Previous Section:
Next Section:
1467r
Särskildt Votum.1
Då Höglofl: Bergs Deputation förehade ämnet om Hamrars eller Härdars flyttning2 innom eller utom Bergslagen, och beslöt at tilstyrcka Riksens Höglofl: Ständer til en sådan flyttnings bewiljande under wissa wilkor, förbehölt jag mig rörande detta granlaga3 mål få med mina särskildta tanckar til Riksens Höglofl: Ständers Plena inkomma. Som nu uti Höglofl: Bergs Deputations project til en Förordning4 i detta målet ratio Legis5 eij egenteligen äger rum, och Riksens Höglofl: Ständer derigenom til äfwentyrs kunde få mindre tilfälle, at granska de skiähl som kunnat förmå Höglofl: Deputationen til bewiljande af dylika Smidens flyttningar, har jag trodt min skyldighet fordra, at först anmärcka ett eller annat, som i Höglofl: Deputationens project tycks fordra[1467v] Riksens Höglofl: Ständers upmärksamhet, och sedan anföra de skiäl, som förmått mig, at i detta ämne wara med Deputationen af en stridig tancka.
1:o I ingressen har Deputationen ansedt detta project blott såsom en förklaring eller närmare stadgande om flyttningar af smiden och Hammarskatt,6 då likwäl mig witterligen intet några författningar derom förut finnas utfärdade, utan hwar och en, som härd eller Hammare welat flytta, har dertil måst, sedan behöriga utsyningar etc. gåt för sig, med Höglofl: Kongl: Bergs Collegii privilegio förses.
Wid 1:a och 2:dra §:§: bör anmärkas, at Bergslagen genom dem i ansende til andra provincier i Riket, får ett wist slags privilegium exclusivum, at ingen får flytta djt, men hwem som will derifrån, sina hamrar och härdar, som med tiden måste ofelbart hafwa den1468r wärkan, at Bruks handteringen nästlar sig mer och mer in uti andra provincier, och förwandlar dem til en Bergslag, Landtbruket och andra näringar til hinder.
I 3:die §: bewiljas wid Härd el:r Hammar flyttningar utom Bergslagen frihet, at tillika flytta flera härdars undersmide7 til den nya hammaren, som gör at Kongl. Maij:t och Kronan wid nya hamrar och härdar på lång tid komme at förlora af dess Lagliga Hammar skatt, för det wid dem utsmidde stång jerns qvantum, som komme på undersmidets conto at afskrifwas.
4:de §: lemnar indirecte låf, då flyttning sker af hammare eller härd ifrån Bergslagen at få i wissa fall wid förra Bruks inrättningen behålla den flyttade hammarens smide; hwarigenom ett wist slags skadeligit öfwer smide8 kan existera, eller förökande af hamrar och härdar wid de utom Bergslagen[1468v] befintelige Bruk, utan at smidet i samma mån innom den samma minskas.
5:te §: bewiljar tydeligen eij allenast flyttning af de härd eller Hammar bygnader, som nu wärkeligen äro i gång, utan ock alla som antingen icke äro utdömde eller i hela 20 åren eij warit aldeles nedlagda. Hwarigenom flera Hamrar komme at inrättas, än nu wärkeligen äro uti rörelse, ehuru de til äfwentyrs på mindre riktiga och waraktiga grunder wore priviligierade.
6:te §: synes obilligt tillägga frälse frihet för det smide som flyttas från skatte- på frälse grund, oaktadt derwid til större delen kan nyttias skatte skogar.9
Änteligen10 finner jag ingen andledning hwarföre enligit 7:de §: Bergsmans11 Hamrars och Härdars flyttning skal wara mera inskränkt, än andra Bruks1469rägares, i det deras flyttnings frihet kommer att bero på Kongl: Bergs Collegii gotfinnande, då likwäl det blifwer owedersäijeligit at missbruk och underslef12 lika wäl af Bruks Patroner som Bergsmän kan föröfwas, och derföre begge i lika casu13 synas berättigade, at få niuta enahanda rätt til godo.
Utom dessa särskildta anmärkningar, som jag wid projectet funnit nödiga at gjöra, får jag nu närmare yttra mig i hufwudsaken.
Ändamålet af en sådan förordning måste ofelbart wara den, at conservera de så kallade ädlare wärken,14 befordra Tackjerns blåsningar och spara de i Bergslagen under Bruken lydande skogar: Men om sådant härigenom winnes eller eij, blifwer nödigt at närmare undersöka. Höglofl: Deputationen tillåter här en dubbel[1469v] flyttning af Bruk, dels innom, dels utom Bergslagen. Hwad nu det förra beträffar heter det i slutet af 3:die §: at när en Bruks ägare hafwer twänne eller flera Hammar wärk, som gränsa til hwarandra, eller ifrån samma skogar hafwa gemensamt Kålfång,15 så blifwer dem tillåtit, at wid det ena eller andra wärket återtaga, hwad wid de öfriga kunnat brista i fulla smidet efter Hammarskatten. Som nu sådana wärk kunna snarast träffas innom Bergslagen, måste ofelbart hända at skogen genom ett sådant smidets flyttning mera än annors i sielfwa Bergslagen måste tilgripas. Och emedan innehafwaren til de wid ädlare wärken utom eller innom Bergslagen befintelige skogar lika wäl efter detta project behålla sin ägande rätt, blifwer tydeligit, at ehwad skogen besparas eller icke, länder den likwäl1470r de ädlare wärken til als ingen nytta, utan måste en:l 7 §: anwändas til Tackjerns blåsning.
Men hwad som i detta project farligast förekommit mig, är flyttnings friheten af Hamrar och Härdar från Bergslagen til alla andra med skogar försedda Lands orter, såsom ock från den ena Lands orten til den andra.
At lägga denna sak och dess fölgder för Riksens Högl: Ständer i sin fulla dag, bör jag först anmärka, at det i synnerhet äro tränne hufwudgrunder hwarpå alla Hamrar och Härdar äro priviligierade, hwilcka så snart de uphöra, sielfwa privilegium äfwen måste ofelbart af sig sielf förfalla.
Det första är en tilräckelig Kålfångst, antingen af egna skogar el:r omliggande hemmans brukares och skogs ägares, som på något sätt åtagit sig at förse wärket, med nödiga Kål, och ej warit några andra wärk anslagna.
Det andra är tilgång på tackjern, antingen af egne grufwor, el:r wissa dertil anslagna bergsmanshyttor, el:r ock Kronans[1470v] tijonde tackjern.16
Det tredie är ett tienligit wattufall, at drifwa wärket med.
Innan nu någon kunnat erhålla Privilegier, til en eller flera Hamrars inrättande äro alla dessa omständigheter Lagligen pröfwade i en framtid ofelbart wara tilräckelige, til ett wist qvantum stångjerns utsmide, hwarefter på samma wärk ett wist qvantum i Hammar skatt blifwit ålagt.
Tryta nu någondera af dessa, så blifwer det ofelbart, at ägaren til ett sådant wärk, antingen förskaffat sig detta privilegium på en oriktig grund, el:r idkat den förflutna tiden ett märkeligit öfwersmide, Kronan til känbar förlust uti sina inkomster, hwilket man har så mycket större anledning at tro, som derpå aldeles ingen Controll för än i Stapel Stads wågarne17 kunnat hållas, och utom dess ansenliga påster til inrikes behof af årliga smidet kunnat aflåtas.
Hwilcken dera som hälst af dessa nu händt, ty endera har nödwändigt måst hända, då antingen under smidet på flera år ej kunnat återtagas, el:r Bruket aldeles1471r afstadnat, hafwer Bruksägaren gjort sig sitt privilegium, det han antingen på obehörig grund fått, el:r olagligen nyttiat, med rätta förlustig,18 eij heller tillägger det innehafwaren af ett Bruk någon större rät, om han redan innehafwer det utur 4:de el:r 5:te mans hand,19 emedan Kiöpe skillingen derföre aldrig blifwit erlagd efter de wid Bruket befinteliga förmåner, men ingalunda efter det denna projecterade förordning slika privilegiers innehafware wil tillägga.
När altså det är bewist, at Bruks Privilegierna endast äro grundade på de wid samma wärk befinteliga förmåner, och eij bestå uti några Personliga rättigheter, som kunna Transporteras ifrån det ena stället til det andra, så at man kunde nyttia samma privilegium at först inrätta en Hammare i Bergslagen, och sedan i Öster el:r wästerbottn, och sidst nederst i Finland, utan endast på det ställe hwarpå privilegium är stäldt, torde det äfwen blifwa handgripeligit, med hwad billighet ett bruk kan flyttas, som i sielfwa wärket intet annat är, än at den, som engång förwärfwat sig en Bruks egendom, sedan han utödt sin skog på det ena stället, skal[1471v] niuta rättighet, at fara fram på lika sätt uppå ett annat, el:r ock få sälja för en betydande penninge summa det privilegium til en annan, som han sielf förwärkat eller gjordt onyttigt på det ställe hwarå det war afgifwit, el:r, at ännu tydeligare uttrycka min mening, så undfå Bruksägare genom denna projecterade Förordning ett nytt privilegium, at utom Bergslagen få anlägga Stångjerns smiden, utan widare lof, på hwad ställe innom Riket de behaga, så fort de hunnit utöda skogen på det ställe hwarå Kongl: Bergs Collegii privilegium warit stäldt, och på det andra hunnit förskaffa sig någon egendom. Och derigenom utestänga alla öfriga Rikets undersåtare från en rättighet, som en och hwar bör äga frihet at Lagligen förwärfwa sig, och hwartil den, som samma frihet missbrukat efter all billighet bör äga minsta rätt. Men det är eij allenast denna obillighet, som bragt mig at i detta ämne med Deputationen wara af en stridig tancka: Fölgderna af detta project hafwa äfwen förekommit mig för Riket i gemen i högsta måtton farliga, och synas förtiäna Riksens Högl: Ständers ömmaste upmärksamhet.
Hwarje Bruks idkare äger under sitt Bruk ett större el:r mindre antal hemman, som antingen aldeles lyda under Bruket, el:r efter Contracter1472r och Privilegier böra förse det samma med Kål och dags wärken; när nu Hammar rättigheten blifwer flyttad i en långt derifrån belägen ort, och Kål tilwärkningen på det förra stället blifwer onödig, kan samma rättighet af Bruks ägaren snart förwandlas i en annan, och understödd af Brukens wanliga förmåns rättigheter, gjöra lika så stora inkräktningar på det nya, utan at förlora något på det gamla. Jag nämde med flit förmåns rätter, ty genom dem äger Bruks innehafwaren eij allenast lof at börda in alla til Bruket stötande Krono hemman,20 utan ock, blifwer wärkelig innehafware af Kronans rätt, at inropa alla skatte hemman, som försäljas utom börd:21 och finner utom dess flera utwägar at för de angränsande hemman åtaga sig räntan til Kronan22 i penningar, den han likwäl sielf upbär af allmogen in natura, el:r förwandlar til en Kål ränta23 el:r dags wärke för ett ringa wärde.
När nu Bruks ägaren på detta sättet satt sig i posession af stora egendomar och rättigheter, nyttiat och utödt de derwid liggande skogar, förswagat Landsbygden deromkring, och fördrifwit dertil stötande Krono hemmans åboer ifrån sina Lagliga besittningar, så blifwer han efter Högl: Bergs Deputations project i stånd, at flyttia sina Hamrar och Härdar på det tredie stället, och lika wäl behålla alt hwad han på sådant sätt kunnat draga under sig.[1472v]
Om altså 20. el:r 30. Jern wärk på detta sättet blefwe flyttade från Bergslagen til andra orter, och efter någon tids förlop derifrån åter ömsades24 på nya ställen, så blifwer eij allenast ett på Bergslagen i fordna tider meddelt privilegium nyttiat omkring hela Riket, utan ock Rikets egendomar och tilhörigheter komma efter någon tid at stadna i Bruks Patroners händer.
Jämte dessa olägenheter bör eij eller förbigås den förlust, som Kronan genom under smidets flyttning skulle få widkännas, då Bruksägarne enligit Högl: Deputations project få på det nya stället återtaga, el:r som är det samma, utan ringaste afgift utsmida det på gamla Bruket åsamkade undersmide, hwartil de likwäl wid en ny Hammare eij den ringaste rättighet äga. Hwaremot ifall någon annan kunde Lagligen winna rättighet, at på samma ställe inrätta ett jern wärk, wore Kronan til Hammarskatten för hela utsmidet berättigat.
I anledning af alt detta, kan jag eij annat, än wördsammast afstyrcka Riksens Högl: Ständer från bifal til detta project, såsom förknippat med flera i mitt tycke farliga fölgder för wårt allmenna. Den priswärda nit för allment wäl, som upeldar Riksens Högl: Ständer, kan aldrig tillåta, at några medborgare få utwidga ett privilegium öfwer hela Riket, som på ett enda ställe är meddelt, och bana wägen til en privilgii handel för dem, som genom missbruk redan gjort sig dem förlustiga.
Baltzar Freitag25
Stockholm d. 10 Martj26 1766.
1467r
Eriävä mielipide
Kun korkea-arvoinen vuorideputaatio käsitteli vasarapajojen tai ahjojen27 siirtämistä Bergslagenin28 sisällä tai sen ulkopuolelle ja päätti suositella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille sellaisiin siirtoihin myöntymistä tietyin ehdoin, pidätin itselläni oikeuden saada tuoda tätä tärkeää asiaa koskevat eriävät ajatukseni valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen täysistuntoihin. Korkea-arvoisen vuorideputaation ehdotuksessa asetukseksi29 tässä asiassa ei lain tarkoitus varsinaisesti toteudu, ja on siten vaarana, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt eivät saa riittävästi tilaisuuksia niiden syiden tutkimiseksi, jotka ovat voineet saada korkea-arvoisen deputaation myöntymään tällaisiin taontaoikeuksien siirtoihin. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että ensin huomautan eräistä asioista, jotka korkea-arvoisen deputaation ehdotuksessa näyttävät edellyttävän[1467v] valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen huomiota, ja sitten esitän ne syyt, jotka ovat johtaneet minut olemaan eri mieltä deputaation kanssa tässä asiassa.
1) Johdannossa deputaatio on pitänyt tätä ehdotusta ainoastaan taontaoikeuden ja vasaraveron30 siirtoja koskevien säädösten tarkennuksena tai selvennyksenä. Minun tietääkseni niistä ei kuitenkaan ole aiemmin säädetty mitään asetuksia, vaan jokaisen, joka on halunnut siirtää ahjon tai vasaran, on asianmukaisten katselmusten ym. jälkeen täytynyt hankkia erioikeus korkea-arvoiselta kuninkaallisen vuorikollegiolta.
Pykälien 1 ja 2 kohdalla on huomautettava, että Bergslagen31 niiden myötä saa eräänlaisen poissulkevan privilegion suhteessa valtakunnan muihin maakuntiin: kukaan ei saa muuttaa sinne, mutta se joka haluaa, voi siirtää sieltä vasaralaitoksensa ja ahjonsa. Tällä tulee vääjäämättä olemaan se1468r vaikutus, että ruukkitoiminta pesiytyy yhä enemmän muihin maakuntiin ja muuttaa ne vuorikunniksi32, mikä vahingoittaa maataloutta ja muita elinkeinoja.
Kolmannessa pykälässä myönnetään ahjojen ja vasaralaitosten Bergslagenin ulkopuolelle tapahtuvien siirtojen yhteyteen vapaus siirtää useampien ahjojen käyttämättä jäänyt taontakiintiö33 uudelle vasaralaitokselle. Täten kuninkaallinen majesteetti ja kruunu tulisivat pitkäksi aikaa menettämään laillisen vasaraveronsa uusien vasaralaitosten ja ahjojen osalta, koska niissä taotun kankiraudan määrä kirjattaisiin tämän kiintiön täyttämiseen.
Pykälässä neljä myönnetään epäsuorasti lupa vasaralaitoksen tai ahjon Bergslagenista siirtämisen yhteydessä tietyissä tapauksissa säilyttää siirretyn vasaran taontaoikeus vanhassa ruukissa. Täten voi tapahtua tunnetusti vahingollista taontakiintiön ylitystä tai vasaroiden ja ahjojen lisäystä Bergslagenin ulkopuolisissa[1468v] ruukeissa ilman että taonta vastaavasti vähenisi sen sisällä.
Viides pykälä antaa selvästi luvan siirtää todellisuudessa käytössä olevien ahjo- ja vasararakennusten lisäksi myös ne, joita ei ole hylätty kelpaamattomina tai jotka viimeksi kuluneiden kokonaisen 20 vuoden aikana eivät täysin ole olleet pois käytöstä. Täten tullaan perustamaan useampia vasaralaitoksia kuin mitä nyt todellisuudessa on toiminnassa, vaikka on vaarana, että perusteet niiden erikoisoikeuksille olisivat vähemmän oikeita ja pysyviä.
Pykälä kuusi: vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta antaa rälssivapautta sille taonnalle, joka siirretään perintömaalta rälssimaalle, jos ei oteta huomioon sitä, että sen tarpeisiin suurimmaksi osaksi voidaan käyttää perintömetsiä.34
Lopuksi en keksi mitään syytä sille, miksi 7. pykälän mukaan vuorimiesten35 vasaroiden ja ahjojen siirron pitäisi olla sillä tavalla enemmän rajattua kuin muiden ruukinomistajien,1469r että heidän siirtovapautensa tulisi riippumaan kuninkaallisen vuorikollegion harkinnasta. Kuitenkin on kiistatta niin, että ruukinpatruunat voivat harjoittaa väärinkäytöksiä ja vilppiä yhtä hyvin kuin vuorimiehetkin. Siksi näyttää siltä, että molemmat ovat samanlaisissa tapauksissa oikeutettuja nauttimaan yhdenmukaisista oikeuksista.
Näiden erityisten huomautusten lisäksi, jotka olen ehdotuksen osalta katsonut tarpeellisiksi tehdä, aion nyt lähemmin lausua näkemykseni pääasiasta.
Tällaisen asetuksen tarkoituksen on epäilemättä oltava niin kutsuttujen jalompien laitosten36 säilyttäminen, takkiraudan valmistuksen edistäminen ja ruukkien alaisten metsien säästäminen Bergslagenin alueella. Mutta on tarpeen lähemmin tutkia, saavutetaanko tämä näin vai ei. Korkea-arvoinen deputaatio sallii tässä kaksinkertaisen[1469v] ruukkien siirron, osin Bergslagenin sisällä ja osin sen ulkopuolelle. Mitä ensiksi mainittuun tulee, mainitaan kolmannen pykälän lopussa, että kun ruukinomistajalla on kaksi tai useampia vasaralaitoksia, joiden alueet rajoittuvat toisiinsa tai jotka hankkivat yhdessä hiilensä samoista metsistä, niin silloin sallitaan se, että hän jonkin laitoksensa tuotannolla täyttää sen vajeen, joka muilla laitoksilla on syntynyt suhteessa vasaraveron mukaiseen täyteen taontaoikeuteen. Koska tällaisia laitoksia on lähinnä Bergslagenin alueella, seuraa tästä vääjäämättä, että tällainen taontaoikeuden siirto johtaa juuri Bergslagenin metsien runsaampaan käyttöön kuin muutoin tapahtuisi. Ja koska jalompien laitosten läheisyydessä, sekä Bergslagenin alueella että sen ulkopuolella, sijaitsevien metsien haltija myös tämän suunnitellun asetuksen jälkeen säilyttää omistusoikeutensa, on selvää että säästettiin metsää tai ei, niin se ei kuitenkaan1470r ole jalommille laitoksille mitenkään hyödyksi. 7. pykälän mukaan se on nimittäin käytettävä takkiraudan valmistukseen.
Mutta vaarallisimmalta minusta tässä esityksessä on tuntunut vapaus siirtää vasaralaitoksia ja ahjoja Bergslagenista kaikille muille paikkakunnille, joissa on metsää, sekä myös yhdeltä paikkakunnalta toiselle.
Tämän asian ja sen seurausten paljastamiseksi täysin valtakunnan korkea-arvoisille säädyille minun on ensin huomautettava, että on erityisesti kolme pääasiallista perustetta, joiden mukaan kaikki vasarat ja ahjot ovat saaneet privilegionsa. Heti kun ne lakkaavat, on myös itse erioikeuden vääjäämättä päätyttävä.
Ensimmäinen on riittävä puuhiilen saanti, joko omista metsistä tai ympäröivien tilojen viljelijöiltä ja metsänomistajilta, jotka jollain tavoin ovat ottaneet tehtäväkseen toimittaa laitokselle sen tarvitseman hiilen ja joita ei ole osoitettu muille laitoksille.
Toinen on takkiraudan saatavuus, joko omista kaivoksista tai tietyistä tätä tarkoitusta varten osoitetuista vuorimiesten hyteistä tai kruunun[1470v] kymmenystakkiraudasta37.
Kolmas on riittävä vesiputous, jolla laitosta voi pyörittää.
Ennen kuin nyt kukaan on voinut saada privilegioita yhden tai useamman vasaran perustamiseksi, on kaikki nämä olosuhteet laillisesti tutkittu ja todettu niiden tulevaisuudessa olevan varmasti riittävät tietyn kankirautamäärän taontaa varten. Tämän jälkeen kyseiselle laitokselle on asetettu tietty määrä vasaraveroa.
Jos nyt jokin näistä edellytyksistä puuttuu, niin on selvää, että sellaisen laitoksen omistaja on joko hankkinut privilegion väärin perustein tai kuluneena aikana merkittävästi ylittänyt taontakiintiönsä. Jälkimmäinen on aiheuttanut kruunulle huomattavaa tulojen menetystä. Tätä on pidettävä hyvin todennäköisenä, sillä sitä ei ole voitu valvoa muualla kuin tapulikaupunkien vaaoilla38, jonne tuodun raudan lisäksi huomattavia eriä vuosittaisesta taonnasta on voitu luovuttaa kotimaan tarpeisiin.
Onpa näistä mahdollisuuksista toteutunut kumpi tahansa, koska jommankumman on täytynyt tapahtua, kun käyttämättä jäänyttä taontakiintiötä ei moneen vuoteen ole pystytty täyttämään tai ruukki on kokonaan1471r pysähtynyt, niin ruukinomistajan on oikeuden mukaan menetettävä privilegionsa, jonka hän on joko perusteetta saanut tai jota hän on laittomasti hyödyntänyt. Ruukin haltija ei myöskään saa mitään suurempia oikeuksia siitä, että hallintaoikeus tulee hänelle neljän tai viiden käden kautta, sillä kauppahintaa ei koskaan ole maksettu ruukkiin liittyvien etujen mukaisesti, eikä ainakaan sen mukaan mitä esitetyssä asetuksessa sellaisten privilegioiden haltijoille tultaisiin lisäksi myöntämään.
Nyt on siis osoitettu, että ruukkien privilegiot perustuvat yksinomaan kyseisellä laitoksella oleviin etuihin, jotka eivät muodostu mistään henkilökohtaisista oikeuksista, joita voi siirtää paikasta toiseen niin, että samalla privilegiolla ensin perustettaisiin vasara Bergslagenissa39 ja sitten Pohjanmaalla tai Länsipohjassa ja lopuksi eteläisimmässä Suomessa. Se voidaan perustaa ainoastaan sille paikalle, jolle privilegio on myönnetty. Käynee siis myös selvästi ilmi, miten oikeudenmukaista ruukin siirtäminen on: kyse on itse asiassa vain siitä, että se joka kerran on hankkinut itselleen ruukkiomaisuuden ja käyttänyt loppuun metsänsä yhdellä paikkakunnalla, saa[1471v] oikeuden tehdä samoin toisella paikkakunnalla. Tai hän voi huomattavalla rahasummalla myydä toiselle tämän privilegion, jota itse on rikkonut tai jonka on tehnyt tarpeettomaksi sillä paikalla, jolle se on myönnetty. Ilmaistakseni vielä selvemmin käsitykseni totean, että ruukinomistajat saavat tämän esitetyn asetuksen kautta uuden privilegion. Sen perusteella he voivat ilman sen enempiä lupia perustaa kankirautapajoja Bergslagenin ulkopuolelle minne tahansa valtakunnassa heti, kun ovat ehtineet hävittää metsän sillä paikalla, jolle kuninkaallisen vuorikollegion privilegio oli annettu, ja ehtineet hankkia toiselta paikkakunnalta jotain maaomaisuutta. Siten he sulkevat valtakunnan muut alamaiset oikeuden ulkopuolelle, oikeuden jonka jokaisen tulisi saada laillisesti hankkia, ja johon sen, joka kyseistä oikeutta on käyttänyt väärin, kaiken kohtuuden mukaan tulisi olla vähiten oikeutettu. En ole kuitenkaan asettunut deputaation kanssa eriävälle kannalle tässä asiassa pelkästään tämän kohtuuttomuuden takia. Tämän suunnitelman seuraukset ovat mielestäni koko valtakunnan kannalta yleisesti ottaen erittäin vaarallisia, ja siksi ne näyttävät ansaitsevan valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen mitä herkimmän huomion.
Jokaisella ruukkitoiminnan harjoittajalla on ruukkinsa alaisuudessa suurempi tai pienempi määrä tiloja, jotka ovat joko suoraan sen alaisuudessa tai joiden sopimusten1472r ja privilegioiden nojalla tulee toimittaa sille sysiä ja päivätöitä. Kun nyt vasaraoikeus siirretään toiselle kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle ja sysien valmistus vanhalla paikalla käy tarpeettomaksi, voi ruukinomistaja pian muuttaa kyseisen oikeuden joksikin muuksi. Ruukkien tavanomaisten etuoikeuksien tukemana hän voi tehdä lähes yhtä suuria aluevaltauksia uudella paikalla menettämättä mitään vanhalla paikalla. Mainitsin tarkoituksella etuoikeudet, sillä niiden avulla ruukin haltijalla on lupa lunastaa kaikki ruukkiin rajoittuvat kruununtilat. Sen lisäksi hänestä tulee kruunun oikeuden todellinen haltija, koska hän voi huutaa itselleen kaikki perintötilat, jotka myydään perintöoikeuden ulkopuolisille. Lisäksi hän löytää useita keinoja, joilla saa vastattavakseen ruukkiinsa rajoittuvien tilojen kruunulle rahassa maksettavat verot, jotka hän kuitenkin itse kantaa rahvaalta luontaistuotteina tai muuttaa ne hiiliveroksi40 tai päivätöiksi, näiden arvon vähäiseksi laskien.
Kun ruukinomistaja täten on hankkinut hallintaansa suuren maaomaisuuden ja laajat oikeudet, hyödyntänyt ja haaskannut niillä sijaitsevat metsät, heikentänyt ympäröivää maaseutua ja häätänyt maihinsa rajoittuvien kruununtilojen asukkaat laillisilta asuinsijoiltaan, niin korkea-arvoisen vuorideputaation esityksen mukaan hänelle avautuu mahdollisuus siirtää vasaransa ja ahjonsa kolmannelle paikkakunnalle ja kuitenkin säilyttää kaiken minkä hän tällä tavoin on saanut haltuunsa.[1472v]
Jos siis 20 tai 30 rautatehdasta tällä tavoin siirrettäisiin Bergslagenista muille paikkakunnille, ja sitten taas jonkin ajan kuluttua jälleen muutettaisiin niiltä uusille paikoille, niin tiettyjä Bergslagenille myönnettyjä privilegioita käytettäisiin ympäri koko valtakunnan ja valtakunnan maa- ja muu omaisuus päätyisi jonkin ajan kuluttua ruukinpatruunoiden käsiin.
Näiden epäkohtien lisäksi ei myöskään tule ohittaa sitä menetystä, joka kruunulle aiheutuisi käyttämättä jääneen taontakiintiön siirrosta, kun ruukinomistajat korkea-arvoisen deputaation ehdotuksen mukaisesti saisivat kuroa umpeen, eli toisin sanoen takoa vanhassa ruukissa aiheutetun kiintiön vajauksen suorittamatta vähäisintäkään maksua. Tähän heillä ei kuitenkaan uudella vasaralla ole pienintäkään oikeutta. Jos sitä vastoin joku muu voisi laillisesti saada oikeuden perustaa rautatehtaan samalle paikalle, olisi kruunulla oikeus vasaraveroon koko taonnan osalta.
Tästä kaikesta johtuen en voi muuta kuin nöyrästi kehottaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä olla kannattamatta tätä ehdotusta, johon käsitykseni mukaan liittyy useita yhteiselle edullemme vaarallisia seurauksia. Se kiitettävä huoli yhteisestä hyvästä, joka kannustaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä, ei voi koskaan sallia, että tietyt kansalaiset saavat ulottaa tietyn, vain yhdelle paikkakunnalle myönnetyn privilegion kattamaan koko valtakunnan, ja raivata tietä erioikeuksilla käytävälle kaupalle niitä varten, joiden väärinkäytösten takia tulisi ne jo menettää.
Baltzar Freitag41
Tukholma, maaliskuun 10. päivänä 1766.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
1467r
Särskildt Votum.42
Då Höglofl: Bergs Deputation förehade ämnet om Hamrars eller Härdars flyttning43 innom eller utom Bergslagen, och beslöt at tilstyrcka Riksens Höglofl: Ständer til en sådan flyttnings bewiljande under wissa wilkor, förbehölt jag mig rörande detta granlaga44 mål få med mina särskildta tanckar til Riksens Höglofl: Ständers Plena inkomma. Som nu uti Höglofl: Bergs Deputations project til en Förordning45 i detta målet ratio Legis46 eij egenteligen äger rum, och Riksens Höglofl: Ständer derigenom til äfwentyrs kunde få mindre tilfälle, at granska de skiähl som kunnat förmå Höglofl: Deputationen til bewiljande af dylika Smidens flyttningar, har jag trodt min skyldighet fordra, at först anmärcka ett eller annat, som i Höglofl: Deputationens project tycks fordra[1467v] Riksens Höglofl: Ständers upmärksamhet, och sedan anföra de skiäl, som förmått mig, at i detta ämne wara med Deputationen af en stridig tancka.
1:o I ingressen har Deputationen ansedt detta project blott såsom en förklaring eller närmare stadgande om flyttningar af smiden och Hammarskatt,47 då likwäl mig witterligen intet några författningar derom förut finnas utfärdade, utan hwar och en, som härd eller Hammare welat flytta, har dertil måst, sedan behöriga utsyningar etc. gåt för sig, med Höglofl: Kongl: Bergs Collegii privilegio förses.
Wid 1:a och 2:dra §:§: bör anmärkas, at Bergslagen genom dem i ansende til andra provincier i Riket, får ett wist slags privilegium exclusivum, at ingen får flytta djt, men hwem som will derifrån, sina hamrar och härdar, som med tiden måste ofelbart hafwa den1468r wärkan, at Bruks handteringen nästlar sig mer och mer in uti andra provincier, och förwandlar dem til en Bergslag, Landtbruket och andra näringar til hinder.
I 3:die §: bewiljas wid Härd el:r Hammar flyttningar utom Bergslagen frihet, at tillika flytta flera härdars undersmide48 til den nya hammaren, som gör at Kongl. Maij:t och Kronan wid nya hamrar och härdar på lång tid komme at förlora af dess Lagliga Hammar skatt, för det wid dem utsmidde stång jerns qvantum, som komme på undersmidets conto at afskrifwas.
4:de §: lemnar indirecte låf, då flyttning sker af hammare eller härd ifrån Bergslagen at få i wissa fall wid förra Bruks inrättningen behålla den flyttade hammarens smide; hwarigenom ett wist slags skadeligit öfwer smide49 kan existera, eller förökande af hamrar och härdar wid de utom Bergslagen[1468v] befintelige Bruk, utan at smidet i samma mån innom den samma minskas.
5:te §: bewiljar tydeligen eij allenast flyttning af de härd eller Hammar bygnader, som nu wärkeligen äro i gång, utan ock alla som antingen icke äro utdömde eller i hela 20 åren eij warit aldeles nedlagda. Hwarigenom flera Hamrar komme at inrättas, än nu wärkeligen äro uti rörelse, ehuru de til äfwentyrs på mindre riktiga och waraktiga grunder wore priviligierade.
6:te §: synes obilligt tillägga frälse frihet för det smide som flyttas från skatte- på frälse grund, oaktadt derwid til större delen kan nyttias skatte skogar.50
Änteligen51 finner jag ingen andledning hwarföre enligit 7:de §: Bergsmans52 Hamrars och Härdars flyttning skal wara mera inskränkt, än andra Bruks1469rägares, i det deras flyttnings frihet kommer att bero på Kongl: Bergs Collegii gotfinnande, då likwäl det blifwer owedersäijeligit at missbruk och underslef53 lika wäl af Bruks Patroner som Bergsmän kan föröfwas, och derföre begge i lika casu54 synas berättigade, at få niuta enahanda rätt til godo.
Utom dessa särskildta anmärkningar, som jag wid projectet funnit nödiga at gjöra, får jag nu närmare yttra mig i hufwudsaken.
Ändamålet af en sådan förordning måste ofelbart wara den, at conservera de så kallade ädlare wärken,55 befordra Tackjerns blåsningar och spara de i Bergslagen under Bruken lydande skogar: Men om sådant härigenom winnes eller eij, blifwer nödigt at närmare undersöka. Höglofl: Deputationen tillåter här en dubbel[1469v] flyttning af Bruk, dels innom, dels utom Bergslagen. Hwad nu det förra beträffar heter det i slutet af 3:die §: at när en Bruks ägare hafwer twänne eller flera Hammar wärk, som gränsa til hwarandra, eller ifrån samma skogar hafwa gemensamt Kålfång,56 så blifwer dem tillåtit, at wid det ena eller andra wärket återtaga, hwad wid de öfriga kunnat brista i fulla smidet efter Hammarskatten. Som nu sådana wärk kunna snarast träffas innom Bergslagen, måste ofelbart hända at skogen genom ett sådant smidets flyttning mera än annors i sielfwa Bergslagen måste tilgripas. Och emedan innehafwaren til de wid ädlare wärken utom eller innom Bergslagen befintelige skogar lika wäl efter detta project behålla sin ägande rätt, blifwer tydeligit, at ehwad skogen besparas eller icke, länder den likwäl1470r de ädlare wärken til als ingen nytta, utan måste en:l 7 §: anwändas til Tackjerns blåsning.
Men hwad som i detta project farligast förekommit mig, är flyttnings friheten af Hamrar och Härdar från Bergslagen til alla andra med skogar försedda Lands orter, såsom ock från den ena Lands orten til den andra.
At lägga denna sak och dess fölgder för Riksens Högl: Ständer i sin fulla dag, bör jag först anmärka, at det i synnerhet äro tränne hufwudgrunder hwarpå alla Hamrar och Härdar äro priviligierade, hwilcka så snart de uphöra, sielfwa privilegium äfwen måste ofelbart af sig sielf förfalla.
Det första är en tilräckelig Kålfångst, antingen af egna skogar el:r omliggande hemmans brukares och skogs ägares, som på något sätt åtagit sig at förse wärket, med nödiga Kål, och ej warit några andra wärk anslagna.
Det andra är tilgång på tackjern, antingen af egne grufwor, el:r wissa dertil anslagna bergsmanshyttor, el:r ock Kronans[1470v] tijonde tackjern.57
Det tredie är ett tienligit wattufall, at drifwa wärket med.
Innan nu någon kunnat erhålla Privilegier, til en eller flera Hamrars inrättande äro alla dessa omständigheter Lagligen pröfwade i en framtid ofelbart wara tilräckelige, til ett wist qvantum stångjerns utsmide, hwarefter på samma wärk ett wist qvantum i Hammar skatt blifwit ålagt.
Tryta nu någondera af dessa, så blifwer det ofelbart, at ägaren til ett sådant wärk, antingen förskaffat sig detta privilegium på en oriktig grund, el:r idkat den förflutna tiden ett märkeligit öfwersmide, Kronan til känbar förlust uti sina inkomster, hwilket man har så mycket större anledning at tro, som derpå aldeles ingen Controll för än i Stapel Stads wågarne58 kunnat hållas, och utom dess ansenliga påster til inrikes behof af årliga smidet kunnat aflåtas.
Hwilcken dera som hälst af dessa nu händt, ty endera har nödwändigt måst hända, då antingen under smidet på flera år ej kunnat återtagas, el:r Bruket aldeles1471r afstadnat, hafwer Bruksägaren gjort sig sitt privilegium, det han antingen på obehörig grund fått, el:r olagligen nyttiat, med rätta förlustig,59 eij heller tillägger det innehafwaren af ett Bruk någon större rät, om han redan innehafwer det utur 4:de el:r 5:te mans hand,60 emedan Kiöpe skillingen derföre aldrig blifwit erlagd efter de wid Bruket befinteliga förmåner, men ingalunda efter det denna projecterade förordning slika privilegiers innehafware wil tillägga.
När altså det är bewist, at Bruks Privilegierna endast äro grundade på de wid samma wärk befinteliga förmåner, och eij bestå uti några Personliga rättigheter, som kunna Transporteras ifrån det ena stället til det andra, så at man kunde nyttia samma privilegium at först inrätta en Hammare i Bergslagen, och sedan i Öster el:r wästerbottn, och sidst nederst i Finland, utan endast på det ställe hwarpå privilegium är stäldt, torde det äfwen blifwa handgripeligit, med hwad billighet ett bruk kan flyttas, som i sielfwa wärket intet annat är, än at den, som engång förwärfwat sig en Bruks egendom, sedan han utödt sin skog på det ena stället, skal[1471v] niuta rättighet, at fara fram på lika sätt uppå ett annat, el:r ock få sälja för en betydande penninge summa det privilegium til en annan, som han sielf förwärkat eller gjordt onyttigt på det ställe hwarå det war afgifwit, el:r, at ännu tydeligare uttrycka min mening, så undfå Bruksägare genom denna projecterade Förordning ett nytt privilegium, at utom Bergslagen få anlägga Stångjerns smiden, utan widare lof, på hwad ställe innom Riket de behaga, så fort de hunnit utöda skogen på det ställe hwarå Kongl: Bergs Collegii privilegium warit stäldt, och på det andra hunnit förskaffa sig någon egendom. Och derigenom utestänga alla öfriga Rikets undersåtare från en rättighet, som en och hwar bör äga frihet at Lagligen förwärfwa sig, och hwartil den, som samma frihet missbrukat efter all billighet bör äga minsta rätt. Men det är eij allenast denna obillighet, som bragt mig at i detta ämne med Deputationen wara af en stridig tancka: Fölgderna af detta project hafwa äfwen förekommit mig för Riket i gemen i högsta måtton farliga, och synas förtiäna Riksens Högl: Ständers ömmaste upmärksamhet.
Hwarje Bruks idkare äger under sitt Bruk ett större el:r mindre antal hemman, som antingen aldeles lyda under Bruket, el:r efter Contracter1472r och Privilegier böra förse det samma med Kål och dags wärken; när nu Hammar rättigheten blifwer flyttad i en långt derifrån belägen ort, och Kål tilwärkningen på det förra stället blifwer onödig, kan samma rättighet af Bruks ägaren snart förwandlas i en annan, och understödd af Brukens wanliga förmåns rättigheter, gjöra lika så stora inkräktningar på det nya, utan at förlora något på det gamla. Jag nämde med flit förmåns rätter, ty genom dem äger Bruks innehafwaren eij allenast lof at börda in alla til Bruket stötande Krono hemman,61 utan ock, blifwer wärkelig innehafware af Kronans rätt, at inropa alla skatte hemman, som försäljas utom börd:62 och finner utom dess flera utwägar at för de angränsande hemman åtaga sig räntan til Kronan63 i penningar, den han likwäl sielf upbär af allmogen in natura, el:r förwandlar til en Kål ränta64 el:r dags wärke för ett ringa wärde.
När nu Bruks ägaren på detta sättet satt sig i posession af stora egendomar och rättigheter, nyttiat och utödt de derwid liggande skogar, förswagat Landsbygden deromkring, och fördrifwit dertil stötande Krono hemmans åboer ifrån sina Lagliga besittningar, så blifwer han efter Högl: Bergs Deputations project i stånd, at flyttia sina Hamrar och Härdar på det tredie stället, och lika wäl behålla alt hwad han på sådant sätt kunnat draga under sig.[1472v]
Om altså 20. el:r 30. Jern wärk på detta sättet blefwe flyttade från Bergslagen til andra orter, och efter någon tids förlop derifrån åter ömsades65 på nya ställen, så blifwer eij allenast ett på Bergslagen i fordna tider meddelt privilegium nyttiat omkring hela Riket, utan ock Rikets egendomar och tilhörigheter komma efter någon tid at stadna i Bruks Patroners händer.
Jämte dessa olägenheter bör eij eller förbigås den förlust, som Kronan genom under smidets flyttning skulle få widkännas, då Bruksägarne enligit Högl: Deputations project få på det nya stället återtaga, el:r som är det samma, utan ringaste afgift utsmida det på gamla Bruket åsamkade undersmide, hwartil de likwäl wid en ny Hammare eij den ringaste rättighet äga. Hwaremot ifall någon annan kunde Lagligen winna rättighet, at på samma ställe inrätta ett jern wärk, wore Kronan til Hammarskatten för hela utsmidet berättigat.
I anledning af alt detta, kan jag eij annat, än wördsammast afstyrcka Riksens Högl: Ständer från bifal til detta project, såsom förknippat med flera i mitt tycke farliga fölgder för wårt allmenna. Den priswärda nit för allment wäl, som upeldar Riksens Högl: Ständer, kan aldrig tillåta, at några medborgare få utwidga ett privilegium öfwer hela Riket, som på ett enda ställe är meddelt, och bana wägen til en privilgii handel för dem, som genom missbruk redan gjort sig dem förlustiga.
Baltzar Freitag66
Stockholm d. 10 Martj67 1766.
1467r
Eriävä mielipide
Kun korkea-arvoinen vuorideputaatio käsitteli vasarapajojen tai ahjojen68 siirtämistä Bergslagenin69 sisällä tai sen ulkopuolelle ja päätti suositella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille sellaisiin siirtoihin myöntymistä tietyin ehdoin, pidätin itselläni oikeuden saada tuoda tätä tärkeää asiaa koskevat eriävät ajatukseni valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen täysistuntoihin. Korkea-arvoisen vuorideputaation ehdotuksessa asetukseksi70 tässä asiassa ei lain tarkoitus varsinaisesti toteudu, ja on siten vaarana, että valtakunnan korkea-arvoiset säädyt eivät saa riittävästi tilaisuuksia niiden syiden tutkimiseksi, jotka ovat voineet saada korkea-arvoisen deputaation myöntymään tällaisiin taontaoikeuksien siirtoihin. Siksi olen arvellut velvollisuuteni vaativan, että ensin huomautan eräistä asioista, jotka korkea-arvoisen deputaation ehdotuksessa näyttävät edellyttävän[1467v] valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen huomiota, ja sitten esitän ne syyt, jotka ovat johtaneet minut olemaan eri mieltä deputaation kanssa tässä asiassa.
1) Johdannossa deputaatio on pitänyt tätä ehdotusta ainoastaan taontaoikeuden ja vasaraveron71 siirtoja koskevien säädösten tarkennuksena tai selvennyksenä. Minun tietääkseni niistä ei kuitenkaan ole aiemmin säädetty mitään asetuksia, vaan jokaisen, joka on halunnut siirtää ahjon tai vasaran, on asianmukaisten katselmusten ym. jälkeen täytynyt hankkia erioikeus korkea-arvoiselta kuninkaallisen vuorikollegiolta.
Pykälien 1 ja 2 kohdalla on huomautettava, että Bergslagen72 niiden myötä saa eräänlaisen poissulkevan privilegion suhteessa valtakunnan muihin maakuntiin: kukaan ei saa muuttaa sinne, mutta se joka haluaa, voi siirtää sieltä vasaralaitoksensa ja ahjonsa. Tällä tulee vääjäämättä olemaan se1468r vaikutus, että ruukkitoiminta pesiytyy yhä enemmän muihin maakuntiin ja muuttaa ne vuorikunniksi73, mikä vahingoittaa maataloutta ja muita elinkeinoja.
Kolmannessa pykälässä myönnetään ahjojen ja vasaralaitosten Bergslagenin ulkopuolelle tapahtuvien siirtojen yhteyteen vapaus siirtää useampien ahjojen käyttämättä jäänyt taontakiintiö74 uudelle vasaralaitokselle. Täten kuninkaallinen majesteetti ja kruunu tulisivat pitkäksi aikaa menettämään laillisen vasaraveronsa uusien vasaralaitosten ja ahjojen osalta, koska niissä taotun kankiraudan määrä kirjattaisiin tämän kiintiön täyttämiseen.
Pykälässä neljä myönnetään epäsuorasti lupa vasaralaitoksen tai ahjon Bergslagenista siirtämisen yhteydessä tietyissä tapauksissa säilyttää siirretyn vasaran taontaoikeus vanhassa ruukissa. Täten voi tapahtua tunnetusti vahingollista taontakiintiön ylitystä tai vasaroiden ja ahjojen lisäystä Bergslagenin ulkopuolisissa[1468v] ruukeissa ilman että taonta vastaavasti vähenisi sen sisällä.
Viides pykälä antaa selvästi luvan siirtää todellisuudessa käytössä olevien ahjo- ja vasararakennusten lisäksi myös ne, joita ei ole hylätty kelpaamattomina tai jotka viimeksi kuluneiden kokonaisen 20 vuoden aikana eivät täysin ole olleet pois käytöstä. Täten tullaan perustamaan useampia vasaralaitoksia kuin mitä nyt todellisuudessa on toiminnassa, vaikka on vaarana, että perusteet niiden erikoisoikeuksille olisivat vähemmän oikeita ja pysyviä.
Pykälä kuusi: vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta antaa rälssivapautta sille taonnalle, joka siirretään perintömaalta rälssimaalle, jos ei oteta huomioon sitä, että sen tarpeisiin suurimmaksi osaksi voidaan käyttää perintömetsiä.75
Lopuksi en keksi mitään syytä sille, miksi 7. pykälän mukaan vuorimiesten76 vasaroiden ja ahjojen siirron pitäisi olla sillä tavalla enemmän rajattua kuin muiden ruukinomistajien,1469r että heidän siirtovapautensa tulisi riippumaan kuninkaallisen vuorikollegion harkinnasta. Kuitenkin on kiistatta niin, että ruukinpatruunat voivat harjoittaa väärinkäytöksiä ja vilppiä yhtä hyvin kuin vuorimiehetkin. Siksi näyttää siltä, että molemmat ovat samanlaisissa tapauksissa oikeutettuja nauttimaan yhdenmukaisista oikeuksista.
Näiden erityisten huomautusten lisäksi, jotka olen ehdotuksen osalta katsonut tarpeellisiksi tehdä, aion nyt lähemmin lausua näkemykseni pääasiasta.
Tällaisen asetuksen tarkoituksen on epäilemättä oltava niin kutsuttujen jalompien laitosten77 säilyttäminen, takkiraudan valmistuksen edistäminen ja ruukkien alaisten metsien säästäminen Bergslagenin alueella. Mutta on tarpeen lähemmin tutkia, saavutetaanko tämä näin vai ei. Korkea-arvoinen deputaatio sallii tässä kaksinkertaisen[1469v] ruukkien siirron, osin Bergslagenin sisällä ja osin sen ulkopuolelle. Mitä ensiksi mainittuun tulee, mainitaan kolmannen pykälän lopussa, että kun ruukinomistajalla on kaksi tai useampia vasaralaitoksia, joiden alueet rajoittuvat toisiinsa tai jotka hankkivat yhdessä hiilensä samoista metsistä, niin silloin sallitaan se, että hän jonkin laitoksensa tuotannolla täyttää sen vajeen, joka muilla laitoksilla on syntynyt suhteessa vasaraveron mukaiseen täyteen taontaoikeuteen. Koska tällaisia laitoksia on lähinnä Bergslagenin alueella, seuraa tästä vääjäämättä, että tällainen taontaoikeuden siirto johtaa juuri Bergslagenin metsien runsaampaan käyttöön kuin muutoin tapahtuisi. Ja koska jalompien laitosten läheisyydessä, sekä Bergslagenin alueella että sen ulkopuolella, sijaitsevien metsien haltija myös tämän suunnitellun asetuksen jälkeen säilyttää omistusoikeutensa, on selvää että säästettiin metsää tai ei, niin se ei kuitenkaan1470r ole jalommille laitoksille mitenkään hyödyksi. 7. pykälän mukaan se on nimittäin käytettävä takkiraudan valmistukseen.
Mutta vaarallisimmalta minusta tässä esityksessä on tuntunut vapaus siirtää vasaralaitoksia ja ahjoja Bergslagenista kaikille muille paikkakunnille, joissa on metsää, sekä myös yhdeltä paikkakunnalta toiselle.
Tämän asian ja sen seurausten paljastamiseksi täysin valtakunnan korkea-arvoisille säädyille minun on ensin huomautettava, että on erityisesti kolme pääasiallista perustetta, joiden mukaan kaikki vasarat ja ahjot ovat saaneet privilegionsa. Heti kun ne lakkaavat, on myös itse erioikeuden vääjäämättä päätyttävä.
Ensimmäinen on riittävä puuhiilen saanti, joko omista metsistä tai ympäröivien tilojen viljelijöiltä ja metsänomistajilta, jotka jollain tavoin ovat ottaneet tehtäväkseen toimittaa laitokselle sen tarvitseman hiilen ja joita ei ole osoitettu muille laitoksille.
Toinen on takkiraudan saatavuus, joko omista kaivoksista tai tietyistä tätä tarkoitusta varten osoitetuista vuorimiesten hyteistä tai kruunun[1470v] kymmenystakkiraudasta78.
Kolmas on riittävä vesiputous, jolla laitosta voi pyörittää.
Ennen kuin nyt kukaan on voinut saada privilegioita yhden tai useamman vasaran perustamiseksi, on kaikki nämä olosuhteet laillisesti tutkittu ja todettu niiden tulevaisuudessa olevan varmasti riittävät tietyn kankirautamäärän taontaa varten. Tämän jälkeen kyseiselle laitokselle on asetettu tietty määrä vasaraveroa.
Jos nyt jokin näistä edellytyksistä puuttuu, niin on selvää, että sellaisen laitoksen omistaja on joko hankkinut privilegion väärin perustein tai kuluneena aikana merkittävästi ylittänyt taontakiintiönsä. Jälkimmäinen on aiheuttanut kruunulle huomattavaa tulojen menetystä. Tätä on pidettävä hyvin todennäköisenä, sillä sitä ei ole voitu valvoa muualla kuin tapulikaupunkien vaaoilla79, jonne tuodun raudan lisäksi huomattavia eriä vuosittaisesta taonnasta on voitu luovuttaa kotimaan tarpeisiin.
Onpa näistä mahdollisuuksista toteutunut kumpi tahansa, koska jommankumman on täytynyt tapahtua, kun käyttämättä jäänyttä taontakiintiötä ei moneen vuoteen ole pystytty täyttämään tai ruukki on kokonaan1471r pysähtynyt, niin ruukinomistajan on oikeuden mukaan menetettävä privilegionsa, jonka hän on joko perusteetta saanut tai jota hän on laittomasti hyödyntänyt. Ruukin haltija ei myöskään saa mitään suurempia oikeuksia siitä, että hallintaoikeus tulee hänelle neljän tai viiden käden kautta, sillä kauppahintaa ei koskaan ole maksettu ruukkiin liittyvien etujen mukaisesti, eikä ainakaan sen mukaan mitä esitetyssä asetuksessa sellaisten privilegioiden haltijoille tultaisiin lisäksi myöntämään.
Nyt on siis osoitettu, että ruukkien privilegiot perustuvat yksinomaan kyseisellä laitoksella oleviin etuihin, jotka eivät muodostu mistään henkilökohtaisista oikeuksista, joita voi siirtää paikasta toiseen niin, että samalla privilegiolla ensin perustettaisiin vasara Bergslagenissa80 ja sitten Pohjanmaalla tai Länsipohjassa ja lopuksi eteläisimmässä Suomessa. Se voidaan perustaa ainoastaan sille paikalle, jolle privilegio on myönnetty. Käynee siis myös selvästi ilmi, miten oikeudenmukaista ruukin siirtäminen on: kyse on itse asiassa vain siitä, että se joka kerran on hankkinut itselleen ruukkiomaisuuden ja käyttänyt loppuun metsänsä yhdellä paikkakunnalla, saa[1471v] oikeuden tehdä samoin toisella paikkakunnalla. Tai hän voi huomattavalla rahasummalla myydä toiselle tämän privilegion, jota itse on rikkonut tai jonka on tehnyt tarpeettomaksi sillä paikalla, jolle se on myönnetty. Ilmaistakseni vielä selvemmin käsitykseni totean, että ruukinomistajat saavat tämän esitetyn asetuksen kautta uuden privilegion. Sen perusteella he voivat ilman sen enempiä lupia perustaa kankirautapajoja Bergslagenin ulkopuolelle minne tahansa valtakunnassa heti, kun ovat ehtineet hävittää metsän sillä paikalla, jolle kuninkaallisen vuorikollegion privilegio oli annettu, ja ehtineet hankkia toiselta paikkakunnalta jotain maaomaisuutta. Siten he sulkevat valtakunnan muut alamaiset oikeuden ulkopuolelle, oikeuden jonka jokaisen tulisi saada laillisesti hankkia, ja johon sen, joka kyseistä oikeutta on käyttänyt väärin, kaiken kohtuuden mukaan tulisi olla vähiten oikeutettu. En ole kuitenkaan asettunut deputaation kanssa eriävälle kannalle tässä asiassa pelkästään tämän kohtuuttomuuden takia. Tämän suunnitelman seuraukset ovat mielestäni koko valtakunnan kannalta yleisesti ottaen erittäin vaarallisia, ja siksi ne näyttävät ansaitsevan valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen mitä herkimmän huomion.
Jokaisella ruukkitoiminnan harjoittajalla on ruukkinsa alaisuudessa suurempi tai pienempi määrä tiloja, jotka ovat joko suoraan sen alaisuudessa tai joiden sopimusten1472r ja privilegioiden nojalla tulee toimittaa sille sysiä ja päivätöitä. Kun nyt vasaraoikeus siirretään toiselle kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle ja sysien valmistus vanhalla paikalla käy tarpeettomaksi, voi ruukinomistaja pian muuttaa kyseisen oikeuden joksikin muuksi. Ruukkien tavanomaisten etuoikeuksien tukemana hän voi tehdä lähes yhtä suuria aluevaltauksia uudella paikalla menettämättä mitään vanhalla paikalla. Mainitsin tarkoituksella etuoikeudet, sillä niiden avulla ruukin haltijalla on lupa lunastaa kaikki ruukkiin rajoittuvat kruununtilat. Sen lisäksi hänestä tulee kruunun oikeuden todellinen haltija, koska hän voi huutaa itselleen kaikki perintötilat, jotka myydään perintöoikeuden ulkopuolisille. Lisäksi hän löytää useita keinoja, joilla saa vastattavakseen ruukkiinsa rajoittuvien tilojen kruunulle rahassa maksettavat verot, jotka hän kuitenkin itse kantaa rahvaalta luontaistuotteina tai muuttaa ne hiiliveroksi81 tai päivätöiksi, näiden arvon vähäiseksi laskien.
Kun ruukinomistaja täten on hankkinut hallintaansa suuren maaomaisuuden ja laajat oikeudet, hyödyntänyt ja haaskannut niillä sijaitsevat metsät, heikentänyt ympäröivää maaseutua ja häätänyt maihinsa rajoittuvien kruununtilojen asukkaat laillisilta asuinsijoiltaan, niin korkea-arvoisen vuorideputaation esityksen mukaan hänelle avautuu mahdollisuus siirtää vasaransa ja ahjonsa kolmannelle paikkakunnalle ja kuitenkin säilyttää kaiken minkä hän tällä tavoin on saanut haltuunsa.[1472v]
Jos siis 20 tai 30 rautatehdasta tällä tavoin siirrettäisiin Bergslagenista muille paikkakunnille, ja sitten taas jonkin ajan kuluttua jälleen muutettaisiin niiltä uusille paikoille, niin tiettyjä Bergslagenille myönnettyjä privilegioita käytettäisiin ympäri koko valtakunnan ja valtakunnan maa- ja muu omaisuus päätyisi jonkin ajan kuluttua ruukinpatruunoiden käsiin.
Näiden epäkohtien lisäksi ei myöskään tule ohittaa sitä menetystä, joka kruunulle aiheutuisi käyttämättä jääneen taontakiintiön siirrosta, kun ruukinomistajat korkea-arvoisen deputaation ehdotuksen mukaisesti saisivat kuroa umpeen, eli toisin sanoen takoa vanhassa ruukissa aiheutetun kiintiön vajauksen suorittamatta vähäisintäkään maksua. Tähän heillä ei kuitenkaan uudella vasaralla ole pienintäkään oikeutta. Jos sitä vastoin joku muu voisi laillisesti saada oikeuden perustaa rautatehtaan samalle paikalle, olisi kruunulla oikeus vasaraveroon koko taonnan osalta.
Tästä kaikesta johtuen en voi muuta kuin nöyrästi kehottaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä olla kannattamatta tätä ehdotusta, johon käsitykseni mukaan liittyy useita yhteiselle edullemme vaarallisia seurauksia. Se kiitettävä huoli yhteisestä hyvästä, joka kannustaa valtakunnan korkea-arvoisia säätyjä, ei voi koskaan sallia, että tietyt kansalaiset saavat ulottaa tietyn, vain yhdelle paikkakunnalle myönnetyn privilegion kattamaan koko valtakunnan, ja raivata tietä erioikeuksilla käytävälle kaupalle niitä varten, joiden väärinkäytösten takia tulisi ne jo menettää.
Baltzar Freitag82
Tukholma, maaliskuun 10. päivänä 1766.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section:
Next Section:
Places: Bergslagen Västerbotten Ostrobothnia Finland
Biblical references:
Subjects: