Previous Section: Sammaloituneet niityt, § 12
Next Section: Sammaloituneet niityt, § 14
§. 13.
Nu åtestår ändteligen at utreda, huru all våt och sumpig Mosslupen äng bäst därifrån kan befrias. Det låter göra sig på flera sätt, alt efter läge och egenskaper; ty somlige af dem ligga så til, at de kunna uttorkas genom dik65ning: af andra blifver åter för svårt, om icke omöjeligt, at tappa vattnet.
Desse äro väl de svåraste at fullkomligen hjelpa, dock om vattnet kan dämmas öfver dem til en tid på Sommaren, kan Mossan ifrån dem utrotas, och de sedan, om ej annat, dock bära någon ymnoghet Starr eller Fräken: i annor händelse blifva de ohulpna. De förra åter äro antingen sådana, som hafva en djup hvit-Mossa, ifrån ¼ til en hel aln, och där under antingen någon svartaktig bräntorf, eller gyttja. Eller äro de allenast öfverklädde med et enkelt Mosshvarf, och hafva därunder en fet och slipprig svart dy, bestående af allahanda slags förruttnade vegetabilier.
Hvad nu de med djup Mossa betäckta ängar beträffar, så är det visst, at de hvarken med kalk, gran-ris, utdikning, upplögning eller bränning, kunna rätt hjelpas, utan fordras för dem äfven god tilgång på vatten, och tillika en belägenhet, at de til et eller två år ställas under vattnet, hvarigenom Mossan ändteligen bårtrutnar, och förvandlas til en gräsbärande gyttja, som sedan med tiden kan utdikas och upbrukas til åker eller äng. Men kan där intet vatten updämmas, pläga somliga köra sand eller lera därpå, sedan den är utdikad, tvär-hands tjock, och plöja den ibland hvit-mossan, hvarigenom Mossan ändteligen i längden försvinner, dock är detta arbetet ej särdeles lönande. Men hvad åter de blöta angår, som allenast öfverskylas af et Mosshvarf och kunna uttorkas, ehuru de icke mindre än andra ängar kunna igenom dämning göras bärande, om tilfälle därtil gifves, så66 kunna de likväl på det uti §. 11. beskrefna sättet fördelaktigast hjelpas, genom jordens fördelande i tegar, tegarnas upbrukande och besående med säd, deras gödande och igenläggande til äng; ty genom dikning förvandlas de på en Sommar til hårdvall, fast flod-diket ej göres öfver 10 qvarter bredt ofvantil, 1 aln à 5 qvarter djupt, de andra 6 qvarter breda uptil och tre qvarter djupa, och alla tegar 10 famnar breda. Vallen plöjes sedan up och sås med Hafra, som förr är lärdt.
Detta sättet kläder vår Moss-jord på några få år uti en annan drägt, än den förr haft, och lofvar vår efterverld ömnog skörd af vår möda.
En mark af den beskaffenhet, som denna sistnämda, dikade jag ut, år 1756 om Sommaren1, hvilken var så blöt, at jag vräkte en två famns stör allestädes neder, utan at känna någon stadig botten, och at kreatur aldrig annars än midt i Sommaren kunde gå däröfver, och äfven då sunko til knäs. Våren därpå, var den redan så hård, at jag med Häst kunde plöja up Mossan, och samma Höst 1757 sådde jag Råg däruti, samt skar up2 det följande året en ömnig skörd.
Sedan har det burit säd hvart annat år, och i sistledne Sommars, hade jag uti en del däraf satt Hvit-kål, Kål-rötter, Mo-rötter, Palsternackor, Persilie- och Silleri-rötter,3 Rödlök &c. utan den minsta gödning, hvilka alla växte försvarligen. Jag har väl ännu ej lagt den til äng; men diks-bräddarne och renarna förvissa mig om en välsignad hö-växt däraf med tiden, och Mossan är längesedan försvunnen.67
Sedan den tiden har jag årligen fortfarit med nya upodlingar på samma slags jord, hvilka alla slagit an på lika sätt.
§ 13
Nyt on lopulta jäljellä sen selvittäminen, miten kaikenlaiset märät ja soiset niityt voidaan parhaiten vapauttaa sammalesta. Se on tehtävissä monilla tavoilla paikan sijainnin ja ominaisuuksien mukaisesti, sillä muutamien sijaintipaikat ovat kuivattavissa65 ojituksella, toisista taas veden valuttaminen pois on liian vaikeaa tai suorastaan mahdotonta.
Tällaiset niityt ovat varmaankin hankalimpia täydellisesti kunnostettaviksi, mutta sammal voidaan niiltä kuitenkin hävittää, jos ne voidaan patojen avulla peittää veden alle kesäisin joksikin aikaa, jolloin ne voivat tuottaa melko runsaasti ainakin saraa ja kortetta, elleivät muuta. Muussa tapauksessa niiden tilan korjaaminen on mahdotonta. Ensiksi mainittuun tyyppiin kuuluvilla niityillä on joko syvä, neljänneskyynärästä jopa koko kyynärän syvyyteen ulottuva rahkasammalikko, jonka alla on joko mustahkoa polttoturvetta tai liejua, tai sitten niitä peittää vain yksi sammalkerros, jonka alla on hedelmällistä ja niljakasta, monenmoisista mädäntyneistä kasviaineksista koostuvaa mustaa mutaa.
Syvän sammalikon peittämiä niittyjä ei varmastikaan voida saada täysin kunnostetuksi kalkilla, kuusenhavuilla, ojituksella, kyntämisellä eikä polttamalla, vaan niiden hoitaminen edellyttää myös runsasta vedensaantia sekä sijaintia, joka mahdollistaa niiden jättämisen vuodeksi tai kahdeksi veden alle, jolloin sammal lopulta lahoaa pois ja muuttuu ruohokasveille edulliseksi liejuksi, joka sitten voidaan ajan mittaan ojittaa ja ottaa käyttöön pelloksi tai niityksi. Mutta jotkut ajavat sellaisille sammaloituneille niityille, joille vettä ei voida padota, ojittamisen jälkeen hiekkaa tai savea kämmenenleveyden paksuiseksi kerrokseksi ja kyntävät sen sitten rahkasammalen sekaan, mikä ajan mittaan lopulta johtaa sammalen katoamiseen, mutta tämä ei ole erityisen kannattavaa työtä. Märistä vain yhden sammalkerroksen peittämistä ja kuivauskelpoisista niityistä taas on sanottava, että ne voidaan kyllä saada tuottavaan kuntoon patojen avulla kuten muutkin niityt, jos tähän tarjoutuu tilaisuus.66 Ne voidaan kuitenkin edullisimmin kunnostaa §:ssä 11 esitetyllä tavalla, jakamalla maa sarkoihin, muokkaamalla sarat viljelykuntoon ja kylvämällä niille viljaa, lannoittamalla ne ja palauttamalla ne niityksi; ojitushan muuttaa ne yhdessä kesässä kovapohjaisiksi, vaikka valtaoja tehdään ylhäältä enintään 10 korttelin levyiseksi, 1 kyynärän – 5 korttelin syvyiseksi ja muut ojat 6 korttelia leveiksi ylhäältä ja kolme korttelia syviksi ja kaikki sarat 10 sylen levyisiksi. Alue kynnetään sitten nurin ja sille kylvetään kauraa, kuten edellä on neuvottu.
Sammaloitunut maapohjamme pukeutuu näin muutamassa vuodessa toiseen asuun kuin ennen ja lupaa jälkeläisillemme runsaita satoja vaivannäöstämme.
Ojitin kesällä 17564 viimeksi mainittuun tyyppiin kuuluvan maa-alueen, joka oli niin märkä, että sen kaikissa kohdissa saatoin upottaa siihen kahden sylen mittaisen seipään kovaa pohjaa tavoittamatta ja että nautakarja ei koskaan päässyt kulkemaan sen yli muulloin kuin keskikesällä ja naudat vajosivat silloinkin liejuun polviaan myöten. Seuraavana keväänä maaperä oli jo niin kovaa, että pystyin kyntämään sammalikon auki hevosen vetämällä auralla, ja samana syksynä 1757 kylvin sille ruista ja leikkasin seuraavana vuonna runsaan sadon.
Sen jälkeen alue on tuottanut viljasatoa joka toinen vuosi, ja viime kesänä erotin siitä osan keräkaalin, lantun, porkkanan, palsternakan, juuripersiljan ja mukulasellerin, punasipulin ym. kasvien viljelemiseen ilman minkäänlaista lannoitusta, ja ne kaikki kasvoivat kelvollisesti. En ole toki vielä antanut sen muuttua niityksi, mutta ojanreunat ja -pientareet ovat saaneet minut vakuuttumaan siunatusta heinänkasvusta ajan mittaan, ja sammal on kauan sitten hävinnyt.67
Tuosta ajasta lähtien olen vuosittain jatkanut samanlaisten maiden uudisviljelyä, ja kaikki hankkeet ovat menestyneet samalla tavalla.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 13.
Nu åtestår ändteligen at utreda, huru all våt och sumpig Mosslupen äng bäst därifrån kan befrias. Det låter göra sig på flera sätt, alt efter läge och egenskaper; ty somlige af dem ligga så til, at de kunna uttorkas genom dik65ning: af andra blifver åter för svårt, om icke omöjeligt, at tappa vattnet.
Desse äro väl de svåraste at fullkomligen hjelpa, dock om vattnet kan dämmas öfver dem til en tid på Sommaren, kan Mossan ifrån dem utrotas, och de sedan, om ej annat, dock bära någon ymnoghet Starr eller Fräken: i annor händelse blifva de ohulpna. De förra åter äro antingen sådana, som hafva en djup hvit-Mossa, ifrån ¼ til en hel aln, och där under antingen någon svartaktig bräntorf, eller gyttja. Eller äro de allenast öfverklädde med et enkelt Mosshvarf, och hafva därunder en fet och slipprig svart dy, bestående af allahanda slags förruttnade vegetabilier.
Hvad nu de med djup Mossa betäckta ängar beträffar, så är det visst, at de hvarken med kalk, gran-ris, utdikning, upplögning eller bränning, kunna rätt hjelpas, utan fordras för dem äfven god tilgång på vatten, och tillika en belägenhet, at de til et eller två år ställas under vattnet, hvarigenom Mossan ändteligen bårtrutnar, och förvandlas til en gräsbärande gyttja, som sedan med tiden kan utdikas och upbrukas til åker eller äng. Men kan där intet vatten updämmas, pläga somliga köra sand eller lera därpå, sedan den är utdikad, tvär-hands tjock, och plöja den ibland hvit-mossan, hvarigenom Mossan ändteligen i längden försvinner, dock är detta arbetet ej särdeles lönande. Men hvad åter de blöta angår, som allenast öfverskylas af et Mosshvarf och kunna uttorkas, ehuru de icke mindre än andra ängar kunna igenom dämning göras bärande, om tilfälle därtil gifves, så66 kunna de likväl på det uti §. 11. beskrefna sättet fördelaktigast hjelpas, genom jordens fördelande i tegar, tegarnas upbrukande och besående med säd, deras gödande och igenläggande til äng; ty genom dikning förvandlas de på en Sommar til hårdvall, fast flod-diket ej göres öfver 10 qvarter bredt ofvantil, 1 aln à 5 qvarter djupt, de andra 6 qvarter breda uptil och tre qvarter djupa, och alla tegar 10 famnar breda. Vallen plöjes sedan up och sås med Hafra, som förr är lärdt.
Detta sättet kläder vår Moss-jord på några få år uti en annan drägt, än den förr haft, och lofvar vår efterverld ömnog skörd af vår möda.
En mark af den beskaffenhet, som denna sistnämda, dikade jag ut, år 1756 om Sommaren5, hvilken var så blöt, at jag vräkte en två famns stör allestädes neder, utan at känna någon stadig botten, och at kreatur aldrig annars än midt i Sommaren kunde gå däröfver, och äfven då sunko til knäs. Våren därpå, var den redan så hård, at jag med Häst kunde plöja up Mossan, och samma Höst 1757 sådde jag Råg däruti, samt skar up6 det följande året en ömnig skörd.
Sedan har det burit säd hvart annat år, och i sistledne Sommars, hade jag uti en del däraf satt Hvit-kål, Kål-rötter, Mo-rötter, Palsternackor, Persilie- och Silleri-rötter,7 Rödlök &c. utan den minsta gödning, hvilka alla växte försvarligen. Jag har väl ännu ej lagt den til äng; men diks-bräddarne och renarna förvissa mig om en välsignad hö-växt däraf med tiden, och Mossan är längesedan försvunnen.67
Sedan den tiden har jag årligen fortfarit med nya upodlingar på samma slags jord, hvilka alla slagit an på lika sätt.
§ 13
Nyt on lopulta jäljellä sen selvittäminen, miten kaikenlaiset märät ja soiset niityt voidaan parhaiten vapauttaa sammalesta. Se on tehtävissä monilla tavoilla paikan sijainnin ja ominaisuuksien mukaisesti, sillä muutamien sijaintipaikat ovat kuivattavissa65 ojituksella, toisista taas veden valuttaminen pois on liian vaikeaa tai suorastaan mahdotonta.
Tällaiset niityt ovat varmaankin hankalimpia täydellisesti kunnostettaviksi, mutta sammal voidaan niiltä kuitenkin hävittää, jos ne voidaan patojen avulla peittää veden alle kesäisin joksikin aikaa, jolloin ne voivat tuottaa melko runsaasti ainakin saraa ja kortetta, elleivät muuta. Muussa tapauksessa niiden tilan korjaaminen on mahdotonta. Ensiksi mainittuun tyyppiin kuuluvilla niityillä on joko syvä, neljänneskyynärästä jopa koko kyynärän syvyyteen ulottuva rahkasammalikko, jonka alla on joko mustahkoa polttoturvetta tai liejua, tai sitten niitä peittää vain yksi sammalkerros, jonka alla on hedelmällistä ja niljakasta, monenmoisista mädäntyneistä kasviaineksista koostuvaa mustaa mutaa.
Syvän sammalikon peittämiä niittyjä ei varmastikaan voida saada täysin kunnostetuksi kalkilla, kuusenhavuilla, ojituksella, kyntämisellä eikä polttamalla, vaan niiden hoitaminen edellyttää myös runsasta vedensaantia sekä sijaintia, joka mahdollistaa niiden jättämisen vuodeksi tai kahdeksi veden alle, jolloin sammal lopulta lahoaa pois ja muuttuu ruohokasveille edulliseksi liejuksi, joka sitten voidaan ajan mittaan ojittaa ja ottaa käyttöön pelloksi tai niityksi. Mutta jotkut ajavat sellaisille sammaloituneille niityille, joille vettä ei voida padota, ojittamisen jälkeen hiekkaa tai savea kämmenenleveyden paksuiseksi kerrokseksi ja kyntävät sen sitten rahkasammalen sekaan, mikä ajan mittaan lopulta johtaa sammalen katoamiseen, mutta tämä ei ole erityisen kannattavaa työtä. Märistä vain yhden sammalkerroksen peittämistä ja kuivauskelpoisista niityistä taas on sanottava, että ne voidaan kyllä saada tuottavaan kuntoon patojen avulla kuten muutkin niityt, jos tähän tarjoutuu tilaisuus.66 Ne voidaan kuitenkin edullisimmin kunnostaa §:ssä 11 esitetyllä tavalla, jakamalla maa sarkoihin, muokkaamalla sarat viljelykuntoon ja kylvämällä niille viljaa, lannoittamalla ne ja palauttamalla ne niityksi; ojitushan muuttaa ne yhdessä kesässä kovapohjaisiksi, vaikka valtaoja tehdään ylhäältä enintään 10 korttelin levyiseksi, 1 kyynärän – 5 korttelin syvyiseksi ja muut ojat 6 korttelia leveiksi ylhäältä ja kolme korttelia syviksi ja kaikki sarat 10 sylen levyisiksi. Alue kynnetään sitten nurin ja sille kylvetään kauraa, kuten edellä on neuvottu.
Sammaloitunut maapohjamme pukeutuu näin muutamassa vuodessa toiseen asuun kuin ennen ja lupaa jälkeläisillemme runsaita satoja vaivannäöstämme.
Ojitin kesällä 17568 viimeksi mainittuun tyyppiin kuuluvan maa-alueen, joka oli niin märkä, että sen kaikissa kohdissa saatoin upottaa siihen kahden sylen mittaisen seipään kovaa pohjaa tavoittamatta ja että nautakarja ei koskaan päässyt kulkemaan sen yli muulloin kuin keskikesällä ja naudat vajosivat silloinkin liejuun polviaan myöten. Seuraavana keväänä maaperä oli jo niin kovaa, että pystyin kyntämään sammalikon auki hevosen vetämällä auralla, ja samana syksynä 1757 kylvin sille ruista ja leikkasin seuraavana vuonna runsaan sadon.
Sen jälkeen alue on tuottanut viljasatoa joka toinen vuosi, ja viime kesänä erotin siitä osan keräkaalin, lantun, porkkanan, palsternakan, juuripersiljan ja mukulasellerin, punasipulin ym. kasvien viljelemiseen ilman minkäänlaista lannoitusta, ja ne kaikki kasvoivat kelvollisesti. En ole toki vielä antanut sen muuttua niityksi, mutta ojanreunat ja -pientareet ovat saaneet minut vakuuttumaan siunatusta heinänkasvusta ajan mittaan, ja sammal on kauan sitten hävinnyt.67
Tuosta ajasta lähtien olen vuosittain jatkanut samanlaisten maiden uudisviljelyä, ja kaikki hankkeet ovat menestyneet samalla tavalla.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Sammaloituneet niityt, § 12
Next Section: Sammaloituneet niityt, § 14
Places: Alaveteli
Names:
Biblical references:
Subjects: