Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 91
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 93
§. 92.
Criticus argumenterar annars i denna Punct tydeligen emot sig sjelf, och den af honom åberopade grundeliga Afhandling i Kongl. Wetenskaps Academiens Handlingar. Han säger den Stat wara af större naturlig styrka, som kan undersälja en annan. I den djupsinniga Afhandlingen om Penningars wärde1 är tydeligen wist, at ju mindre Penninge-stock i en Stat swarar emot Waru-mängden, ju lindrigare måste samma Warors wärde wara. Nu emedan Criticus påstår, at utlänningen kan undersälja oss, så är ofelbart, at hans Penninge-stock måste hafwa et mindre förhållande til Waru-mängden, än wåra Penningar hafwa til wåra Waror. Wilje wi nu förwärfwa Riket en lika naturlig styrka som wåra grannar äga, så är klart, at det måste ske antingen genom Waru-massans förökning, eller minskning i Penninge-stocken. Men hwad tycker Läsaren därom, när Criticus förswarar sådane författningar, som utan någon särdeles Waru-ökning, efter dess tanka, pumpar in öfwer 2 million Riksdaler årligen, som han §. 41 och 42 sökt bewisa? Skal icke sådant än mera stegra up inrikes prisen, och göra Warorne utomlands150 osälgbara, och wi således för utlänningarnes öfwerlägsenhet i sin naturliga styrka, nyttja sådant medel, som måste förswaga oss än mera.
Här beder jag, at Läsaren icke blandar sina begrep med wår, sedan 1735 skedde repræsentative Penninge-stocks förökning; ty Product-Placatet är redan hela tio åren äldre. Äfwen anhåller jag, at ingendera af dessa sattser mig påtrugas. Jag har nyttjat dem uti bewiset, emedan jag märkt, at Criticus har förtroende til de Handlingar, hwarutur de äro tagne. Härwid förekomma flere med hwarannan inweklade misstag, som i allmänhet anses för grund-sanningar, än at sådant nu tilbörligen skulle kunna utredas. Imedlertid wil jag gifwa Criticus några Puncter i dessa saker at tänka på.
§ 92
Kriitikko todistelee tässä kohdassa muuten selkeästi itseään ja itse esille tuomaansa, Kungl. vetenskapsakademiens handlingarissa olevaa perusteellista tutkielmaa vastaan. Hän sanoo suuremman luonnollisen voiman olevan sillä valtiolla, joka voi myydä toista halvemmalla. Syvämietteisessä tutkielmassa rahojen arvosta2 on selvästi osoitettu, että mitä pienempi rahamäärä valtiossa vastaa tavaramäärää, sitä heikompi näiden tavaroiden arvon täytyy olla. Nyt kun kriitikko väittää, että ulkomaalaiset voivat myydä halvemmalla kuin me, niin on väistämätöntä, että heidän rahamääränsä täytyy olla pienempi suhteessa tavaramäärään kuin meidän rahamäärämme on suhteessa meidän tavaroihimme. Jos nyt haluaisimme hankkia valtakunnalle samanlaisen luonnollisen voiman kuin naapureillamme on, niin on selvää, että sen täytyy tapahtua joko tavaramäärän lisäämisen tai rahamäärän pienentämisen kautta. Mutta mitä lukija ajattelee tästä, kun kriitikko puolustaa sellaisia säädöksiä, jotka hänen mielestään ilman mitään erityistä tavaroiden lisäystä pumppaavat sisään yli kaksi miljoonaa riikintaaleria vuosittain, kuten hän 41. ja 42. pykälässä on yrittänyt todistaa? Eikö sellainen nostaisi kotimaisia hintoja vielä enemmän ja tekisi tavaroista ulkomailla150 myyntikelvottomia, ja me käyttäisimme siten ulkomaalaisten luonnollisen ylivoiman takia sellaisia keinoja, jotka väistämättä heikentävät meitä vieläkin enemmän.
Tässä pyydän, ettei lukija hämäänny meillä vuodesta 1735 tapahtuneesta setelirahan määrän lisäyksestä, sillä tuoteplakaatti oli jo täydet kymmenen vuotta vanhempi. Toivon myös, ettei kumpaakaan edellä mainituista väitteistä pantaisi minun nimiini. Olen käyttänyt niitä todisteina, koska olen huomannut, että kriitikko luottaa niihin asiakirjoihin, joista ne on otettu. Tässä yhteydessä esiintyy yleisesti perustotuuksina pidettyjä, toisiinsa kietoutuvia erehdyksiä enemmän kuin tässä nyt kohtuuden nimissä voidaan selvittää. Haluan kuitenkin antaa kriitikolle joitakin kohtia näistä asioista ajateltaviksi.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 92.
Criticus argumenterar annars i denna Punct tydeligen emot sig sjelf, och den af honom åberopade grundeliga Afhandling i Kongl. Wetenskaps Academiens Handlingar. Han säger den Stat wara af större naturlig styrka, som kan undersälja en annan. I den djupsinniga Afhandlingen om Penningars wärde3 är tydeligen wist, at ju mindre Penninge-stock i en Stat swarar emot Waru-mängden, ju lindrigare måste samma Warors wärde wara. Nu emedan Criticus påstår, at utlänningen kan undersälja oss, så är ofelbart, at hans Penninge-stock måste hafwa et mindre förhållande til Waru-mängden, än wåra Penningar hafwa til wåra Waror. Wilje wi nu förwärfwa Riket en lika naturlig styrka som wåra grannar äga, så är klart, at det måste ske antingen genom Waru-massans förökning, eller minskning i Penninge-stocken. Men hwad tycker Läsaren därom, när Criticus förswarar sådane författningar, som utan någon särdeles Waru-ökning, efter dess tanka, pumpar in öfwer 2 million Riksdaler årligen, som han §. 41 och 42 sökt bewisa? Skal icke sådant än mera stegra up inrikes prisen, och göra Warorne utomlands150 osälgbara, och wi således för utlänningarnes öfwerlägsenhet i sin naturliga styrka, nyttja sådant medel, som måste förswaga oss än mera.
Här beder jag, at Läsaren icke blandar sina begrep med wår, sedan 1735 skedde repræsentative Penninge-stocks förökning; ty Product-Placatet är redan hela tio åren äldre. Äfwen anhåller jag, at ingendera af dessa sattser mig påtrugas. Jag har nyttjat dem uti bewiset, emedan jag märkt, at Criticus har förtroende til de Handlingar, hwarutur de äro tagne. Härwid förekomma flere med hwarannan inweklade misstag, som i allmänhet anses för grund-sanningar, än at sådant nu tilbörligen skulle kunna utredas. Imedlertid wil jag gifwa Criticus några Puncter i dessa saker at tänka på.
§ 92
Kriitikko todistelee tässä kohdassa muuten selkeästi itseään ja itse esille tuomaansa, Kungl. vetenskapsakademiens handlingarissa olevaa perusteellista tutkielmaa vastaan. Hän sanoo suuremman luonnollisen voiman olevan sillä valtiolla, joka voi myydä toista halvemmalla. Syvämietteisessä tutkielmassa rahojen arvosta4 on selvästi osoitettu, että mitä pienempi rahamäärä valtiossa vastaa tavaramäärää, sitä heikompi näiden tavaroiden arvon täytyy olla. Nyt kun kriitikko väittää, että ulkomaalaiset voivat myydä halvemmalla kuin me, niin on väistämätöntä, että heidän rahamääränsä täytyy olla pienempi suhteessa tavaramäärään kuin meidän rahamäärämme on suhteessa meidän tavaroihimme. Jos nyt haluaisimme hankkia valtakunnalle samanlaisen luonnollisen voiman kuin naapureillamme on, niin on selvää, että sen täytyy tapahtua joko tavaramäärän lisäämisen tai rahamäärän pienentämisen kautta. Mutta mitä lukija ajattelee tästä, kun kriitikko puolustaa sellaisia säädöksiä, jotka hänen mielestään ilman mitään erityistä tavaroiden lisäystä pumppaavat sisään yli kaksi miljoonaa riikintaaleria vuosittain, kuten hän 41. ja 42. pykälässä on yrittänyt todistaa? Eikö sellainen nostaisi kotimaisia hintoja vielä enemmän ja tekisi tavaroista ulkomailla150 myyntikelvottomia, ja me käyttäisimme siten ulkomaalaisten luonnollisen ylivoiman takia sellaisia keinoja, jotka väistämättä heikentävät meitä vieläkin enemmän.
Tässä pyydän, ettei lukija hämäänny meillä vuodesta 1735 tapahtuneesta setelirahan määrän lisäyksestä, sillä tuoteplakaatti oli jo täydet kymmenen vuotta vanhempi. Toivon myös, ettei kumpaakaan edellä mainituista väitteistä pantaisi minun nimiini. Olen käyttänyt niitä todisteina, koska olen huomannut, että kriitikko luottaa niihin asiakirjoihin, joista ne on otettu. Tässä yhteydessä esiintyy yleisesti perustotuuksina pidettyjä, toisiinsa kietoutuvia erehdyksiä enemmän kuin tässä nyt kohtuuden nimissä voidaan selvittää. Haluan kuitenkin antaa kriitikolle joitakin kohtia näistä asioista ajateltaviksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 91
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 93
Places:
Names: Runeberg, Edvard Fredric
Biblical references:
Subjects: