Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 77
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 79
§. 78.
At undwika den widlöftighet jag annars råkade uti, nödgas jag gå många sådana snedsprång förbi, och spara dem til en lägligare tid: til äfwentyrs Criticus dessförinnan hunnit komma fram med några nya, som med dessa kunna förenas. Läsaren må imedlertid af det som anfördt är, dömma, antingen de äro wiljans eller förståndets fel, hwilket i synnerhet lyser hwar man i ögonen af den betraktelse han pag. 32. sig företagit om Auctors okunnoghet i Handels-saker.
Han gör där först en skilnad imellan Auctoren och Författaren, ehuru Auctor i förtroende sjelf uptäckt för Criticus, at han och ingen annan war Författare til den criticerade Skriften, i anledning hwaraf Läsaren otwungit lärer finna, hwad grund han ägt til slika suppositioner, och huru redeligen han handlat äfwen i detta mål.
Auctor beskylles för en grof okunnoghet, då han i sin Skrift skal handla om oförtullat Salt, och hafwa påstått, at det bör säljas til det pris, som de Handlande kunde sälja det til, då det ligger om bord på Fartyget i Nordsjön. Men jag wet icke, hwarföre han ej nämner up efter wanligheten den sidan i Auctors Skrift, hwarest sådant är supponerat. Här är den grofwaste osanning honom påförd, som aldrig fallit Auctor i sinnet, än mindre fås igen i hans Skrifter, och när Criticus, såsom noga kännare af den antagne Handels-Systemen, nyttjar diktade skäl til bewis om Auctors okunnoghet och illwilja, så blifwer det klart, at sådane slags bewis i samma System wunnit burskap, och anses för full-goda.
§ 78
Välttääkseni seikkaperäisyyden, johon muuten joutuisin, minun on pakko ohittaa monia tällaisia syrjäloikkia ja säästää ne sopivampaan aikaan siltä varalta, että kriitikko sitä ennen on ehtinyt keksiä jotakin uutta, joka voitaisiin yhdistää näihin. Lukija voi sillä välin arvioida edellä esitetyn pohjalta, onko kyse tahdon vai ymmärryksen puutteista; erityisesti nämä loistavat jokaisen silmiin siitä tarkastelusta, jonka hän on sivulla 32 kohdistanut kirjoittajan tietämättömyyteen kauppa-asioissa.
Ensiksi hän vihjaa, että tekstin olisikin kirjoittanut joku muu, vaikka kirjoittaja itse on luottamuksellisesti paljastanut kriitikolle, että arvoitavana olevaa kirjoitusta ei ole kirjoittanut kukaan muu kuin hän, mistä lukija helposti havainnee, millaisia perusteita hänellä on ollut sellaisille oletuksille ja kuinka rehellisesti hän on toiminut tässäkin asiassa.
Kirjoittajaa syytetään vakavasta epäpätevyydestä hänen käsitellessään kirjoituksessaan tullaamatonta suolaa ja väittäessään, että sitä pitää myydä siihen hintaan, johon kauppiaat voivat sen myydä, kun se on lastattuna laivoihin Pohjanmerellä. Mutta en tiedä, miksei hän tavalliseen tapaan mainitse sitä sivua kirjoittajan kirjoituksesta, jossa sellaista on ehdotettu. Tässä kirjoittajaa syytetään mitä vakavimmasta valheesta, joka ei koskaan ole tullut hänelle mieleenkään ja jota vielä vähemmän on löydettävissä hänen kirjoituksistaan, ja kun kriitikko omaksutun kauppajärjestelmän tarkkana tuntijana hyödyntää keksittyä syytä todisteena kirjoittajan tietämättömyydestä ja pahantahtoisuudesta, käy selväksi, että tällaiset todisteet ovat mainitussa järjestelmässä salonkikelpoisia ja niitä pidetään pätevinä.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 77
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 79
Names:
Biblical references:
Subjects: