Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 3
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 5
§. 4.
Förbud emot Warors utförsel, har i alla tider ökat brist därpå; men ingen annan Nation har kunnat blifwa mägtig och rik, än där Handelen warit fri.
Då Holland 1725, til at hämnas på Swenska Product-Placatet,1 utfärdade sitt Retorsion-Placat,2 tog Provincen Seland där6uti aldeles ingen del,3 utan fant det skadeligt för dess egen Handel; men än wärre belägenhet måste det Rike råka uti, där Medborgare hindras inbördes at tilreda Waror och med dem betjena hwarandra, och då de ej med sina tilwerkningar få sjelfwe skaffa sig in sina behof, utan några få träda i et fullkomligt Förmynderskap af all Handel och Näring, at deras med-undersåtare ej få efter behag disponera annat, än den därigenom timade förlusten.
När Skrån äga rättighet, at föröda många tusende människors tilwerkningar, som äro utom dem, utan at behöfwa fråga därefter, om tredjedelen af dem satte lifwet til därigenom: när 20 à 30 associerade Personer blifwa de endaste upköpare af flere 100:de Skepps-laddningar, utan annan Lag, än eget godtycko: när 60 à 70 millioner måste årligen gå ut och in genom föga mer än 40 à 50 mäns händer, utan minsta controll, med den egennytta, som wid ut- och införsel blifwer möjelig; då har et Rike, om det ock woro midt uti frihets lugnet, råkat under et Herra-wälde, som snart måste werka dess undergång.
Om Societeterne4 wille för sin frihet föda alla dem, som de gjort syslolösa: om Stapel-handlande wille betala alla de Waror, som dit kunde föras från upstäderna, til det pris, som de någon annorstädes inom Riket gälla, och om Grosseurer5 wille betala exporterna til det pris de utomlands kunna säljas til, Frakten och skälig winst oberäknad, och Trassenterne6 sälja Wäxlar til et i det närmaste stadgadt pris för alla, som åstunda dem, och om de i alt detta kunde ställas för hårdaste answar och förmås til ersättning, wore icke särdeles orsak, at klaga öfwer Förmynderskapet; men som alla desse icke annat äro, än omöjeliga suppositioner,7 är ingen ting wissare, än at Nation öfwerlemnat sin wälfärd och egendom, utan redo och answar, i dessas händer.
Men hwarföre har nu Criticus uti sin Skrift icke rört wid denna sak: et ämne, som wäl förtjent et omständeligt Swar; men måste ännu til allmänhetens oro saknas? Mon undersökningen häraf är en dårskap? Mon myndighet i en fri Nation är i stånd at gifwa oss öfwertygelse? Mon det wara nog därmed, at man säger: Swerige är hwarken China eller Holland? Det wete wi alle förut; men här måste af Criticus bewisas, at då andre Stater, efter sin stora Stiftares ordning, genom frihet hunnit til Rike7dom och wälmåga, samma ändamål här kan winnas, genom snörrätt däremot stridande medel.
Criticus påminner oss, at behålla det wi hafwe, at ingen må taga wår Krona;8 hwarmed han förmodeligen förstår wår sällhet; men han är icke i stånd, at öfwertyga oss därom, at wi nu mera hafwe någon, eller at den genom wåra härtils tagna författningar någonsin kan behållas.
Nation är således föga nögd därmed, at behålla det han hafwer; ty hwar man wet, at det är alt för litet, om papperet kommer bårt, fast Criticus lärer föga kunna mera härefter, än hittils, hindra sådan orsaks sådana werkan.
§ 4
Vientikielto on kaikkina aikoina lisännyt tavaroiden puutetta, mutta vain sellainen kansakunta on voinut tulla mahtavaksi ja rikkaaksi, jossa kauppa on ollut vapaata.
Kun Hollanti vuonna 1725 kostoksi Ruotsin tuoteplakaatille9 sääti vastaplakaattinsa10, Zeelandin maakunta ei osallistunut6 tähän millään lailla11 vaan piti sitä vahingollisena omalle kaupalleen. Mutta vielä pahempaan ahdinkoon täytyy joutua sen valtakunnan, jonka sisällä kansalaisia estetään valmistamasta tavaroita ja palvelemasta niillä toisiaan ja jossa he eivät tuotteidensa avulla itse saa tuoda maahan tarvitsemaansa, vaan jotkut harvat saavat kaiken kaupan ja elinkeinot täysin holhoukseensa, niin että heidän rinnallaan elävät alamaiset eivät saa halunsa mukaan hallita muuta kuin tästä aiheutuvia tappioita.
Kun ammattikunnilla on lupa hävittää monien tuhansien niihin kuulumattomien ihmisten valmistamat tuotteet tarvitsematta kysyä siitä erikseen, vaikka kolmannes heistä menettäisi sen tähden henkensä; kun 20–30 yhteenliittynyttä henkilöä ovat useiden satojen laivalastillisten ainoita ostajia, joilla ei ole muuta lakia kuin oma mielivaltansa, ja kun 60–70 miljoonaa saa vuosittain virrata ulos ja sisään tuskin useamman kuin 40–50 miehen käsien kautta ilman pienintäkään valvontaa ja sillä itsekkyydellä, joka vienti- ja tuontikaupassa on mahdollista; silloin valtakunta on, vaikka siellä vallitsisikin vapauden rauha, joutunut herruuteen, jonka pian täytyy johtaa sen tuhoon.
Jos ammattikunnat haluaisivat vapautensa vastikkeeksi ruokkia kaikki ne, jotka ovat tehneet työttömiksi; jos tapulikauppiaat haluaisivat maksaa kaikista niistä tavaroista, jotka heille voitaisiin maakaupungeista tuoda, jossain muualla valtakunnassa käytössä olevan hinnan; jos tukkukauppiaat haluaisivat maksaa vientituotteista hinnan, jolla ne voidaan myydä ulkomailla, poislukien rahti ja kohtuullinen voitto; jos vekselinasettajat myisivät vekseleitä kutakuinkin yhdellä määritellyllä hinnalla kaikille niitä haluaville ja jos heidät voitaisiin asettaa kaikessa tähän liittyvässä mitä ankarimpaan vastuuseen ja velvoittaa korvauksiin, ei olisi erityistä syytä valittaa holhouksen alaisena olemisesta. Kun nämä eivät kuitenkaan ole muuta kuin mahdottomia oletuksia, mikään ei ole varmempaa kuin se, että kansakunta on luovuttanut hyvinvointinsa ja omaisuutensa näiden käsiin ilman tilivelvollisuutta ja vastuuta.
Mutta miksei kriitikko ole sitten kirjoituksessaan käsitellyt tätä asiaa, aihetta, joka hyvin olisi ansainnut seikkaperäisen vastauksen, mutta jota huolestuneen yleisön täytyy yhä jäädä odottamaan? Liekö tämän tutkiminen mielettömyyttä? Liekö vapaassa kansakunnassa pelkkä valta-asema kykenevä vakuuttamaan meidät? Riittäneekö, että sanotaan: Ruotsi ei ole Kiina eikä Hollanti? Sen tiesimme kaikki entuudestaankin, mutta kriitikon täytyy tässä osoittaa, että kun muut valtiot ovat suuren Perustajansa asettamassa järjestyksessä vapauden avulla saavuttaneet rikkauksia7 ja hyvinvointia, samat päämäärät voidaan saavuttaa täällä täysin päinvastaisin keinoin.
Kriitikko kehottaa meitä säilyttämään sen, mitä meillä on, ettei kukaan vain ottaisi kruunuamme12. Sillä hän arvatenkin tarkoittaa onnentilaamme, mutta hän ei kykene vakuuttamaan meitä siitä, että meillä nykyisin vallitsisi sellainen, tai että sitä meidän tähänastisilla toimenpiteillämme voidaan ikinä säilyttää.
Kansakunta siten tuskin tyytyy säilyttämään sitä, mitä sillä on, koska kaikki tietävät, että se on aivan liian vähän, jos asiakirja katoaa – vaikka kriitikko tuskin voineekaan vastaisuudessa tähänastista enempää estää sitä, että tietynlaiset syyt synnyttävät tietynlaisia seurauksia.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 3
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 5
Places: Netherlands Holland China Sweden
Names:
Biblical references:
Subjects: