Seikkaperäinen vastaus, § 85 [b]

§. 85 [b].

Huru många hundrade hafwa icke blifwit olyckelige, genom det ordet: Lands-köp;8lanthandel, i lag förbjuden mer eller mindre yrkesmässigt bedriven handel på landsbygden då de ej annat gjordt, än sökt hjelpa sin nödträngda Nästa, at blifwa af med sina tilwerkningar, och138 därföre skaffa honom sina behof? och huru många tusende utom dem hade icke undergått samma öde, om Lagen blifwit lämpad til deras likadana förhållande härutinnan? Hwad jalousie,9avundsjuka superiorite,10överlägsenhet, övertag näringslöshet och dependence11avhängighet, beroende underhålles icke genom Handelens Classificationer i de större Städerne, imellan Gross- och de så kallade Kram-handlare?

Lägge wi nu härtil de mångfaldige Författningar, som på Landet hind­ra arbetare, at föda och nära sig, de där angå Hemmans-klyfningar, Torp, Bakstugu-hjon och Tjenstefolk, med mera, om hwilka jag med Criticus är aldeles af enahanda tanka, och wi slå up alla Rätters Protocoller och Domböcker, så få wi snart se, huru stor del de utgöra i wåra Rättegångar, och kunna ej utan häpnad sluta: under hwad tunga Rikets näringar, genom dem, måste ligga.

Swenske Män! som läsen detta, förlåten mig, min widlöftighet! Mitt hjärta blöder härwid, och förebrår mig, at jag ändock sagt för litet. Dessa slags Författningar äro de, som Auctor anser för olyckelige för sitt Fädernesland. At de warit beledsagade med olyckor, kan ingen lefwande neka; men huru de skola botas och undwikas, blifwer en annan fråga. Jag har länge grublat på den saken, och ändteligen fallit på den tankan, at sådant endast kan ske genom frihet.

Mine Medborgare! tänker dock med ömhet på denna sak: glömmer därwid aldeles bårt några enskildta förmåner, och ställer eder i de förtrycktas skor. Finnen I något annat påliteligit botemedel, så wiser mig, och edre öfrige Medborgare den wänskap, at I underrätten oss. Jag försäkrar heligt, at ej wara enwis.

Det rådet, at ännu nogare reglera och classificera dem, i hopp, at dy­medelst en gång stilla wåra trätor, misstror jag aldeles. Jag har med flit tagit wara på de Författningar, som i slutet af förra, och begynnelsen af detta Seculo blifwit utfärdade, och funnit dem med all den granlagenhet och omhugsan,12granlagenhet och omhugsan: noggrannhet och omtanke som Författningar någonsin i wår tid wara utarbetade. De äro alt sedan med dubbel flit, och tilhjelp af förfareheten, mångfallt tilökte, förklarade, och emot alla elusioner,13försök att kringgå lagen så mycket som139 möjeligt warit, förwarade, och likwäl blifwe wi warse, at ju mera de nu i 40 års tid blifwit jämkade, ju olikare finnas genom dem Rättigheterna wara utdelte ibland Medborgare, och alla näringar mer och mer betungade.

Lät oss då icke längre arbeta uti et så bottenlöst Haf, och söka Sweriges lycka på en strand, där Kräftor fattat i wåra tåg,14rep, linor och draga oss baklänges på djupet.

1. lanthandel, i lag förbjuden mer eller mindre yrkesmässigt bedriven handel på landsbygden
2. avundsjuka
3. överlägsenhet, övertag
4. avhängighet, beroende
5. granlagenhet och omhugsan: noggrannhet och omtanke
6. försök att kringgå lagen
7. rep, linor

§ 85 [b]

Maakauppa – kuinka monia satoja tämä sana onkaan tehnyt onnettomiksi, kun he ovat vain yrittäneet auttaa hätätilanteessa olevaa lähimmäistään pääsemään eroon omista tuotteistaan ja138 hankkimaan niistä saamillaan tuloilla tarvitsemiaan tavaroita. Ja kuinka monet tuhannet heidän lisäkseen olisivat kohdanneet saman kohtalon, jos lakia olisi sovellettu heidän kohdallaan samanlaisessa tilanteessa? Millaista kateutta, ylivaltaa, työttömyyttä ja riippuvaisuutta kaupan luokittelut suuremmissa kaupungeissa ylläpitävätkään tukkukauppiaiden ja niin sanottujen rihkamakauppiaiden välillä?

Jos nyt lisäämme tähän ne moninaiset tilojen jakamista, torppia, mäki­tupalaisia, palvelusväkeä ynnä muuta koskevat säädökset, jotka estävät maaseudulla työläisiä elättämästä ja ruokkimasta itseään ja joista minä olen kriitikon kanssa aivan samaa mieltä, ja avaamme kaikkien oikeuksien pöytäkirjat ja tuomiokirjat, niin saamme pian nähdä, kuinka suuren osan ne muodostavat oikeudenkäynneistämme. Emme tällöin voi hämmästymättä päätyä näkemään, millaisen taakan rasittamia valtakunnan elinkeinojen täytyy niiden takia olla.

Ruotsin miehet, jotka luette tämän, antakaa anteeksi laveuteni! Sydämeni vuotaa tämän vuoksi ja kuitenkin moittii minua, että olen sanonut liian vähän. Tällaisia säädöksiä kirjoittaja pitää onnettomina isänmaalleen. Kukaan elävä ihminen ei voi kiistää, että ne ovat tuoneet onnettomuuksia, mutta miten ne pitäisi parantaa ja välttää, on toinen kysymys. Olen miettinyt kauan tätä asiaa ja lopulta tullut ajatukseen, että niin voi tapahtua ainoastaan vapauden kautta.

Hyvät kansalaiset, ajatelkaa kuitenkin tarkasti tätä asiaa, unohtakaa täysin kaikki yksittäiset edut ja astukaa sorrettujen saappaisiin. Jos löydätte toisen luotettavan parannuskeinon, niin olkaa minua ja muita kansalaisia kohtaan niin ystävällisiä, että kerrotte siitä meille. Lupaan pyhästi, etten ole jääräpäinen.

Epäilen syvästi sitä neuvoa, että elinkeinoja säänneltäisiin ja luokiteltaisiin vieläkin tarkemmin siinä toivossa, että riitamme siten kerran rauhoittuisivat. Olen tarkoituksella ottanut talteen säädökset, jotka on annettu edellisen vuosisadan lopussa ja tämän alussa, ja havainnut niissä kaikkea sitä tarkkaavaisuutta ja harkitsevuutta, joilla säädöksiä parhaissa tapauksissa meidän aikanamme säädetään. Niitä on sen jälkeen kaksinkertaisella ahkeruudella ja kokemuksen auttamina moneen kertaan laajennettu ja selitetty sekä varjeltu kaikilta porsaanrei’iltä niin paljon kuin on ollut139 mahdollista. Silti huomaamme, että mitä enemmän niitä on viimeisten 40 vuoden aikana muokattu, sitä epätasaisemmin oikeudet ovat niiden takia jakautuneet kansalaisten kesken, ja sitä suuremmaksi on käynyt kaikkien elinkeinojen taakka.

Lopettakaamme raataminen näin pohjattomalla merellä, ja älkäämme enää etsikö Ruotsin onnea rannalta, jolla ravut ovat napanneet laivamme köysistä kiinni ja vetävät meitä takaperin syvyyteen.

Unfortunately this content isn't available in English