Edellinen dokumentti: Otteita Kokkolasta saapuneesta 18. toukokuuta 1775 päivätystä kirjeestä 1775
Seuraava dokumentti:
Silahkan muorin kirjallinen lausunto hänen itse antamansa syyn johdosta.1
Herra tohtori Chydeniuksen lausunnon johdosta ja hänen kysyttyään,2 mitä minulla oikeastaan on hänen oppiaan vastaan, sydämeni ei ole antanut minulla minkäänlaista rauhaa. En siis voi olla kertomatta hänelle oman vanhurskauttamiseni perustaa.
Ihmiset eivät enää halua antaa minun Henkeni rangaista itseään, koska he ovat lihaa3 1. Moos. 6:3. Tällä tavalla Herra muinaisuudessa ilmaisi palvelijansa Mooseksen välityksellä ihmisten kyvyttömyyden saada omin voimin aikaan sellaista, minkä avulla Pyhä Henki kutsuu meitä tekemään parannusta. Paavalikin todistaa samaa sanoessaan: Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan Room. 8:7. Totuuden tästä asiasta voi itse selvästi havaita jokainen, joka on vanginnut järkensä kuuliaisuuteen uskoa kohtaan ja viattomin mielin avannut sydämensä Jumalan Hengelle ja toipuakseen synnin spitaalistaan turvautunut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, jonka kautta Pyhä Henki on uskossa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla riisunut ihmiseltä hänen kaikki omat tekonsa ja lihan taipumukset, joiden varassa voimme olla itse itsellemme esteenä. On nimittäin mahdotonta päästä osalliseksi Pyhästä Hengestä ja puhdistua Jeesuksen veressä kaikesta epävanhurskaudesta, ellei Jumalan Henki ole tämän tiedon perusteella ensin opettanut sieluamme eikä meitä ole Jeesuksen tähden julistettu vanhurskaiksi Jumalan edessä. Saman todistaa myös Simeon sanoessaan Vapahtajasta: Myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi Luuk. 2:35. Ilman tämän miekan kokemista ja tuollaista uskonelämystä ihmisen oma luonto on itseltään kuollut ja täysin hengellisen kykenemättömyytensä ja pimeytensä sokaisema, kuten Daavid sanoo: Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon Ps. 40:13. Jeesuksen veri ja uskon valo pyyhkivät kuitenkin pois tämän sokeuden, kuten Paavali sanoo, että Jumalan sana on väkevä4 kyetessään herättämään meissä elävän tietoisuuden tästä kirkkaudesta ja saadessaan valomme palamaan. Tämän todistaa myös Daavid: Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen Ps. 90:8. Kun sielumme on näin Hengen pyhityksen voimasta oppinut uhraamaan itsensä kuuliaisuudelle ja Jeesuksen Kristuksen vihmovalle verelle ja saanut Jumalan Poikaan uskomalla riisua itsestään kuin likaisen vaatteen sen myrkyllisen pimeyden ja mielen turmeluksen, joiden avulla omatuntomme pitää meitä epäuskon kahleissa, ja siten päässyt heijastamaan itseään Kristuksen kasvojen kirkkaudessa, tulemme todellakin tajuamaan Pyhän Hengen oikean Sanassa ilmoitetun perustan, sen miten Jumala on Raamatun alusta saakka halunnut asettaa uskon ylistämisen kaikkien tekojen ja ansioiden edelle.
Paavali toki sanoo: lain kautta tulee synnin tunto Room. 3:20, mutta tällä hän ei ole sanonut, että sielu kykenee ilman Pyhää Henkeä ja uskoa tuntemaan itsensä ja syntinsä, sillä hän sanoo, että kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois 2. Kor. 3:15–16. Tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen Room. 7:14, ja että luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on 1. Kor. 2:14. Ihminen toki myöntää lain mukaisesti, että lihan teot, kuten huorinteko, murha, väärän todistuksen antaminen, herjaaminen ja muut tuollaiset ovat syntiä, koska Jumala on ne kieltänyt, mutta niin kauan kuin hän kykenee epäuskossa peilailemaan itseään omassa ylpeydessään, hän ei voi langettaa itselleen sellaista tuomiota, että hän itse epäuskon tilassaan on syyllinen niihin. Luther sanoo tästä, että lailla on kahdenlaisia opetuslapsia,5 sillä niillä, jotka eivät ole tulleet armonistuimen eteen, vaan elävät elämäänsä valheellisuudessaan, ei ole mitään osuutta niihin rikkauksiin, jotka Jeesus antaa meille uskon kautta. Kuinkapa sellainen, joka ei tunne hengellistä nälkää, voi tulla kylläiseksi Jeesuksen verestä, ja kuinka nälkää voi tuntea sellainen, joka ei kieltäymyksessä eläessään ole oppinut tuntemaan puutteitaan eikä myöskään tiedä sitä, minkä Paavali sanoo: Me saamme lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armonistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään6 Room. 3:24–25. Tämän takia Jumalan Henki suo meille rohkaisua vyöttääksemme kupeemme totuudella ja puhdistautuaksemme synnin tartunnasta Jeesuksen haavojen terveyslähteessä, sillä miten voi sielu pukeutua Jeesuksen vanhurskauteen, ellei se ole ensin antautunut Jumalan hengen johdatettavaksi pois eksytyksen polulta; sillä samoin kuin puhdistuminen Jeesuksen veressä tapahtuu pelkästään Jumalan armosta kuten pukeutuminen hänen vanhurskauteensakin, samoin on sitä edeltävä Jumalan Hengen suoma valaistuminen pelkästään hänen armotyötään.
Meidän on mahdotonta iloita osallisuudesta Jeesuksen vereen ja syntien anteeksiantamuksesta, ellemme ole sitä ennen saaneet osaksemme Jeesuksen vanhurskautta, kuten Daavid sanoo: Minä pesen käteni viattomuudessa Ps. 26:6. Tämän takia en tahdo tuottaa murhetta Jumalan Hengelle, ja Paavali sanoo: - - - [joitakin sanoja puuttuu]7 uskoni Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkauteen, tietäen, että hän on rakastanut minua ennen kuin pystyin rakastamaan häntä. Niinpä kiitän häntä hartaasti ja iloitsen hänen rakkaudestaan; onhan ihmeellistä, että hänen laupeutensa oli palava minua kohtaan, kun vielä olin hänen vihollisensa ja makasin arvottomana omassa veressäni.
Niinpä tämän sovitustyön perusteella kieltäydyn astumasta Jeesuksen armonistuimen eteen ja saamaan hänen täydellistä sovitustaan omin päin valmistautuneena ja lain töihin turvautuen enkä tuo yhdessä epäuskoisten ja syntisten kanssa uhriani jumalattomien alttarille. – Kiitän Jumalaa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Aamen!
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Skriftligt yttrande af Silahka mor till följe af den utaf henne sjelf uppgifna anledning. Julkaistu Matthias Akianderin teoksessa Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider, 2. osa, 1858, s. 220–222.
Ajoitus: Todennäköisesti kirjoitettu 1790-luvulla.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: J. Simelii arfvingar, Helsingfors, 1858.
Perusteksti: Kuopion Varastokirjaston kappale teoksesta Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider, 2. osa, 1858.
Huomautuksia: Anna Kristina Silahkan alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut. Akiander ilmoittaa (Akiander 1858, s. 204, viite 1), että hän on saanut tiedot ja ne asiakirjat, joita hän referoi, Kokkolan kirkkoherralta A. W. Chydeniukselta, eli Anders Chydeniuksen veljenpojalta.
Chydeniuksen vastaus Silahkan kirjeeseen on luettavissa täällä.
Edellinen dokumentti: Otteita Kokkolasta saapuneesta 18. toukokuuta 1775 päivätystä kirjeestä 1775
Seuraava dokumentti: