Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Muistutuksia, § 99

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English

Original documents

Original language

159

§. 99.

Pag. 71. i första stycket famlar Criticus aldeles omkring wäggarna, och wet icke huru han skal få sak med Auctor:1 han wil neka, at hwar och en Medborgare kan winna, då han äger utrymme, at sörja för sig det bästa han gitter, om icke Missgärnings-balken tillika uphäfwes, hwilket han oförmärkt wil projectera på Auctors räkning;2 men det bör stå för upfinnaren sjelf, som då tror, at hwar Medborgare kunde winna, när röfwa, stjäla, slåss, med andra grufweliga laster skulle onäpst3 få utarma de fredsama och idoga, och förstöra hela samfunds-bandet ibland människor.

Auctor beskylles widare hafwa tagit owilkorligen, för gifwit: At Riket winner när enskildte winna. Men därwid måste Criticus råka lika illa ut om bewis, som honom händt några gånger tilförene; då Auctor på flere ställen låter tydeligen förstå, at just den winst en del i skygd af författningar, förwärfwa sig på Medborgare, är den aldrastörsta förlust för Nation, som kan uptänkas, och förstör den jämwigt, som bör finnas imellan Näringarna. Och efter Criticus wil ändteligen hafwa bewis därpå, at Närings-idkares Interesse närmast faller in med sjelfwa Rikets, då författningarna ej stadga dem imellan någon Rang, wil jag, at winna tiden, hänwisa honom til det märkwärdiga4 Exempel, som i början af denna Afhandling finnes i 10:de, til och med 15:de §. utfört;5 hwarest tydeligen wises, huru just därigenom, at Uddewalla förlorade sin Stapel-rätt, Götheborg 1681 sattes i stånd, at utöfwa sitt emot Bärgslagen och Kronan opponerade Interesse, som wid Uddewallas återwundna Stapel-rätt 1719 på en gång jämkade sig sjelf.6

Meningen är icke den, som hwar enskildt icke hade af Naturen i sin wilja et mot Staten stridande Interesse; men den jämwigt Näringarne i sin frihet stanna uti, är den samma, som hindrar Arbetarena, at därmed i den grad, som annars sker, skada hwarandra och Staten.

Människo-slägtet liknar i denna delen aldeles et Haf, hwarest den ena Wattu-column med oändeliga tryck-krafter hwart ögnablick werkar uppå den andra; men en lika swår tryck kraft tilbaka å160stadkommer, at dess yta likwäl blifwer jämn och horizontel, och det aldeles utan några särskildta stängsel eller bomar för hwarje Column, eller något konstigt arbete.7 Men så snart man wil, at den ena Wattu-columnen skal stå högre än den andra, fordras därtil en besynnerlig styrka, mycken byggnad samt stor konst8 och arbete, och kan med all försigtighet knapt så förwaras, at icke sluss-byggnaden läker,9 och wattnet ökar tyngden på det underliggande.

Mon någon kan säga, at wåra Handlande kunnat skada Staten så swårt med en hög Cours, om de ej genom författningar om Banco-lån etc. blifwit därtil understödde? Mon någon tör försäkra, at Wäxel-Associerade10 gått så långt i sina Operationer, om de ej genom författningar fått Gull, Silfwer och Plåtar utur Banken? I anledning hwaraf jag håller före, at wåre Handlande, så för det ena som andra, föga mera kunna skyllas, än at de warit människor.

På samma sida beskylles Auctor för det han icke bewist sin i 5:te §. anförda sats: at hwar enskildt söker sjelfmant up det stället och den näring där han bäst ökar den Nationnale winsten. Om Criticus här hade påstått, at Auctors bewis ej gör tilfyllest, eller är aldeles oriktigt: hade det låtit höra sig;11 men när han nu säger, at han icke ens anfördt bewis på sin satts, så förekommer det mig obegripeligt.

Bewiset är annors12 helt simpelt. Til ju högre wärde Närings-idkare tilwerka Waror, ju större blifwer Nations winst, se § 3 och 4. Hwar och en Närings-idkare, går hälst i den Näring, hwarest han har bästa förtjensten, det är, hwarest han tilwerkar Waror för högsta wärde, som i denna 5:te Punct blifwer förklarat. Men til ju högre wärde Närings-idkare kunna tilwerka Waror, ju större blifwer Nations winst, hwilket i 3 och 4 §. är tydeligen bewist. Altså återstår ej annat, än göra slutsattsen däraf sådan, som Auctor anfördt den samma.


  1. få sak med Auctor: finna anledning att kritisera författaren
  2. projectera på Auctors räkning: vill få att framstå som författarens förslag
  3. ostraffat
  4. anmärkningsvärda
  5. finnes i 10:de, til och med 15:de §. utfört: se Omständligt svar, § 10–15
  6. jämkade sig sjelf: jämnade ut sig, redde ut sig
  7. konstigt arbete: här: av människan gjorda konstruktioner 
  8. stor konst: konstfärdiga ingrepp
  9. läcker
  10. Sammanslutningar av några mäktiga köpmän. De så kallade växelkontoren försökte 1747–1756 och 1758–1761 på uppdrag av staten och med hjälp av statliga pengar trygga värdet på den svenska valutan. Resurserna bestod bland annat av de franska subsidierna med vilka de köpte växlar i framförallt Amsterdam. Det växelkontor som var verksamt 1758–1761 misslyckades katastrofalt p.g.a. Sveriges deltagande i sjuårskriget. Den kraftiga ökningen av antalet banksedlar försämrade växelkursen, något som växelkontoret inte kunde motverka. Många, bland dem även Chydenius som vid den här tiden var starkt påverkad av Nordencrantz, ansåg att de personer som varit inblandade i växelkontorens verksamhet, de så kallade växelassocierade, bar det huvudsakliga ansvaret för det ekonomiska läget i landet.
  11. hade det låtit höra sig: hade det varit rimligt eller acceptabelt
  12. för övrigt

Finnish

159

§ 99

Kriitikko hapuilee sivulla 71 ensimmäisessä kappaleessa aivan ympäri seiniä eikä tiedä, miten hän saisi kirjoittajan kiinni. Hän haluaa kiistää sen, että jokainen kansalainen voi voittaa silloin, kun hänellä on tilaa elättää itsensä miten hän haluaa, ellei rikoslakia kumota samalla, minkä hän haluaa vaivihkaa asettaa kirjoittajan aikomusten joukkoon. Mutta sen takana täytyy seisoa keksijän itsensä, joka siis luulee, että jokainen kansalainen voisi voittaa silloin, kun rosvoamalla, varastamalla, tappelemalla ja muita kammottavia paheita harjoittamalla saisi rankaisutta riistää rauhallista ja ahkeraa väkeä ja tuhota kaikki yhteisölliset siteet ihmisten kesken.

Kirjoittajan syytetään edelleen pitävän kiistattomana ja annettuna, että valtakunta voittaa, kun yksityiset voittavat. Mutta tässä käy kriitikolle todisteiden kanssa väkisinkin yhtä huonosti kuin hänelle on käynyt joitakin kertoja aiemminkin, koska kirjoittaja antaa useissa kohdissa selvästi ymmärtää, että juuri se voitto, jonka muutamat säädösten suojissa keräävät kansalaisilta, on kansakunnalle kaikkein suurin ajateltavissa oleva tappio ja tuhoaa sen tasapainon, jonka täytyy vallita elinkeinojen välillä. Ja koska kriitikko haluaa lopultakin todisteet siitä, että elinkeinonharjoittajien edut osuvat lähimmin yhteen itse valtakunnan etujen kanssa silloin, kun säädökset eivät määrää heidän välilleen mitään arvojärjestystä, minä haluan aikaa voittaakseni suositella hänelle sitä huomionarvoista esimerkkiä, joka on esitetty tämän tutkielman alussa kymmenennestä aina 15. pykälään13. Siinä osoitetaan selvästi, kuinka juuri se, että Uddevalla menetti tapulioikeutensa, asetti 1681 Göteborgin asemaan, jossa se saattoi ajaa Bergslagenin ja kruunun vastaista etuaan, ja että tilanne tasaantui itsestään kerralla Uddevallan saatua takaisin tapulioikeudet vuonna 1719.

En tarkoita, etteikö jokaisen yksilön tahtoon sisältyisi luonnon antama valtion vastainen intressi, mutta se tasapaino, johon elinkeinot pysähtyvät vapaiksi päästyään, on se, joka estää työntekijöitä vahingoittamasta toisiaan ja valtiota siinä määrin kuin muuten tapahtuisi.

Ihmissuku muistuttaa tältä osin täydellisesti merta, jossa toinen vesipatsas vaikuttaa joka hetki toiseen äärettömällä paineella, mutta jossa yhtä suuri vastapaine160 aiheuttaa sen, että meren pinta pysyy kuitenkin tasaisena ja vaakasuorana, ja tämä kaikki ilman mitään erityisiä jokaisen pylvään välisiä esteitä tai sulkuja, tai mitään mutkikkaita toimenpiteitä. Mutta heti kuin halutaan, että yksi vesipatsas seisoo korkeammalla kuin muut, siihen vaaditaan erityistä voimaa, paljon rakentamista sekä suurta taitoa ja työtä, ja vesipatsasta voidaan kaikella varovaisuudellakaan tuskin säilyttää sellaisena ilman, että sulkurakenne vuotaa ja vesi lisää alla makaavan taakkaa.

Voikohan joku sanoa, että kauppiaamme olisivat voineet vahingoittaa valtiota niin vakavasti korkealla kurssilla, ellei heitä olisi tuettu tässä pankkilainoja ynnä muuta koskevilla säädöksillä? Uskaltaakohan joku vakuuttaa, että vaihtokonttorin osakkaat14 olisivat menneet niin pitkälle operaatioissaan, jos he eivät olisi säädösten avulla saaneet ulos pankista kultaa, hopeaa ja plootuja? Väitän tämän johdosta, että näistä asioista yhdessä jos toisessakin kauppiaitamme tuskin voidaan syyttää juuri enemmästä kuin siitä, että he ovat olleet ihmisiä.

Samalla sivulla kirjoittajaa syytetään siitä, ettei hän ole todistanut viidennessä pykälässään esittämäänsä väitettä, jokainen tavoittelee itsestään sitä asemaa ja elinkeinoa, jossa hän eniten kasvattaa kansallista voittoa, sikäli kuin säädökset eivät estä pääsyä siihen. Jos kriitikko olisi tässä väittänyt, että kirjoittajan todistus ei ole täydellinen tai on täysin väärä, se olisi ollut hyväksyttävissä, mutta kun kriitikko nyt sanoo, ettei kirjoittaja ole edes esittänyt todisteita väitteelleen, niin se on minusta käsittämätöntä.

Todiste muuten on hyvin yksinkertainen. Mitä suurempi on elinkeinonharjoittajan valmistamien tavaroiden arvo, sitä suuremmaksi tulee kansakunnan voitto, katso pykäliä 3 ja 4. Jokainen elinkeinonharjoittaja ryhtyy mieluiten siihen elinkeinon, josta hän saa parhaat ansiot, eli siihen, missä hänen valmistamiensa tavaroiden arvo on korkein, mikä tässä viidennessä pykälässä tulee selitettyä. Mutta mitä korkeampi on elinkeinonharjoittajan valmistamien tavaroiden arvo, sitä suuremmaksi tulee kansakunnan voitto, mikä on kolmannessa ja neljännessä pykälässä selvästi todistettu. Siten ei ole jäljellä muuta kuin tehdä tästä sellainen johtopäätös, jonka kirjoittaja on esittänyt.


  1. kymmenennestä aina 15. pykälään: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 10 ja seur.
  2. Vaihtokonttoreilla tarkoitetaan vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: