Seikkaperäinen vastaus, § 13

§. 13.

Så snart Hännes Kongl. Maj:t år 1719 uphäfde den år 1681 emot Bärgslagen och Uddewalla Stad tagna olyckeliga författning, och med det samma bröt det ok, som Götheborgs Handlande lagt på dem, fick rörelsen i Bärgslagen inom få år helt annat utseende: all ting fick lika som ett nytt lif, så at dess inbyggare 3 år därefter, för Riksens Höglofl. Ständer betygade, huru de, som tilförene woro i gäld fördjupade, därigenom blefwo uphulpne, och nu mera mästadelen funnos i stånd, at utan andras förlager, kunna göra hela utsmidet.

Men det war ej allenast denna Privatorum och Rikets nytta, som fölgde af sådan frihet: Härigenom hade äfwen Kronan något at winna; ty af den tidens stora Sjötulls-Extracter1sammanfattande redovisningar över inkomna tullavgifter i Götheborg och Uddewalla kan inhämtas, at åren 1720, 1721 och 1722, sedan Uddewalla erhållit meranämde Stapel-frihet, Tull-inkomsterne i Götheborg ej det ringaste minskats emot de förra årens, och at däremot i Uddewalla, hwaräst Tullen alt ifrån 1681 aldrig gått högre än til 7 114 Dal. S:mynt, nämligen år 1696: har den samma, dock för år 1720, utgjort 49 275 Dal. Silfwerm:t: år 1721, 47 019 Dal. och år 1722, 48 837 Dal. S:mynt, eller för alla tre åren tilsamman 145 131 Dal. af hwilken Summa, när den i Uddewalla framfarne åren influtna Tull i medel-tal tagen til 7 000 Dal. årligen, som för 3 år gör 21 000 Dal. afdrages, blifwer Kronans21 ofelbara winst 124 131 Dal. S:mynt, förwärfwad på trenne års tid, blott igenom en enda författnings uphäfwande.

Det torde således blifwa lätt, at förslags-wis lägga på Handels-wågen, hwad Riket och Kronan i 38 år förlorat, allenast genom denna författning. Om, til exempel, Wärmlands Bärgslags Järn utgjort 80 000 Skepp. årligen, af hwilka wi ponera,2anta at Bruks-ägarne förlorat genom detta Götheborgs Monopolium ej mera än 1 Riksdaler på Skepp., fast det, när Importernas uphögda pris lägges til det låga Järn-priset, gör ansenligen mera, blifwer samma Bärgslags årliga förlust därigenom 80 000 Riksdaler, eller efter denna tidens Cours, à 24 Mark per Riksdaler, 480 000 Daler Kopparmynt, hwilken förlust sammanlagd för 38 år, utgör en förlust för denne Bärgslag til 3 040 000 Riksdal. eller 18 240 000 Dal. K:mynt.

När förlusten i Kronans Tull tages för hwarje trenne år til så stor Summa, som de tre omnämde årens winst war genom författningens uphäfning, nämligen 124 131 Dal. S:mynt, gör det på trettioåtta år 1 572 326 Dal. S:mynt, eller efter den tidens Cours 786 163 Specie Riksdaler.

Hwad synes dig nu, min Läsare härom? Kan någon neka, at icke här, genom Stapel-frihetens indragning, för en enda Stad, på 38 år, Medborgarne i Wärmlands Bärgslag blifwit utarmade til 18 millioner, utom alla sina Ordinarie och Extraordnarie utskylder, och Kronan öfwer 4 1/2 million Dal. Kopparm:t, blott at understödja några wissa Handlandes egennytta? Kan någon i hwars ådrar Swenskt blod flyter, tänka härpå utan häpnad och rörelse? Kan någon se på denna Bärgslags elände, utan at röras af medömkan? Hwem af oss wille wäl stå i denna menighets ställe, se sitt arbete olönt, sig utarmad, och med hustrur och barn bårtdrifwen från sina Förfäders fastig­heter, genom egennyttiga författningar, och sina Medborgares girighet?

Skal nu denna Handels-system, eller någon annan, som i det närmaste liknar denna, kallas gagnelig? Men lät oss, innan wi gå ifrån betraktandet af denna märkwärdiga händelse, göra däraf til wårt förewarande ämne några allmänna Reflexioner.

1. sammanfattande redovisningar över inkomna tullavgifter
2. anta

§ 13

Niin pian kuin hänen kuninkaallinen majesteettinsa vuonna 1719 peruutti vuoden 1681 Bergslagenia ja Uddevallan kaupunkia vastaan kohdistetun onnettoman asetuksen ja samalla rikkoi sen ikeen, johon Göteborgin kauppiaat olivat ne laittaneet, Bergslagenin elinkeinot saivat vain muutamassa vuodessa täysin toisen ilmeen. Kaikki ikään kuin sai uuden elämän niin, että seudun asukkaat todistivat kolme vuotta myöhemmin valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, kuinka he, jotka ennen olivat hukkuneet velkoihinsa, tulivat täten autetuiksi ja nyttemmin olivat pääosin kykeneviä suorittamaan koko raudanvalmistuksen ilman muiden ennakkomaksuja.

Mutta tällaisesta vapaudesta ei seurannut ainoastaan tämä yksityisten ja valtakunnan hyöty, vaan myös kruunulla oli tästä jotakin voitettavanaan, sillä tuon ajan suuren meritullin tileistä Göteborgissa ja Uddevallassa saadaan tieto, että vuosina 1720, 1721 ja 1722 – sen jälkeen, kun Uddevalla oli saanut edellä monesti mainitun tapulivapauden – tullitulot Göte­borgis­sa eivät pienentyneet vähääkään verrattuna aiempiin vuosiin ja että tätä vastoin Uddevallassa, jossa tullit eivät koskaan vuodesta 1681 lähtien olleet nousseet korkeammiksi kuin 7 114 hopeataaleriin vuonna 1696, niistä kertyi vuonna 1720 kuitenkin 49 275 hopeataaleria, vuonna 1721 47 019 hopeataaleria ja vuonna 1722 48 837 hopeataaleria, siis kaikkina kolmena vuotena yhteensä 145 131 taaleria. Kun tästä summasta vähennetään Uddevallassa aiempina vuosina kerättyjä tulleja keskimäärin 7 000 taaleria vuosittain, siis kolmelta vuodelta 21 000 taaleria, tulee kruunun21 kiistämättömäksi voitoksi 124 131 hopeataaleria hankittuna kolmen vuoden aikana pelkästään kumoamalla yksi ainoa säädös.

Lienee siten helppoa antaa esimerkki ja punnita kauppavaa’alla, paljonko valtakunta ja kruunu 38 vuodessa ovat menettäneet ainoastaan tämän asetuksen kautta. Jos vaikkapa Värmlannin vuorikunnan rautaa oli kertynyt 80 000 kippuntaa vuosittain, mistä määrästä oletamme ruukinomistajien menettäneen tämän Göteborgin monopolin kautta vain yhden riikintaalerin kippunnalta – vaikka tappio, kun tuontituotteiden kohonneet hinnat lisätään matalaan raudanhintaan, on huomattavasti suurempi – tämän vuorikunnan vuotuiseksi tappioksi tulee tätä kautta 80 000 riikintaaleria tai tuon ajan vaihtokurssin 24 markkaa riikintaalerilta mukaan 480 000 kuparitaaleria, mikä yhteenlaskettuna 38 vuodelta tekee tappioksi tälle vuorikunnalle 3 040 000 riikintaaleria tai 18 240 000 kuparitaaleria.

Kun menetykset kruunun tulleissa oletetaan kolmen vuoden jaksoittain yhtä suureksi summaksi kuin kolmen mainitun vuoden voitot olivat säädöksen kumoamisen takia, nimittäin 124 131 hopeataaleriksi, se tekee 38 vuodelta 1 572 326 hopeataaleria tai tuon ajan vaihtokurssin mukaan 786 163 hopeariikintaaleria.

Mitä arvelet nyt tästä, lukijani? Voiko joku kiistää, etteikö yhden ainoan kaupungin tapulivapauden peruuttamisen kautta Värmlannin vuorikunnan kansalaisia ole näin kaikkien heille langenneiden säännöllisten ja ylimääräisten maksujen lisäksi köyhdytetty 38 vuoden aikana 18 miljoonalla ja kruunua yli 4 ½ miljoonalla kuparitaalerilla vain joidenkin tiettyjen kauppiaiden itsekkyyden tukemiseksi? Voiko kukaan, jonka suonissa virtaa ruotsalaista verta, ajatella tätä hämmästymättä ja liikuttumatta? Voiko kukaan katsoa tämän vuorikunnan kurjuutta liikuttumatta myötätunnosta? Kuka meistä haluaisi asettua tämän rahvaan asemaan, nähdä työnsä jäävän vaille palkkaa, vajoavansa köyhyyteen ja joutuvansa vaimonsa ja lastensa kanssa ajetuksi pois esi-isiensä talosta itsekkäiden säädösten ja rinnallaan elävien kansalaisten ahneuden takia?

Pitäisikö siis tätä kauppajärjestelmää tai jotain toista sitä läheisesti muistuttavaa kutsua hyödylliseksi? Mutta tehkäämme, ennen kuin siirrymme eteenpäin tämän huomionarvoisen tapauksen tarkastelusta, siitä joitakin yleisiä päätelmiä käsittelemäämme aiheeseen.

Unfortunately this content isn't available in English