Muistutuksia, § 97

§. 97.

Auctors 11:te, 12:te, 13:de och 14:de § §, hwarest han anförer fyra hufwud-skäl,14hwarest han anförer fyra hufwud-skäl: De fyra huvudskälen är 1) avsaknad av en klar princip för hur arbetarna borde fördelas mellan olika näringar, 2) avsaknad av en klar upp­fattning om vilken näring som ger den största nationella vinsten, 3) avsaknad av god vilja hos beslutsfattarna och 4) förhållandenas föränderlighet. Se Den nationella vinsten, § 11–14. hwilka föranlåta honom at tro specielle Författningar, in Oeconomicis15in Oeconomicis: lat. i ekonomin wara skadelige, äro i synnerhet de, som Criticus angriper, och det så hårdt, at han säger: Jag beklagar det Auctor häruti så mycket misstagit sig, at det för156sta, andra och fjerde skälet blifwer til hans största möjeliga fördel yttradt,16til hans största möjeliga fördel yttradt: i Anmärkningar är det emellertid formulerat ”til hans största möjeliga fördel uttydt”. när man wil tro, at de blifwit anförde af förhastande, eller otil­räcke­lig insigt. Han hämtar i det följande af dem, innehållet tilsammans, och berättar, at de wilja i hela sin widd icke annat säga, än at, så wida wi icke känna Handelens och Hushållningens natur, så är bäst, at lämna naturen sjelf all styrelse öfwer wårt Hushålls werk. Men Auctor kännes aldeles icke wid de orden: all styrelse öfwer wårt Hushålls-werk; Ty det följer aldrig, af hwad han här anfört. Han hafwer at göra med speciela hushålls-författningar, som fördela arbetet i wissa näringar; men ej om den allmänna wård, som åligger Öfwerheten för sina undersåtares handel och hushållning, hwarom äfwen här frammanföre är mera omständeligen handladt. Läsaren finner således, huru man med flit söker swepsak17förevändning till tvist med Auctor, i det han ingen del äger.

Wargen fant godt skäl, at dömma Lammet för upgrymlat watten, fast Lammet stod et godt stycke nedanföre wid strömmen och drack.18Wargen fant ... och drack: hänvisar till Aisopos fabel om vargen och lammet

Jag förmärker hos Criticus en underlig fruktan, för den stora willerwalla, som näringarne råkade uti, i fall Författningarne, som Classificera dem, skulle uphäfwas. Lät oss då få weta, huru det skulle gå. Slåss, stjäla, supa, bannas, och andra Människo-slägtet förstörande laster, må med alt det alfware, som Guds Ord och Naturens Lag föreskrifwer, hämmas och straffas, och den som späkt, och med lagom lefwa wil19den som späkt, och med lagom lefwa wil: den som vill leva i fred och enligt lagen beskyddas.

Folket, säger man, strömmar då hopetals i några näringar, och ruinerar sig sjelf, och andra Närings-idkare med sig. Sådant måste hända, då allenast en eller annan näring finge en sådan öpning; men låssas banden tillika på dem alla, så behåller hwarje näring i det närmaste sitt naturliga quantum: hafwer en förlitet, drager den åt sig från andra, som beswäras af öfwerflöd. Den som äger drift, styrka och böjelse til sin handtering, blifwer qwar och wälmående därwid. Den medelmåttige föder sig och lefwer; men den lata och därtil illa fallna, måste godwilligt gå ut, då han af Författningarna ej njuter något särskildt beskydd. Han bör dock ej räknas därföre förlorad utur Staten;157 ty syslorna äro däruti så mångfaldiga, at nästan ingen födes i Staten, som icke til något är tjenlig, och när han försökt annat, stannar han ändteligen qwar på det ställe, han i Stats-kroppen är af Försynen inpassad.

Wår arbetshop syslosättes så mycket i wår tid med bekymmer, huru den måtte få lof at nära sig, at de flästa förgäta20glömma det angelägnaste, huru de äro i stånd därtil, då de likwäl födas til det förra, men böra upöfwas til det senare. Mången har processat bårt sitt Fäderne och Möderne,21processat bårt sitt Fäderne och Möderne: sålt den jord eller den gård de fått ärva av sina för­äldrar för att finansiera en rättsprocess at winna burskap i en Stad,22winna burskap i en Stad: erhålla rätt att idka en borgerlig näring i en stad, t.ex. hantverk, handel eller sjöfart och glömt bårt, om han kan lefwa där eller ej, och när han ändteligen kommer in, märker han, at mat-säcken lämnats på wägen, och han med all sin möda ej hunnit längre fram, än förwärfwa sig en rättighet, den han, ärft af naturen, men kan nu til äfwentyrs näppeligen nyttja et enda år.

Man talar om en myckenhet Lättingar, Hår-freserare23Hår-freserare: Hårfrisör, frisör som stod utanför perukmakarnas skrå. Här antagligen överfört om alla bönhasar, d.v.s. personer som utövade ett hantverk utan att tillhöra skrået. och Lös-drifware; Hwad skal det arma folket annat wara, då hwarje Näring och Handtwerk är så inspärrad, at det blifwer för dem, som utanföre äro, et brott at arbeta? Criticus må häremot inwända hwad han wil; men både Änglands och Hollands exempel i denna delen, bewisa owedersägeligen, at näringarna, utan en så noga rangering, som wi fare efter, bäst och naturligast reglera sig sjelf, utan at åstadkomma en sådan willerwalla, som befaras, och i sig sjelf ej annat är, än et tanke-spöke, at afhålla folket från deras förskansningar, som wilja sitta allena där inne.

1. hwarest han anförer fyra hufwud-skäl: De fyra huvudskälen är 1) avsaknad av en klar princip för hur arbetarna borde fördelas mellan olika näringar, 2) avsaknad av en klar upp­fattning om vilken näring som ger den största nationella vinsten, 3) avsaknad av god vilja hos beslutsfattarna och 4) förhållandenas föränderlighet. Se Den nationella vinsten, § 11–14.
2. in Oeconomicis: lat. i ekonomin
3. til hans största möjeliga fördel yttradt: i Anmärkningar är det emellertid formulerat ”til hans största möjeliga fördel uttydt”.
4. förevändning till tvist
5. Wargen fant ... och drack: hänvisar till Aisopos fabel om vargen och lammet
6. den som späkt, och med lagom lefwa wil: den som vill leva i fred och enligt lagen
7. glömma
8. processat bårt sitt Fäderne och Möderne: sålt den jord eller den gård de fått ärva av sina för­äldrar för att finansiera en rättsprocess
9. winna burskap i en Stad: erhålla rätt att idka en borgerlig näring i en stad, t.ex. hantverk, handel eller sjöfart
10. Hår-freserare: Hårfrisör, frisör som stod utanför perukmakarnas skrå. Här antagligen överfört om alla bönhasar, d.v.s. personer som utövade ett hantverk utan att tillhöra skrået.

§ 97

Kriitikko kohdistaa hyökkäyksensä erityisesti pykäliin 11, 12, 13 ja 14. Niissä kirjoittaja esittää neljä pääperustetta24Pääperusteet ovat: 1) ei ole olemassa selkeää periaatetta, jonka mukaisesti työntekijät voitaisiin jakaa eri elinkeinoihin; 2) ei ole olemassa selkeää käsitystä siitä, mikä elinkeino tuottaa suurimman kansallisen voiton; 3) päättäjiltä puuttuu hyvää tahtoa; 4) olojen muuttuessa asetusten vaikutus voi kääntyä päinvastaiseksi kuin oli aiottu. Ks. Kansallinen voitto, § 11 ja seur., jotka saavat hänet uskomaan tiettyjen säädösten olevan taloudelle vahingollisia. Hän tekee sen niin rajusti, että sanoo: Valitan, että kirjoittaja on tässä erehtynyt niin pahasti, että ensimmäistä,156 toista ja neljättä perustetta arvioidaan hänen kannaltaan mahdollisimman suotuisasti, kun halutaan uskoa, että ne on esitetty kiireessä tai riittämättömin tiedoin. Hän kokoaa seuraavassa niiden sisällön yhteen ja kertoo, etteivät ne koko laajuudessaan kerro muuta kuin sen, että ellemme tunne kaupan ja talouden luontoa, on parasta jättää luonnolle itselleen taloustoimiemme koko ohjailu. Mutta kirjoittaja ei lainkaan tunnista näitä sanoja: taloustoimiemme koko ohjailu, sillä tämä ei mitenkään seuraa siitä, mitä hän on esittänyt. Hän tarkastelee erityisiä taloutta koskevia säädöksiä, jotka jaka­vat työt tietyille elinkeinoille, mutta ei sitä yleistä huolenpitoa alamaisten kaupasta ja taloudesta, joka on esivallan velvollisuutena ja jota on myös tässä edellä seikkaperäisemmin käsitelty. Lukija havaitsee näin, kuinka kirjoittajaa yritetään tarkoituksella laittaa syntipukiksi siihen, mihin hänellä ei ole mitään osuutta.

Susi löysi hyvän syyn laskea sotkettu vesi lampaan syyksi, vaikka lammas seisoi juomassa kaukana virran alajuoksulla.25Susi löysi hyvän ... virran alajuoksulla.: viittaa Aisopoksen satuun sudesta ja lampaasta

Havaitsen kriitikon pelkäävän kummallisesti, että elinkeinot joutuisivat suuren sekasorron valtaan, jos niitä luokittelevat säädökset kumottaisiin. Kertokaa meille, miten siinä kävisi. Kostettakoon ja rangaistakoon tappeleminen, varastaminen, ryyppääminen, kiroaminen ja muut ihmissukua tuhoavat paheet kaikella Jumalan sanan ja luonnon lain määräämällä ankaruudella, ja suojeltakoon häntä, joka haluaa elää rauhassa ja lakia noudattaen.

Väitetään, että kansa virtaa silloin laumoittain tiettyihin elinkeinoihin ja raunioittaa itsensä ja samalla muutkin elinkeinonharjoittajat. Tällaista täytyy tapahtua silloin kun ainoastaan muutama elinkeino avataan, mutta kun kahleet irrotetaan samaan tapaan niiltä kaikilta, niin jokainen elinkeino säilyttää suurin piirtein luonnollisen määränsä; jos sillä on vajausta, se vetää väkeä luokseen muilta, joita vaivaa ylenmääräisyys. Se, jolla on kykyä, voimaa ja taipumuksia työhönsä, jää jäljelle ja voi hyvin. Keskinkertainen ruokkii itsensä ja elää, mutta laiskan ja lisäksi epäkelvon täytyy poistua hyvällä silloin, kun hän ei nauti mitään erityistä säädösten suojaa. Häntä ei kuitenkaan pidä laskea sen takia valtion kannalta menetetyksi,157 sillä valtiossa on niin moninaisia tehtäviä, ettei siinä synny juuri ketään, joka ei olisi jollakin tavalla hyödyllinen, ja kun hän on yrittää jotakin muuta, hän jää lopulta sille paikalle, johon Kaitselmus on hänet valtioruumiissa tarkoittanut.

Meidän työläisjoukkomme pannaan meidän aikoinamme kantamaan niin paljon huolta siitä, kuinka se saisi luvan elättää itsensä, niin että useimmat unohtavat tärkeimmän, eli miten he kykenisivät tähän, kun he kuitenkin ovat saaneet tämän luvan jo syntymässään, mutta ammattitaito heidän on opeteltava. Moni on menettänyt isänsä ja äitinsä perinnön oikeu­den­käynneissä saadakseen porvarisoikeudet kaupungissa eikä ole ajatellut lainkaan, voiko hän elää siellä vai ei, ja kun hän lopultakin saapuu perille, hän huomaa, että ruokasäkki on jäänyt matkalle, ja kaikella vaivannäöllään hän ei ole kyennyt muuhun kuin hankkimaan itselleen oikeuden, jonka hän on perinyt luonnolta mutta jota hän nyt tuskin voi hyödyntää ensimmäistäkään vuotta.

Puhutaan laiskureiden, kampaajien26Alkutekstin hår-freserare tarkoittaa peruukintekijöiden ammattikunnan ulkopuolella toimivaa kampaajaa, ja sillä viitataan tässä yleisesti näihin ”nurkkamestareihin” (bönhas). ja irtolaisten paljoudesta. Mitä tämä köyhä väki voi muuta olla, kun jokainen elinkeino ja käsityö on rajattu niin vahvasti, että ulkopuolella oleville työnteko on rikos? Kriitikko voi sanoa tätä vastaan mitä hän tahtoo, mutta tältä osin sekä Englannin että Hollannin esimerkit todistavat vastaansanomattomasti, että elinkeinot säätelevät parhaiten ja luonnollisimmin itse itseään, kun niitä ei luokitella niin tarkkaan kuin mihin meillä pyritään, eivätkä ne aiheuta sellaista pelättyä sekasortoa, joka itsessään ei ole muuta kuin kummitusolento, jonka tarkoitus on pitää kansa poissa linnoituksista, joissa sisällä olevat haluavat istua siellä yksin.

1. Pääperusteet ovat: 1) ei ole olemassa selkeää periaatetta, jonka mukaisesti työntekijät voitaisiin jakaa eri elinkeinoihin; 2) ei ole olemassa selkeää käsitystä siitä, mikä elinkeino tuottaa suurimman kansallisen voiton; 3) päättäjiltä puuttuu hyvää tahtoa; 4) olojen muuttuessa asetusten vaikutus voi kääntyä päinvastaiseksi kuin oli aiottu. Ks. Kansallinen voitto, § 11 ja seur.
2. Susi löysi hyvän ... virran alajuoksulla.: viittaa Aisopoksen satuun sudesta ja lampaasta
3. Alkutekstin hår-freserare tarkoittaa peruukintekijöiden ammattikunnan ulkopuolella toimivaa kampaajaa, ja sillä viitataan tässä yleisesti näihin ”nurkkamestareihin” (bönhas).

Unfortunately this content isn't available in English