Seikkaperäinen vastaus, § 27

§. 27.

Ehuru man således klarligen finner, at Navigations-Acten ingalunda därföre war gagnelig för den Ängelska Nation, fast hon tjänte Wäxel-partiet til en not, at draga sina Medborgares ägendom under sig, och befästa sitt öfwerwälde, war twånget därigenom likwäl icke på något sätt, at likna emot det, som Product-Placatet werkat hos oss, så at man här med skäl må säga: Cum duo faciunt idem, non est idem.6Cum duo faciunt idem, non est idem: Lat. ”När två gör det samma, är det inte det samma”. Citat ur Publius Terentius Afers pjäs Adelphoi 5.3.

Ty 1:mo. Stå alla Hamnar i Ängelland öpna för utlänningar at förse landet, och controllera egna Handlande, då de i hela Sweriges Rike, på en strand af wid pass 400 mil, enligt46 Handels-ordinantien af 1617 och dess 1 §. ej hafwa in alles mer, än 15 stycken, med uttryckelig tilsäjelse, at kommer någon främmande til någon annan Stad eller Hamn seglande, i den akt, at där förhandla sitt gods och köpslaga, den skal hafwa förbrutit Skepp och Gods, halfparten under Oss och Kronan, och den andra halfparten under den närmaste af förbemälte Sjö-städer.7at kommer ... förbemälte Sjö-städer: citat ur Ordinantie, huruledes kiöphandelen af rijksens inbyggiare så wäl som fremmande drifwas skal. Giordt i Upsala, then 12. octobris, åhr 1617.

Lät Product-Placatets werkan wara sådan, at den utestängde en stor del, til exempel 3/4 delar af utländska trafiqverande Handlande utur alla Swenska och Ängelska Hamnar, där utländsk Sjö-fart idkas, hwilket Criticus sjelf medgifwer: Lät båda Magternas Sjö-hamnar äfwen wara lika många, til exempel 60, af hwilka Ängelsman nyttjar alla, men Swerige ej mera än 15 eller 1/4 del; så är klart, 1:mo at då Ängelsman ej förlorar mera än 3/4 delar af den Controll, som utlänningen håller, öfwer inländske Handlandes winnings lystnad, så förlorar Swerige där emot 3/4 delar af den återstående fjerde del, det är 15/16 delar, och då Ängeland har af sin Handels-frihet 1/4 del i behåll, återstår genom samma författning i Swerige ej mer än 1/16 del.

2:do. Gör belägenheten af hwardera Riket här en otrolig skilnad. Ängelland ligger så godt, som omgifwit af största Handlande Nationer, Dannemark, Tyskland, Holland, Frankrike, Spanien, Portugal och Swerige, som til större delen med små och wiga fartyg kunna besöka de Ängelska Hamnarne, och hafwa sin räkning wid, at fylla dem med egna Producter, och äger utom dess et tämmeligit förråd af Maji-saltet,8salt från Isle of May utanför Skottlands kust såsom dess egen Product.

Hwaremot Swerige ligger i Norra ändan långt aflägse genom sund och farliga far-watten, wida skild ifrån en så nära gemenskap med andra handlande Nationer, aldeles utan Salt och Ost- eller Wäst-Indiska Colonier; hwaraf måste hända, at et och samma förbud, hafwer en alt för olika werkan, icke annorlunda, än twänne lika utlysta fri-marknader, besökas af alt för olika folk-mängd, efter landets belägenhet. Åtminstone är det klart, at Ängelsman aldrig syftade på förbud emot Saltets införsel, som47 man likwäl ser hafwa warit den ömaste strängen för wåra Handlande, at slippa alla medtäflare wid dess pris.

3:tio. Blifwer här genom Climatens alt för stora olikhet, en hufwudsakelig skilnad i Product-Placatets werkan hos båda Nationerne.

Ängelska Hamnarne uti et warmare Climat, ligga öpne nästan hela året igenom, och kunna därföre snart sagt alla tider förses med sina utländska behof, då i Swerige däremot all ut- och inskeppning måste ske inom 5 à 6 månader, i anledning hwaraf Swenska Sjö-folket på dessa 6 månaders tid, genom Frakter och Hyror, böra förtjäna sig sitt uppehälle och skäliga winst, äfwen för den öfriga tiden af året, hwarigenom hyror och omkostnader blifwa dyrare, än hos de Södre Nationer, och wår, saknad af utlänningarnes biträde för Nation och dess Handels-frihet mera känbar och tryckande, än hos Ängelsman.

När wi nu 4:to. öfwerwäge den märkeliga skilnad, som är imellan wåra och Ängelsmans Handels-waror: huru Ängelsmans til större delen bestå i lätt och dyrbart Gods, såsom Ull, Hudar, Smör och Talg, och allahanda Fabrikes-waror, som wäl bära sin Frakt, och fordra ej så stor mängd af Fartyg, som andra tyngre Waror, hwarigenom Nations-winst wid deras utskeppande blifwer altid så stor, at egne Handlande wäl finna sin räkning därwid, och därföre utan Product-Placat äro i stånd at stöta främmande utur sin Handel; men huru Swenska ut- och inskeppnings Waror, såsom Järn, Salt, Spannemål, med flera, äro grofwa och tunga, och fordra därföre mera och större Fartyg emot en mindre Frakt; så blifwer det tydeligt, at utlänningarnes utestängande från Swenska Hamnar, måste åstadkomma en större Stagnation i rörelsen hos de Swenska, än Ängelsmän, där det skedt mera otwungit och at wåra Handlande genom Product-Placatet sattes i et wisst slags twång, at, om det ock skedde med förlust i anseende til sin förra rörelse, likwäl sjelfwe utskeppa Rikets Effecter, hwilken skada de Handlande måste wid sina Wäxlar til Remittenterne söka, at genom hög Cours ärsätta.48

Således är förmodeligen bewist, at Ängelska Navigations-Acten, långt ifrån, at wara Nation til någon fördel, har warit af de medel, som hulpit Wäxel-Partiet på benen, och minskat den Controll, som Nation annars kunnat hafwa öfwer det samma, genom utlänningar, på lika sätt, som det skedt hos oss, och at samma Act likwäl i anseende til Ängelsmännernas i öfrigt fria Handel, beqwäma belägenhet, mildare Climat, och lättare Export-waror, icke kunde på långt när så hårdt twinga dem, som Swenska undersåtare lidit genom Product-Placatet. Hwad styrka skulle wäl Criticus då widare wänta sig däraf, då Auctor, biträdd af Historien, funnit därutinnan så godt ryggstöd för sig, och allmänheten får se dem wara likadana nät för Handelen och friheten, men lagda på särskildte ställen, hafwa förorsakat et olika fänge.

1. Cum duo faciunt idem, non est idem: Lat. ”När två gör det samma, är det inte det samma”. Citat ur Publius Terentius Afers pjäs Adelphoi 5.3.
2. at kommer ... förbemälte Sjö-städer: citat ur Ordinantie, huruledes kiöphandelen af rijksens inbyggiare så wäl som fremmande drifwas skal. Giordt i Upsala, then 12. octobris, åhr 1617.
3. salt från Isle of May utanför Skottlands kust

§ 27

Vaikka näin huomataan selvästi, ettei purjehdussääntö ollut mitenkään hyödyllinen englantilaiselle kansakunnalle, vaikka se antoi vekselipuolueelle keinon kiskoa kansalaisten omaisuus itselleen ja lujittaa ylivaltansa, säännön aiheuttama pakko ei silti ollut mitenkään verrattavissa siihen, mitä tuoteplakaatti on aiheuttanut meillä, niin että tässä voidaan syystä sanoa: Cum duo faciunt idem, non est idem.9Cum duo faciunt idem, non est idem: lat. ”Kun kaksi tekee samoin, se ei ole samoin.” Lainaus Publius Terentius Aferin näytelmästä Adelphoi 5.3.

Sillä ensinnäkin: Englannissa kaikki satamat ovat avoinna ulkomaalaisille maahantuonnin harjoittamista ja omia kauppiaiden valvontaa varten, kun kauppiailla ei koko Ruotsin valtakunnan suunnilleen 400 peninkulman rantaviivalla ole vuoden46 1617 kauppa-asetuksen ja sen ensimmäisen pykälän mukaan yhteensäkään enempää kuin 15 satamaa. Vieläpä nimenomaan huomautetaan, että jos joku muukalainen saapuu purjehtien johonkin muuhun kaupunkiin tai satamaan tarkoituksenaan käydä siellä kauppaa tavaroillaan ja tehdä ostoksia, hänen tulee menettää laivansa ja tavaransa puoliksi meille ja kruunulle ja puoliksi lähimmälle edellä mainituista merikaupungeista10että jos joku ... edellä mainituista merikaupungeista: lainaus vuoden 1617 kauppa-asetuksesta Ordinantie, huruledes kiöphandelen af riksens inbyggiare, så wäl som fremmande drifwas skal. Giordt i Upsala 12.10.1617.

Oletettakoon tuoteplakaatin vaikutus sellaiseksi, että se sulki suuren osan, esimerkiksi kolme neljännestä ulkomaisista kauppiaista ulos kaikista ruotsalaisista ja englantilaisista ulkomaanmerenkulkua harjoittavista satamista, minkä kriitikko itsekin myöntää. Oletettakoon molemmissa valtakunnissa myös olevan yhtä monta merisatamaa, esimerkiksi 60, joista englantilaiset hyödyntävät kaikkia, mutta Ruotsi ei useampaa kuin 15:ttä eli yhtä neljäsosaa. Tältä pohjalta on selvää ensinnäkin, että kun englantilaiset eivät menetä enempää kuin kolme neljännestä siitä vallasta, jolla ulkomaalaiset voivat rajoittaa kotimaisten kauppiaiden voitonhalua niin Ruotsi sen sijaan menettää kolme neljännestä jäljelle jäävästä neljänneksestä, kaikkiaan 15/16, ja kun Englannilla on kauppavapaudestaan tallella neljännes, sama säädös ei jätä Ruotsille enempää kuin 1/16:n.

Ja toiseksi: valtakuntien erilaisella sijainnilla on uskomattoman ­suuri merkitys. Englanti on lähestulkoon suurimpien kauppaakäyvien kansakuntien Tanskan, Saksan, Hollannin, Ranskan, Espanjan, Portugalin ja Ruotsin ympäröimä, ja nämä voivat vierailla enimmiltään pienillä ja ketterillä aluksilla englantilaisissa satamissa ja saada tuottonsa täyttämällä ne omilla tuotteillaan. Ja tämän lisäksi Englannilla on melkoinen varasto Isle of Mayn suolaa omana tuotteenaan.

Ruotsi sijaitsee sitä vastoin kaukana Pohjan perillä salmien ja vaarallisten kulkuvesien takana, selvästi erillään muiden kauppaakäyvien kansakuntien noin läheisestä kanssakäymisestä, täysin ilman suolaa ja itä- tai länsi-intialaisia siirtokuntia. Tästä täytyy seurata, että yhdellä ja samalla kiellolla on maan sijainnista riippuen aivan erilaisia vaikutuksia, aivan kuin kaksilla samalla tavalla kuulutetuilla markkinoilla käy aivan eri määrä väkeä. On ainakin selvää, etteivät englantilaiset koskaan tarkoittaneet kieltää suolan tuontia, joka47 kuitenkin näyttää olleen sydämen asia meidän kauppiaillemme, jotka halusivat eroon kaikesta suolan hintakilpailusta.

Kolmanneksi, pääasiallinen ero tuoteplakaatin vaikutuksissa näissä kansakunnissa syntyy ilmastojen kovin suuresta eroavuudesta.

Lämpimämmässä ilmastossa sijaitsevat englantilaiset satamat ovat avoimia melkein vuoden ympäri ja niihin voidaan siksi käytännössä kaikkina aikoina saada ulkomailta tarvittavat tuotteet, siinä missä Ruotsissa kaiken maahantuonnin ja maastaviennin täytyy tapahtua viiden–kuuden kuukauden aikana. Tämän takia Ruotsin merenkävijöiden täytyy näiden kuuden kuukauden aikana ansaita rahtimaksujen ja vuokrien avulla elantonsa ja kohtuullinen voitto myös loppua vuotta varten, minkä takia vuokrat ja kulut ovat kalliimpia kuin eteläisemmissä kansakunnissa, ja siksi ulkomaalaisten avun puuttumisella on meidän kansakunnallemme ja sen kauppavapaudelle tuntuvampi ja painavampi merkitys kuin Englannissa.

Nyt neljänneksi punnitsemme meidän ja englantilaisten kauppaamissa tavaroissa olevaa huomattavaa eroa. Englantilaiset kauppaavat suureksi osaksi kevyitä ja kalliita tavaroita, kuten villaa, nahkoja, voita ja talia ja kaikenlaisia tehdastavaroita, jotka kattavat hyvin rahtikulunsa eivätkä vaadi niin suuria määriä aluksia kuin muut painavammat tavarat. Tästä johtuen kevyiden tavaroiden vientikaupasta johtuva kansakunnan voitto on aina niin suuri, että maan omat kauppiaat kokevat sen hyvin kannattavaksi, ja he kykenevät siksi ilman tuoteplakaattiakin syrjäyttämään muukalaiset kaupastaan. Sen sijaan Ruotsin vienti- ja tuontitavarat, kuten rauta, suola, vilja ja niin edelleen, ovat karkeita ja painavia ja vaativat siksi enemmän ja suurempia aluksia, joista maksetaan pienempiä rahtimaksuja. Näin käy selväksi, että ulkomaalaisten poissulkemisen Ruotsin satamista täytyy aiheut­taa täydellisempi liiketoimien pysähtyminen Ruotsissa kuin Englannissa, jossa tämä tapahtui vähemmällä pakolla, ja että meidän kauppiaamme asetettiin tuoteplakaatilla eräänlaiseen pakkotilanteeseen, jossa heidän täytyi itse laivata ulos valtakunnan arvotavarat, vaikka tämä tapahtuikin tappiol­lisesti verrattuna heidän aiempaan elinkeinoonsa, mitä vahinkoa kaup­piai­den täytyi pyrkiä korvaamaan myymällä vekseleitään ostajille korkeaan kurssiin.48

Näin on oletettavasti todistettu, että Englannin purjehdussääntö, olematta kuitenkaan kansakunnalle miksikään hyödyksi, on ollut niitä keinoja, jotka ovat auttaneet vekselipuolueen jaloilleen ja samalla tavalla kuin meillä vähentäneet kansakunnan mahdollisuuksia ulkomaalaisten läsnäolon kautta valvoa sen toimintaa. Samalla asiakirjalla ei kuitenkaan voitu pakottaa heitä läheskään yhtä ankarasti kuin miten Ruotsin alamaiset ovat kärsineet tuoteplakaatista, mikä johtui englantilaisten muutoin vapaasta kaupasta, hyvästä sijainnista, leppeämmästä ilmastosta ja kevyemmistä vientitavaroista. Mitähän ihmeen tukea kriitikko siitä luulee saavansa, kun kirjoittaja historian avustamana on löytänyt tästä niin hyvän selkänojan itselleen, ja yleisö saa nähdä purjehtussääntöjen olevan kaupalle ja vapaudelle samanlaisia kalaverkkoja, jotka vain eri paikkoihin asetettuina ovat tuottaneet erilaiset saaliit.

1. Cum duo faciunt idem, non est idem: lat. ”Kun kaksi tekee samoin, se ei ole samoin.” Lainaus Publius Terentius Aferin näytelmästä Adelphoi 5.3.
2. että jos joku ... edellä mainituista merikaupungeista: lainaus vuoden 1617 kauppa-asetuksesta Ordinantie, huruledes kiöphandelen af riksens inbyggiare, så wäl som fremmande drifwas skal. Giordt i Upsala 12.10.1617

Unfortunately this content isn't available in English