Previous Section: Sammaloituneet niityt, § 6
Next Section: Sammaloituneet niityt, § 8
§. 7.
Hvad nu det andra sättet at häfva syran angår, genom Utdunstning, böre vi äfven därvid vara upmärksame.
At denna jord-syran är flygtig (volatil)1, och i följe däraf kan utdunsta, lärer så mycket mindre få någon motsäjare, som äfven våra öfriga syror, äro til större delen af samma art, fast somliga tåla en större och andra mindre grad af hetta, innan53 de utdunsta. Ämnet, som innehåller denna syra, är ock sjelft ovedersäjeligen flygtigt, och syran utomdess genom sin sura lukt röjer samma egenskap.
Ehuru det ej kan nekas, at kölden äfven åstadkommer utdunstning, blifver dock varmen och vädret oförnekeligen de förnämsta medel härvid; hvarföre en Landtman är omtänkt på de kraftigaste medel, at bana dessa verkande orsaker en öppen väg til det Moss-lupna landet. I den afsigt hugger han skogen där af, och hela negden däromkring, om den ej förr är bar, på det vädret måtte få skingra den kalla Atmospher, som omgifver hans äng, och Sol-strålarna icke mindre tränga sin värma til rötterna af Mossan. Är Moss-växten icke stark, kufvas han til en del af detta allena, fast gräset hafver dess svårare at för väder och Solhetta fästa här rötter, om marken ej är desto fetare, men på de flästa ställen, vil detta ännu ej stort uträtta; ty grunden är sur, och Mossan jämte torfven hindra syran at förflyga2, och omliggande högder leda ännu dit ämnen til mera syra.
Skal därföre saken hjälpas i grund, blir det oumgängeligt, at genom diken afskära de ådror, som leda dit något vatten, plöja up sjelfva Moss-vallen, NB. om den är hård-vall3; ty i annor händelse måste en flitigare dikning gå förut, och låta Sol och väder verka därpå. I samma afsigt, bör upkastas et flod-dike4, ängen indelas i tegar, så långa som möjeligt är, intet i 4 eller 5 famns breda, som somlige påstå, de där vilja trötta ut folk med arbete utan belöning, eller ock aldrig sjelf åtagit sig mödan, at utröna, huru bred en teg bör vara, om den skal säkert blifva torr; u54tan 10 à 12 famnars, alt som jorden är sur til; ty jag försäkrar af egen förfarenhet, at det gör tilfyllest.
Det är ej eller nog, at en eller annan gång röra up jorden; ty den fordrar mycken hjelp, om alla dess delar skola noga kunna gifva syran ifrån sig, och den blifva förvandlad til en varm mylla.
Och blir således det afgjort, at ju oftare den blir upvänd, och ju finare brukad, desto säkrare vinner man sitt ändamål. At Alcaliska salter och ämnen härutinnan inblandade nu göra dubbelt gagn, faller äfven ganska begripeligt; ty de komma genom plögning och harfning, at inmängas5 i sjelfva myllan, och således helt och hållit upvärma densamma. Och då, men ej förr, skal man under den Högstas välsignelse se Mossan förvist från detta fält; men Säd, Tåtul6, Väpling7 och andra Hö-slag, med frodig växt intaga rummet.
§ 7
Meidän on myös kiinnitettävä huomiota toiseen happamuuden poistamisen keinoon, sen haihduttamiseen.
Tuskinpa kukaan väittänee sitä vastaan, että maaperän happo on haihtuvaa (volatiilia) ja voi näin ollen haihtua ilmaan kuten useimmat muutkin happomme, vaikkakin eräät niistä kestävät kuumuutta enemmän ja toiset vähemmän ennen53 kuin haihtuvat. Kiistatonta on, että tällaista happoa sisältävät aineet ovat itsekin haihtuvia, ja saman ominaisuuden sitä paitsi paljastaa hapon hapan haju.
Vaikka haihtumista kiistattomasti tapahtuu kylmässäkin, lämpö ja tuuli ovat kuitenkin kiistatta sen tehokkaimpia aiheuttajia. Tästä syystä maamies pitää huolen mitä voimakkaimpien keinojen käyttämisestä raivatakseen näille vaikuttaville voimille tien sammaloituneelle maalle. Tässä tarkoituksessa hän hakkaa metsän tuolta alueelta ja sen koko ympäristöstäkin, ellei se jo ennestään ole avomaastoa, jotta tuuli voisi pyyhkiä pois hänen niittyään ympäröivän kylmän ilmanalan ja auringon säteet pääsisivät samalla ulottamaan lämpönsä sammalen juuriin saakka. Ellei sammalikko ole vahvaa, se nujertuu osaksi pelkästään tästä, vaikka ruohokasvien juurtuminen tällaiselle alueelle on tuulen ja kuuman auringonpaisteen takia sitä vaikeampaa, mitä vähemmän ravitsevaa maaperä on. Useimmissa paikoissa tällä tavalla ei vielä kuitenkaan saada aikaan paljonkaan. Maaperähän on hapanta, ja sammal ja turve estävät happoa haihtumasta ilmaan, ja ympäröivistä korkeammista maastoista siihen kulkeutuu happamuutta lisääviä aineita.
Jos asia halutaan saada loppuun asti hoidetuksi, on näin ollen väistämätöntä, että ojituksella katkaistaan paikkaan vettä johtavat suonet, kynnetään kumoon itse sammaloitunut niitty (jos maaperä on kiinteää ja kuivaa; muussa tapauksessa on ensin tehtävä huolellisempi ojitus) ja annetaan auringon ja tuulen sitten vaikuttaa. Tässä tarkoituksessa on kaivettava vettä pois johtava valtaoja ja niitty jaettava mahdollisimman pitkiin sarkoihin, joista ei kuitenkaan pidä tehdä vain 4 tai 5 sylen levyisiä, kuten väittävät ne, jotka haluavat uuvuttaa väen loppuun tuottamattomalla työllä. Nämä henkilöt eivät ole myöskään koskaan itse vaivautuneet selvittämään, mikä saran leveyden on oltava, jotta se saadaan täysin kuivaksi.54 Sarkojen on oltava 10–12 sylen levyisiä, ja oikea leveys riippuu maan happamuuden asteesta. Vakuutan oman kokemukseni perusteella, että se riittää.
Maan kääntäminen kerran tai kahdesti ei myöskään riitä, sillä se tarvitsee paljon apua, jotta se pystyy kauttaaltaan vapautumaan happamuudesta ja muuttuu lämpimäksi mullaksi.
Ja näin on selkeästi osoitettu, että mitä useammin maa käännetään ja mitä hienommaksi se muokataan, sitä varmemmin päästään tavoitteeseen. Varsin hyvin ymmärrettävissä on myös se, että maahan aikaisemmin sekoitetut emäksiset suolat ja aineet tuottavat nyt kaksin verroin hyötyä, sillä kyntämisen ja karhitsemisen yhteydessä ne sekoittuvat itse mullan sekaan ja siten lämmittävät sen kauttaaltaan. Ja silloin, mutta ei aikaisemmin, nähdään, että sammal on Korkeimman siunauksella karkotettu tältä alueelta ja vilja, nurmilauha, apila ja muut heinäksi sopivat kasvilajit ottavat tilan haltuunsa ja kasvavat rehevästi.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7.
Hvad nu det andra sättet at häfva syran angår, genom Utdunstning, böre vi äfven därvid vara upmärksame.
At denna jord-syran är flygtig (volatil)8, och i följe däraf kan utdunsta, lärer så mycket mindre få någon motsäjare, som äfven våra öfriga syror, äro til större delen af samma art, fast somliga tåla en större och andra mindre grad af hetta, innan53 de utdunsta. Ämnet, som innehåller denna syra, är ock sjelft ovedersäjeligen flygtigt, och syran utomdess genom sin sura lukt röjer samma egenskap.
Ehuru det ej kan nekas, at kölden äfven åstadkommer utdunstning, blifver dock varmen och vädret oförnekeligen de förnämsta medel härvid; hvarföre en Landtman är omtänkt på de kraftigaste medel, at bana dessa verkande orsaker en öppen väg til det Moss-lupna landet. I den afsigt hugger han skogen där af, och hela negden däromkring, om den ej förr är bar, på det vädret måtte få skingra den kalla Atmospher, som omgifver hans äng, och Sol-strålarna icke mindre tränga sin värma til rötterna af Mossan. Är Moss-växten icke stark, kufvas han til en del af detta allena, fast gräset hafver dess svårare at för väder och Solhetta fästa här rötter, om marken ej är desto fetare, men på de flästa ställen, vil detta ännu ej stort uträtta; ty grunden är sur, och Mossan jämte torfven hindra syran at förflyga9, och omliggande högder leda ännu dit ämnen til mera syra.
Skal därföre saken hjälpas i grund, blir det oumgängeligt, at genom diken afskära de ådror, som leda dit något vatten, plöja up sjelfva Moss-vallen, NB. om den är hård-vall10; ty i annor händelse måste en flitigare dikning gå förut, och låta Sol och väder verka därpå. I samma afsigt, bör upkastas et flod-dike11, ängen indelas i tegar, så långa som möjeligt är, intet i 4 eller 5 famns breda, som somlige påstå, de där vilja trötta ut folk med arbete utan belöning, eller ock aldrig sjelf åtagit sig mödan, at utröna, huru bred en teg bör vara, om den skal säkert blifva torr; u54tan 10 à 12 famnars, alt som jorden är sur til; ty jag försäkrar af egen förfarenhet, at det gör tilfyllest.
Det är ej eller nog, at en eller annan gång röra up jorden; ty den fordrar mycken hjelp, om alla dess delar skola noga kunna gifva syran ifrån sig, och den blifva förvandlad til en varm mylla.
Och blir således det afgjort, at ju oftare den blir upvänd, och ju finare brukad, desto säkrare vinner man sitt ändamål. At Alcaliska salter och ämnen härutinnan inblandade nu göra dubbelt gagn, faller äfven ganska begripeligt; ty de komma genom plögning och harfning, at inmängas12 i sjelfva myllan, och således helt och hållit upvärma densamma. Och då, men ej förr, skal man under den Högstas välsignelse se Mossan förvist från detta fält; men Säd, Tåtul13, Väpling14 och andra Hö-slag, med frodig växt intaga rummet.
§ 7
Meidän on myös kiinnitettävä huomiota toiseen happamuuden poistamisen keinoon, sen haihduttamiseen.
Tuskinpa kukaan väittänee sitä vastaan, että maaperän happo on haihtuvaa (volatiilia) ja voi näin ollen haihtua ilmaan kuten useimmat muutkin happomme, vaikkakin eräät niistä kestävät kuumuutta enemmän ja toiset vähemmän ennen53 kuin haihtuvat. Kiistatonta on, että tällaista happoa sisältävät aineet ovat itsekin haihtuvia, ja saman ominaisuuden sitä paitsi paljastaa hapon hapan haju.
Vaikka haihtumista kiistattomasti tapahtuu kylmässäkin, lämpö ja tuuli ovat kuitenkin kiistatta sen tehokkaimpia aiheuttajia. Tästä syystä maamies pitää huolen mitä voimakkaimpien keinojen käyttämisestä raivatakseen näille vaikuttaville voimille tien sammaloituneelle maalle. Tässä tarkoituksessa hän hakkaa metsän tuolta alueelta ja sen koko ympäristöstäkin, ellei se jo ennestään ole avomaastoa, jotta tuuli voisi pyyhkiä pois hänen niittyään ympäröivän kylmän ilmanalan ja auringon säteet pääsisivät samalla ulottamaan lämpönsä sammalen juuriin saakka. Ellei sammalikko ole vahvaa, se nujertuu osaksi pelkästään tästä, vaikka ruohokasvien juurtuminen tällaiselle alueelle on tuulen ja kuuman auringonpaisteen takia sitä vaikeampaa, mitä vähemmän ravitsevaa maaperä on. Useimmissa paikoissa tällä tavalla ei vielä kuitenkaan saada aikaan paljonkaan. Maaperähän on hapanta, ja sammal ja turve estävät happoa haihtumasta ilmaan, ja ympäröivistä korkeammista maastoista siihen kulkeutuu happamuutta lisääviä aineita.
Jos asia halutaan saada loppuun asti hoidetuksi, on näin ollen väistämätöntä, että ojituksella katkaistaan paikkaan vettä johtavat suonet, kynnetään kumoon itse sammaloitunut niitty (jos maaperä on kiinteää ja kuivaa; muussa tapauksessa on ensin tehtävä huolellisempi ojitus) ja annetaan auringon ja tuulen sitten vaikuttaa. Tässä tarkoituksessa on kaivettava vettä pois johtava valtaoja ja niitty jaettava mahdollisimman pitkiin sarkoihin, joista ei kuitenkaan pidä tehdä vain 4 tai 5 sylen levyisiä, kuten väittävät ne, jotka haluavat uuvuttaa väen loppuun tuottamattomalla työllä. Nämä henkilöt eivät ole myöskään koskaan itse vaivautuneet selvittämään, mikä saran leveyden on oltava, jotta se saadaan täysin kuivaksi.54 Sarkojen on oltava 10–12 sylen levyisiä, ja oikea leveys riippuu maan happamuuden asteesta. Vakuutan oman kokemukseni perusteella, että se riittää.
Maan kääntäminen kerran tai kahdesti ei myöskään riitä, sillä se tarvitsee paljon apua, jotta se pystyy kauttaaltaan vapautumaan happamuudesta ja muuttuu lämpimäksi mullaksi.
Ja näin on selkeästi osoitettu, että mitä useammin maa käännetään ja mitä hienommaksi se muokataan, sitä varmemmin päästään tavoitteeseen. Varsin hyvin ymmärrettävissä on myös se, että maahan aikaisemmin sekoitetut emäksiset suolat ja aineet tuottavat nyt kaksin verroin hyötyä, sillä kyntämisen ja karhitsemisen yhteydessä ne sekoittuvat itse mullan sekaan ja siten lämmittävät sen kauttaaltaan. Ja silloin, mutta ei aikaisemmin, nähdään, että sammal on Korkeimman siunauksella karkotettu tältä alueelta ja vilja, nurmilauha, apila ja muut heinäksi sopivat kasvilajit ottavat tilan haltuunsa ja kasvavat rehevästi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Sammaloituneet niityt, § 6
Next Section: Sammaloituneet niityt, § 8
Places:
Names:
Biblical references:
Subjects: