Seikkaperäinen vastaus, § 94

§. 94.

I 26 och 27 momentet wil Criticus wisa, at Product-Placatet icke ålagt utlänningen något twång, utan endast wilkor och förbehåll. Men hwad tro Criticus skulle tycka därom, om det förnämsta wilkoret woro i denna stadga, at mista Skepp och Gods, om något annat finnes på dess Fartyg, än egna Lands Producter? Dock, hwem skulle kunna kalla sådant för twång? Criticus måste warit för godtrogen, och ej gått längre in uti påfölgderne af wilkor och förbehåll, än han af andra blifwit ledder. Han räknar up en Spanior och Portugisare, och säger: at de äro wälkomna til oss med Salt. Han hade nästan med samma fog kunnat nämna Turken, Algieraren och Chinesen, med flere Stater, alla med sina Lands Producter, fast de152 sällan eller aldrig härtils, gjordt Swerige med sina besök den äran, ehuru de därtil hafwa det fullkomligaste lof. Men jag frågar: mån en af dem onyttjad frihet utgjort någon Controll öfwer egne Handlande?

Dock, det oroar mig intet, om utlänningen twingas; men då Medborgare därigenom beskattas, genom låga försälgnings-pris på sina Waror, och dyrare inköp på utländska behof, som i föregående är nogsamt bewist, kan det ej annat än bekymra hwarje rättskaffens Medborgare, som af sådane Räntor directe eller indirecte icke wil föda sig, eller genom tilhjelp af en rådande Corps,1en rådande Corps: en härskande grupp eller sammanslutning wil sticka up hufwudet öfwer sina med-människor.

När man med upmärksamhet läser igenom den 28 Puncten, måste man falla i förundran öfwer Critici wälmening för Product-Placatet, hwarest han tror, at wi genom denna kloka och högstnyttiga författning kunna hjelpa oss i Krig, Sjö-skador,2skador på fartyg eller gods eller förlust av någondera vid en sjöolycka misswäxt, med flera olyckor, fast han straxt därpå måste medgifwa, at då några sådane synnerliga swårigheter tima3drabbar Riket, det blifwer säkrast at uphäfwa den samma.

Jag måste tilstå, at wi icke hafwe ondt efter goda tandwärks-droppar, så länge ingen wärk kännes i tänderne; men om min läkare underrättar mig därom, at det är bäst innehålla med deras bruk så länge wärken warar, emedan de mera öka än lindra smärtan, så nyttjar jag knapt mera än en gång det Receptet, om det än aldrig så mycket wore i bruk i Ängelland.

1. en rådande Corps: en härskande grupp eller sammanslutning
2. skador på fartyg eller gods eller förlust av någondera vid en sjöolycka
3. drabbar

§ 94

Momenteissa 26 ja 27 kriitikko haluaa osoittaa, ettei tuoteplakaatti ole langettanut ulkomaalaisille mitään pakkoa, vaan ainoastaan ehtoja ja varauksia. Mutta mitä kriitikko mahtaa ajatella siitä, että tärkein tämän säädöksen määräämä ehto olisi laivan ja tavaroiden menettäminen, jos ulkomaalaisen alukselta löytyisi mitään muuta kuin tämän oman maan tuotteita? Niin, kuka voisi kutsua sellaista pakoksi? Kriitikon on täytynyt olla liian hyväuskoinen, eikä hän ole perehtynyt ehtojen ja varausten seurauksiin syvällisemmin kuin mitä toiset ovat hänelle uskotelleet. Hän poimii esiin espanjalaiset ja portugalilaiset ja sanoo, että he ovat tervetulleita luoksemme suolaa mukanaan. Hän olisi melkein samalla vaivalla voinut mainita turkkilaiset, algerialaiset ja kiinalaiset ynnä muut valtiot, kaikki maidensa tuotteiden kera, vaikka he152 tähän asti harvoin tai eivät koskaan ole kunnioittaneet Ruotsia vierailuillaan, vaikka heillä olisi siihen täydellisin lupa. Mutta kysyn: ovatkohan heidän käyttämättömät oikeutensa mitenkään rajoittaneet omia kauppiaitamme?

Minua ei kuitenkaan huoleta, jos ulkomaalaisia pakotetaan johonkin, mutta silloin kun sen takia verotetaan kansalaisia heidän tavaroidensa matalien myyntihintojen ja ulkomaisten hankintojen kalliimpien ostohintojen muodossa, kuten edellä on tarkasti todistettu, tämä ei voi olla huolestuttamatta jokaista oikeudentuntoista kansalaista, joka ei halua ruokkia itseään suoraan eikä epäsuorasti sellaisilla veroilla eikä halua nostaa hallitsevan yhteisön avulla itseään kanssaihmistensä yläpuolelle.

Kun lukee 28. kohdan tarkkaavaisesti läpi, täytyy ihailla kriitikon myötämielistä suhtautumista tuoteplakaattia kohtaan. Hän uskoo, että tällä viisaalla ja erittäin hyödyllisellä säädöksellä voimme auttaa itseämme sodan, merivahingon, kadon ynnä muiden onnettomuuksien sattuessa, vaikka hänen heti tämän jälkeen on myönnettävä, että silloin kun tällaiset erityiset vaikeudet kohtaavat valtakuntaa, on turvallisinta luopua plakaatista.

Minun täytyy myöntää, ettei meillä ole pulaa hyvistä hammassärky­tipoista niin kauan kun hampaissa ei tunnu mitään särkyä. Mutta jos lääkärini valistaa minua siitä, että on parasta pidättäytyä niiden käytöstä niin kauan kuin särky jatkuu, koska ne pikemminkin pahentavat kuin lievittävät kipua, niin käytän tätä reseptiä tuskin useammin kuin kerran, käytettiinpä sitä Englannissa kuinka paljon tahansa.

Unfortunately this content isn't available in English