Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 44
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 46
§. 45.
Critici hafwa wäl anmärkt det, at straxt efter Product-Placatets utfärdande, icke förspordes någon brist eller dyrhet på Salt, och ej förr än 1734, men de hafwa dolt eller warit okunnoge om orsaken därtil.
Wi få igen den med klara ord i Kongl. Maj:ts nådige Förordning angående Salt-handelen af den 27 Julii 1731,1 då det heter, at en ansenlig myckenhet af den Waran årligen här i Riket införes från nederlags orter, eller andra och tredje handen, hwars fria införsel i samma Förordning til mer än 1/3 del af Fartygs-rummet ifrån dylika nederlags orter blef förbuden.
Härwid förekomma mig några ärhindringar, såsom 1:mo: at Product-Placatet, hwad Salt beträffar, til år 1731 blifwit i de större Städerne föga efterlefwat, ehuru det noga ses af Kongl. Commerce-Collegii Bref til Kongl. Maj:t,2 at Salt-handelen war nästan den hufwudsakeligaste Artikel, som samma Placat syftade uppå. 2:do: At Finska Städerne ej wågat samma lag-brått, som ses af Allmogens begäran i Finland3 wid samma tid, at utlänningarne finge nyttja Salt til barlast, då de besökte Finska Städer, hwilket dem afslogs. 3:tio: At Wattu-Profwaren4 råkat i skada för oriktig berättelse,5 pag. 18. då han säger, at det tillåts Rikets Rederier i sistnämde Förordning, at få hämta Salt tilbaka från nederlags platserna, emedan samma Förordning aldeles intet nämner om Rikets Rederier, utan lyda orden därom sålunda. ”Altså hafwa Wi funnit i Nåder för godt härmed, at stadga och förordna, det allenast de Fartyg, som löpa til Hol83land, samt Städerne Dantzig, Königsberg och Lübeck i Öster-sjön, och äro lastade med Swenska Producter, måge til underlättande af Frakterne åter därifrån få taga til nödig underlast, et litet partie Salt etc.”6 och således äfwen främmande Rederier, som exporterade Rikets Producter; dock bör ingen tro, at detta felsteg händt Criticus oförwarandes: det skedde at så mycket bättre kunna förena det näst förut af honom anförda afslag på Finska Allmogens ansökning, om samma frihet för utlänningarne, då de seglade til Finland. 4:to: At just näst anförda Förordning lade grunden til den dyrhet och brist, som wid följande Riksdag 1734 klagades öfwer. 5:to: At en långt större brist redan för detta hade existerat, om Product-Placatet i denna delen blifwit straxt efterlefwadt. 6:to: At samma Förordning gjordes allenast til nästa Riksdag och således blott på försök. 7:mo. Huru osäker grund Commerce-Collegium bygde uppå, då det redan 1724 styrkte Kongl. Maj:t til en Förordning, som på en gång afslog all tilförsel på Salt från nederlags-orter, då den ännu 1731 blef lofgifwen til 1/3 del af Skeppsrummet. 8:vo: Huru många lag-brått Product-Placatet til undersåtarenas räddning från Salt-nöd gifwit anledning til. 9:no: Huru många förändringar af Lagar, Förbud och Limitationer nästan wid hwarje särskildta händelse. 10:mo: Huru många nya rättegånger, straff och Confiscationer dymedelst träffat på Medborgare, hwarom Magistraternas och K. Commerce-Collegii följande årens Handlingar bära bedröfweliga wittnesbörder.
Critici argumentera annors widlöftigt om orsaken til Saltets dyrhet, i anledning af Kongl. Brefwet af den 1 October 17417 och påstå den wara hos Minut-handlarena; men wi torde slippa en widlöftig wederläggning häraf, om wi tage saken för aldeles obewist; emedan Kongl. Maj:t säger allenast, at Minut-handlare äro de, som mästa anledningen hafwa, at stegra sina Waror, men ej, at så werkeligen skedt; Således fläta Critici ihop skäl af det, som intet skäl är: befria de mägtiga och lägga skulden på de swagares axlar.
§ 45
Kriitikot ovat toki havainneet, ettei mitään pulaa suolasta eikä sen hinnan nousua todettu välittömästi tuoteplakaatin säätämisen jälkeen eikä ennen kuin vuonna 1734, mutta he ovat vaienneet tämän syistä tai olleet niistä tietämättömiä.
Nämä löytyvät jälleen selvin sanoin kuninkaallisen majesteetin armollisesta määräyksestä 27. heinäkuuta 17318 koskien suolakauppaa, kun siinä sanotaan, että huomattava määrä siitä tavarasta tuodaan vuosittain valtakuntaan varastointisatamista tai toisen tai kolmannen välikäden kautta. Samassa määräyksessä rajoitettiin tuollaisilta varastointipaikkakunnilta vapaasti tuotavan suolan enimmäismääräksi kolmasosa aluksen vetoisuudesta.
Tästä mieleeni tulee joitakin huomautuksia. 1) Tuoteplakaattia oli suolan osalta vuoteen 1731 mennessä tuskin lainkaan noudatettu suuremmissa kaupungeissa, vaikka kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä kuninkaalliselle majesteetille9 havaitaan selvästi, että suolakauppa oli plakaatin miltei pääasiallisin kohde. 2) Suomalaiset kaupungit eivät olleet uskaltautuneet samanlaiseen lainrikkomiseen, mikä nähdään Suomen rahvaan samanaikaisesta pyynnöstä10, että ulkomaalaisten sallittaisiin käyttää suolaa painolastina, kun he kävivät suomalaisissa kaupungeissa, mihin he saivat kielteisen vastauksen. 3) Vesinäytteiden ottaja11 on syyllistynyt virheeseen sivulla 18, kun hän sanoo, että valtakunnan varustamoiden sallittiin viimeksi mainitussa määräyksessä noutaa suolaa varastopaikoilta, koska kyseinen määräys ei lainkaan mainitse valtakunnan varustamoja, vaan sanat kuuluvat seuraavasti: ”Niinpä olemme havainneet armossa hyväksi säätää ja määrätä, että vain ne alukset, jotka kulkevat Hollantiin83 sekä Itämeren kaupunkeihin Danzigiin, Königsbergiin ja Lyypekkiin ja jotka on lastattu ruotsalaisilla tuotteilla, voivat rahtimaksujen helpottamiseksi ottaa sieltä palatessaan mukaansa tarpeelliseksi pohjalastiksi pieniä määriä suolaa jne.”12 Tämä koski myös muukalaisten varustamoja, jotka veivät maasta valtakunnan tuotteita. Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä virhe olisi tapahtunut kriitikon huomaamatta: se tapahtui, jotta hän voisi vastaavasti paremmin liittää tämän kohdan juuri aiemmin selostamaansa Suomen rahvaan hakemuksen hylkäämiseen, kun se anoi samaa vapautta ulkomaalaisille näiden purjehtiessa Suomeen. 4) Juuri tässä mainittu määräys loi perustan hintojen nousulle ja pulalle, josta seuraavilla vuoden 1734 valtiopäivillä valitettiin. 5) Jo tätä ennen olisi vallinnut paljon suurempi pula, jos tuoteplakaattia olisi tältä osin noudatettu välittömästi. 6) Tämä määräys annettiin vain seuraaviin valtiopäiviin asti ja siten vain kokeeksi. 7) Miten epävarmalle perustalle kauppakollegio rakensikaan, kun se jo vuonna 1724 puolsi kuninkaalliselle majesteetille määräystä, joka yhdellä kertaa kielsi kaiken suolankuljetuksen varastopaikkakunnilta, kun se vielä vuonna 1731 sallittiin kolmasosalle laivan lastitilavuudesta. 8) Kuinka moneen lainrikkomukseen tuoteplakaatti on antanutkaan aiheen, kun alamaisia on yritetty pelastaa suolapulalta. 9) Kuinka moniin lakien, kieltojen ja rajoitusten muutoksiin se on antanut aihetta melkein jokaisen erillisen tapauksen yhteydessä. 10) Kuinka monien uusien oikeudenkäyntien, rangaistusten ja takavarikointien kohteeksi kansalaiset ovatkaan sen takia joutuneet, mistä maistraattien ja kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjat sitä seuraavilta vuosilta antavat kammottavan todistuksen.
Kriitikot esittävät muuten laajasti näkemyksiään suolan kalleuden syistä 1. lokakuuta 1741 annetun kuninkaallisen kirjeen13 perusteella ja väittävät syyn olevan vähittäiskauppiaissa, mutta me voinemme sivuuttaa tämän väitteen perusteellisen kumoamisen, jos katsomme, ettei asiaa ole mitenkään todistettu. Kuninkaallinen majesteetti sanoo näet ainoastaan, että vähittäiskauppiaat ovat ne, joilla on suurin syy nostaa tavaroidensa hintoja, mutta ei, että niin olisi todellisuudessa tapahtunut. Näin kriitikot keittävät kokoon syyn siitä, joka ei ole syy, vapauttaakseen mahtavat ja vierittääkseen syyn heikkojen niskoille.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 45.
Critici hafwa wäl anmärkt det, at straxt efter Product-Placatets utfärdande, icke förspordes någon brist eller dyrhet på Salt, och ej förr än 1734, men de hafwa dolt eller warit okunnoge om orsaken därtil.
Wi få igen den med klara ord i Kongl. Maj:ts nådige Förordning angående Salt-handelen af den 27 Julii 1731,14 då det heter, at en ansenlig myckenhet af den Waran årligen här i Riket införes från nederlags orter, eller andra och tredje handen, hwars fria införsel i samma Förordning til mer än 1/3 del af Fartygs-rummet ifrån dylika nederlags orter blef förbuden.
Härwid förekomma mig några ärhindringar, såsom 1:mo: at Product-Placatet, hwad Salt beträffar, til år 1731 blifwit i de större Städerne föga efterlefwat, ehuru det noga ses af Kongl. Commerce-Collegii Bref til Kongl. Maj:t,15 at Salt-handelen war nästan den hufwudsakeligaste Artikel, som samma Placat syftade uppå. 2:do: At Finska Städerne ej wågat samma lag-brått, som ses af Allmogens begäran i Finland16 wid samma tid, at utlänningarne finge nyttja Salt til barlast, då de besökte Finska Städer, hwilket dem afslogs. 3:tio: At Wattu-Profwaren17 råkat i skada för oriktig berättelse,18 pag. 18. då han säger, at det tillåts Rikets Rederier i sistnämde Förordning, at få hämta Salt tilbaka från nederlags platserna, emedan samma Förordning aldeles intet nämner om Rikets Rederier, utan lyda orden därom sålunda. ”Altså hafwa Wi funnit i Nåder för godt härmed, at stadga och förordna, det allenast de Fartyg, som löpa til Hol83land, samt Städerne Dantzig, Königsberg och Lübeck i Öster-sjön, och äro lastade med Swenska Producter, måge til underlättande af Frakterne åter därifrån få taga til nödig underlast, et litet partie Salt etc.”19 och således äfwen främmande Rederier, som exporterade Rikets Producter; dock bör ingen tro, at detta felsteg händt Criticus oförwarandes: det skedde at så mycket bättre kunna förena det näst förut af honom anförda afslag på Finska Allmogens ansökning, om samma frihet för utlänningarne, då de seglade til Finland. 4:to: At just näst anförda Förordning lade grunden til den dyrhet och brist, som wid följande Riksdag 1734 klagades öfwer. 5:to: At en långt större brist redan för detta hade existerat, om Product-Placatet i denna delen blifwit straxt efterlefwadt. 6:to: At samma Förordning gjordes allenast til nästa Riksdag och således blott på försök. 7:mo. Huru osäker grund Commerce-Collegium bygde uppå, då det redan 1724 styrkte Kongl. Maj:t til en Förordning, som på en gång afslog all tilförsel på Salt från nederlags-orter, då den ännu 1731 blef lofgifwen til 1/3 del af Skeppsrummet. 8:vo: Huru många lag-brått Product-Placatet til undersåtarenas räddning från Salt-nöd gifwit anledning til. 9:no: Huru många förändringar af Lagar, Förbud och Limitationer nästan wid hwarje särskildta händelse. 10:mo: Huru många nya rättegånger, straff och Confiscationer dymedelst träffat på Medborgare, hwarom Magistraternas och K. Commerce-Collegii följande årens Handlingar bära bedröfweliga wittnesbörder.
Critici argumentera annors widlöftigt om orsaken til Saltets dyrhet, i anledning af Kongl. Brefwet af den 1 October 174120 och påstå den wara hos Minut-handlarena; men wi torde slippa en widlöftig wederläggning häraf, om wi tage saken för aldeles obewist; emedan Kongl. Maj:t säger allenast, at Minut-handlare äro de, som mästa anledningen hafwa, at stegra sina Waror, men ej, at så werkeligen skedt; Således fläta Critici ihop skäl af det, som intet skäl är: befria de mägtiga och lägga skulden på de swagares axlar.
§ 45
Kriitikot ovat toki havainneet, ettei mitään pulaa suolasta eikä sen hinnan nousua todettu välittömästi tuoteplakaatin säätämisen jälkeen eikä ennen kuin vuonna 1734, mutta he ovat vaienneet tämän syistä tai olleet niistä tietämättömiä.
Nämä löytyvät jälleen selvin sanoin kuninkaallisen majesteetin armollisesta määräyksestä 27. heinäkuuta 173121 koskien suolakauppaa, kun siinä sanotaan, että huomattava määrä siitä tavarasta tuodaan vuosittain valtakuntaan varastointisatamista tai toisen tai kolmannen välikäden kautta. Samassa määräyksessä rajoitettiin tuollaisilta varastointipaikkakunnilta vapaasti tuotavan suolan enimmäismääräksi kolmasosa aluksen vetoisuudesta.
Tästä mieleeni tulee joitakin huomautuksia. 1) Tuoteplakaattia oli suolan osalta vuoteen 1731 mennessä tuskin lainkaan noudatettu suuremmissa kaupungeissa, vaikka kuninkaallisen kauppakollegion kirjeestä kuninkaalliselle majesteetille22 havaitaan selvästi, että suolakauppa oli plakaatin miltei pääasiallisin kohde. 2) Suomalaiset kaupungit eivät olleet uskaltautuneet samanlaiseen lainrikkomiseen, mikä nähdään Suomen rahvaan samanaikaisesta pyynnöstä23, että ulkomaalaisten sallittaisiin käyttää suolaa painolastina, kun he kävivät suomalaisissa kaupungeissa, mihin he saivat kielteisen vastauksen. 3) Vesinäytteiden ottaja24 on syyllistynyt virheeseen sivulla 18, kun hän sanoo, että valtakunnan varustamoiden sallittiin viimeksi mainitussa määräyksessä noutaa suolaa varastopaikoilta, koska kyseinen määräys ei lainkaan mainitse valtakunnan varustamoja, vaan sanat kuuluvat seuraavasti: ”Niinpä olemme havainneet armossa hyväksi säätää ja määrätä, että vain ne alukset, jotka kulkevat Hollantiin83 sekä Itämeren kaupunkeihin Danzigiin, Königsbergiin ja Lyypekkiin ja jotka on lastattu ruotsalaisilla tuotteilla, voivat rahtimaksujen helpottamiseksi ottaa sieltä palatessaan mukaansa tarpeelliseksi pohjalastiksi pieniä määriä suolaa jne.”25 Tämä koski myös muukalaisten varustamoja, jotka veivät maasta valtakunnan tuotteita. Kenenkään ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä virhe olisi tapahtunut kriitikon huomaamatta: se tapahtui, jotta hän voisi vastaavasti paremmin liittää tämän kohdan juuri aiemmin selostamaansa Suomen rahvaan hakemuksen hylkäämiseen, kun se anoi samaa vapautta ulkomaalaisille näiden purjehtiessa Suomeen. 4) Juuri tässä mainittu määräys loi perustan hintojen nousulle ja pulalle, josta seuraavilla vuoden 1734 valtiopäivillä valitettiin. 5) Jo tätä ennen olisi vallinnut paljon suurempi pula, jos tuoteplakaattia olisi tältä osin noudatettu välittömästi. 6) Tämä määräys annettiin vain seuraaviin valtiopäiviin asti ja siten vain kokeeksi. 7) Miten epävarmalle perustalle kauppakollegio rakensikaan, kun se jo vuonna 1724 puolsi kuninkaalliselle majesteetille määräystä, joka yhdellä kertaa kielsi kaiken suolankuljetuksen varastopaikkakunnilta, kun se vielä vuonna 1731 sallittiin kolmasosalle laivan lastitilavuudesta. 8) Kuinka moneen lainrikkomukseen tuoteplakaatti on antanutkaan aiheen, kun alamaisia on yritetty pelastaa suolapulalta. 9) Kuinka moniin lakien, kieltojen ja rajoitusten muutoksiin se on antanut aihetta melkein jokaisen erillisen tapauksen yhteydessä. 10) Kuinka monien uusien oikeudenkäyntien, rangaistusten ja takavarikointien kohteeksi kansalaiset ovatkaan sen takia joutuneet, mistä maistraattien ja kuninkaallisen kauppakollegion asiakirjat sitä seuraavilta vuosilta antavat kammottavan todistuksen.
Kriitikot esittävät muuten laajasti näkemyksiään suolan kalleuden syistä 1. lokakuuta 1741 annetun kuninkaallisen kirjeen26 perusteella ja väittävät syyn olevan vähittäiskauppiaissa, mutta me voinemme sivuuttaa tämän väitteen perusteellisen kumoamisen, jos katsomme, ettei asiaa ole mitenkään todistettu. Kuninkaallinen majesteetti sanoo näet ainoastaan, että vähittäiskauppiaat ovat ne, joilla on suurin syy nostaa tavaroidensa hintoja, mutta ei, että niin olisi todellisuudessa tapahtunut. Näin kriitikot keittävät kokoon syyn siitä, joka ei ole syy, vapauttaakseen mahtavat ja vierittääkseen syyn heikkojen niskoille.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 44
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 46
Places: Danzig (Gdańsk) Baltic Sea Lübeck Finland
Names: Runeberg, Edvard Fredric
Biblical references:
Subjects: