Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 71
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 73
§. 72.
Wid första Wattu-profwet wil Criticus bewisa, at Product-Placatet, hwarken drifwit ut wårt folk, eller anwändt dem på sådant sätt, som för Riket warit mindre fördelaktigt, utan twärtom, at det qwarhållit flera tusende, som från jordbruket fördrefna, dymedelst funnit ibland Sjö-folket en säker Fri-Stad.
Hwad nu det första beträffar, huruwida Product-Placatet kan äga någon del i folkets utflyttning eller ej, så hafwer wäl Auctor i den delen icke uttryckeligen yttrat sig; dock så länge Criticus är ense med honom däruti, at utflyttningarne hafwa något werkeligt ondt til orsak, hwarföre de ske, och det på flere ställen i denna Afhandling är å daga lagt, hwad bedröfwelig werkan sådane Förbud haft uppå wår wälmåga, så lärer icke påfölgden gärna kunna skiljas från sin orsak.
Hwad det andra angår, nämligen: huruwida wår folkmängd genom samma Placat blifwit dragen från andra fördelaktiga näringar, så är det äfwen i föregående tydeligen wist, ej allenast, at Product-Placatet dragit en stor del arbetare från Landt-bruket och andra nödiga närings-fång, utan ock af Kongl. Commerce-Collegii egen skrifwelse til Kongl. Maj:t i detta ämne,1 at de i denna nya näring, arbetade sig och hela Nation til en märkelig förlust; hwarigenom Auctors påstående, at den forcerade Skeppsbyggnad slagit fötterna undan Landtbruket, med det samma fullkomligen blifwit bestyrkt.118
Och hwad ändteligen det sista widkommer, nämligen: at detta Placat öpnat en ny Fristad för wåra arbetare och Lösdrifware, hwilka genom Förbud emot hemmans klyfningar,2 1723 års Tjenstehjons-Stadga,3 och flere dylike författningar blifwit flygtige gjorde;4 så bör jag därutinnan underrätta Läsaren, at samma Förordningar, så skadelige de ock i sig sjelfwe woro för Swenska Folk-ökningen, kunde likwäl den tiden då samma Placat utfärdades, ännu ej gifwa minsta anledning til utflyttningar; emedan både Swerige och Finland woro då ännu, dels af den förskräckeliga grasserande Pesten, dels ock genom det blodiga tjugu åra kriget til så stor del ödelagt, at den tidsens arbetare ej allenast hade öpet tilträde til Hemmans-bruk, utan man wille äfwen genom twång förmå dem til Ödes-hemmans uptagande. Jag wil allenast anföra däruppå et enda, men tillika owedersäjeligt bewis.
Wid 1723 års Riks-dag anmälte Krigs-befälet wid de indelte Regementer til häst, om icke förmögne Bonde-drängar kunde inskrifwas och hänwisas, at uptaga ödes-rusthåll och Lönings-hemman; hwilket Kongl. Maj:t likwäl under den 16 October samma år aldeles afslår; af den grund: at intet twång härwid war nyttigt.5
När man nu tillika eftersinnar, huru många tusende andra Hemman denna tiden aldeles lågo öde och wäntade på arbetare, och huru de bebodde plågades af folk-brist, war genom de nyssnämde författningar ingen möjelighet, at göra några trefna6 arbetare fridlösa, som därföre hade nödgats til den nyligen utwidgade Skepps-byggnaden och Sjö-farten taga sin undanflygt, utan twärtom, ju flere som därigenom drogos från Landt-bruket, ju längre måste det bedröfweliga ödes-målet på Rikets brukbara Jord wara; så at om wi för exempel, ej toge mera än 4 000 arbetskarlar, som för all sin tid, genom denne forcerade Sjö-fart wändt ryggen til Landtbruket, af hwilka hwarje twänne i annor händelse, åtagit sig, at upbruka et helt ödes-hemman, så hade, om ej Product-Placatet blifwit utfärdat, 2 000 flere ödes-Mantal blifwit genom deras arbete med tiden i stånd bragte, til en förträffelig hufwud-stol7 för Riket; då samma arbetare nu i det stället en lång tid bortåt måst saknas från hemmans-arbetet, och119 däremot syslosättas med sådant, som ej annat än förlust af sig kastade.
Tage wi widare i öfwerwägande, huru få Sjömän hafwa hog eller tilfälle för Äktenskap, och hurudan upfostran deras barn gemenligen gifwes, så blifwer förlusten än långt känbarare; Och kunne wi ej undgå, at skrifwa på detta Placatets Conto, saknaden af samma Sjömanskaps posteritet.8
Häraf ser då Läsaren, om icke Criticus sökt draga strå för oss9 i en så alfwarsam sak, och at wattnet i källan är klart, fast Criticus i sitt glas genom egna tilsattser, satt däruppå en annan färg.
§ 72
Ensimmäisellä vesinäytteellä kriitikko haluaa todistaa, ettei tuoteplakaatti ole ajanut maasta kansaamme eikä käyttänyt sitä valtakunnalle vähemmän edullisella tavalla, vaan päinvastoin, että se on pitänyt maassa useita tuhansia maanviljelyksestä karkotettuja, jotka ovat sen avulla löytäneet varman turvapaikan merenkävijöiden joukosta.
Mitä tulee ensinmainittuun, eli voiko tuoteplakaatilla olla mitään osuutta kansan maastamuuttoon vai ei, niin kirjoittaja ei kai ole lausunut nimenomaisesti asiasta mitään? Mutta niin kauan kun kriitikko on hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että maastamuuton syynä on jokin todellinen paha, ja kun monissa kohdin tätä tutkielmaa on selvästi osoitettu, miten turmiollinen vaikutus tällaisilla kielloilla on ollut hyvinvointiinmme, seuraus ei ole kovin helposti erotettavissa sen syystä.
Mitä taas tulee toiseen asiaan, nimittäin, onko plakaatti vetänyt kansaamme pois muista hyödyllisistä elinkeinoista, niin edellä on selkeästi todistettu ei vain se, että tuoteplakaatti on vetänyt suuren osan työntekijöitä maanviljelyksestä ja muista hyödyllisistä elinkeinoista, vaan kuninkaallisen kauppakollegion kuninkaalliselle majesteetille lähettämän, tätä aihetta käsittelevän kirjelmän10 pohjalta myös se, että tämä väki tuotti uudessa elinkeinossaan työskentelemällä tuntuvaa tappiota itselleen ja kansakunnalle. Tätä kautta kirjoittajan väite, että pakotettu laivanrakennus on lyönyt jalat maatalouden alta, on samalla tullut täysin vahvistetuksi.118
Ja mitä lopulta tulee viimeiseen kohtaan, nimittäin että tämä plakaatti olisi avannut uuden turvapaikan työntekijöillemme ja irtolaisillemme, joista tilojenpilkkomiskiellon11, vuoden 1723 palkollissäännön12 ja monien vastaavien säädösten kautta on tehty pakolaisia, niin minun täytyy valistaa lukijaa siitä, että samoista määräyksistä, niin haitallisia kuin ne itsessään olivat Ruotsin väkimäärän kasvulle, ei kuitenkaan vielä kyseisen plakaatin säätämisaikaan löytynyt vähintäkään syytä maastamuuttoon. Sekä Ruotsi että Suomi olivat nimittäin vielä silloin – osittain kammottavasti raivonneen ruton ja osittain verisen kaksikymmenvuotisen sodan takia – niin suurelta osin hävitettyjä, ettei tuon ajan työntekijöillä pelkästään ollut avointa pääsyä maanviljelyyn, vaan heitä yritettiin jopa pakkokeinoin saada ottamaan autiotiloja haltuunsa. Haluan tuoda tästä esiin vain yhden, mutta sitäkin vastaansanomattomamman todisteen.
Ratsuväen ruoturykmenttien sotapäällystö kysyi vuoden 1723 valtiopäivillä, eikö vauraita talonpoikaisrenkejä voitaisi värvätä ja määrätä asuttamaan autioituneita rustholleja ja palkkatiloja, minkä kuninkaallinen majesteetti kuitenkin 16. lokakuuta samana vuonna13 epäsi täysin siitä syystä, ettei mistään pakosta ollut tässä hyötyä.
Kun nyt samoin mietitään, kuinka monia tuhansia muita tiloja tuona aikana oli täysin autioina ja odotti työntekijöitä, ja kuinka asuttuja tiloja vaivasi väkipula, ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä juuri mainittujen säädösten kautta ahkerista työntekijöistä lainsuojattomia, jotka siksi olisivat joutuneet hakeutumaan hiljattain laajennetun laivanrakennuksen ja merenkulun palvelukseen. Päinvastoin, mitä useampia vedettiin näin maanviljelyksestä, sitä kauemmin tulisi valtakunnan käyttökelpoisilla pelloilla vallitsemaan surkuteltava autius. Jos otamme esimerkiksi, että vaikkapa vain 4 000 työmiestä on tämän pakotetun merenkulun takia kokonaan kääntänyt selkänsä maanviljelylle, ja näistä joka toinen olisi muissa olosuhteissa ryhtynyt viljelemään kokonaista autiotilaa, niin ilman tuoteplakaatin säätämistä autiomanttaaleja olisi tullut heidän työnsä kautta aikaa myöten kunnostettua 2 000 enemmän, mikä olisi ollut erinomaista pääomaa valtakunnalle. Nyt samojen työntekijöiden täytyi sen sijaan olla kauan aikaa poissa tilojen töistä ja119 työskennellä elinkeinossa, joka ei tuottanut mitään muuta kuin tappiota.
Jos otamme vielä harkittavaksi, kuinka harvoilla merimiehillä on halua tai tilaisuus avioliittoon ja millaisen kasvatuksen heidän lapsensa tavallisesti saavat, niin menetys käy vielä paljon tuntuvammaksi. Ja emmekä voine välttää laskemasta tätä kyseisen merimieskunnan jälkipolvien puuttumista plakaatin tiliin.
Tästä lukija siis näkee, onko kriitikko pyrkinyt petkuttamaan meitä tässä vakavassa asiassa, ja että vesi lähteessä on kirkasta, vaikka kriitikko on omien lisäystensä avulla antanut sille lasissaan toisen värin.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 71
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 73
Names:
Biblical references:
Subjects: