Puhe mestauspaikalla, § 17

§. 17. Wijttä murhamiestä Kokkolan Pitäjästä, jotka kaikki owat ollehet Sotamiehet, olen minä jo Jumala armahtakoon nijn totta! seurannut Kaula-pölkylle. Ja minä pelkään – – – Ach minä pelkään – – – Suuri Jumala! tee kuitengin minun pelkoni tyhiäxi!

Täsä on minun silmäini edesä monda Sotamiestä minun sanan-kuulioistani, jotka Esiwallan käskyllä owat johdattanehet näitä murhamiehiä tälle hirwiälle mestaus paikalle. Kuinga taitasin minä nähdä teitä täsä tilasa, ilman waaroitusta, ehkä se tänäpäiwänä enämmän waikuttais teidän tykönänne kuin ennen. Jumala taiwaasa ja teidän omatundonne, owat minun to26distajani, että minä usein olen sydämmellisesti rukoillut, neuwonut ja nuhdellut teitä, koska minä olen hawainnut teidän pahudesa waeltawan; mutta mitä olen minä sillä woittanut? Kuka on minua uskonut, ja kuka minun neuwoani noudattanut? Nämätkö murhamiehet? Ei millään muotoa. Heidän poikki hakatut kätensä, heidän päättömät ruumihinsa ei silloin olis täsä meidän silmäimme edesä, ja steilein paljous ei tekis tätä paikka nijn kauhittawaxi matkamiehille nijnkuin se nytt on. Eli tekö, jotka heidän kumpaninsa oletta ollehet? wähän kyllä. Ei olis minua silloin pidetty Sotamiesten wihollisna, eikä nijn monasti wäijytty sekä minun että minun Kansa-weljeini hengiä, nijnkuin nämät murhajat fangiudesa puhuit, ehkä minä Jumalan ja kaikkein ihmisten edesä taidan todistaa että me olemma rakastanehet teitä rehellisemmästi kuin ne jotka pienten etuin tähden owat yllyttänehet teitä pahuuteen. Tämän hawaitsit murhajat nytt aiwan hywin: sillä hädäsä ystäwä tutaan, ehkei he sitä edeltä kättä woineet uskoa. O! että te sijs tänäpäiwänä heidän esimerkistä taipuisitte parempahan mielehen meitä kohtaan! Ettäkö te ole kuulleet ja nähneet millä lemmellä ja rakkaudella me olemma27 kohdaneet näitä pahantekiöitä fangiudesa koska he jo olit hyljätyt ja duomitut pois muiden ihmisten seurasta? kuinga paljoa iloisemmalla sydämmellä olisimma me wastaanottanehet heitä ennen sitä, jos he olisit halainehet meildä neuwoa ja ylösrakennusta? Mixi te sijs wihaatte meitä? Senkötähden että me laitamme teidän pahoja töitänne? Eikö teidän omatundonne todista, että synnit syöstäwät teitä onnettomutehen: Mitkä wihamiehet me silloin olemma, koska me pyydämme estä teitä kadotuxesta? Pitäiskö lapsen wihamaan wanhintaan koska hän estä hänen heikolda jäältä josa hän muutoin olis hukkunut? Sijs Herran Nimehen! uskokat tänäpäiwänä kuinga wilpitöin meidän rakkaudemma on teitä kohtaan, nijn minä olen wakuutettu että meidän neuwomme wielä jotaan hywä waikuttais, jotka muutoin tuuleen menewät.

§. 17. Wijttä murhamiestä Kokkolan Pitäjästä, jotka kaikki owat ollehet Sotamiehet, olen minä jo Jumala armahtakoon nijn totta! seurannut Kaula-pölkylle. Ja minä pelkään – – – Ach minä pelkään – – – Suuri Jumala! tee kuitengin minun pelkoni tyhiäxi!

Täsä on minun silmäini edesä monda Sotamiestä minun sanan-kuulioistani, jotka Esiwallan käskyllä owat johdattanehet näitä murhamiehiä tälle hirwiälle mestaus paikalle. Kuinga taitasin minä nähdä teitä täsä tilasa, ilman waaroitusta, ehkä se tänäpäiwänä enämmän waikuttais teidän tykönänne kuin ennen. Jumala taiwaasa ja teidän omatundonne, owat minun to26distajani, että minä usein olen sydämmellisesti rukoillut, neuwonut ja nuhdellut teitä, koska minä olen hawainnut teidän pahudesa waeltawan; mutta mitä olen minä sillä woittanut? Kuka on minua uskonut, ja kuka minun neuwoani noudattanut? Nämätkö murhamiehet? Ei millään muotoa. Heidän poikki hakatut kätensä, heidän päättömät ruumihinsa ei silloin olis täsä meidän silmäimme edesä, ja steilein paljous ei tekis tätä paikka nijn kauhittawaxi matkamiehille nijnkuin se nytt on. Eli tekö, jotka heidän kumpaninsa oletta ollehet? wähän kyllä. Ei olis minua silloin pidetty Sotamiesten wihollisna, eikä nijn monasti wäijytty sekä minun että minun Kansa-weljeini hengiä, nijnkuin nämät murhajat fangiudesa puhuit, ehkä minä Jumalan ja kaikkein ihmisten edesä taidan todistaa että me olemma rakastanehet teitä rehellisemmästi kuin ne jotka pienten etuin tähden owat yllyttänehet teitä pahuuteen. Tämän hawaitsit murhajat nytt aiwan hywin: sillä hädäsä ystäwä tutaan, ehkei he sitä edeltä kättä woineet uskoa. O! että te sijs tänäpäiwänä heidän esimerkistä taipuisitte parempahan mielehen meitä kohtaan! Ettäkö te ole kuulleet ja nähneet millä lemmellä ja rakkaudella me olemma27 kohdaneet näitä pahantekiöitä fangiudesa koska he jo olit hyljätyt ja duomitut pois muiden ihmisten seurasta? kuinga paljoa iloisemmalla sydämmellä olisimma me wastaanottanehet heitä ennen sitä, jos he olisit halainehet meildä neuwoa ja ylösrakennusta? Mixi te sijs wihaatte meitä? Senkötähden että me laitamme teidän pahoja töitänne? Eikö teidän omatundonne todista, että synnit syöstäwät teitä onnettomutehen: Mitkä wihamiehet me silloin olemma, koska me pyydämme estä teitä kadotuxesta? Pitäiskö lapsen wihamaan wanhintaan koska hän estä hänen heikolda jäältä josa hän muutoin olis hukkunut? Sijs Herran Nimehen! uskokat tänäpäiwänä kuinga wilpitöin meidän rakkaudemma on teitä kohtaan, nijn minä olen wakuutettu että meidän neuwomme wielä jotaan hywä waikuttais, jotka muutoin tuuleen menewät.

Unfortunately this content isn't available in English