Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Puhe mestauspaikalla, § 2

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English
Original language

§. 2. Näiden pahantekiäin rikoxet owat julmat ja kyllä tietyt meidän seasamme. Sotamiehet Hielti ja Lindströmi, he olit mutamia wijkkoja ennen murtanehet itsensä Lasten-Opettajan Johannes Matin Pojan aittahan Terwajärwesä, jonga he lulit rikkahan olewan; mutta koska ei he sieldä wähindäkän rahoja käsittäneet,1 neuwottelit he keskenänsä, kuinga he parahiten olis tainneet ryöwätä tawaran hänen asuntuwastansa. Yxinpäinsä ei he uskaltaneet heidän kauhiata aikomustansa täyttä, wain päätit otta seurahansa Sotamiehen Frodin, jonga he tiesit olewan wäkewän, joka kauwan aika oli warkautta harjoittanut, ja ilman sitä jo ennen oli miehen tappanut. Hänelle he ilmoitit aikomuxens, joka kohta mieldyi heidän julmaan neuwohonsa.

Yximielesesti murhajat matkustit nimitetyn2 Lasten-Opettajan majalle, johonga he ehtoolla hilian ennätiwät. He rikoit kohta ne lukut ja salwat joidenga turwisa, hän waimonensa3 toiwoi, suloisna rauhan aikana, ja rau3ha rakastawan Esiwallan helmoisa, saawansa nautita yön lepoa rumihin wirwotuxexi. Mutta he herätettin murhamiesten kolinalda ja Mies juoxi kirehesti tuwan owelle pyssy kädesä joka oli ilman ladingia, uhaten ampua heitä, jos he askeldakan lähemmäxi rohkieisit tulla. Tästä murhajat wähän tyrmistyit, sanoit itsensä matkamiehixi ja anoit ruoka. Waimo kurotti heille woita ja leipä porstuan, mutta Frodig, joka seisoi owen pielesä ulkopuolella sai nytt pyssyn suun poistetuxi puolestansa, ja weti Lasten-Opettajan pyssynensä tuwasta ulos. Täsä tartui hän händä kurkkuhun ja Lindströmin kansa kijnnipitele händä, sihen asti että Hielti joka ulkoa hyppäisi porstuan, pisti hirwittäwän murha puukon hänen rindohinsa. Weri puhalsi sen wiattoman sydämmestä, ja hän waipui murhamiesten käsihin!

Hjelti ja Lindströmi kiruhdit nyt tupahan, ja anoit Waimolda rahoja joita hänen sanoissans ei heillä ollut. He pyysit arkuin awaimia, ja koska hän andoi ne heille, heitti Lindströmi monet kerrat peräseldään tuhka hänen silmihinsä, sihen asti että Hjelti, jonga kädet wielä höyrysit murha werestä tuli ja pisti händä samalla puukolla jolla hän hänen miehensä surmannut oli. Se onnetoin waimo waipui laattialle ja waikeroitsi surkiasti;4 mutta ei rukouxet, ei kyynneleet, ei walitus eikä weri tainut lepyttä murhajan julmaa sydändä. Hän oli lumonut korwansa ja paaduttanut sydämmensä ja pisti händä toisen kerran paljoa hirwiämmällä asehella Bajunettillä, joka oli tehty Waldakunnan wihollisia wastan *). Nytt arkut ja lukut murhailda4 awattin, rahat, lijnawateet, kultasormuxet, ja yxi Lasten-Opettajalda itseldä tehty plakkari-kellå5 ryöwättin.

Mutta murha ja ryöwäys piti myös salattaman. Se murhattu mies makais kuollunna weresänsä porstuasa, ja waimo weti wijmmeistä kerta hengiänsä tuwasa, koska murhajat päätit wälillänsä, että polta rumihit ja huoneet. He kannoit yhdestä neuwosta nijden murhatuiden rumihit sänkyhyn, kokoisit kaikellaisia syttöjä6 sen alle, ja wiritit nijhin walkian.

Nytt wasta murhajat pakenit saalihinensa ja omisa tunnoisansa poltinraudalla kauhiasti merkityt. He lymyisit heitänsä wuorokauden yhdesä heinä ladosa, joka oli runsaamman kuin peninkuorman7 matkan pääsä murha-tiloista, ja sitten wasta menit he itsekukin kotiansa. Woi hirmuisia töitä!

Naburit, jotka walkian loistolda herätettin5 uniwuoteildansa, kijruhdit sammuttaman wahingon-walkiata; mutta he löysit nijden enimmitten tuhwaxi palaneitten rumisten alla werisiä waatteita, josta he päätit murhat tapahtuneen. Hjelti ja Lindströmi olit saaneet Esimiehildänsä luwan kulkia Sawonmaahan, josa he aiwoit8 sitä ryöstettyä kalua kaupita yhteisexi eduxi. Mutta Jumalan Wanhurskaus ei sallinut heidän pahudensa salasa olla. Hjelti ja Frodig luultin kyllä monelda wikapääxi tähän rikoxen, sillä he olit murha yönä poisa torpistainsa, ja ilman sitä tutut pahantekiät; mutta ei heitä wastan mitään todistusta ollut, ennen kuin Hjelti, joka jongun warastetun kalun tähden pantihin rautohin, koko asian tunnusti. Herran suuri Nimi olkohon ijankaikkisesti kijtetty ja kunnioitettu! joka pienten asian haarain kautta ilmi saatti nämät kauhittawat pahantegot, ja walmisti pahantekiöille ansaitun rangaistuxen, muutoin nijn olis monet murhat ja wäkiwallaisudet ennen pitkä tainneet tapahtua meidän seasamme.

 

*) Oikeuden edesä kielsi Hielti tämän tehnehensä, mutta tunnusti sen fangiudesa.


  1. saaneet käsiinsä, fick
  2. mainitun, kyseisen, nämnda
  3. Johan Mattssons hustru hette Anna Tammerin. Paret hade gift sig 1763.
  4. murhaajien toimesta, av mördarna
  5. taskukello, fickur
  6. sytykkeitä, tänden, eldfängda ämnen
  7. bör vara peninkulman, mil
  8. aikoivat, hade för avsikt

Finnish

§. 2. Näiden pahantekiäin rikoxet owat julmat ja kyllä tietyt meidän seasamme. Sotamiehet Hielti ja Lindströmi, he olit mutamia wijkkoja ennen murtanehet itsensä Lasten-Opettajan Johannes Matin Pojan aittahan Terwajärwesä, jonga he lulit rikkahan olewan; mutta koska ei he sieldä wähindäkän rahoja käsittäneet,9 neuwottelit he keskenänsä, kuinga he parahiten olis tainneet ryöwätä tawaran hänen asuntuwastansa. Yxinpäinsä ei he uskaltaneet heidän kauhiata aikomustansa täyttä, wain päätit otta seurahansa Sotamiehen Frodin, jonga he tiesit olewan wäkewän, joka kauwan aika oli warkautta harjoittanut, ja ilman sitä jo ennen oli miehen tappanut. Hänelle he ilmoitit aikomuxens, joka kohta mieldyi heidän julmaan neuwohonsa.

Yximielesesti murhajat matkustit nimitetyn10 Lasten-Opettajan majalle, johonga he ehtoolla hilian ennätiwät. He rikoit kohta ne lukut ja salwat joidenga turwisa, hän waimonensa11 toiwoi, suloisna rauhan aikana, ja rau3ha rakastawan Esiwallan helmoisa, saawansa nautita yön lepoa rumihin wirwotuxexi. Mutta he herätettin murhamiesten kolinalda ja Mies juoxi kirehesti tuwan owelle pyssy kädesä joka oli ilman ladingia, uhaten ampua heitä, jos he askeldakan lähemmäxi rohkieisit tulla. Tästä murhajat wähän tyrmistyit, sanoit itsensä matkamiehixi ja anoit ruoka. Waimo kurotti heille woita ja leipä porstuan, mutta Frodig, joka seisoi owen pielesä ulkopuolella sai nytt pyssyn suun poistetuxi puolestansa, ja weti Lasten-Opettajan pyssynensä tuwasta ulos. Täsä tartui hän händä kurkkuhun ja Lindströmin kansa kijnnipitele händä, sihen asti että Hielti joka ulkoa hyppäisi porstuan, pisti hirwittäwän murha puukon hänen rindohinsa. Weri puhalsi sen wiattoman sydämmestä, ja hän waipui murhamiesten käsihin!

Hjelti ja Lindströmi kiruhdit nyt tupahan, ja anoit Waimolda rahoja joita hänen sanoissans ei heillä ollut. He pyysit arkuin awaimia, ja koska hän andoi ne heille, heitti Lindströmi monet kerrat peräseldään tuhka hänen silmihinsä, sihen asti että Hjelti, jonga kädet wielä höyrysit murha werestä tuli ja pisti händä samalla puukolla jolla hän hänen miehensä surmannut oli. Se onnetoin waimo waipui laattialle ja waikeroitsi surkiasti;4 mutta ei rukouxet, ei kyynneleet, ei walitus eikä weri tainut lepyttä murhajan julmaa sydändä. Hän oli lumonut korwansa ja paaduttanut sydämmensä ja pisti händä toisen kerran paljoa hirwiämmällä asehella Bajunettillä, joka oli tehty Waldakunnan wihollisia wastan *). Nytt arkut ja lukut murhailda12 awattin, rahat, lijnawateet, kultasormuxet, ja yxi Lasten-Opettajalda itseldä tehty plakkari-kellå13 ryöwättin.

Mutta murha ja ryöwäys piti myös salattaman. Se murhattu mies makais kuollunna weresänsä porstuasa, ja waimo weti wijmmeistä kerta hengiänsä tuwasa, koska murhajat päätit wälillänsä, että polta rumihit ja huoneet. He kannoit yhdestä neuwosta nijden murhatuiden rumihit sänkyhyn, kokoisit kaikellaisia syttöjä14 sen alle, ja wiritit nijhin walkian.

Nytt wasta murhajat pakenit saalihinensa ja omisa tunnoisansa poltinraudalla kauhiasti merkityt. He lymyisit heitänsä wuorokauden yhdesä heinä ladosa, joka oli runsaamman kuin peninkuorman15 matkan pääsä murha-tiloista, ja sitten wasta menit he itsekukin kotiansa. Woi hirmuisia töitä!

Naburit, jotka walkian loistolda herätettin5 uniwuoteildansa, kijruhdit sammuttaman wahingon-walkiata; mutta he löysit nijden enimmitten tuhwaxi palaneitten rumisten alla werisiä waatteita, josta he päätit murhat tapahtuneen. Hjelti ja Lindströmi olit saaneet Esimiehildänsä luwan kulkia Sawonmaahan, josa he aiwoit16 sitä ryöstettyä kalua kaupita yhteisexi eduxi. Mutta Jumalan Wanhurskaus ei sallinut heidän pahudensa salasa olla. Hjelti ja Frodig luultin kyllä monelda wikapääxi tähän rikoxen, sillä he olit murha yönä poisa torpistainsa, ja ilman sitä tutut pahantekiät; mutta ei heitä wastan mitään todistusta ollut, ennen kuin Hjelti, joka jongun warastetun kalun tähden pantihin rautohin, koko asian tunnusti. Herran suuri Nimi olkohon ijankaikkisesti kijtetty ja kunnioitettu! joka pienten asian haarain kautta ilmi saatti nämät kauhittawat pahantegot, ja walmisti pahantekiöille ansaitun rangaistuxen, muutoin nijn olis monet murhat ja wäkiwallaisudet ennen pitkä tainneet tapahtua meidän seasamme.

 

*) Oikeuden edesä kielsi Hielti tämän tehnehensä, mutta tunnusti sen fangiudesa.17


  1. saaneet käsiinsä
  2. mainitun, kyseisen
  3. Johan Mattssonin puoliso oli nimeltään Anna Tammerin. He olivat avioituneet 1763.
  4. murhaajien toimesta
  5. taskukello
  6. sytykkeitä
  7. pitää olla ”peninkulman”
  8. aikoivat
  9. vankeudessa

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: