Previous Section: Omständligt svar, § 43
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 45
§. 44.
Pag. 22. Talar Criticus om independance1 uti Handelen, den han tror bestå därutinnan, at Swerige förer alla sina Waror sjelf ut, och hämtar tilbaka alla sina behof och nödtorfter. Independance i Handelen är et talesätt, som minsta delen af oss ännu förstår rätteligen, eller gjordt sig redige begrep om, åtminstone har Criticus icke ens förstått sig därpå. Den består däruti, när et Rike har en säker och snabb afsättning, och så föryttrar sina Waror, at det i möjeligaste måtto får et naturligt wärde för dem, utan at afmattas genom penninge-lån, underpris och tärande Räntor, och däremot lika behändigt för drägeligt pris får sina behof utifrån.
Det naturliga priset är icke något determinerat Daler- eller Riksdaler-tal, sådant, som Kongl. Commerce-Collegium föreslog på Tjäran, utan et sådant, som i anseende til tilwerknings beswäret, Handels-winsten, Frakterna och Warans behof, i det närmaste håller alla skades-lösa, hwilka Considerationer äro i tillämpningen så inweklade af stridiga Interessen, dels imellan in- och utländsk man, dels ock Medborgare sins imellan, at et sådant naturligt wärde genom Lagar och Taxor omöjeligen rätt kan determineras, men wäl hindras; utan genom en obehindrad rörelse determinerar sig sjelf, så nära det i människligheten kan ske.
Naturen har satt människorna i dependance,2 den ena utaf den andra, så at wi inbördes äro nödige om hwars annans hjelp? Den högste independance är altså, när wi alle lika behöfwa hwar81andra, och äge frihet, at handla med in- och utländsk man. Wil utlänningen skinna oss på sina Waror, så blifwer det profit för oss, at sjelfwe afhämta dem där de finnas: wil egen Medborgare wara för dyr, eller twinga wåra Exporter til underpris i första handen, så är det en lycka, at hafwa utländska Expediter med i raden: det är när Handelen går som på en öpen Auction.
Til den naturliga Independancen hörer således, at äga full frihet til utländsk Sjö-fart, hwaruti här aldrig något twång för Stapelstäderna existerat; men at den egenteligen skulle bestå däruti, at man sjelf ex- och importerar altsammans, strider så emot all förfarenhet i in- och utländsk Handel, at jag icke förstår, huru sådane saker kunna förfäktas af dem, som gifwa sig at skrifwa i Handels-ämnen.
Då skulle Stockholm wara den största Dependent af Finnar och Norrbottningar, emedan samma Stad aldrig afhämtat Waror därifrån. Wil Läsaren blifwa underrättad därom, hwilkendera dependerat af den andra, så läs pag. 27. och följande i Wederläggningen af de skäl, hwarmed man söker bestrida Öster- och Wäster-bottniska, samt Wäster-Norrländske Städerne fri Seglation.3
Då wore China den uslaste Dependent af andra Nationer, som icke seglar til oss, at utbjuda sina Waror och förtjena med Frakter, ehuru han nästan beswäras af en otrolig folk-mängd: och jag önskade Swerige intet högre, än at blifwa lika Dependent med China, som nu werkeligen commenderar4 hela Europas skatter med Mask-wäf, Gräs och Lera.5
Då wore en gäld-bunden6 Bonde den största Independent, som til sin Borgare måste föra sjelf alla sina Waror til det pris Creditoren wil lämna honom, och tager hwad han nödwändigast behöfwer och kan få af Borgarens hand på ny räkning, fast jag wet mången, som genom denna independence gått ifrån gård och grund, och fått se sina förfäders jord falla i främmande händer.
Då wore äfwen Stockholm en dependerande skattdragare til Herrgårds-torparen, som säljer Granris på Torget, emedan Sta82den icke afhämtar sjelf detta behof, eller förer til honom Tobak, Nålar, Möss-tyg7 och Band med mera, som han kan behöfwa.
Si! Hurudana irringar oförwarandes kunna äfwen hos en uplyst Nation inkräkta sig och winna burskap. Jag nyttjar altså med skäl Critici utlåtande pag. 23. ”När Principen är falsk, hwarutur argumenteras, hwad bewisa då argumenterna?” Criticus har bygt sin sats på et wackert ord, men tagit det samma i en elak bemärkelse, och således måste ofelbart hans goda slutsats tagas i samma slags mening.
§ 44
Sivulla 22 kriitikko puhuu kaupan riippumattomuudesta, minkä hän luulee koostuvan siitä, että Ruotsi kuljettaa kaikki tavaransa maasta itse ja vastaavasti käy noutamassa kaiken tarvitsemansa. Riippumattomuus kaupassa on sanonta, jonka ymmärtää oikein tai josta on ottanut selvää meistä yhä vain pienin osa, eikä ainakaan kriitikko ole sitä ymmärtänyt. Kaupan riippumattomuus tarkoittaa sitä, että valtakunnalla on tuotteilleen varma ja nopea menekki; että se myydessään saa niistä mahdollisimman luonnollisen arvon ilman rahalainojen, alihintojen ja kuluttavien korkojen aiheuttamaa vähennystä ja että valtakunta saa samoin yhtä kätevästi ja kohtuulliseen hintaan kaiken tarvittavan ulkomailta.
Luonnollinen hinta ei ole mikään ennaltamäärätty taaleri- tai riikintaalerimäärä, sellainen, jota kuninkaallinen kauppakollegio ehdotti tervalle, vaan sellainen, joka valmistamisen vaivaan, kauppavoittoon, rahteihin ja tavaran tarpeeseen nähden tuottaa kaikkein vähiten kenellekään tappiota. Nämä tekijät koostuvat käytännössä niin monimutkaisista ja ristiriitaisista intresseistä osin oman maan asukkaiden ja ulkomaalaisten ja osin kansalaisten kesken, ettei tällaista luonnollista arvoa voida mitenkään määrittää oikein lakien ja hinnastojen avulla, mutta sen muodostuminen voidaan kylläkin estää. Sen sijaan luonnollinen arvo määrittää itse itsensä esteettömän liiketoiminnan kautta niin hyvin kuin se ihmisten keskuudessa voi tapahtua.
Luonto on asettanut ihmiset riippuvaisiksi toinen toisistaan niin, että tarvitsemme keskenämme toistemme apua. Korkeinta riippumattomuutta on siis, kun me kaikki tarvitsemme yhtä paljon81 toisiamme ja meillä on vapaus käydä kauppaa sekä oman maan asukkaiden että ulkomaisten kanssa. Jos ulkomaalaiset haluavat nylkeä meitä tavaroillaan, voimme saada voittoa noutamalla ne itse sieltä, missä ne ovat. Jos omat kansalaisemme yrittävät pitää liian kalliita hintoja tai pakottaa vientituotteista alkutuottajalle maksettavat hinnat liian alas, on onnekasta, että rivissä on myös ulkomaisia asiamiehiä. Näin on, kun kauppa käy kuin avoimessa huutokaupassa.
Luonnolliseen riippumattomuuteen kuuluu siis, että annetaan täysi vapaus harjoittaa ulkomaanpurjehdusta, ja tässä suhteessahan tapulikaupunkeja ei ole koskaan pakotettu mihinkään, mutta käsitys, että luonnollinen riippumattomuus itse asiassa koostuisi siitä, että kaikki vietäisiin ja tuotaisiin itse, sotii niin kaikkia koti- ja ulkomaankaupan kokemuksia vastaan, etten ymmärrä, kuinka sellaisia asioita voivat puolustaa ne, jotka ryhtyvät kirjoittamaan kaupallisista aiheista.
Silloin Tukholma olisi eniten riippuvainen Suomesta ja Norrbottenista, sillä kyseinen kaupunki ei koskaan ole itse noutanut tavaroitaan näiltä seuduilta. Jos lukija kaipaa tietoa siitä, kumpi on ollut toisesta riippuvainen, niin lue sivu 27 ja sitä seuraavat kirjoituksesta Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus8.
Silloin Kiina olisi mitä onnettomimmin riippuvainen muista kansakunnista, koska sieltä ei purjehdita meille tarjoamaan sikäläisiä tavaroita ja ansaitsemaan rahtikuljetuksilla, vaikka uskomaton väenpaljous on sille melkeinpä rasite. Enkä toivo Ruotsille mitään hartaammin kuin päästä yhtä riippuvaiseksi kuin Kiina, joka nyt todellakin ohjailee koko Euroopan aarteita silkkitoukilla, ruoholla ja savella9.
Silloin kaikkein riippumattomin olisi velkojensa sitoma talonpoika, jonka täytyy kuljettaa kaikki tavaransa itse porvarilleen siihen hintaan, jonka tämä hänen luotottajansa hänelle haluaa antaa, ja jonka täytyy ottaa porvarin kädestä uutta laskua vastaan se, mitä hän välttämättömimmin tarvitsee ja voi saada. Tiedän silti monia, jotka ovat joutuneet tämän riippumattomuuden takia tiehensä mailtaan ja tiluksiltaan ja saaneet nähdä esi-isiensä maiden joutuvan vieraisiin käsiin.
Silloin jopa Tukholma olisi kuusenhavuja torilla myyvästä kartanon torpparista riippuvainen veronmaksaja, sillä kaupunki82 ei itse nouda tarvitsemiaan havuja tai kuljeta torpparille muun muassa tupakkaa, neuloja, myssykangasta ja nauhoja, joita hän voi tarvita.
Niinpä! Millaisia harhaluuloja voikaan yllättäen tunkeutua jopa valistuneen kansakunnan keskuuteen ja saada hyväksyntää. Käytän siis nyt syystäkin kriitikon lausuntoa sivulta 23: ”Kun periaate, jonka pohjalle todistelu rakentuu, on väärä, mitä todisteilla voidaan silloin osoittaa?” Kriitikko on rakentanut lauseensa kauniille sanoille, mutta ottanut niihin kieron tarkoituksen, ja siksi hänen hyvät johtopäätöksensä täytyy välttämättä ymmärtää samassa hengessä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 44.
Pag. 22. Talar Criticus om independance10 uti Handelen, den han tror bestå därutinnan, at Swerige förer alla sina Waror sjelf ut, och hämtar tilbaka alla sina behof och nödtorfter. Independance i Handelen är et talesätt, som minsta delen af oss ännu förstår rätteligen, eller gjordt sig redige begrep om, åtminstone har Criticus icke ens förstått sig därpå. Den består däruti, när et Rike har en säker och snabb afsättning, och så föryttrar sina Waror, at det i möjeligaste måtto får et naturligt wärde för dem, utan at afmattas genom penninge-lån, underpris och tärande Räntor, och däremot lika behändigt för drägeligt pris får sina behof utifrån.
Det naturliga priset är icke något determinerat Daler- eller Riksdaler-tal, sådant, som Kongl. Commerce-Collegium föreslog på Tjäran, utan et sådant, som i anseende til tilwerknings beswäret, Handels-winsten, Frakterna och Warans behof, i det närmaste håller alla skades-lösa, hwilka Considerationer äro i tillämpningen så inweklade af stridiga Interessen, dels imellan in- och utländsk man, dels ock Medborgare sins imellan, at et sådant naturligt wärde genom Lagar och Taxor omöjeligen rätt kan determineras, men wäl hindras; utan genom en obehindrad rörelse determinerar sig sjelf, så nära det i människligheten kan ske.
Naturen har satt människorna i dependance,11 den ena utaf den andra, så at wi inbördes äro nödige om hwars annans hjelp? Den högste independance är altså, när wi alle lika behöfwa hwar81andra, och äge frihet, at handla med in- och utländsk man. Wil utlänningen skinna oss på sina Waror, så blifwer det profit för oss, at sjelfwe afhämta dem där de finnas: wil egen Medborgare wara för dyr, eller twinga wåra Exporter til underpris i första handen, så är det en lycka, at hafwa utländska Expediter med i raden: det är när Handelen går som på en öpen Auction.
Til den naturliga Independancen hörer således, at äga full frihet til utländsk Sjö-fart, hwaruti här aldrig något twång för Stapelstäderna existerat; men at den egenteligen skulle bestå däruti, at man sjelf ex- och importerar altsammans, strider så emot all förfarenhet i in- och utländsk Handel, at jag icke förstår, huru sådane saker kunna förfäktas af dem, som gifwa sig at skrifwa i Handels-ämnen.
Då skulle Stockholm wara den största Dependent af Finnar och Norrbottningar, emedan samma Stad aldrig afhämtat Waror därifrån. Wil Läsaren blifwa underrättad därom, hwilkendera dependerat af den andra, så läs pag. 27. och följande i Wederläggningen af de skäl, hwarmed man söker bestrida Öster- och Wäster-bottniska, samt Wäster-Norrländske Städerne fri Seglation.12
Då wore China den uslaste Dependent af andra Nationer, som icke seglar til oss, at utbjuda sina Waror och förtjena med Frakter, ehuru han nästan beswäras af en otrolig folk-mängd: och jag önskade Swerige intet högre, än at blifwa lika Dependent med China, som nu werkeligen commenderar13 hela Europas skatter med Mask-wäf, Gräs och Lera.14
Då wore en gäld-bunden15 Bonde den största Independent, som til sin Borgare måste föra sjelf alla sina Waror til det pris Creditoren wil lämna honom, och tager hwad han nödwändigast behöfwer och kan få af Borgarens hand på ny räkning, fast jag wet mången, som genom denna independence gått ifrån gård och grund, och fått se sina förfäders jord falla i främmande händer.
Då wore äfwen Stockholm en dependerande skattdragare til Herrgårds-torparen, som säljer Granris på Torget, emedan Sta82den icke afhämtar sjelf detta behof, eller förer til honom Tobak, Nålar, Möss-tyg16 och Band med mera, som han kan behöfwa.
Si! Hurudana irringar oförwarandes kunna äfwen hos en uplyst Nation inkräkta sig och winna burskap. Jag nyttjar altså med skäl Critici utlåtande pag. 23. ”När Principen är falsk, hwarutur argumenteras, hwad bewisa då argumenterna?” Criticus har bygt sin sats på et wackert ord, men tagit det samma i en elak bemärkelse, och således måste ofelbart hans goda slutsats tagas i samma slags mening.
§ 44
Sivulla 22 kriitikko puhuu kaupan riippumattomuudesta, minkä hän luulee koostuvan siitä, että Ruotsi kuljettaa kaikki tavaransa maasta itse ja vastaavasti käy noutamassa kaiken tarvitsemansa. Riippumattomuus kaupassa on sanonta, jonka ymmärtää oikein tai josta on ottanut selvää meistä yhä vain pienin osa, eikä ainakaan kriitikko ole sitä ymmärtänyt. Kaupan riippumattomuus tarkoittaa sitä, että valtakunnalla on tuotteilleen varma ja nopea menekki; että se myydessään saa niistä mahdollisimman luonnollisen arvon ilman rahalainojen, alihintojen ja kuluttavien korkojen aiheuttamaa vähennystä ja että valtakunta saa samoin yhtä kätevästi ja kohtuulliseen hintaan kaiken tarvittavan ulkomailta.
Luonnollinen hinta ei ole mikään ennaltamäärätty taaleri- tai riikintaalerimäärä, sellainen, jota kuninkaallinen kauppakollegio ehdotti tervalle, vaan sellainen, joka valmistamisen vaivaan, kauppavoittoon, rahteihin ja tavaran tarpeeseen nähden tuottaa kaikkein vähiten kenellekään tappiota. Nämä tekijät koostuvat käytännössä niin monimutkaisista ja ristiriitaisista intresseistä osin oman maan asukkaiden ja ulkomaalaisten ja osin kansalaisten kesken, ettei tällaista luonnollista arvoa voida mitenkään määrittää oikein lakien ja hinnastojen avulla, mutta sen muodostuminen voidaan kylläkin estää. Sen sijaan luonnollinen arvo määrittää itse itsensä esteettömän liiketoiminnan kautta niin hyvin kuin se ihmisten keskuudessa voi tapahtua.
Luonto on asettanut ihmiset riippuvaisiksi toinen toisistaan niin, että tarvitsemme keskenämme toistemme apua. Korkeinta riippumattomuutta on siis, kun me kaikki tarvitsemme yhtä paljon81 toisiamme ja meillä on vapaus käydä kauppaa sekä oman maan asukkaiden että ulkomaisten kanssa. Jos ulkomaalaiset haluavat nylkeä meitä tavaroillaan, voimme saada voittoa noutamalla ne itse sieltä, missä ne ovat. Jos omat kansalaisemme yrittävät pitää liian kalliita hintoja tai pakottaa vientituotteista alkutuottajalle maksettavat hinnat liian alas, on onnekasta, että rivissä on myös ulkomaisia asiamiehiä. Näin on, kun kauppa käy kuin avoimessa huutokaupassa.
Luonnolliseen riippumattomuuteen kuuluu siis, että annetaan täysi vapaus harjoittaa ulkomaanpurjehdusta, ja tässä suhteessahan tapulikaupunkeja ei ole koskaan pakotettu mihinkään, mutta käsitys, että luonnollinen riippumattomuus itse asiassa koostuisi siitä, että kaikki vietäisiin ja tuotaisiin itse, sotii niin kaikkia koti- ja ulkomaankaupan kokemuksia vastaan, etten ymmärrä, kuinka sellaisia asioita voivat puolustaa ne, jotka ryhtyvät kirjoittamaan kaupallisista aiheista.
Silloin Tukholma olisi eniten riippuvainen Suomesta ja Norrbottenista, sillä kyseinen kaupunki ei koskaan ole itse noutanut tavaroitaan näiltä seuduilta. Jos lukija kaipaa tietoa siitä, kumpi on ollut toisesta riippuvainen, niin lue sivu 27 ja sitä seuraavat kirjoituksesta Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus17.
Silloin Kiina olisi mitä onnettomimmin riippuvainen muista kansakunnista, koska sieltä ei purjehdita meille tarjoamaan sikäläisiä tavaroita ja ansaitsemaan rahtikuljetuksilla, vaikka uskomaton väenpaljous on sille melkeinpä rasite. Enkä toivo Ruotsille mitään hartaammin kuin päästä yhtä riippuvaiseksi kuin Kiina, joka nyt todellakin ohjailee koko Euroopan aarteita silkkitoukilla, ruoholla ja savella18.
Silloin kaikkein riippumattomin olisi velkojensa sitoma talonpoika, jonka täytyy kuljettaa kaikki tavaransa itse porvarilleen siihen hintaan, jonka tämä hänen luotottajansa hänelle haluaa antaa, ja jonka täytyy ottaa porvarin kädestä uutta laskua vastaan se, mitä hän välttämättömimmin tarvitsee ja voi saada. Tiedän silti monia, jotka ovat joutuneet tämän riippumattomuuden takia tiehensä mailtaan ja tiluksiltaan ja saaneet nähdä esi-isiensä maiden joutuvan vieraisiin käsiin.
Silloin jopa Tukholma olisi kuusenhavuja torilla myyvästä kartanon torpparista riippuvainen veronmaksaja, sillä kaupunki82 ei itse nouda tarvitsemiaan havuja tai kuljeta torpparille muun muassa tupakkaa, neuloja, myssykangasta ja nauhoja, joita hän voi tarvita.
Niinpä! Millaisia harhaluuloja voikaan yllättäen tunkeutua jopa valistuneen kansakunnan keskuuteen ja saada hyväksyntää. Käytän siis nyt syystäkin kriitikon lausuntoa sivulta 23: ”Kun periaate, jonka pohjalle todistelu rakentuu, on väärä, mitä todisteilla voidaan silloin osoittaa?” Kriitikko on rakentanut lauseensa kauniille sanoille, mutta ottanut niihin kieron tarkoituksen, ja siksi hänen hyvät johtopäätöksensä täytyy välttämättä ymmärtää samassa hengessä.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Omständligt svar, § 43
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 45
Places: Europe China Sweden Stockholm
Names:
Biblical references:
Subjects: