot, jotka tulevat esiin sydämessä ja turmelevat sen. Edellisestä, siis synnin juuresta, Daavid sanoo: Katso, syntisestä siemenestä minä olen syntynyt, ja synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun2 Ps. 51:7, ja jälkimmäisestä, syntisestä halusta, Vapahtajamme Jeesus sanoo: Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, huoruus jne. Matt. 15:19.


  1. 1776
  2. 1933/1992/muokattu

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: