[1]
GCarleby d:n 13 Maji 1794.
S.T. Min Wärdaste Bror.
En med syslor och mångfalliga göromål öfwerhopad Wän och Slächtinge wil jag ei betunga med min Correspondance, men då jag har något synnerligit kan jag wist intet hålla mig ifrån at öpna mitt hierta, för den som sielf äger det.
Ett allmänt rykte i hela landet säger at Du min Bror söker eller täncker söka Nerpis Pastorat efter Doct. Laihiander,1 hwilcket nog länge welat falla mig otroligt, men änteligen har fleras försäkringar om sanningen[2] deraf satt mig i farhoga, at sådant kunde äga grund, och det är för at afråda Min Bror från ett sådant beslut, som jag tagit til pennan, ehuru misströstande at dermed kunna något wärcka hos en Man af egen diup efter tancka som ei rusar i förhastade steg. Jag känner skälen som kunde förmå dig at affectera Nerpes. En rik utkomst wid ett stort Pastorat, en stilla och förnöjande landtlefnad, en egen Församling hwars siäla wård man hade tilfälle at antaga sig med alfware, och ett gladt hopp at derigenom få skörda en kärlek af sina Åhörare som bör anses för en stor belöning af den som för sin Frälsares skull älskar sina får, med mera dylikt, och derigenom slippa det oändeligen trägna Academiska grälet2 och cabalerna3 i Consistorierna. Emot hwilcka skäl jag kunde andraga många bijsaker som borde afråda dig från ett sådant beslut, såsom Pastoratets delning i 2:ne eller 3 Pastorater, etc. Men de wore allenast skäl at ei söka Nerpes, men wäl andra stora Pastorater. Men Mitt rätta skäl är det at du wid wår Academie och i synnerhet Consistorium[3] Ecclesiasticum eller wårt Finska Zion4 är omistelig. Din egen modestie5 hindrar dig wäl at tilwälla dig et sådant prædicament,6 men det är doch sanning, som af alla redeliga, för Fosterland och Församlingen nitiska med full öfwertygelse ärkännas, derföre måste du tro det; ty när jag tager Prof. Porthan och dig undan; hwad är wår Academie, båda Österbotningar. Hwem skall lära wår ungdom, at i Religion och wetenskaper täncka redigt och förnuftigt? Hwem skall handleda dem i den practiska Christendomen? Hwem uptända det nit hos wåra Prästcandidater för Jesu lära, som är för dem så oumgängelig och den wisdom som i wåra tider är oumbärlig wid förandet af Herdastafwen? Hwem utom Dig kan där säga med Paulo Act: 20:35. Alting hafwer jag wist eder, at så måste man arbeta?7 eller hwem i lära och lefwerne wara dem til eftersyn? Gud har gifwit dig ett pund,8 at med lätthet arbeta, skall det nedgräfwas? du swarar: mig tilkommer ei sådant beröm. Men det är och blir sanning. Jag är säger du för mycket öfwerhopad, och står ei ut därmed, jag will komma i roo. Du är skapt, du är beqwäm at arbeta, och de få lediga ögnablecken äro så mycket mera förnöjande, och tro aldrig at de längre lediga stunder gifwa en hundrade del af den förnöjelse. Jag hindras, tror du, genom det academiska arbetet från at rätt wårda mina Församlingar.9 Du hinner doch mycket; och hwad jämförelse at sköta twå församlingar emot det at likt en sol sprida lius och wärma til flera hundrade, det blir wäl ei så synbart på hela widden men du bör känna i gen det der af med hwad kärlek för dig och enthusiasme för sitt ämbete dina elever lika solens strålar sprida sig kring hela Finland. Om någon likt afl. Prost Stenbäck10 som bekläder en[4] lägre sysla sade, den är för liten för mitt pund wore det en förmäten egenkärlek, men då jag bekläder en mera widsträkt, at wid bästa år göra en indragning wore för någon som äger lärdom snille werld och hierta ett brott emot Staten hwars medlem man är och Församlingen hwars wächtare man blifwit. Du har ju läst hwad den stora Atheisten K. Fred: den 2:dra i Preussen11 skrifwer i en piece om Kärleken til Fädernes landet12 deruti han söker förmå en af sina Herrar, som retirerat sig, at åter träda i Fädernes landets tienst, han citerar per ridicule13 äfwen deruti bibelen. Non nobis sed patriæ, sed ecclesiæ vivimus.14 Han bewisar starkt wår förbindelse at tiena det fosterland som utöst på oss sina wälgiärningar. Då Försynen ledt dig in uti ett Förmynderskap för Församlingen och dess lärare, gifwit dig lärdom gåfwor och förfarenhet at förestå det, säg med hwad hierta skall du nedlägga det och gräfwa ditt pund i en wrå som war ämnat at leda flera hundrade Zions sänningebud.15 Du kunde ju wid din flyttning til Nerpis eller Wasa, etc. hedrad med studenternas förtroende och om famnad med tårar ei undgå den förebråelse innom dig sielf, för mitt eget nöje och roo öfwergifwer jag eder åt eget öde, och jag tror wäl at Bror wid ett ömt afsked af fler kunde läsa i någon längre tänkt eleves upsyn samma beskyllning, at din ömhet ei måtte warit uprichtig mot dem, då du utan hunger utan torst, utan nöd blott för egen beqwämlighet öfwergifwer dem. Men din beswärliga Påst är ei eller utan sin belöning. Ett allmänt förtroende i Stiftet försäkrar dig äfwen om ett rum på Förslaget efter Biskop Gadolin,16 och om den tiden skickelighet och förtienst än äga något afsende i Swerige kunde du ock blifwa utnämd, och med en Pontoppidan17 sätta Dig i tilfälle at med alfware waka öfwer wårt Finska Zion: Dessa enfalliga men i min tancka ouplösliga skäl öfwerlämnar jag til Din högre efter tancka och är med hierta och Siäl Min Wärdaste Brors ödmiukaste tienare
And: Chydenius.
P.S. At så mycket mera förwissa Bror Samul R.18 om Perhå har jag fogat den anstalt, at han i dag reser dit upp härifrån at under vacancen19 predika i Perho, då ingen annan utwäg war at emedlertid förse dem med Guds tienst. Han hälsade och bad, at terminerna20 til de nya profpredikningarna skulle expedieras från Consistorium ju förr dess hälre, at saken kunde blifwa afgiord. Om Alcenius21 ei affecterar det så är Samul säker. Fru Hedberg22 tournerade emot23 Samul i wintras starkt, men jag har doch med försichtighet giordt slag i saken.
[1]
Kokkola, 13. toukokuuta 1794
S.t.24 Arvoisa veljeni.
En halua kirjeenvaihdollani rasittaa toimilla ja monenlaisilla tekemisillä kuormitettua ystävää ja sukulaista, mutta kun minulla on jotakin erityistä, on minun toki avattava sydämeni sille, joka itse omistaa sellaisen.
Koko maassa yleisen huhun mukaan sinä veljeni pyrit tai aiot pyrkiä Närpiön kirkkoherran virkaan tohtori Laihianderin25 seuraajaksi. Tämä on kyllä pitkään vaikuttanut minusta uskomattomalta, mutta lopulta monien henkilöiden vakuuttelut sen totuudenmukaisuudesta[2] ovat saaneet minut pelkäämään, että niin voisi käydä. Siksi olen tarttunut kynään kehottaakseni veljeäni luopumaan sellaisesta päätöksestä, tosin epäillen voinko siten mitenkään vaikuttaa itsenäisesti ja syvästi ajattelevaan mieheen, joka ei ryntää ottamaan hätäisiä askeleita. Tunnen ne syyt, jotka saattaisivat saada sinut tavoittelemaan Närpiötä. Runsaat tulot isosta kirkkoherrakunnasta, hiljainen ja tyytyväinen maalaiselämä, oma seurakunta, jonka sielunhoidon voisi ottaa hoitaakseen tosissaan, ja iloinen toive siitä, että sen kautta saisi vastaanottaa kuulijoidensa rakkauden, seikka jota Vapahtajansa vuoksi lampaitaan rakastavan on pidettävä suurena palkkiona, ynnä muuta sellaista. Siten pääsisi myös eroon loputtoman uutterasta akateemisesta riitelystä ja konsistorioitten salajuonista. Näitä syitä vastaan voisin esittää useita sivuseikkoja, joiden pitäisi saada sinut luopumaan sellaisesta päätöksestä, kuten kirkkoherrakunnan jakautumisen kahteen tai kolmeen kirkkoherrakuntaan ym. Mutta ne olisivat ainoastaan syitä Närpiöön hakemista vastaan, eivätkä koskisi toisia isoja kirkkoherrakuntia. Mutta oikea syyni on se, että sinä olet akatemiassamme ja erityisesti kirkkomme[3] konsistoriossa eli suomalaisessa Siionissamme korvaamaton. Oma vaatimattomuutesi kai estää sinua antamasta itsellesi sellaista arvosanaa, mutta se on kuitenkin totta, kuten kaikki rehelliset, isänmaata ja seurakuntaa kohtaan intomieliset ihmiset täysin vakuuttuneina tunnustavat. Siksi sinun on uskottava se, sillä mitä on akatemiamme, jos jätän professori Porthanin ja sinut pois laskuista? Molemmat pohjalaisia. Kuka opettaisi nuorisoamme ajattelemaan selvästi ja järkevästi uskonnossa ja tieteissä? Kuka ohjaisi heitä käytännön kristinuskossa? Kuka herättäisi pappiskandidaateissamme innon Jeesuksen oppia kohtaa, joka on heille välttämätöntä, ja sen viisauden, joka meidän aikoinamme on korvaamaton sille joka kantaa paimensauvaa? Kuka muu kuin sinä, voi Paavalin tavoin sanoa Ap. t. 20:35: Kaikessa minä olen osoittanut teille, että niin pitää työtä tehtämän?26 Tai kuka muu voisi olla heidän esikuvanaan opin ja elämän suhteen? Jumala on antanut sinulle leiviskäsi,27 työnteon helppouden, pitäisikö se kätkeä? Sinä vastaat: Minä en ansaitse sellaisia kehuja. Mutta se on ja pysyy totuutena. Sanot olevasi liian rasitettu etkä kestä sitä ja haluat päästä rauhaan. Sinut on luotu sellaiseksi, että työnteko on sinulle miellyttävää, ja ne harvat vapaat hetket ovat sitäkin tyydyttävämpiä. Äläkä koskaan luule, että pidemmät vapaat hetket antavat sadasosaakaan siitä tyydytyksestä. Luulet, että akateeminen työ estää sinua hoitamasta seurakuntiasi oikein. Ehdit kuitenkin paljon, ja mitä on kahden seurakunnan hoitaminen verrattuna siihen, että auringon tavoin levittää valoa ja lämpöä useille sadoille. Sen koko laajuus ei kai ole nähtävissä, mutta sinun tulee tunnistaa se siitä, millä rakkaudella sinua kohtaan ja millaisella innostuksella virkaansa kohtaan oppilaasi auringon säteiden tavoin levittäytyvät eri puolille Suomea. Jos joku, jolla on alempi tehtävä, edesmenneen pastori Stenbäckin28[4] tavoin sanoisi, että se on liian pieni leiviskääni nähden, niin se olisi röyhkeää itserakkautta. Mutta kun tehtävä on paljon laajempi, niin vetäytyminen parhaassa iässä olisi siltä, jolla on oppineisuutta, neroutta, elämän taitoa ja sydäntä, rikos sitä valtiota kohtaan, jonka jäsen hän on ja sitä seurakuntaa kohtaan, jonka vartijaksi hän on tullut. Olethan lukenut mitä suuri ateisti, Preussin kuningas Fredrik II29 kirjoittaa eräässä tekstissä rakkaudesta isänmaata kohtaan,30 kun hän yrittää saada erään herroistaan, joka on vetäytynyt virastaan, jälleen astumaan isänmaan palvelukseen. Hän siteeraa siinä leikkimielisesti myös Raamattua. Non nobis sed patriæ, sed ecclesiæ vivimus.31 Hän osoittaa vahvasti velvollisuutemme palvella sitä synnyinmaata, joka on ammentanut kaikki hyvät tekonsa päällemme. Kun Kaitselmus on johdattanut sinut seurakunnan ja sen opettajien johtajaksi, antanut sinulle oppineisuutta, lahjoja ja kokemusta sen johtamiseksi, niin sano, onko sinulla sydäntä luopua tästä ja kätkeä nurkkaan leiviskäsi, joka oli tarkoitettu johdattamaan useita satoja Siionin lähettiläitä? Ethän voisi muuttaessasi esim. Närpiöön tai Vaasaan, kun ylioppilaat kunnioittaisivat sinua luottamuksellaan ja syleilisivät sinua kyynelehtien, välttää tätä sisäistä soimausta: Oman huvini ja rauhani takia jätän teidät oman onnenne nojaan. Ja uskon myös, että veli useiden hellien jäähyväisten yhteydessä voisi jonkun pidemmälle ajattelevan oppilaan katseesta lukea saman syytöksen, että hellyytesi heitä kohtaan ei liene ollut vilpitöntä, kun oman mukavuutesi takia hylkäät heidät vaikka et kärsi nälästä, janosta etkä puutteesta. Mutta kyllä hankala asemasi myös palkitsee. Hiippakunnan yleinen luottamus takaa sinulle myös ehdokaspaikan piispa Gadolinin32 jälkeen, ja jos siihen aikaan vielä taidoilla ja ansioilla on jotakin merkitystä Ruotsissa, sinut voitaisiin myös nimetä, ja erään Pontoppidanin33 tavoin saisit tilaisuuden tosissasi valvoa suomalaista Siioniamme. Nämä yksinkertaiset, mutta mielestäni erottamattomat syyt jätän sinun korkeampaan harkintaasi ja olen sydämestäni ja sielustani arvoisan veljeni nöyrin palvelija
Anders Chydenius.
P.S. Varmistaakseni vielä lisää veli Samuel Reinholdin34 valintaa Perhoon, olen järjestänyt niin, että hän tänään matkustaa täältä sinne ja saarnaa Perhossa niin kauan kuin virka on avoinna. Sillä muuta tapaa, jolla jumalanpalvelus heille järjestettäisiin, ei ollut. Hän lähetti terveiset ja pyysi, että uusien koesaarnojen määräpäivät ilmoitettaisiin konsistoriosta, mitä aiemmin, sen parempi, niin asia saataisiin ratkaistua. Ellei Alcenius35 pyri sinne, niin silloin Samuel on varma. Rouva Hedberg36 kampanjoi viime talvena voimakkaasti Samuelia vastaan, mutta olen kuitenkin varovasti ratkaissut asian.
Suom. VMP
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section:
Next Section:
Places: Oulu (Uleåborg) Prussia Sweden Finland Vaasa (Vasa)
Names: Frederick II the Great Gadolin, Jacob Paul Pontius Pilatus Porthan, Henrik Gabriel
Biblical references:
Subjects: