Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 81
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 83
§. 82.
I 43. §. kommer Criticus at röra wid Auctors tankar, om wåra många hushålls-författningar, dem han anser för nödiga. Då jag härwid undantager, hwad Criticus anförer emot Auctors Person, talar han här tämmeligen wackert om sjelfwa saken: Jag har i den delen tydeligen yttrat min tanka i Swaret på Kongl. Wetenskaps Academiens Fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning pag. 97.1 alt til slutet af samma §. och är jag helt ense med Criticus därom, at Medborgares rättigheter och skyldigheter skola genom Lagar och författningar regleras, och lägger det därtil, at de måste wara reciproque,2 om de ej skola wändas til twång.
Jag går ännu in med honom däruti,3 at äfwen rättigheter och skyldigheter i näringar må genom författningar determineras; men NB. icke så långt, at Närings-idkare därigenom hindras ifrån sina göromål, där de för Staten och sig sjelfwa wore nyttigast, och än mindre så, at den ena Medborgaren får större rättigheter och mindre skyldigheter, än den andre. Wi tale nu blott om Närings-idkare.
Således blifwer den Oeconomiska Författning i mitt tycke oumgängelig, som förklarar alla Närings-idkares Rättighet bestå däruti, at inom dygdens skrankor få lefwa, arbeta och försörja sig och de sina, utom någon farhoga, at så länge de132 blifwa inom dem, til egendom, wälfärd och lif få af någon förolämpas, förföljas eller undertryckas. För et sådant beskydd skola åter genom andra författningar deras Skyldigheter blifwa: at lyda, och efter Statens behof i den mån, som de nyttjat dess beskydd, sammanskjuta af sina ägodelar, til Statens wid magt hållande.
Inskränkas nu Rättigheterna för den ena närings-idkaren framför den andra, genom några författningar, til wissa tider, wissa orter, och wissa Waror, så förlorar han något straxt därwid. Ingen är wäl i stånd, at nyttja denna rätt i mer än en eller annan näring. Ingen kan arbeta uti alt, och icke kunna eller alla arbeta uti et; men frihet, winst, och naturlig böjelse planterar Närings-idkare så jämt i alla näringar, som det i människligheten blifwer möjeligt.
Så snart aldrig så litet för många gå in uti en handtering, blifwer där winsten mindre, hwaraf tilloppet af flere straxt afstanar, och de swagaste måste gå ut af sig sjelfwa, och söka sig föda på annat lofligt sätt, där de kunna wara gagneligare, men alt detta, utan at kunna skylla på författningarna. Öpnas åter friheten uti en eller annan näring, utan at röra wid de andra, så strömmar folkhopen in uti dem, Staten och de andre näringarne til skada.
§ 82
Pykälässä 43 kriitikko tulee kosketelleeksi kirjoittajan ajatuksia taloutta koskevien säädöksiemme suuresta määrästä, ja hän pitää niitä tarpeellisina. Jos sivuutan tässä, mitä kriitikko esittää kirjoittajan henkilöä vastaan, hän puhuu kohtuullisen kauniisti itse asiasta. Olen tältä osin selkeästi ilmaissut ajatukseni Vastauksessa kuninkaallisen tiedeakatemian kysymykseen syistä Ruotsin kansan maastamuuttoon sivulta 97 aina kyseisen pykälän loppuun asti4, ja olen kriitikon kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia tulee säädellä lakien ja säädösten kautta, ja lisään siihen vielä, että niiden täytyy olla keskenään tasapainossa, etteivät ne kääntyisi pakoksi.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä myös siitä, että myös oikeuksia ja velvollisuuksia elinkeinoissa voidaan määritellä säädösten kautta, mutta, huomatkaa, ei niin pitkälle, että elinkeinonharjoittajaa siten estetään tekemästä asioita, jotka tuottavat eniten hyötyä valtiolle ja hänelle itselleen, ja vielä vähemmän niin, että toinen kansalainen saisi suurempia oikeuksia ja pienempiä velvollisuuksia kuin toinen. Me puhumme nyt vain elinkeinonharjoittajista.
Pidän siten välttämättömänä sellaista taloudellista säädöstä, joka selittää kaikkien elinkeinonharjoittajien oikeuksien koostuvan siitä, että he saavat elää, työskennellä ja elättää itsensä ja lähimpänsä hyveen asettamissa rajoissa ilman mitään vaaraa, ja että niin kauan kun he132 pysyvät näiden puitteiden sisällä, kukaan ei saa loukata, sortaa tai alistaa heitä omaisuuden, hyvinvoinnin tai hengen osalta. Tällaista suojaa vastaan pitäisi muissa säännöksissä määritellä heidän velvollisuudekseen totella valtiota, ja siinä mitassa kun he käyttävät sen suojaa, luovuttaa varojaan valtion ylläpitämiseen sen tarpeiden mukaan.
Jos nyt joillakin säädöksillä rajataan muista poiketen yhden elinkeinonharjoittajan oikeudet tiettyihin aikoihin, tiettyihin paikkakuntiin ja tiettyihin tavaroihin, niin hän menettää siinä välittömästi jotain. Kukaan ei liene kykenevä hyödyntämään tätä oikeutta useammassa kuin yhdessä tai kahdessa elinkeinossa. Kukaan ei voi työskennellä kaikissa töissä eivätkä myöskään kaikki voi tehdä vain yhtä työtä, mutta vapaus, voitontavoittelu ja luonnolliset taipumukset istuttavat elinkeinonharjoittajat kaikkiin elinkeinoihin niin tasaisesti kuin se inhimillisesti on mahdollista.
Heti kun vähänkään liian monet ryhtyvät tiettyyn elinkeinoon, voitto siinä käy pienemmäksi, jolloin useampien ryhtyminen siihen loppuu saman tien, ja heikoimpien täytyy poistua vapaaehtoisesti ja etsiä elantonsa muulla luvallisella tavalla, jossa he voivat olla hyödyllisempiä, mutta kaikki tämä tapahtuu ilman että voidaan syyttää säädöksiä. Jos taas avataan vapaa pääsy yhteen tai kahteen elinkeinoon puuttumatta muihin, niin väki virtaa niihin, mikä tuottaa vahinkoa valtiolle ja muille elinkeinoille.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 82.
I 43. §. kommer Criticus at röra wid Auctors tankar, om wåra många hushålls-författningar, dem han anser för nödiga. Då jag härwid undantager, hwad Criticus anförer emot Auctors Person, talar han här tämmeligen wackert om sjelfwa saken: Jag har i den delen tydeligen yttrat min tanka i Swaret på Kongl. Wetenskaps Academiens Fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning pag. 97.5 alt til slutet af samma §. och är jag helt ense med Criticus därom, at Medborgares rättigheter och skyldigheter skola genom Lagar och författningar regleras, och lägger det därtil, at de måste wara reciproque,6 om de ej skola wändas til twång.
Jag går ännu in med honom däruti,7 at äfwen rättigheter och skyldigheter i näringar må genom författningar determineras; men NB. icke så långt, at Närings-idkare därigenom hindras ifrån sina göromål, där de för Staten och sig sjelfwa wore nyttigast, och än mindre så, at den ena Medborgaren får större rättigheter och mindre skyldigheter, än den andre. Wi tale nu blott om Närings-idkare.
Således blifwer den Oeconomiska Författning i mitt tycke oumgängelig, som förklarar alla Närings-idkares Rättighet bestå däruti, at inom dygdens skrankor få lefwa, arbeta och försörja sig och de sina, utom någon farhoga, at så länge de132 blifwa inom dem, til egendom, wälfärd och lif få af någon förolämpas, förföljas eller undertryckas. För et sådant beskydd skola åter genom andra författningar deras Skyldigheter blifwa: at lyda, och efter Statens behof i den mån, som de nyttjat dess beskydd, sammanskjuta af sina ägodelar, til Statens wid magt hållande.
Inskränkas nu Rättigheterna för den ena närings-idkaren framför den andra, genom några författningar, til wissa tider, wissa orter, och wissa Waror, så förlorar han något straxt därwid. Ingen är wäl i stånd, at nyttja denna rätt i mer än en eller annan näring. Ingen kan arbeta uti alt, och icke kunna eller alla arbeta uti et; men frihet, winst, och naturlig böjelse planterar Närings-idkare så jämt i alla näringar, som det i människligheten blifwer möjeligt.
Så snart aldrig så litet för många gå in uti en handtering, blifwer där winsten mindre, hwaraf tilloppet af flere straxt afstanar, och de swagaste måste gå ut af sig sjelfwa, och söka sig föda på annat lofligt sätt, där de kunna wara gagneligare, men alt detta, utan at kunna skylla på författningarna. Öpnas åter friheten uti en eller annan näring, utan at röra wid de andra, så strömmar folkhopen in uti dem, Staten och de andre näringarne til skada.
§ 82
Pykälässä 43 kriitikko tulee kosketelleeksi kirjoittajan ajatuksia taloutta koskevien säädöksiemme suuresta määrästä, ja hän pitää niitä tarpeellisina. Jos sivuutan tässä, mitä kriitikko esittää kirjoittajan henkilöä vastaan, hän puhuu kohtuullisen kauniisti itse asiasta. Olen tältä osin selkeästi ilmaissut ajatukseni Vastauksessa kuninkaallisen tiedeakatemian kysymykseen syistä Ruotsin kansan maastamuuttoon sivulta 97 aina kyseisen pykälän loppuun asti8, ja olen kriitikon kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia tulee säädellä lakien ja säädösten kautta, ja lisään siihen vielä, että niiden täytyy olla keskenään tasapainossa, etteivät ne kääntyisi pakoksi.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä myös siitä, että myös oikeuksia ja velvollisuuksia elinkeinoissa voidaan määritellä säädösten kautta, mutta, huomatkaa, ei niin pitkälle, että elinkeinonharjoittajaa siten estetään tekemästä asioita, jotka tuottavat eniten hyötyä valtiolle ja hänelle itselleen, ja vielä vähemmän niin, että toinen kansalainen saisi suurempia oikeuksia ja pienempiä velvollisuuksia kuin toinen. Me puhumme nyt vain elinkeinonharjoittajista.
Pidän siten välttämättömänä sellaista taloudellista säädöstä, joka selittää kaikkien elinkeinonharjoittajien oikeuksien koostuvan siitä, että he saavat elää, työskennellä ja elättää itsensä ja lähimpänsä hyveen asettamissa rajoissa ilman mitään vaaraa, ja että niin kauan kun he132 pysyvät näiden puitteiden sisällä, kukaan ei saa loukata, sortaa tai alistaa heitä omaisuuden, hyvinvoinnin tai hengen osalta. Tällaista suojaa vastaan pitäisi muissa säännöksissä määritellä heidän velvollisuudekseen totella valtiota, ja siinä mitassa kun he käyttävät sen suojaa, luovuttaa varojaan valtion ylläpitämiseen sen tarpeiden mukaan.
Jos nyt joillakin säädöksillä rajataan muista poiketen yhden elinkeinonharjoittajan oikeudet tiettyihin aikoihin, tiettyihin paikkakuntiin ja tiettyihin tavaroihin, niin hän menettää siinä välittömästi jotain. Kukaan ei liene kykenevä hyödyntämään tätä oikeutta useammassa kuin yhdessä tai kahdessa elinkeinossa. Kukaan ei voi työskennellä kaikissa töissä eivätkä myöskään kaikki voi tehdä vain yhtä työtä, mutta vapaus, voitontavoittelu ja luonnolliset taipumukset istuttavat elinkeinonharjoittajat kaikkiin elinkeinoihin niin tasaisesti kuin se inhimillisesti on mahdollista.
Heti kun vähänkään liian monet ryhtyvät tiettyyn elinkeinoon, voitto siinä käy pienemmäksi, jolloin useampien ryhtyminen siihen loppuu saman tien, ja heikoimpien täytyy poistua vapaaehtoisesti ja etsiä elantonsa muulla luvallisella tavalla, jossa he voivat olla hyödyllisempiä, mutta kaikki tämä tapahtuu ilman että voidaan syyttää säädöksiä. Jos taas avataan vapaa pääsy yhteen tai kahteen elinkeinoon puuttumatta muihin, niin väki virtaa niihin, mikä tuottaa vahinkoa valtiolle ja muille elinkeinoille.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 81
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 83
Places:
Names:
Biblical references:
Subjects: