Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti:
1r
Jätetty valmisteluvaliokunnalle 22.2.1800. Esitetty seurassa 15.4.
Nöyrä muistio
Rovasti, tohtori Chydeniuksen jätettyä Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle kirjoituksensa Ajatuksia rokonistutuksesta Suomen rahvaan hyväksi olen pitänyt velvollisuutenani liittää siihen muutamia huomautuksia, etenkin kun tärkeä aihe sekä ansaitsee huomiota että vaatii huolellista käsittelyä. Into, jolla herra rovasti ja tohtori Chydenius on sekä edistänyt rokonistutuksen käyttöönottoa Pohjanmaan rahvaan keskuudessa että sittemmin toiminnan jatkamista, oikeuttaa hänet saamaan osakseen kaikkien kunnon kansalaisten kunnioituksen. Edellä mainittu tutkielma on uusi osoitus hänen uupumattomasta pyrkimyksestään sekä pitää yllä että laajentaa entisestään tämän terveyttä edistävän menettelyn käyttöä, ja epäilemättä tämä asia saanee ansaitsemansa huomion Kuninkaallisessa Suomen Talousseurassa. Omalta yksityiseltä kannaltani minua imartelee se, että olen osunut niin lähelle tämän valistuneen kansalaisen ajatuksia ja kokemusta tästä asiasta siinä selvityksessä, jonka olen kunnianarvoisan tuomiokapitulin pyynnöstä[1v] laatinut rokonistutuksesta rahvaalle ja joka on sen toimesta painatettu sekä jaettu seurakuntiin.1 Koska herra rovasti ja tohtori kuitenkin näyttää olevan monilta osin eri mieltä lääkäreiden kanssa tätä asiaa koskevista periaatteista ja kokemuksista, minun sallittaneen tämän takia valaista seikkoja, jotka näyttävät valaistusta ansaitsevan.
Alussa mainitaan isorokon täydellisestä hävittämisestä tehty ehdotus ja tuomitaan se valtiolle vahingolliseksi, ennen muuta siitä syystä, että tavoitteen saavuttaminen olisi mahdotonta, koska valtakunnan rajat ylittävän liikenteen takia isorokkotartuntakin leviäisi lähimmistä naapurimaista usein maan asukkaisiin, ja koska tämä tauti on havaittu tuhoisammaksi ilmaantuessaan useiden vuosien poissaolon jälkeen, siitä tulisi tämän takia paljon vaarallisempi, kun tällä tavoin rajan yli salavihkaa saapunut rokkotartunta ilmaantuisi harvemmin. Mutta paitsi että edellä mainittua ehdotusta ei suinkaan ole esitetty minkäänlaiseksi2r rokonistutuksen esteeksi, etenkin kun ehdotuksen tekijät ovat päinvastoin olettaneet rokonistutuksen olevan yleisesti hyväksytty ja käytetty menettely, en voi muistakaan syistä olla esitetyistä seikoista samaa mieltä herra tohtorin ja rovastin kanssa. Jo usein mainittu ehdotus, jonka herrat Juncker Hallessa ja Faust Bückeburgissa2 ensiksi esittivät, josta on sittemmin paljon kiistelty ja jonka useimmat Saksan kuuluisimmista lääkäreistä, kaikkiaan 138, ovat jo 1798 hyväksyneet, on niin hyödyllinen ihmiskunnalle, etteivät alkuvaiheen vaikeudet saa suinkaan riittää syyksi koko ehdotuksen hylkäämiseen. Ja ellei sitä nykyoloissa voida toteuttaa Ruotsissa, sitä ei kuitenkaan pidä tuomita valtakunnalle vahingolliseksi. Rhode Islandin, Quiton maakunnan3 ja monien muiden amerikkalaisten alueiden esimerkki, siellä kun tämä on pantu toimeen isorokkotartunnan riehunnan estämiseksi,[2v] sekä menestys, joka tällä ehdotuksella näyttää jo olevan Saksassa, antanee aiheen sen tarkempaan tuntemiseen meidänkin maassamme, eikä meidän silti tarvitse hillitä intoamme rokonistutukseen, joka on hyvää valmistelua isorokon täydelliseen hävittämiseen. Herra henkilääkäri Hedin on tieteellisissä julkaisuissaan4 esitellyt herra Junckerin Rastattin kongressille5 esittämää muistiota6 isorokon hävittämisestä. Niitä, jotka haluavat tietoa tästä tärkeästä aiheesta, ilahduttanee kuitenkin myös seuraava lainaus herra Faustin samalle kongressille esittämästä muistiosta:
1) Rahvaanmiehille on kansan hengellisten opettajien avulla ja muilla soveliailla keinoilla levitettävä tietoa isorokon luonteesta ja hirmuisista vaikutuksista sekä siitä, että tästä pahasta vapautuminen on välttämätöntä ja hyödyllistä (moni pitänee tätä naurettavana ja tarpeettomana, mutta kun tarkemmin mietitään tavallisen kansan huoletonta suhtautumista3r tähän asiaan, lienee myönnettävä, että nämä tiedot olisivat maassamme yhtä hyödyllisiä kuin turkkilaisille on ruton pelkäämisen ja torjunnan oppiminen).
2) Jokaiselle alueelle olisi perustettava isorokkosairaala 10–20 potilaalle, ja sinne sairaat otettaisiin vastaan heti taudin puhjettua, ja heidät olisi pidettävä mitä tarkimmin eristettyinä muista ihmisistä.
3) Olisi levitettävä tietoa siitä, miten itseään ja muita voi suojata isorokkotartunnalta.
4) Heti kun tartunta tavalla tai toisella leviäisi jollakin alueella, pitäisi sairastuneiden asunto merkitä ilmoituslapulla tai jollakin muulla tavalla, jolloin kaikki muut peloteltaisiin pysymään loitolla asukkaista. Samalla olisi jaettava painettuja selvityksiä siitä, miten isorokkoon sairastuneita parhaiten hoidetaan, ja näitä olisi pantava nähtäväksi sairaiden huoneisiin.
5) Kaikilla alueilla, joilla isorokko ei ole liikkeellä, olisi jokainen[3v] sattumalta tartunnan saanut vietävä isorokkosairaalaan ja pidettävä tarkoin erossa muiden seurasta.
Tämän edellä mainittua suunnitelmaa koskevan yleiskatsauksen perusteella kukaan ei voine kiistää sen toteuttamisen olevan mahdollista, vaikka asiaan liittyvät vaikeudet ovat niin suuria, ettei meillä ole tässä vaiheessa tilaisuutta sen toimeenpanoon. Tällä ehdotuksella on se yhteinen piirre rokonistutuksen kanssa, että se edellyttää sangen laajaa yleisön valistamista siitä, että isorokko on paha ilmiö, jonka lievittäminen ja estäminen kaikin mahdollisin tavoin on sekä ihmisten oikeus että heidän velvollisuutensa. Kun tämä ehto otetaan huomioon, en näe, miten voidaan aiheellisesti epäillä muualla jo menestyksekkäästi toteutetun ehdotuksen menestyksekkään toteuttamisen mahdollisuutta tai sen hyödyllisyyttä, kun siten voitaisiin pelastaa tuhansien ihmisten henki. Varmojen laskelmien mukaan voidaan olettaa, että isorokkoon kuolee joka 10. tai joka 12. ihmisistä, mikä merkitsee Ruotsille vuosittain 8 620–10 344 hengen menetystä, kun väkiluvuksi arvioidaan 3 000 000 ja syntyvien määrän suhde koko elävään väestön on 1:29. Kuolleiden määrä on siis paljon4r pienempi kuin herra rovastin ilmoittama, mutta menetys on joka tapauksessa sellainen, että sen estäminen olisi hyvin kannattavaa, vaikka tämä valtiolle jonkin verran kustannuksia aiheuttaisikin.
Herra tohtori ja rovasti esittää syyksi isorokon hävittämishankkeen vastustamiseen sen, että rokko on sitä tappavampi ja tuhoisampi mitä harvinaisempi se on edeltävänä aikana ollut, kuten kävisi siinä tapauksessa, että se pyrittäisiin pitämään täydellisesti poissa. Tämä ei ole mitenkään pätevämpi syy hävittämispyrkimystä kuin rokonistutustoiminnan voimistamistakaan vastaan, sillä alituisen rokonistutustoiminnan ylläpitäminen valtakunnan kaikissa osissa ei ole mahdollista eikä luotettavimpien lääkäreiden vakuutuksen mukaan suositeltavaakaan. Vaikka tämä vastahuomautus toisinaan saakin tukea myös kokemuksesta, etenkin isorokkotartunnan saavuttua maahan, jossa sitä ei ennen ole tavattu, niin aina ei kuitenkaan käy ilmi, että se ilmenee lievempänä siitä syystä, että se on jonkin verran aikaisemmin seudulla raivonnut. Suurissa kaupungeissa, joissa joitakin rokonistutuksia järjestetään vuosittain, ilmenee myös isorokkoa joka vuosi ja silti kuolevuus on varsin erilaista. Niinpä esimerkiksi Berliinissä
vuosina 1784 1785 1786 1787 1788 1789 1790 1791 1792 1793 1794
kuolleita 51 1 077 298 53 914 814 76 698 545 68 932
henkeä, [4v]
ja tämä vaihtelu osoittaa riittävästi, että myös sairauden oma luonne on yhtenä päätekijänä vaikuttamassa kuolleisuuden kasvuun tai vähenemiseen.
Tämä isorokon täydelliseen hävittämiseen tähtäävän Junckerin ehdotuksen puolustus ei ole täydellinen, koska siihen tarvittaisiin enemmän tilaa kuin tässä on mahdollista käyttää, eikä sitä ole esitetty rokonistutuksen hyödyllisyyden kiistämiseksi. Olkoon se kaukana minusta! Kun pahaa ei voida täysin estää, sen lieventäminen niin pitkälle kuin mahdollista on mielestäni ehdoton velvollisuus, ja siinä mielessä kannattaa rokonistutusta kyllä kaikin tavoin edistää maassamme ja tukea herra tohtori Chydeniuksen kiitettävää ponnistelua. Rokonistutukselle on niin monia perusteita, jotka on usein esitettykin ja jotka myös herra tohtori ja rovasti on edellä mainitussa kirjoituksessaan toistanut, että pidän tarpeettomana niiden toistamista uudelleen. Istutetun ja tartuntana saadun isorokon vertailemisesta sopinee tässä kuitenkin huomauttaa. Lontoossa St. Pancrasin sairaalassa istutettiin rokko 1 500 henkilölle 1796, ja näistä kuoli vain kolme, mutta samaan aikaan hoidettiin viereisessä erillisessä rakennuksessa 400 tartunnan saanutta, joista joka neljäs kuoli, vaikka mitä taitavimpien lääkäreiden valvonnassa annetun hoidon laatua ei voida epäillä. Tämä todistaa, että luonnollista tietä tarttunut isorokko tappaa ainakin ankarampien epidemioiden sattuessa 1255r ihmistä jokaista istutettuun rokkoon kuolevaa kohti. Tässä laskelmassa ei vielä ole otettu huomioon niitä monenlaisia vammoja ja ulkonäköhaittoja, jotka isorokon jälkivaikutuksina tekevät monien elämästä kuolemaa tuskallisemman. Mielestäni ainakin tämä vertailu antaa niin selvän todistuksen rokonistutuksen eduksi, että henkilöä, joka jättää sen huomioon ottamatta, on perustellusti syytä pitää aivan erityisen ymmärtämättömänä tai ainakin minkä mittapuun mukaan tahansa haluttomana edistämään yleistä hyvää.
Niissä tutkimuksissa, joita minulla on ollut tilaisuus suorittaa, tärkeimmät rokonistutuksen esteet ovat seuraavat:
1) Paitsi rahvasta vielä myös varsin monet valistuneempina itseään pitävien luokkien jäsenet pitävät rokonistutusta puuttumisena Jumalan säätämään järjestykseen, jonka toteutumista näin häirittäisiin. Paitsi tämän, harhauskosta virinneen ylimielisyyden synnyttämän ajatuksen järjettömyyttä, minusta tuntuu naurettavalta, että ihminen, joka ei kieltäydy suoneniskennästä uhkaavan verensyöksyn hillitsemiseksi, hylkää kuitenkin rokonistutuksen, vaikka se ei rajoita Kaitselmuksen ohjausta yhtään enempää kuin suoneniskentäkään.
2) Seuraavaksi eniten rokonistutusta estää se, että vieläkin suurempi osa rahvaasta on tyytymätön suureen lapsilukuun. Rahvaan ihmiset eivät suinkaan halua kasvattaa lastensa määrää varjelemalla heitä, vaan näkevät varsin mielellään lapsilaumansa vähenemisen ja arvioivat sen olevan heille[5v] onneksi. Osaksi tämä varmaan johtuu ennakkoluulosta, jonka tutkiminen jääköön tässä syrjään, mutta pääasiassa siitä, että pienet lapset ovat taakkana työtä tekevälle väelle, koska he eivät edistä hyvinvointia, vaan saavat aikaan kustannuksia ravinnon ja vaatteiden hankkimiseksi sekä haittaavat työläisen itsensä elämää.
3) Rokonistutusta ehkäisee se, että rahvas yleensä pelkää sen kustannuksia, sillä rahoja ei osaksi ennakkoluulon, osaksi puutteen takia mielellään käytetä ihmisen pitämiseen hengissä, etenkään, kun kyse on vain lapsista.
4) Lopuksi esteenä voitaneen pitää myös sitä, että tällä seudulla tämän toimenpiteen ovat tähän mennessä suorittaneet vain lääkärit, vaikka se kuitenkin voitaisiin pikemminkin sallia rahvaan keskuudessa antaa tehtäväksi sen omaan väkeen kuuluville tai ainakin sellaisille henkilöille, joiden kanssa rahvaan ihmiset ovat luontevammin tekemisissä kuin varsinaisten lääkäreiden, joiden ylhäältä alas katsova esiintymistapa ei herätä heissä vakaata luottamusta ja joiden työn pelätty kalleus varmastikin pelottaa heitä pysymään loitolla.
Varmin keino rokonistutuksen edistämiseen näyttää tämän perusteella olevan näiden esteiden poistaminen. Niinpä rahvasta on viisaasti valistettava siitä, miten kulkutautien salliminen on osa Kaitselmuksen ohjausta, sekä niiden todellisista syistä ja ihmisen velvollisuudesta torjua niitä. Mikäli papistolle missään määrin on annettava yleistietoa lääketieteestä, juuri tässä asiassa se on tarpeen. Ja tässä mielessä toivoisin, että näitä6r tietoja pidettäisiin yhteiskunnallisena ansiona. Kaikki muu lääketieteellinen tietämys on papeille vähemmän tärkeää ja ainoastaan kasvattaa puoskareiden määrää tuottamatta yhteiskunnalle todellista hyötyä. Minulla ei ole oikeutta epäillä sitä, että kansamme hengelliset opettajat levittävät edellä mainittuja tietoja, mutta vaikeuksitta lienee todistettavissa, että tämä tapahtuu eri tavoin ja tämän takia vaihtelevalla menestyksellä. Juuri herra rovasti ja tohtori Chydeniuksen esimerkki osoittaa, että kuulijoidensa luottamusta nauttiva ja sen ansaitseva pappi kykenee saamaan tässä asiassa paljon aikaan. Olen varma siitä, että ilman hänen viisauttaan, hänen nauttimaansa kuulijoittensa luottamusta ja innostustaan hyvän asian edistämiseen ei edesmennyt herra asessori Hast7 olisi kaikkine tietoineen ja taitoineen kyennyt sen paremmin kuin muutkaan edistämään rokonistutuksen leviämistä Pohjanmaan rahvaan keskuuteen. Edesmennyt herra asessori ja ritari Haartman,8 jolle kiistatta kuuluu ansio Ruotsin ensimmäisen, hyvin onnistuneen rokonistutuksen suorittamisesta, ei innokkuudestaan huolimatta kyennyt hankkimaan toimenpiteelle minkäänlaista luottamusta rahvaan keskuudessa, uskoakseni pääasiassa siitä syystä, ettei hänellä ollut hyvää tukea, sellaista kuin herra rovasti ja tohtori Chydenius. Älkööt kiitolliset kansalaiset toki koskaan unohtako ansiokasta palvelusta, jonka välityksellä niin monien henki on pelastettu!
Toisen esteen osalta todettakoon, että toivottavaa toki on, että hyvä valistus[6v] poistaisi senkin tieltä suureksi osaksi, sillä jos rahvas laskisi voiton, joka on odotettavissa ajan myötä monen lapsen varttuessa täysikasvuiseksi, se käsittääkseni epäilemättä odottaisi tuota aikaa vähemmän tyytymättömänä ja pyrkisi sillä välin kaikin keinoin pitämään lapsensa hengissä. Mutta koska monet ovat niin varattomia, että heillä pitäessään itsensä hengissä on vaikeuksia elättää lapsiaan ja kasvattaa nämä samalla hyödyllisiksi kansalaisiksi, varmin keino olisi uskoakseni liittää lasten hengissä säilymiseen sellainen etu, jonka saamiseksi rahvas pyrkisi hoitamaan lapsensa huolellisemmin. Jos julkinen valta esim. ilahduttaisi rahvaan varatonta osaa, mm. loisia, torppareita ja lampuoteja, minkä ikäisestä tahansa rokonistutuksella pelastetusta lapsesta tietyllä rahapalkkiolla tai luullakseni vielä sopivammin myöntämällä tilanteen mukaisesti sovitetun alennuksen valtiolle menevistä maksuista, en lainkaan epäile sitä, että kun monia lapsia tällä tavoin pelastettaisiin hyödyksi valtiolle, sen asiassa suorittama avustus tulisi pian korvatuksi. Kustannuserä, jonka kruunu on käyttänyt rokonistutuksen edistämiseen Pohjanmaalla, on tosin merkittävä, mutta helposti voidaan osoittaa, että kruunulle pelastetuista alamaisista koituva voitto vastaa sitä täysimääräisesti. Herra rovasti ja tohtori Chydeniuksen ilmoituksen mukaan7r kruunu maksoi vuodesta 1770 vuoteen 1786 rokonistutustoiminnasta herra asessori ja tohtori Hastille 10 090 riikintaaleria, mikä merkitsee, että 32 killingin korvauksella lasta kohti tänä 16 vuoden aikana rokko on istutettu 15 135 hengelle. Jos tästä määrästä olisi isorokkoon voinut kuolla joka neljäs, ainakin nuo 3 784 henkeä on rokonistutuksella pelastettu valtion eduksi. Jos kruunun voitoksi henkeä kohti lasketaan 28 killinkiä suostuntaverojen, tulli- ja muiden maksujen tuottona, mikä summa on toki varsin vähäinen, koska kyseessä ovat henkilöt, joilla ei ole privilegioita ja jotka kuuluvat työtätekevään luokkaan, kruunun saama vuotuinen palautus on 2 207 1/3 riikintaaleria. Tämä tarkoittaa, että koko kustannus tulee täysin korvatuksi 5 vuodessa, eikä tässä oteta huomioon sitä suurta voittoa, että maan asukasluku kasvaa. Kukapa ei tästä havaitsisi, miten kannattavaa yhteiskunnalle olisi, jos valtio kannustaisi tavallista väkeä tuollaisten pian korvaantuvien palkkioiden avulla pitämään paremmin huolta jälkeläisistään. Asia on niin tärkeä, etten usko pystyväni tässä esittämään täydellistä suunnitelmaa, mutta kunnon kansalaisena toivon mitä parhainta tarkoittaen, että Kuninkaallinen Talousseura viisaudessaan ja toimeliaisuudessaan ottaisi asian omakseen. Parempaa osoitusta sen innokkuudesta yleisen ja yksityisen hyvän edistämiseen ei koskaan voida antaa.
Kolmaskin este poistetaan parhaiten julkisen vallan toimien avulla. Ne toimenpiteet, joihin[7v] Kuninkaallinen Talousseura on jo ryhtynyt, tukevat niitä omalta osaltaan varmaan merkittävästi.
Neljännen mainitun esteen osalta minun on kerrottava, että heti, kun tieto rokonistutuksesta leviää yleisemmäksi, ei löydy rokonistuttajia, joihin tavallinen väki luottaisi enemmän kuin niihin tietäjäeukkoihin, joihin he tavallisesti sangen luottavaisesti turvautuvat, etenkin kun kysymyksessä ovat ulospäin näkyvät vaivat. Niinpä esitän ajatuksen, että jos Kuninkaallinen Talousseura voisi sopivaa palkitsemista vastaan saada nämä lääkärinaiset, joiden neuvoja usein kysytään, ryhtymään rokonistuttajiksi, rokonistutus menestyisi epäilemättä paremmin kuin mitä tahansa muuta keinoa käyttämällä.
Istutustavasta ja muista rokonistutukseen liittyvistä seikoista olen sitä vastoin suurimmaksi osaksi samaa mieltä kuin herra rovasti ja tohtori Chydenius. Seuraava huomautus ansainnee kuitenkin sijansa.
Olen rokonistutuksen valmistelusta puheen ollen täysin samaa mieltä herra rovastin ja tohtorin kanssa siitä, että valmistelu on aivan turhaa, kun kyseessä ovat rahvaan lapset. Kun kokemus on tämän vahvistanut, ei ole syytä epäillä asiaa. Elohopeapitoisten ulostuslääkkeiden käyttö ennen rokonistutusta on toki sikäli hyödyllistä, että madot karkotetaan ja maha puhdistetaan, jolloin varsin monia8r muussa tapauksessa ilmeneviä pahanlaatuisia oireita voidaan ehkäistä, mutta ilman näitäkin aineita tullaan toimeen, koska rahvaan lapsilla on useimmiten niin vahvat hermot ja niin sietokykyinen maha, etteivät madot saa heidän suolistossaan aikaan sellaisia häiriöitä, joiden ilmeneminen säätyläisten hermoheikoissa lapsissa antaa lääkärille paljon työtä. Minun on sivumennen mainittava virhe, joka on lipsahtanut herra rovasti Chydeniuksen muistioon. Uudemmissa Ruotsin farmakopeoissa mainittu mercurius dulcis ei liukene sieveteen9 yhtään paremmin kuin vanhalla menetelmällä sublimoimalla10 valmistettu, sillä ruokasuolalla saostaminen saa aikaan sen hapon ja elohopean yhdistymisen, ja asianmukaisesti uutettuna tästä yhdisteestä saadaan vanhaa kalomelia11 luotettavampi lääke.
Rokkovisvan valintaan en voi omasta puolestani suhtautua yhtä huolettomasti kuin herra rovasti ja tohtori. Sekä oma kokemukseni että parhaiden lääkäreiden varoitukset velvoittavat minua kehottamaan tässä asiassa tarkkuuteen. Jos käytettävissä oleva tila ja tilaisuus sallisivat, ei olisi vaikeata tukea tätä kantaa esimerkeillä, mutta riittänee, että viittaan maineikkaimpien rokonistuttajien, Hufelandin,12 Kortumin,13 Vogelin14 ym., tästä asiasta julkaisemiin tutkimuksiin. Tärkeimmät tässä noudatettavat säännöt ovat: rokkovisva on otettava[8v] ihmisestä, joka ei sairasta muita tarttuvia tauteja, mm. syyhyä, sukupuolitautia ym., jotka muuten voivat levitä rokonistutuksen välityksellä; seuraavaksi tärkeintä on, ettei sitä oteta ihmisiltä, joilla on hyvin pahanlaatuisia oireita kuten märkiviä ja toisiinsa yhdistyviä rokkoja tai ruusuihottumaa. Tämän takia visvaa on otettava mieluimmin hyvänlaatuisista rokkorakkuloista tai niiden istutushaavasta, joille rokonistutus on suoritettu onnistuneesti. Lopuksi edellä mainitut erinomaiset lääkärit ovat, eivätkä varmaankaan aiheetta, sanoneet, että mitä tuoreempaa rokkovisvaa käytetään, sitä parempaa lopputulosta voidaan odottaa. Samasta syystä väitetään, että kun visvaa joudutaan säilyttämään jonkin aikaa, on pidettävä huolta siitä, ettei se mätäne, mikä on kaikkien eläinperäisten nesteiden kohdalla mahdollista ja mistä on ilmennyt ikäviä seurauksia. Rokkovisvan säilyttäminen hyvin suljetuissa astioissa on tarpeen, jotta estetään sekä tartunnan leviäminen että myös aineen pilaantuminen, jota ilman kanssa kosketuksiin joutuminen muissakin tapauksissa edistää.
Näiden varotoimien noudattaminen on niin helppoa, etteivät ne voi olla rokonistutuksen esteenä.
Puhuttaessa rokonistutuksen oikean ajankohdan valinnasta luotettavimmat lääkärit ovat herra rovastin ja tohtorin kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että mikä vuodenaika tahansa9r sopii tarkoitukseen yhtä hyvin. Kun kyseessä ovat säätyläisten herkemmät lapset, hieman suurempi tarkkuus ei ole pahasta. Useat esimerkkitapaukset osoittavat, että muiden tautien ollessa liikkeellä rokonistutus ei ole onnistunut yhtä hyvin: keuhkotulehdus-, tulirokko- ja matokuume-epidemiat15 ym. ovat usein katkaisseet istutetun isorokon tavanomaisen etenemisen. Kaikkea tuollaista ei kuitenkaan tarvitse yhtä paljon pelätä tai ainakaan seuraukset eivät ole yhtä tuntuvia, kun kyseessä ovat rahvaan karaistuneemmat lapset.
Vähemmän selvältä näyttää kysymys, voidaanko rokonistutuksia ilman hankalia seuraamuksia suorittaa niinä aikoina, jolloin itse tautia ei ole liikkeellä. Useimmat lääkärit, joiden kokemuksia arvostan, pitävät sellaisina aikoina tehtyjä rokonistutuksia paitsi tuloksiltaan epävarmoina myös vahingollisina. Tätä ei ainakaan voitane kiistää niin kauan kuin rokonistutukset eivät ole yleisiä. Saattaa pitää paikkansa, että jos rokonistutus toteutetaan ottamatta huomioon, onko epidemia käynnissä vai ei, ja kohdistetaan se vain osaan väestöstä, vaikkapa etuoikeutettuihin säätyihin kuuluviin, tästä on yhteiskunnalle enemmänkin vahinkoa kuin hyötyä. Suurten kaupunkien esimerkit, joista edellä on esitetty yksi, todistavat, että vuosittain tapahtuvilla rokonistutuksilla tartuntaa levitetään niin pysyvästi, ettei kulu vuottakaan ilman jonkinmoista isorokkoon kuolleiden[9v] määrää, ja useimmiten nämä ovat kuuluneet työtätekevään luokkaan, jonka hengissä pitäminen olisi kuitenkin valtiolle tärkeintä. Heti kun rokonistutus tulisi yleiseksi, tämän ikävän tilanteen ei kuitenkaan voida olettaa jatkuvan entisellään, mutta samojen edellytysten täyttyessä kävisi jatkuva rokonistutus toisaalta vähemmän tarpeelliseksi. Silloin riittäisi yleisten rokonistutusten järjestäminen tartunnan uhatessa.
Tapa, jolla rokkomyrkky istutetaan ruumiiseen, on tärkein syy siihen, että istutettu rokko on lievempi kuin luonnollisella tavalla tarttunut. Vastustajat ovat toki pyrkineet selittämään rokonistutuksen edullisuuden johtuvan tässä siitä, että rokonistuttajat valikoivat tarkemmin kohteikseen terveitä henkilöitä, mutta kokemukset osoittavat päinvastaista. Suuri englantilainen rokonistuttaja Sutton,16 joka on henkilökohtaisesti istuttanut rokon 16 000 ihmiselle, ei voinut mitenkään tehdä tuollaista valintaa, eikä sitä myöskään ole tehty eikä olisi voitukaan tehdä Pohjanmaalla. Useat maineikkaat lääkärit, mm. Hufeland, Camper,17 Kortum ym., ovat lisäksi vahvistaneet oman kokemuksensa perusteella, että rokonistutukset ovat onnistuneet pahimpienkin isorokkoepidemioiden aikana ilman10r vähäisintäkään potilaiden valikointia ja myös ilman minkäänlaisia esivalmisteluja. Tästä seuraa, että tämän taudin muotojen erilaisuuden täytyy johtua itse myrkyn erilaisista vaikutustavoista istutetussa ja luonnollisesti tarttuneessa isorokossa. Herra Hufeland näyttää mielestäni onnistuneen parhaiten tulkitsemaan luonnon toimintaa. Hänen selityksensä on lyhyesti seuraava: 1) Rokonistutuksessa tauti alkaa paikallisena ennen kuin se puhkeaa koko laajuudessaan, jolloin itse rokkomyrkky ikään kuin muuttaa muotoaan ja sekoittuu ruumiinnesteisiin, niin että sen vaikutus on vähemmän raju, kun se ehtii verimassaan. Samalla osa siitä katoaa tai ainakin heikkenee jo istutushaavassa syntyvän paikallisen kriisin yhteydessä, kun luonnollisesti tarttuneessa isorokossa taas myrkky vaikuttaa laaja-alaisesti, jolloin lisäksi ruumiin jaloimmat elimet, keuhkot ja maha, joutuvat ottamaan vastaan sen rajun ensihyökkäyksen. Taudin ankarammat jälkivaikutukset ovat tältä pohjalta helposti selitettävissä. Aikaisempi paikallinen tartunta on joskus mahdollinen varsinaisen isorokonkin kohdalla, mikä epäilemättä selittää sen, että tauti toisinaan esiintyy lievänä. Vaihtoehtoinen syy[10v] tähän saattaa olla se mitä tavallisin ilmiö, että tietyillä yksilöillä on vähemmän absorbointikykyä sekä voimakkaampi taipumus erittää tuollaiset vieraat aineet ihoon. 2) Rokonistutuksessa luodaan ikään kuin paikallinen kriisi itse istutushaavaan, jolloin nesteissä oleva myrkky ikään kuin pakotetaan kohdistamaan vaikutuksensa ihoon, jolloin vaikutus on tuntuvasti lievempi muualla ruumiissa. Luonnollisesti tarttuneessa isorokossa taas myrkky toisinaan ikään kuin kerääntyy jalompiin sisäelimiin, vaikkapa keuhkoihin, ja aiheuttaa siellä ärtymystilan, jonka seurausta ovat vaikeimmat oireet, joita ei millään varotoimilla voida torjua. 3) Luonnollinen tartunta näyttää kaiken kaikkiaan vaikuttavan hitaammin kuin istuttamalla aiheutettu, sillä luonnollinen isorokkotartunta imeytyy ruumiinnesteisiin vähitellen ja ikään kuin ylittää niiden kyllästymispisteen, ennen kuin sen vaikutus alkaa tuntua. Tältä pohjalta voidaan selittää, miksi useimmat epidemiat muuttuvat jatkuessaan yhä ärhäkämmiksi. Rokonistutuksessa isorokko tuotetaan ikään kuin keskitetyllä paikallisella ärsytyksellä, jolloin elimistö joutuu kärsimään vähemmän kuin siinä tapauksessa, että rokkoaineen määrän on ylitettävä ruumiinnesteissä kyllästymispisteensä, ennen kuin tämä ärtyneisyyden tila voi viritä. 4) Lopuksi on mainittava, että11r ilmassa liikkuvassa muodossa oleva rokkomyrkky, jollaisesta luonnollisessa tartunnassa on kyse, toimii enemmän hitaasti vaikuttavan, hienojakoisen ja samalla syövyttävän, erityisesti hermoja vahingoittavan myrkyn lailla, kuin istutuksella kiinteämmässä muodossa tartutettu, minkä herra Haygarthin18 kokeet ja havainnot näyttävät osoittavan. Näiden perusteiden nojalla on aivan samantekevää, mihin ruumiinosaan rokonistutus suoritetaan, tapahtuupa se lähempänä sydäntä tai kauempana siitä, koska tämän perusteella ei ole aihetta pelätä rokon ankaruudessa merkittävää eroa. Rokonistutus suoritetaan mieluimmin lihaiseen kohtaan, koska rokkojen jälkeen toisinaan ilmenevistä syvemmistä paiseista aiheutuvat luumätä ja muut ikävät seuraukset voidaan näin helpommin välttää. Jalkoihin tehtyyn rokonistutukseen liittyy se hankaluus, että haavat paranevat hitaammin, mikä pätee kaikkiin alaraajojen haavoihin. Istutuslangan vetäminen peukalon ja etusormen välisen ohuen ihopoimun läpi on siinä mielessä edullinen tapa, että toimenpide on hyvin helppo ja voidaan toteuttaa sairaan vastarintaa kohtaamatta varsin nopeasti, mutta siihen liittyy se hankaluus, että vastahakoiset lapset voivat helposti liikauttaa istutuslankaa eikä myöskään turvotusten ilmaantuminen lähimpiin sorminiveliin ole järin harvinaista. Näitä huomautuksia ei ole kuitenkaan[11v] esitetty tätä itsekin edellä mainitussa kirjallisessa selonteossani suosittelemaani istutustapaa vastaan puhuviksi perusteiksi, mutta omasta puolestani minulla ei ole ollut aihetta katua sitä, että olen useimmiten tehnyt rokonistutuksen olkavarteen kolmiolihaksen kiinnittymiskohdan alapuolelle eli kohtaan, johon fontanelli tavallisesti tehdään.19 Olen todennut myös Hufelandin ja Kortumin puoltavan rokonistutusta tähän kohtaan.
Lääkärit eivät ole olleet aivan yksimielisiä niistä yksittäisistä yleisesti tunnetuista istutusmenetelmistä, jotka mainitaan herra rovastin ja tohtorin kirjoituksessa. Omasta puolestani minulla on ollut aihetta valita mieluimmin hyvin kevyt pisto tuoreeseen rokkovisvaan kastetulla terävällä lansetilla. Puollan silti arvelematta herra rovastin tavoin Pohjanmaalla käytettyä menetelmää, rokkovisvalla kostutetun puuvillalangan tai moninkertaisen silkkilangan vetämistä kolmikulmaisella neulalla ohuen ihon läpi. Tämän menetelmän oppii helposti, eikä siihen liity mitään haittoja. Tuoreen visvan suurempi käyttökelpoisuus on edellä selvitetty. Mitä enemmän voidaan välttää laastarin ja siteiden käyttöä istutuskohdan ympärillä, sitä paremmin toimenpide yleensä onnistuu, ja juuri tämä takia useimmat eivät hyväksy espanjankärpäsen20 käyttöä, ellei ns. rokkolangan tai tuoreen rokkovisvan puutteen takia ole pakko käyttää rokkojen kuoria, mikä käy helpoimmin päinsä siten, että ihon ylin kerros nostetaan koholle espanjankärpäsen12r avulla ja rokkojen kuoret viedään syntyvän rakkulan alle.
Herra rovastin kertomien rokonistutuksen yhteydessä esiin tulevien seikkojen osalta minun on esitettävä seuraavat huomautukset: 1) Kuten jo edellä on mainittu, olen täysin samaa mieltä siitä, ettei mitään esivalmisteluja rokonistutukseen tarvita, kun kyseessä ovat rahvaan lapset. Edellä mainitussa painetussa selonteossani olen puoltanut tervaveden käyttöä sekä ennen rokonistutusta että sen jälkeen, koska se on helposti saatavissa oleva aine, joka vaikutuksellaan hikoiluun ikään kuin valmistaa ja edistää kriisiä, jonka on ilmaannuttava ihon välityksellä, ja lisäksi lievänä ulostus- ja matolääkkeenä on hyödyksi etenkin lapsille, joita vaivaavat ihottumat tai madot. Rokotetuille otollisesta ilman lämpötilasta olen esittänyt mielipiteeni jo monesti mainitussa painetussa selonteossani; uudempien rokonistuttajien kokemuksia tuntevat eivät liene kanssani tästä asiasta eri mieltä. Mielestäni olen velvollinen esittämään sen lisäyksen, että jos rokonistutus suoritetaan lämpimänä vuodenaikana, hyvin viileäkin sää voidaan sallia, kunhan vetoa vältetään, mutta ankarampina vuodenaikoina on turvallisinta, ettei sairaiden anneta olla ulkoilmassa ainakaan sitten, kun ihottuma on alkanut nousta esiin. 2) Toinen herra tohtorin ja rovastin mainitsema varotoimi on sitäkin tarpeellisempi, sillä ellei istutusta uusita, sairas altistetaan helposti taudin tartunnalle. Toisinaan rokonistutus ei useista yrityksistä huolimatta tehoa joihinkin ihmisiin tai sen antamat oireet ainakin jäävät liian epävarmoiksi. Sellaisessa tapauksessa ei[12v] saa lyödä laimin istutuksen uusimista seuraavan epidemian ilmaantuessa, koska joskus tuollaisen potilaan ihoon nousee runsaasti rokkoja. 3) Ihottuman aiheuttamaa kuumetta lievitetään parhaiten raikkaalla ilmalla ja mahdollisia ummetusvaivoja peräruiskeella. Tapaukset, joissa liiallinen ärtyvyys ja liiallinen heikkous vaativat ns. sydäntä vahvistavia lääkkeitä, ovat niin harvinaisia rahvaan keskuudessa, että niitä koskevat ohjeet olisivat tässä tarpeettomia. 4) Rokkojen kohoamisvaiheessa toisinaan nouseva kuume ei vaadi muuta kuin riittävää juomista ja vatsaa rauhoittavia peräruiskeita, joihin pannaan tuoretta maitoa, vettä ja öljyn puuttuessa hieman suolatonta voita. 5. ja 6. tapaukseen ei mielestäni ole mitään lisättävää. 7) Minun on huomautettava, että ns. metastaasit21 eli rokkojen jälkeen ilmaantuvat paiseet ovat ainoa haitta, joka on mitenkään yleisemmin pelättävissä rokonistutuksen seurausvaikutuksena. Muuan kuuluisa lääkäri on sanonut eikä mielestäni aiheetta, että rokonistutuksessa annettu rokkomyrkky ikään kuin ohjautuu pikemminkin ihoon, kun luonnollisesti tarttunut isorokko kohdistaa vaikutuksensa useammin sisäelimiin, mistä kuolemantapausten suuri määrä aiheutuu. Näiden haittojen torjumiseksi suositellaan yleisesti ulostuslääkkeiden käyttöä heti, kun rokot ovat alkaneet kuivua. Uskon, että tässäkin tapauksessa tervavesi voisi olla käyttökelpoista, jotta rahvasta ei rasitettaisi lääkkeiden hankinnalla, etenkin jos niiden ohella käytetään edellä mainittuja peräruiskeita kerran päivässä. Herra rovastin ehdottama13r kuppaus saattaisi luullakseni olla hyödyksi, etenkin kun itse olen edesmenneen asessori Bergiuksen22 ohjetta noudattaen saanut paljon hyötyä verijuotikkaista, joita on heti sijoitettu kohtiin, joihin kuvatunlaisia paiseita on ilmaantunut. Mutta olettamus, että kuppaus tai juotikkaat vaikuttaisivat vähentämällä herra rovastin käsityksen mukaan myrkyttynyttä verimassaa, on kuitenkin täysin kaiken terveen patologian ja fysiologian vastainen. Niinpä ei ole aihetta olettaa suoneniskennän olevan hyödyksi tässä mielessä. Varmempi keino on pitää istutushaavaa runsaasti vuotavana sen jälkeen, kun rokot ovat alkaneet kuivua. Parasta on panna ensin pieni espanjankärpänen istutushaavaan ja pitää sitten visvan valumista yllä soveliain ruoansulatusta edistävin lääkkein. Olen nähnyt rahvaan valmistavan edullista ruoansulatuslääkettä kuusenpihkasta ja talista, joka varmasti soveltuu käytettäväksi tässä tapauksessa.
Toivon, että herra rovasti ja tohtori Chydenius voi itse hyväksyä nämä lääketieteelliset lisäykset usein mainittuun kirjoitukseensa, etenkin kun tavoitteenani ne esittäessäni on ollut ainoastaan yhdistää hyväksyttäviin lääketieteellisiin perusteisiin ne käsitykset rokonistutukseen liittyvistä asioista, jotka ovat muidenkin kuin lääkäreiden ymmärrettävissä. Muuten saatan vain ilmaista mitä suurimman kunnioitukseni herra rovastin innostukselle palvella yleistä hyvää ja toivoa, että jokainen Ruotsin mies kokisi saman innon omassa mielessään.
Turussa 20. helmikuuta 1800 Gabriel Erik Haartman
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Gabriel Erik Haartmanin kirjoitus Ödmjukt Memorial.
Ajoitus: 20.2.1800.
Omistaja ja signumi: Åbo Akademis bibliotek, Handskriftssamlingarna, Finska Hushållningssällskapets arkiv, vol. D XIII 11, fol. 1r–13r.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Ajatuksia lukiessani herra professori, tohtori Gabriel Erik Haartmanin Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle jättämää, rokonistutusta koskevaa kertomustani käsittelevää muistiota.
Kuvalähde: Åbo Akademis biblioteket.
1r
Ing. til Ber. Utsk. d. 22 Febr. 1800. Föredr. i Sällsk. d. 15 Apr.
409.
Ödmjukt Memorial.
I anledning af Herr Probsten Doctor Chydenii til Kongl: Finska Hushålls Sällskpet ingifna Tankar om Koppympningen för Allmogen i Finland, har jag trott mig skyldig at härtill bifoga några anmärkningar, hälst ämnets vigt, både förtjenar upmärksamhet och påkallar grannlagenhet.23 Det nit hvarmed Herr Probsten och Doctorn Chydenius både befrämjat Koppympningens införande bland Allmogen i Österbottn, och äfven sedermera befordrat dess fortsättning, gör Honom berättigad til alla redliga Medborgares aktning. Ofvanförmälte afhandling är et förnyadt vedermäle af Hans outtrötteliga bemödande at både vidmagthålla och äfven vidare utsprida denna hälsosamma inrättning, hvilket utan tvifvel lärer ådraga sig Kongl: Finska Hushållnings Sällskapets förtjenta afseende. För min enskildta del smickrar det, mig at jag så nära träffat denna uplysta Medborgares tankar och erfarenhet rörande detta ämnet i den underrättelse, hvilken jag i anledning af det Högvördiga Dom Capitlets begäran,[1v] författat för Allmogen om koppors ympande och hvilken genom Dess föranstaltande blifvit til trycket befordrad, samt til Församlingarna utdelad.24 Men som Herr Probsten och Doctorn i åtskilliga delar, synes hysa skiljaktig mening med Läkares maximer och erfarenhet i detta ämne, torde mig tillåtas at i anledning häraf uplysa de omständigheter, hvilka synas förtjena det.
I början omnämnes det förslag, hvilket blifvit upgifvit, at aldeles utrota kopporna och fördömes såsom vådeligt för Staten, förnämligast af det skäl, at det blefve omöjligt at verkställa, emedan genom communication på Rikets gräntsor, äfven kopp-smittan ifrån25 nästgränsande Länder ofta skulle sprida sig til Landets inbyggare; och som denna sjukdom funnits mera ödeläggande då den yppats efter flera års stillestånd, blefve den härigenom så mycket farligare som den på detta sätt öfver gräntsen insmygda Koppsmittan mera sällan skulle inställa sig. Men utom det at förenämnde förslag aldrig varit upgifvit såsom något hinder emot2r koppympningen, hälst dess uphofsmän tvärtom antagit ympningen såsom allmänt godkänd och vedertagen, kan jag äfven på andra skäl i anförde omständigheter med Herr Doctoren och Probsten ej vara ense. Merberörde Förslag som af Herrar Juncker i Halle och Faust i Buckeburg26 först blifvit upgifvit och sedermera mycket omtvistadt samt sluteligen af de flästa Tysklands berömda Läkare redan 1798: til et antal af 138: godkändt, är af så mycken nytta för mänskligheten at de vid första utöfningen dervid mötande svårigheter, ingalunda böra gälla som et tilräckeligt skäl at ogilla hela förslaget. Och om det för det närvarande icke kan bringas til verckställighet i Sverige, bör det dock ej såsom äfventyrligt för Riket fördömmas. Rhodeislands, Provincen Quitos27 med flera andra Americanska orters exempel, hvarest man bragt det til verkställighet at bevara sig för kopp-smittans härjan[2v]de, jemte den framgång detta Förslag redan lofvar sig i Tyskland, torde göra det förtjent af en närmare kännedom äfven hos oss, utan at vi derföre behöfva inskränka vår nit för koppympningen, som är en god förberedelse til koppornas fullkomliga utrotande. Herr Lif Medicus Hedin har i sina vettenskaps handlingar infört Herr Junckers memoire28 om koppornas utrotande til Congressen i Rastadt;29 icke dess mindre torde dock följande utdrag af Herr Fausts memorial til samma Congress30 ej misshaga dem som åstunda underrättelse i detta vigtiga ämne:
1:o Bör menige man genom Folks lärare och andra tjenliga utvägar underrättas om koppornas natur och förskräckliga verkningar, samt om nödvändigheten och nyttan at befria sig ifrån detta onda; /: mången torde anse detta för löjligt och öfverflödigt, men vid närmare öfvervägande af menige mans bekymmer3rlöshet i denna delen, lär det medgifvas, at dessa underrättelser hos oss vore lika nyttiga som för Turkarne at lära sig frukta och mota Pesten :/.
2:o Borde för hvarje district inrättas et kopphus31 för 10: à 20: sjuka, hvarest så snart smittan yppade sig de sjuka skulle emottagas och med yttersta noggranhet afhållas ifrån andras umgänge.
3:o Skulle underrättelser gifvas huru man skall bevara sig sjelf och andra för koppsmitta.
4:o Så snart smittan på et eller annat sätt blefve gångbar i något district, borde de smittades vistelse utmärkas med en tafla eller något dylikt, hvarigenom alla andra skulle afskräckas ifrån gemenskap och umgänge med dem. Derjemte skulle tryckta underrättelser om den tjenligaste skötseln vid koppor til anslående32 i de sjukas rum utdelas.
5:o Uti alla de districter hvarest kopporna icke äro gängse borde hvar[3v] och en som blefve tilfälligtvis smittad, föras på kopphuset, för at noga hindras ifrån andras gemenskap.
Af denna allmänna öfversigt af förenämnde plan lärer ingen kunna neka möjligheten af dess utförande, ehuru svårigheterna dervid öfverväga tilfället at hos oss för det närvarande utföra den. Emellertid har detta förslag det gemensamt med koppympningen, at det förutsätter så mycken uplysning hos allmänheten, at koppsjukdomen är et ondt hvilket man både äger rättighet och är pligtig33 at på alt möjligt sätt mildra och förekomma. Med detta vilkor ser jag ej huru man med skäl kan misströsta hvarken om möjligheten af en god utgång af et förslag, som redan annorstädes blifvit med framgång verkställdt, eller om nyttan deraf, då flera 1 000:de människors lif derigenom kunde räddas. Enligt säkra beräkningar kan man antaga at hvar 10:de eller 12:te människa dör i koppor, som gör en årlig förlust af 8 620: à 10 344: för Sverige då man antar folkmängden til 3 000 000: och at de föddas antal förhåller sig til de lefvande som 1: til 29:, således vida4r mindre än hvad Herr Probsten upgifvit; men i all händelse en förlust hvars förekommande äfven med någon kostnad för Staten skulle rikeligen löna sig.
Det skäl emot koppornas utrotande som af Herr Doctoren och Probsten anföres, at de äro mera dödande och ödeläggande ju mera sällsynta de varit, hvilket, / i fall man bemödade sig at helt och hållit afhålla dem /, skulle inträffa, är ingalunda mera gällande emot deras utrotande än styrkande för ympningen; ty at underhålla en ständig ympning öfver hela Riket vore hvarken möjligt, eller enligt de påliteligaste Läkares intygande rådligt. Dessutom ehuru denna anmärkning stundom styrkes af erfarenheten, i synnerhet då koppsmittan inkommit i et land hvarest den förr icke varit, så inträffar det dock ej altid, at den är lindrigare för den orsak at den mera nyligen grasserat. I stora städer hvarest hvarje År altid någon ympning anställes, yppas äfven smitt koppor hvarje år och icke dess mindre är dödeligheten ganska skiljaktig; således til exempel i Berlin
|
|
År |
År |
År |
År |
År |
År |
År |
År |
År |
År |
År |
|
|
1784. |
1785. |
1786. |
1787. |
1788. |
1789. |
1790. |
1791. |
1792. |
1793. |
1794. |
|
Dödade |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
kopporna |
51. |
1 077. |
298. |
53. |
914. |
814. |
76. |
698. |
545. |
68. |
932. |
Personer,.[4v] hvilken skiljaktighet tilräckeligen utmärker, at äfven sjelfva sjukdoms lynnet hufvudsakeligen bidrar at öka eller minska dödligheten.
Detta försvar för Junckersska förslaget at aldeles utrota kopporna, är hvarken fullständigt, emedan sådant fordrade mer vidlöftighet än rummet tillåter, eller i den afsigt anfördt, at förringa nyttan af koppympningen. Vare detta långt ifrån mig! Då man ej kan fullkomligen förekomma et ondt, anser jag det för en ovilkorlig pligt, at mildra det samma, så mycket det sig göra låter; och i sådant afseende förtjenar koppympningen at på alt sätt hos oss befrämjas och Herr Doctorn Cydenii berömliga bemödande understödjas. Skälen för koppympningen äro så många och äfven så ofta uprepade jämväl af Herr Doctorn och Probsten i dess ofvanberörde afhandling, at jag anser öfverflödigt dem åter uprepa. En jämnförelse emellan ympade och smittkoppor torde dock här ej olämpeligen anmärkas: År 1796: ympades i kopp Hospitalet vid Pancras i London 1 500: personer, af hvilka endast 3: dogo; men på samma tid vårdades i et särskildt hus derinvid 400: med smitt koppor, af hvilka hvar fjerde dog, ehuru vid skötseln under de skickeligaste Läkares upsigt intet tvifvelsmål kan äga rum. Detta beviser at smittkoppor, åtminstone vid mera illa artade epidemier, döda 125:5r under det ympkoppor af lika antal döda enast 1:, hvarvid ändock de mångfaldiga lyten och vanställningar, hvilka såsom lämningar efter smittkoppor göra mångas lefnad plågsammare än döden, ej Komma i beräkningen. För mig synes åtminstone denna jämnförelse äga det vitsord til koppympningens förmon, at den, som däruppå ej vill göra något afseende, med skäl bör anses för högst oförståndig, eller i alla måtto ovillig för det allmänna bästa.
Af de undersökningar jag varit i tilfälle at göra, ligga de förnämsta hindren för koppympningen i följande omständigheter;
1:o Är det icke blott Allmogen utan äfven ännu ganska många af de classer hvilka göra anspråk på namn af mera uplysta, hvilka anse koppympningen för et intrång i Guds hushållning som därigenom skulle störas i sin gång. Utom det orimliga i denna tanka, hvartil högmodet, alstradt af vahntron, gifvit första anledningen, förekommer det mig löjligt, at den, som ej vägrar låta öpna ådren för at dämpa en hotande blodstörtning, skall ändock förkasta koppympningen, ehuru ej mera inskränkande Försynens styrsel än denna åderlåtning.
2:o Därnäst hindras koppympningen til en än betydligare del af Allmogens missnöje med en talrik afkomma. Långt ifrån at befrämja denna talrikhet genom barnens conservation, ser Allmogen ganska gärna och skattar sig lycklig om barnhopen[5v] minskas. Til en del härleder väl sig detta af en fördom hvars undersökande här förbigås, men förnämligast däraf, at spädare barn äro en tunga för den arbetande hopen, emedan de utan at befordra välmågan åstadkomma kostnad för föda och kläder samt hinder för arbetaren sjelf.
3:o Hindras koppympningen däraf at Allmogen i allmänhet befarar kostnad därvid, hvilken dels af fördom, dels af brist, ej gärna användes til lifvets bibehållande, hälst då endast fråga är om barn.
4:o Änteligen torde ock det kunna räknas för et hinder, at denna operation här i orten härtils endast blifvit anställd af Läkare, då den likväl snarare skulle tillåtas bland Allmogen af dess likar, eller åtminstone af sådane personer med hvilka den umgås mera förtroligt, än af egenteliga Läkare, om hvilkas nedlåtenhet34 den är lika så litet öfvertygad, som den säkert afskräckes genom deras befarade dyrlegdhet.35
Säkraste utvägen til koppympningens befordrande synes i anledning häraf kunna ernås, om dessa hinder undanrödjas. Således bör Allmogen med klokhet uplysas om Försynens hushållning med farsoters tilstädjande, om dessas egenteliga orsaker, och menniskans pligt at mota dem. Om Prästeståndet i någon del behöfver vara försedt med några Allmänna kunskaper utur Medicin, så är det i denna; Och i sådant afseende önskade jag at på dessa6r kunskaper skulle i Samhället beräknas någon förtjenst. All annan Medicinsk kunskap hos Prästerna är mindre nödig och ökar endast antalet af Qvacksalfvare utan at skaffa det Allmänna någon verkelig båtnad. Jag bör ej tvifla at förenämnde uplysningar meddelas genom våra folk Lärares försorg, men at det sker på olika sätt och följakteligen med olika framgång det torde utan svårighet kunna bevisas. At en Präst som har sina åhörares förtroende och förtjenar det, är i stånd at i denna delen ganska mycket uträtta, bevisar just Herr Probsten och Doctorn Chydenii exempel. Utom hans klokhet, förtroende hos sina Åhörare och nit för den goda saken, är jag öfvertygad at framledne Herr Assessor Hast36 med all sin kunskap och skicklighet, icke mer än andra, varit i stånd at befordra koppympningen ibland Allmogen i Österbottn. Framledne Herr Assessoren och Ridd:n Haartman,37 som obestrideligen har den förtjenst, at i Sverge hafva anstäldt den första koppympningen och det med god utgång, kunde ej oaktadt all sin ifver bringa den i något förtroende hos Allmogen, som jag tror mäst af brist på et så godt understöd, som Herr Probsten Doctor Chydenius. Måtte då en förtjenst, hvarigenom så mångas lif blifvit räddade aldrig förgätas af tacksamma Medborgare!
Hvad det andra hindret beträffar, så är väl onekeligt at väl uplysningen äfven[6v] til en stor del skulle afböja det; ty om Allmogen beräknade den vinst, som af många barn med tiden, då desse blefve fullväxte, vore at förvänta, tviflar jag ej, at den med mindre missnöje afbidde denna tiden och emellertid använde alla medel til sina Barns conservation. Men alldenstund många äro så medellöse, at de med sitt egit bestånd svårligen förmå underhålla sina barn och därjämte upfostra dem til nyttiga Medborgare, tror jag säkraste utvägen blefve, at med barnens conservation förknippa et sådant interesse som skulle beveka Allmogen at sorgfälligare sträfva därefter. Om t: ex: genom Publici åtgärd den medellösa delen af Allmogen såsom Inhysingar, Torpare och Landbönder för hvarje genom ympning räddadt barn, af hvad ålder det vara må, blefve hugnad med en viss belöning i penningar, eller som jag tror vore ändock lämpeligare, genom någon afpassad afskrifning af krono utskylderna, tviflar jag ej, at ju många barn sålunda blefve räddade til en förmon för Staten, hvarigenom dess härvid gjorda förskott snart blefve ersatt. Den kostnad kronan användt til koppympningens befordrande i Österbotten är visserligen betydande, men det kan lätteligen bevisas, at dess vinst genom dess frälsta undersåtare fulleligen svarar deremot. Enligt Herr Probsten Doctor Chydenii7r upgift utbetalte kronan ifrån År 1770: til och med 1786: för ympningen til Herr Assessorn Doctor Hast 10 090 Rd:r som à 32. sk:r för hvarje gör 15 135: ympade personer inom denna tiden af 16: år, skulle af detta antal hvar 4:de dödt af smittkoppor, så äro åtminstone desse 3 784: personer genom koppympningen frälste til Statens förmon. Om nu kronans vinst för hvarje person beräknas til 28 Skill:r för Bevillningar, Tull och andra afgifter årligen, som likväl är ganska litet då fråga är om opriviligerade personer och det af den arbetande classen; så utgör kronans årliga återbetalning 2 207 1/3 Rd:r, hvaraf följer at hela kostnaden inom 5. år blifvit fulleligen ersatt, Den stora vinsten af et folkrikare Land oberäknad. Hvilken ser ej häraf, huru båtande för Samhället det vore om staten genom belöningar, så snart ersatte, upmuntrade menige man at med mera ömhet vårda sin afkomma. Ämnet är så vigtigt, at jag ej tiltror mig häruti upgifva en fullständig plan, men som redlig medborgare önskar jag af upriktigaste välmening at kongl. Hushållnings Sällskapet med sin klokhet och verksamhet ville omfatta det; Et större prof skall aldrig gifvas på dess nit för allmänt och enskildt väl.
Tredje hindret afhjelpes äfven bäst genom Publica anstalter; De hvilka[7v] kongl. Hushållnings Sällskapet redan fogat, skola säkert i sin mohn betydligen understödja dem.
I anledning af 4:de anförda hindret, bör jag ej förtiga at så snart koppympningen blir mera allmänt känd gifvas inga ympare, til hvilka menige man skulle hafva mera förtroende än de kloka Gummor hvilka af dem vanligen med så mycken förtröstan anlitas, hälst då fråga är om utvärtes åkommor. Såleds håller jag före at om kongl. Hushållnings Sällskapet kunde genom tjenliga belöningar förmå dessa så mycket rådfrågade Läkarinnor at företaga sig ympningen, skulle den utan tvifvel hafva större framgång än genom hvad annan åtgärd som hälst.
Hvad sättet at ympa beträffar och de öfriga vid ympningen sig företeende omständigheter, är jag därvid med H:r Probsten Doctor Chydenius til det mästa af enahanda mening; men följande torde dock förtjäna anmärkas.
Såleds hvad præparation angår, instämmer jag med Herr Probsten och Doctorn aldeles deri, at den, då fråga är om Allmogens barn, är aldeles öfverflödig; då erfarenheten bestyrkt detta, bör ej tvifvel äga rum. Mercurialiska38 afförings medel nyttjade för ympningen, hafva väl den nyttan at Maskar fördrifvas och magen ränsas, hvarigenom åtskilliga8r annars inträffande elaka symptomer kunna förekommas; men äfven de kunna umbäras, emedan Allmogens barn merendels hafva så starka Nerver och så litet retelig mage, at maskar hos dem icke åstadkomma de oordningar hvilka hos Ståndspersoners nervsvage Barn gifva Läkarn så mycket at syssla. I förbigående bör jag anmärka det misstag hvilket om Calomel i H:r Probsten Chydenii Memorial sig insmygt; den i nyare Svenska Pharmacopoeerna anförda Mercurius dulcis är lika så litet uplöst i skedvattn39 som den efter gamla methoden sublimerade, ty genom fällningen med koksaltet upkommer en förening emellan dess syra och qvicksilfret som vederbörligen utlutadt lemnar et påliteligare medicament än det gamla Calomel.40
Hvad valet af koppvahr beträffar, kan jag för min del dermed ej vara så liknöjd som H:r Probsten och Doctoren. Både egen erfarenhet och de yppersta Läkares varningar ålägga mig at häruti tilstyrka grannlagenhet. Om rummet och tilfället skulle medgifva, vore det ej svårt at bestyrka detta genom exempel, men det torde vara nog at hänvisa til de berömdaste koppympares, Hufelands,41 Kortums,42 Vogels.43 m: fl: häröfver utgifna afhandlingar. De förnämsta reglorna härvid äro: at ympvaret bör tagas af en[8v] människa som är fri för andra smittor, såsom skabb, venerisk sjuka, m: fl: hvilka annars genom ympningen kunna utspridas dernäst at det tages af sådane som ej hafva mycket elaka symptomer såsom rötaktiga och sammanflytande koppor eller et rosaktigt utslag och följakteligen hälst af välartade smittkoppor eller utur ympsåret hos dem som lyckligen genomgått ympningen; sluteligen hafva förenämnde ypperliga Läkare säkert ej utan fog yrkat, at ju färskare ympvahr nyttjas ju bättre utgång har man at förmoda; Af samma grund påstås at man då varet någon tid måste förvaras, bör se til at det icke undergår någon förruttnelse, som med alla Animaliska vätskor är möjelig och hvaraf elaka påföljder yppats. At förvara ympvaret uti väl tilslutna kärl är nödigt både til förekommande af smittans utspridande och äfven för at hindra den förskämning som genom luftens åtkomst äfven i andra fall befordras.
Dessa försigtighets mått äro så litet svåra at i akttaga at de ej kunna blifva et hinder för ympningen.
Angående val af tid för koppympningen äro de påliteligaste Läkare med H:r Probsten och Doctorn däri fullkommeligen ense, at hvad tid som hälst af9r året dertil är lika tjenlig. Då fråga är om ståndspersoners mera ömtåliga barn, gör man ej illa at vara något mer granlaga; flera exempel intyga at då andra sjukdomar varit gångbare, ympningen icke gått lika lyckligt; ofta hafva epidemiska Catarrher, Skarlakans och Maskfebrar44 m: f: gjort afbrott i ympkoppornas vanliga gång; men alt sådant är mindre at befara eller åtminstone af mindre betydande påföljder för Allmogens mer härdade barn.
Mindre afgjord torde den frågan vara om koppor kunna utan olägenhet ympas äfven på de tider då de icke äro gängse. De flästa Läkare hvilkas erfarenhet jag värderar, anse en sådan ympning ej allenast för osäker utan ock för skadelig. Åtminstones lärer detta ej kunna nekas så länge ympningen icke är allmänt vedertagen. Det påstående är ej obilligt45 at koppympningen endast utöfvad ibland en viss dehl liksom priviligerade personer utan afseende på smittans gångbarhet mera skadar än gagnar samhället. Stora städers exempel, hvaraf et ofvanföre är anfördt bevisa, at genom en årligen skeende koppympning utsprides smittan så beständigt, at intet år förbigår då ej större eller mindre antal bortryckas af smitt[9v]koppor, och det merendels af den arbetande Classen, hvars bibehållande likväl för Staten vore den vigtigaste. Så snart ympningen blefve allmänt antagen vore likväl denna olägenhet ej at förmoda; men med samma vilkor blefve ock en beständig ympnings fortsättande mindre nödvändig; Det skulle då göra tilfyllest at anställa allmänna ympningar då faran af smitta hotade.
Sättet hvarigenom koppgiftet vid ympning meddelas kroppen, är förnämsta orsaken, hvarföre ympkopporna äro mildare och lindrigare än de naturliga. Ympningens Fiender hafva väl velat förklara förmonerna därvid af det granlagare val af friska subjecter hvilket de påstå skall göras af Ympare; men erfarenheter bestrider motsattsen. Den stora Ymparen Sutton46 i Ängland, som personligen ympat öfver 16 000: menniskor kunde omöjeligen göra et sådant vahl af patienter, äfven som det hvarken skedt eller varit möjeligt i Österbotten. Dessutom hafva flera berömda Läkare såsom Hufeland, Camper,47 Kortum, m: fl: genom sin erfarenhet bestyrkt, at ympningar under de malignaste48 Kopp-farsoter, utan10r minsta urval af patienter och äfven utan minsta præparation ändock aflupit lyckeligen. Häraf följer at orsaken til denna skiljaktighet måste hänledas ifrån sjelfva giftets olika verknings sätt vid ympningen och i smittkoppor. Herr Hufeland synes mig häruti närmast hafva träffat Naturen. Hans förklaring är korteligen denna: 1:o vid ympning föregår en local sjukdom innan den allmänna utbryter, hvarvid händer at sjelfva koppgiftet liksom utarbetas och assimileras med kroppens vätskor så at det blifver mindre våldsamt retande sedan det hunnit til blodmassan; hvarjämte en del däraf redan genom den locala crisis som sker i ympsåret, försvinner eller åtminstone försvagas; hvaremot vid naturliga koppor giftet verkar med hela sin heterogenité,49 hvarvid dess utom kroppens ädlaste organer, Lungor och mage måste emottaga det första anfallet af dess våldsamhet; hvarifrån sjukdomens häftigare påföljder lätteligen kunna förklaras. Den lindrighet som vid smitt koppor stundom inträffar, härrör utan tvifvel antingen af en föregående local smitta som äfven här någon gång är möjelig eller som[10v] torde vara den allmännaste händelsen af en mindre absorptions förmåga hos vissa subjecter jämte en större benägenhet at afskilja sådane främmande ämnen til huden. 2:o Genom ympningen beredes liksom en local Crisis i sjelfva ympsåret, hvarvid sjelfva giftet ifrån vätskorna liksom tvingas at determinera sig til huden med en betydelig lindring för hela den öfriga kroppen; då däremot vid smittkoppor giftet stundom liksom samlas til de ädlaste inälfvor t: ex: Lungorna och där upväcka en retning hvaraf de svåraste Symptomer åstadkommas, dem ingen försigtighet förmår afvärja. 3:o Synes den naturliga smittan i det hela verka långsammare än den som bibringas genom ympning; ty oftast liksom inprægneras vättskorna successive och liksom öfvermättas af den Naturliga koppsmittan innan den begynner verka. Häraf kan man förklara hvarföre de flästa epidemier under fortgången blifva malignare. Däremot händer vid ympning at koppor alstras genom en liksom Concentrerad local stimulus hvarvid Organisation50 mindre kommer at lida än då vätskorna först måtte öfvermättas innan denna retning kan upväckas. 4:o Sluteligen förtjenar anmärckas at11r kopp-giftet i Luft-form såsom det vid naturlig smitta förhåller sig, verkar mera som et långsamt, fint och tillika caustikt51 gift, hvilket särdeles angriper Nerfverna, än då det genom ympning i mera solid form inbringas, enligt hvad Herr Haygarths52 experimenter och observationer synas vid handen gifva. Enligt dessa grunder är det aldeles indifferent på hvad ställe af kroppen ympningen sker; antingen närmare eller fjärmare til hjertat, emedan däraf ingen betydande åtskilnad til koppornas större eller mindre malignité är at befara. Man väljer hälst köttaktiga ställen, emedan vid inträffande djupare bulningar53 efter kopporna benröta och andra elaka påföljder sålunda lättare undvikas. Ympning på benen medföra den olägenhet at såren svårare läkas, hvilken anmärkning bestyrkes om alla sår på benen. At föra en ymptråd genom tunna skinnet emellan tummen och pek-fingret har den förmon at operation är mycket lätt och kan utan all motsträfvighet af den sjuka ganska snällt54 fullbordas, men har den olägenhet at ovilliga barn lätt kunna rubba ymptråden, äfvensom at bulningar i närmaste fingerlederna ej aldeles sällsynt inställa sig. Emellertid nämnas dessa[11v] inkast ej såsom skäl emot denna ympnings methode den jag äfven i förrberörde tryckta underrättelse tilstyrkt; men för min enskildta del har jag ej haft skäl at ångra det jag oftast ympat på öfra armen nedanför Delta muskelns55 fäste eller där fontanell vanligen plär appliceras,56 hvilket ställe jag äfven hos Hufeland och kortum finner tilstyrkas.
Om företrädet af de särskildta allmänt kända ympnings methoder, hvilka i Herr Probsten och Doctorns afhandling omnämnas hafva Medici57 ej varit aldeles ense; för min del har jag haft anledning at hälst välja den som sker genom mycket lätt incision med en vass i färskt koppvahr fuktad Lancett. Likväl drar jag ej i betänkande at lika med Herr Probsten tilstyrka den i Österbottn öfliga58 methoden at föra genom tunna skinnet i kopp-vahr fuktadt bomulls garn eller fler dubbelt Silke förmedelst en trekantig nål; detta sätt är lätt lärdt och har inga olägenheter. At färskt vahr är tjenligare följer af hvad ofvanföre är anfördt. I allmänhet gäller, at ju mer man kan undvika plåster och bandager på ympstället, dess förmonligare är det och just för denna orsak ogillas af de flästa den methoden med Spansk fluga;59 i fall brist på så kallad Kopptråd eller färskt koppvahr ej gör det til en nödvändighet at applicera kopp-rufvor,60 som lämpeligast låter sig göra om yttre huden updrages med Spansk12r fluga och kopprufvorna införas under blåsan.
Wid de under ympningen af H:r Probsten omförmäldte händelser61 bör jag anmärka följande: 1:o Är jag, aldeles ense om umbärligheten af alla præparationer för ympningen såsom redan förut är anmärkt då fråga nämligen är om Allmogens barn. I förr omnämnde tryckta underrättelse har jag tilstyrkt at både förr och efter ympningen nyttja Tjär vatn såsom et lätt tilgängeligt medel, hvilket genom sin verkan på transpiration liksom förbereder och befordrar den crisis hvilken bör ske genom huden och dessutom såsom lindrigt afförande och maskdrifvande ej är otjenligt i synnerhet för de Barn hvilka besväras af något utslag eller maskar. Hvad luftens temperatur för ympade beträffar, har jag derom utlåtit mig i merberörde tryckta underrättelse; de som känna nyare koppympares erfarenhet härvid lära ej ogilla mitt yttrande; Det tillägg anser jag mig skyldig at göra, at om ympningen anställes den varma årstiden, kan all luftens svalka, endast drag undvikes, tillåtas, men de omildare årstiderna gör man säkrast at ej tilstädja de sjuka at vistas ute i luften, åtminstone sedan Utslaget redan begynt visa sig. Den andra af H:r Doctorn och Probsten anförda försigtighets regel, är så mycket nödigare, som om förnyad ympning ej anställes, utsättes den sjuka lätt för smitta. Stundom händer likväl at ympningen hos vissa subjecter oaktadt flera försök slår felt, eller aflöper åtminstone med alt för osäkra symptomer; i sådant fall bör[12v] man ej försumma at vid nästa epidemie å nyo ympa, då det stundom händer at en sådan får ymniga koppor. 3:o Utslags febern mildras bäst med frisk luft, och Clystir62 i fall förstoppning besvärat. De händelser då för mycken retelighet och för mycken svaghet fordra så kallade hjertstyrkande medel inträffa så sällan ibland Allmogen, at föreskrifter i detta afseende blefve öfverflödiga. 4:o Den feber som stundom tilstöter sedan kopporna begynna bulna, fordrar ej annat än tilräckelig dryck och lenande Clystirer af sötmjölk och vattu med litet osaltadt smör i brist af olja. Vid 5:te och 6:te händelsen anser jag ej nödigt at något tillägga. 7:o Bör jag anmärka at de så kallade Metastaser63 eller bulningar efter kopporna, äro den enda olägenhet som man något allmännare befarar vid ymp-koppor. En berömd Läkare har sagt, som mig tyckes ej utan skäl, at koppgiftet genom ympning liksom bestämmes at mera afsätta sig åt huden, då däremot vid smittkoppor det oftare sker til de inre delarna, hvarigenom just så många nederlag64 sker. At förekomma dessa olägenheter tilstyrkes allmänt afförings medel nyttjade så snart kopporna begynna torka. För at ej belasta Allmogen med medicamenter, tror jag tjär vattn äfven här skulle äga rum, i synnerhet om derjemte förutnämnde Clystirer nyttjas en gång om dagen. Den af Herr Probsten13r föreslagna koppningen tror jag ej vara onyttig; hälst jag, enligt framledne Herr Assessor Bergii65 råd erfarit mycken nytta af Blod iglar genast applicerade på de ställen där slika bulningar yppat sig. Men at koppning lika så litet som Iglar egenteligen genom minskning af den efter Herr Probstens tanka förgiftade Blodmassan skulle verka, strider emot all sund Pathologie och Physiologie; såleds är ej heller at i sådan afsikt förmoda någon nytta af åderlåtning. Et mera säkert medel är at underhålla en stark flytning i Ympsåret sedan kopporna begynt torka; bäst är at först applicera en liten Spansk fluga öfver Ympsåret och sedan genom tjenliga digestiver66 underhålla vahrflytningen; jag har sedt Allmogen tilreda et förmonligt digestiv af Grankåda och Talg, som visserligen ej är olämpligt i närvarande fall.
Dessa Medicinska tilläggningar til H:r Probsten D:r Chydenii ofta berörde afhandling, hoppas jag af honom sjelf skola billigas,67 hälst ändamålet därmed ej varit annat, än at förena de äfven för andra än Medici fattliga begreppen om hvad som hör til koppympningen, med ej förkasteliga Medicinska grundsatser. För öfrigt kan jag ej annat än på det högsta högakta Herr Probstens nit för det allmänna bästa och önska at det må uplefvas hos hvarje svensk man.
Åbo d. 20 febr. 1800 Gabr: Er: Haartman
1r
Jätetty valmisteluvaliokunnalle 22.2.1800. Esitetty seurassa 15.4.
Nöyrä muistio
Rovasti, tohtori Chydeniuksen jätettyä Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle kirjoituksensa Ajatuksia rokonistutuksesta Suomen rahvaan hyväksi olen pitänyt velvollisuutenani liittää siihen muutamia huomautuksia, etenkin kun tärkeä aihe sekä ansaitsee huomiota että vaatii huolellista käsittelyä. Into, jolla herra rovasti ja tohtori Chydenius on sekä edistänyt rokonistutuksen käyttöönottoa Pohjanmaan rahvaan keskuudessa että sittemmin toiminnan jatkamista, oikeuttaa hänet saamaan osakseen kaikkien kunnon kansalaisten kunnioituksen. Edellä mainittu tutkielma on uusi osoitus hänen uupumattomasta pyrkimyksestään sekä pitää yllä että laajentaa entisestään tämän terveyttä edistävän menettelyn käyttöä, ja epäilemättä tämä asia saanee ansaitsemansa huomion Kuninkaallisessa Suomen Talousseurassa. Omalta yksityiseltä kannaltani minua imartelee se, että olen osunut niin lähelle tämän valistuneen kansalaisen ajatuksia ja kokemusta tästä asiasta siinä selvityksessä, jonka olen kunnianarvoisan tuomiokapitulin pyynnöstä[1v] laatinut rokonistutuksesta rahvaalle ja joka on sen toimesta painatettu sekä jaettu seurakuntiin.68 Koska herra rovasti ja tohtori kuitenkin näyttää olevan monilta osin eri mieltä lääkäreiden kanssa tätä asiaa koskevista periaatteista ja kokemuksista, minun sallittaneen tämän takia valaista seikkoja, jotka näyttävät valaistusta ansaitsevan.
Alussa mainitaan isorokon täydellisestä hävittämisestä tehty ehdotus ja tuomitaan se valtiolle vahingolliseksi, ennen muuta siitä syystä, että tavoitteen saavuttaminen olisi mahdotonta, koska valtakunnan rajat ylittävän liikenteen takia isorokkotartuntakin leviäisi lähimmistä naapurimaista usein maan asukkaisiin, ja koska tämä tauti on havaittu tuhoisammaksi ilmaantuessaan useiden vuosien poissaolon jälkeen, siitä tulisi tämän takia paljon vaarallisempi, kun tällä tavoin rajan yli salavihkaa saapunut rokkotartunta ilmaantuisi harvemmin. Mutta paitsi että edellä mainittua ehdotusta ei suinkaan ole esitetty minkäänlaiseksi2r rokonistutuksen esteeksi, etenkin kun ehdotuksen tekijät ovat päinvastoin olettaneet rokonistutuksen olevan yleisesti hyväksytty ja käytetty menettely, en voi muistakaan syistä olla esitetyistä seikoista samaa mieltä herra tohtorin ja rovastin kanssa. Jo usein mainittu ehdotus, jonka herrat Juncker Hallessa ja Faust Bückeburgissa69 ensiksi esittivät, josta on sittemmin paljon kiistelty ja jonka useimmat Saksan kuuluisimmista lääkäreistä, kaikkiaan 138, ovat jo 1798 hyväksyneet, on niin hyödyllinen ihmiskunnalle, etteivät alkuvaiheen vaikeudet saa suinkaan riittää syyksi koko ehdotuksen hylkäämiseen. Ja ellei sitä nykyoloissa voida toteuttaa Ruotsissa, sitä ei kuitenkaan pidä tuomita valtakunnalle vahingolliseksi. Rhode Islandin, Quiton maakunnan70 ja monien muiden amerikkalaisten alueiden esimerkki, siellä kun tämä on pantu toimeen isorokkotartunnan riehunnan estämiseksi,[2v] sekä menestys, joka tällä ehdotuksella näyttää jo olevan Saksassa, antanee aiheen sen tarkempaan tuntemiseen meidänkin maassamme, eikä meidän silti tarvitse hillitä intoamme rokonistutukseen, joka on hyvää valmistelua isorokon täydelliseen hävittämiseen. Herra henkilääkäri Hedin on tieteellisissä julkaisuissaan71 esitellyt herra Junckerin Rastattin kongressille72 esittämää muistiota73 isorokon hävittämisestä. Niitä, jotka haluavat tietoa tästä tärkeästä aiheesta, ilahduttanee kuitenkin myös seuraava lainaus herra Faustin samalle kongressille esittämästä muistiosta:
1) Rahvaanmiehille on kansan hengellisten opettajien avulla ja muilla soveliailla keinoilla levitettävä tietoa isorokon luonteesta ja hirmuisista vaikutuksista sekä siitä, että tästä pahasta vapautuminen on välttämätöntä ja hyödyllistä (moni pitänee tätä naurettavana ja tarpeettomana, mutta kun tarkemmin mietitään tavallisen kansan huoletonta suhtautumista3r tähän asiaan, lienee myönnettävä, että nämä tiedot olisivat maassamme yhtä hyödyllisiä kuin turkkilaisille on ruton pelkäämisen ja torjunnan oppiminen).
2) Jokaiselle alueelle olisi perustettava isorokkosairaala 10–20 potilaalle, ja sinne sairaat otettaisiin vastaan heti taudin puhjettua, ja heidät olisi pidettävä mitä tarkimmin eristettyinä muista ihmisistä.
3) Olisi levitettävä tietoa siitä, miten itseään ja muita voi suojata isorokkotartunnalta.
4) Heti kun tartunta tavalla tai toisella leviäisi jollakin alueella, pitäisi sairastuneiden asunto merkitä ilmoituslapulla tai jollakin muulla tavalla, jolloin kaikki muut peloteltaisiin pysymään loitolla asukkaista. Samalla olisi jaettava painettuja selvityksiä siitä, miten isorokkoon sairastuneita parhaiten hoidetaan, ja näitä olisi pantava nähtäväksi sairaiden huoneisiin.
5) Kaikilla alueilla, joilla isorokko ei ole liikkeellä, olisi jokainen[3v] sattumalta tartunnan saanut vietävä isorokkosairaalaan ja pidettävä tarkoin erossa muiden seurasta.
Tämän edellä mainittua suunnitelmaa koskevan yleiskatsauksen perusteella kukaan ei voine kiistää sen toteuttamisen olevan mahdollista, vaikka asiaan liittyvät vaikeudet ovat niin suuria, ettei meillä ole tässä vaiheessa tilaisuutta sen toimeenpanoon. Tällä ehdotuksella on se yhteinen piirre rokonistutuksen kanssa, että se edellyttää sangen laajaa yleisön valistamista siitä, että isorokko on paha ilmiö, jonka lievittäminen ja estäminen kaikin mahdollisin tavoin on sekä ihmisten oikeus että heidän velvollisuutensa. Kun tämä ehto otetaan huomioon, en näe, miten voidaan aiheellisesti epäillä muualla jo menestyksekkäästi toteutetun ehdotuksen menestyksekkään toteuttamisen mahdollisuutta tai sen hyödyllisyyttä, kun siten voitaisiin pelastaa tuhansien ihmisten henki. Varmojen laskelmien mukaan voidaan olettaa, että isorokkoon kuolee joka 10. tai joka 12. ihmisistä, mikä merkitsee Ruotsille vuosittain 8 620–10 344 hengen menetystä, kun väkiluvuksi arvioidaan 3 000 000 ja syntyvien määrän suhde koko elävään väestön on 1:29. Kuolleiden määrä on siis paljon4r pienempi kuin herra rovastin ilmoittama, mutta menetys on joka tapauksessa sellainen, että sen estäminen olisi hyvin kannattavaa, vaikka tämä valtiolle jonkin verran kustannuksia aiheuttaisikin.
Herra tohtori ja rovasti esittää syyksi isorokon hävittämishankkeen vastustamiseen sen, että rokko on sitä tappavampi ja tuhoisampi mitä harvinaisempi se on edeltävänä aikana ollut, kuten kävisi siinä tapauksessa, että se pyrittäisiin pitämään täydellisesti poissa. Tämä ei ole mitenkään pätevämpi syy hävittämispyrkimystä kuin rokonistutustoiminnan voimistamistakaan vastaan, sillä alituisen rokonistutustoiminnan ylläpitäminen valtakunnan kaikissa osissa ei ole mahdollista eikä luotettavimpien lääkäreiden vakuutuksen mukaan suositeltavaakaan. Vaikka tämä vastahuomautus toisinaan saakin tukea myös kokemuksesta, etenkin isorokkotartunnan saavuttua maahan, jossa sitä ei ennen ole tavattu, niin aina ei kuitenkaan käy ilmi, että se ilmenee lievempänä siitä syystä, että se on jonkin verran aikaisemmin seudulla raivonnut. Suurissa kaupungeissa, joissa joitakin rokonistutuksia järjestetään vuosittain, ilmenee myös isorokkoa joka vuosi ja silti kuolevuus on varsin erilaista. Niinpä esimerkiksi Berliinissä
vuosina 1784 1785 1786 1787 1788 1789 1790 1791 1792 1793 1794
kuolleita 51 1 077 298 53 914 814 76 698 545 68 932
henkeä, [4v]
ja tämä vaihtelu osoittaa riittävästi, että myös sairauden oma luonne on yhtenä päätekijänä vaikuttamassa kuolleisuuden kasvuun tai vähenemiseen.
Tämä isorokon täydelliseen hävittämiseen tähtäävän Junckerin ehdotuksen puolustus ei ole täydellinen, koska siihen tarvittaisiin enemmän tilaa kuin tässä on mahdollista käyttää, eikä sitä ole esitetty rokonistutuksen hyödyllisyyden kiistämiseksi. Olkoon se kaukana minusta! Kun pahaa ei voida täysin estää, sen lieventäminen niin pitkälle kuin mahdollista on mielestäni ehdoton velvollisuus, ja siinä mielessä kannattaa rokonistutusta kyllä kaikin tavoin edistää maassamme ja tukea herra tohtori Chydeniuksen kiitettävää ponnistelua. Rokonistutukselle on niin monia perusteita, jotka on usein esitettykin ja jotka myös herra tohtori ja rovasti on edellä mainitussa kirjoituksessaan toistanut, että pidän tarpeettomana niiden toistamista uudelleen. Istutetun ja tartuntana saadun isorokon vertailemisesta sopinee tässä kuitenkin huomauttaa. Lontoossa St. Pancrasin sairaalassa istutettiin rokko 1 500 henkilölle 1796, ja näistä kuoli vain kolme, mutta samaan aikaan hoidettiin viereisessä erillisessä rakennuksessa 400 tartunnan saanutta, joista joka neljäs kuoli, vaikka mitä taitavimpien lääkäreiden valvonnassa annetun hoidon laatua ei voida epäillä. Tämä todistaa, että luonnollista tietä tarttunut isorokko tappaa ainakin ankarampien epidemioiden sattuessa 1255r ihmistä jokaista istutettuun rokkoon kuolevaa kohti. Tässä laskelmassa ei vielä ole otettu huomioon niitä monenlaisia vammoja ja ulkonäköhaittoja, jotka isorokon jälkivaikutuksina tekevät monien elämästä kuolemaa tuskallisemman. Mielestäni ainakin tämä vertailu antaa niin selvän todistuksen rokonistutuksen eduksi, että henkilöä, joka jättää sen huomioon ottamatta, on perustellusti syytä pitää aivan erityisen ymmärtämättömänä tai ainakin minkä mittapuun mukaan tahansa haluttomana edistämään yleistä hyvää.
Niissä tutkimuksissa, joita minulla on ollut tilaisuus suorittaa, tärkeimmät rokonistutuksen esteet ovat seuraavat:
1) Paitsi rahvasta vielä myös varsin monet valistuneempina itseään pitävien luokkien jäsenet pitävät rokonistutusta puuttumisena Jumalan säätämään järjestykseen, jonka toteutumista näin häirittäisiin. Paitsi tämän, harhauskosta virinneen ylimielisyyden synnyttämän ajatuksen järjettömyyttä, minusta tuntuu naurettavalta, että ihminen, joka ei kieltäydy suoneniskennästä uhkaavan verensyöksyn hillitsemiseksi, hylkää kuitenkin rokonistutuksen, vaikka se ei rajoita Kaitselmuksen ohjausta yhtään enempää kuin suoneniskentäkään.
2) Seuraavaksi eniten rokonistutusta estää se, että vieläkin suurempi osa rahvaasta on tyytymätön suureen lapsilukuun. Rahvaan ihmiset eivät suinkaan halua kasvattaa lastensa määrää varjelemalla heitä, vaan näkevät varsin mielellään lapsilaumansa vähenemisen ja arvioivat sen olevan heille[5v] onneksi. Osaksi tämä varmaan johtuu ennakkoluulosta, jonka tutkiminen jääköön tässä syrjään, mutta pääasiassa siitä, että pienet lapset ovat taakkana työtä tekevälle väelle, koska he eivät edistä hyvinvointia, vaan saavat aikaan kustannuksia ravinnon ja vaatteiden hankkimiseksi sekä haittaavat työläisen itsensä elämää.
3) Rokonistutusta ehkäisee se, että rahvas yleensä pelkää sen kustannuksia, sillä rahoja ei osaksi ennakkoluulon, osaksi puutteen takia mielellään käytetä ihmisen pitämiseen hengissä, etenkään, kun kyse on vain lapsista.
4) Lopuksi esteenä voitaneen pitää myös sitä, että tällä seudulla tämän toimenpiteen ovat tähän mennessä suorittaneet vain lääkärit, vaikka se kuitenkin voitaisiin pikemminkin sallia rahvaan keskuudessa antaa tehtäväksi sen omaan väkeen kuuluville tai ainakin sellaisille henkilöille, joiden kanssa rahvaan ihmiset ovat luontevammin tekemisissä kuin varsinaisten lääkäreiden, joiden ylhäältä alas katsova esiintymistapa ei herätä heissä vakaata luottamusta ja joiden työn pelätty kalleus varmastikin pelottaa heitä pysymään loitolla.
Varmin keino rokonistutuksen edistämiseen näyttää tämän perusteella olevan näiden esteiden poistaminen. Niinpä rahvasta on viisaasti valistettava siitä, miten kulkutautien salliminen on osa Kaitselmuksen ohjausta, sekä niiden todellisista syistä ja ihmisen velvollisuudesta torjua niitä. Mikäli papistolle missään määrin on annettava yleistietoa lääketieteestä, juuri tässä asiassa se on tarpeen. Ja tässä mielessä toivoisin, että näitä6r tietoja pidettäisiin yhteiskunnallisena ansiona. Kaikki muu lääketieteellinen tietämys on papeille vähemmän tärkeää ja ainoastaan kasvattaa puoskareiden määrää tuottamatta yhteiskunnalle todellista hyötyä. Minulla ei ole oikeutta epäillä sitä, että kansamme hengelliset opettajat levittävät edellä mainittuja tietoja, mutta vaikeuksitta lienee todistettavissa, että tämä tapahtuu eri tavoin ja tämän takia vaihtelevalla menestyksellä. Juuri herra rovasti ja tohtori Chydeniuksen esimerkki osoittaa, että kuulijoidensa luottamusta nauttiva ja sen ansaitseva pappi kykenee saamaan tässä asiassa paljon aikaan. Olen varma siitä, että ilman hänen viisauttaan, hänen nauttimaansa kuulijoittensa luottamusta ja innostustaan hyvän asian edistämiseen ei edesmennyt herra asessori Hast74 olisi kaikkine tietoineen ja taitoineen kyennyt sen paremmin kuin muutkaan edistämään rokonistutuksen leviämistä Pohjanmaan rahvaan keskuuteen. Edesmennyt herra asessori ja ritari Haartman,75 jolle kiistatta kuuluu ansio Ruotsin ensimmäisen, hyvin onnistuneen rokonistutuksen suorittamisesta, ei innokkuudestaan huolimatta kyennyt hankkimaan toimenpiteelle minkäänlaista luottamusta rahvaan keskuudessa, uskoakseni pääasiassa siitä syystä, ettei hänellä ollut hyvää tukea, sellaista kuin herra rovasti ja tohtori Chydenius. Älkööt kiitolliset kansalaiset toki koskaan unohtako ansiokasta palvelusta, jonka välityksellä niin monien henki on pelastettu!
Toisen esteen osalta todettakoon, että toivottavaa toki on, että hyvä valistus[6v] poistaisi senkin tieltä suureksi osaksi, sillä jos rahvas laskisi voiton, joka on odotettavissa ajan myötä monen lapsen varttuessa täysikasvuiseksi, se käsittääkseni epäilemättä odottaisi tuota aikaa vähemmän tyytymättömänä ja pyrkisi sillä välin kaikin keinoin pitämään lapsensa hengissä. Mutta koska monet ovat niin varattomia, että heillä pitäessään itsensä hengissä on vaikeuksia elättää lapsiaan ja kasvattaa nämä samalla hyödyllisiksi kansalaisiksi, varmin keino olisi uskoakseni liittää lasten hengissä säilymiseen sellainen etu, jonka saamiseksi rahvas pyrkisi hoitamaan lapsensa huolellisemmin. Jos julkinen valta esim. ilahduttaisi rahvaan varatonta osaa, mm. loisia, torppareita ja lampuoteja, minkä ikäisestä tahansa rokonistutuksella pelastetusta lapsesta tietyllä rahapalkkiolla tai luullakseni vielä sopivammin myöntämällä tilanteen mukaisesti sovitetun alennuksen valtiolle menevistä maksuista, en lainkaan epäile sitä, että kun monia lapsia tällä tavoin pelastettaisiin hyödyksi valtiolle, sen asiassa suorittama avustus tulisi pian korvatuksi. Kustannuserä, jonka kruunu on käyttänyt rokonistutuksen edistämiseen Pohjanmaalla, on tosin merkittävä, mutta helposti voidaan osoittaa, että kruunulle pelastetuista alamaisista koituva voitto vastaa sitä täysimääräisesti. Herra rovasti ja tohtori Chydeniuksen ilmoituksen mukaan7r kruunu maksoi vuodesta 1770 vuoteen 1786 rokonistutustoiminnasta herra asessori ja tohtori Hastille 10 090 riikintaaleria, mikä merkitsee, että 32 killingin korvauksella lasta kohti tänä 16 vuoden aikana rokko on istutettu 15 135 hengelle. Jos tästä määrästä olisi isorokkoon voinut kuolla joka neljäs, ainakin nuo 3 784 henkeä on rokonistutuksella pelastettu valtion eduksi. Jos kruunun voitoksi henkeä kohti lasketaan 28 killinkiä suostuntaverojen, tulli- ja muiden maksujen tuottona, mikä summa on toki varsin vähäinen, koska kyseessä ovat henkilöt, joilla ei ole privilegioita ja jotka kuuluvat työtätekevään luokkaan, kruunun saama vuotuinen palautus on 2 207 1/3 riikintaaleria. Tämä tarkoittaa, että koko kustannus tulee täysin korvatuksi 5 vuodessa, eikä tässä oteta huomioon sitä suurta voittoa, että maan asukasluku kasvaa. Kukapa ei tästä havaitsisi, miten kannattavaa yhteiskunnalle olisi, jos valtio kannustaisi tavallista väkeä tuollaisten pian korvaantuvien palkkioiden avulla pitämään paremmin huolta jälkeläisistään. Asia on niin tärkeä, etten usko pystyväni tässä esittämään täydellistä suunnitelmaa, mutta kunnon kansalaisena toivon mitä parhainta tarkoittaen, että Kuninkaallinen Talousseura viisaudessaan ja toimeliaisuudessaan ottaisi asian omakseen. Parempaa osoitusta sen innokkuudesta yleisen ja yksityisen hyvän edistämiseen ei koskaan voida antaa.
Kolmaskin este poistetaan parhaiten julkisen vallan toimien avulla. Ne toimenpiteet, joihin[7v] Kuninkaallinen Talousseura on jo ryhtynyt, tukevat niitä omalta osaltaan varmaan merkittävästi.
Neljännen mainitun esteen osalta minun on kerrottava, että heti, kun tieto rokonistutuksesta leviää yleisemmäksi, ei löydy rokonistuttajia, joihin tavallinen väki luottaisi enemmän kuin niihin tietäjäeukkoihin, joihin he tavallisesti sangen luottavaisesti turvautuvat, etenkin kun kysymyksessä ovat ulospäin näkyvät vaivat. Niinpä esitän ajatuksen, että jos Kuninkaallinen Talousseura voisi sopivaa palkitsemista vastaan saada nämä lääkärinaiset, joiden neuvoja usein kysytään, ryhtymään rokonistuttajiksi, rokonistutus menestyisi epäilemättä paremmin kuin mitä tahansa muuta keinoa käyttämällä.
Istutustavasta ja muista rokonistutukseen liittyvistä seikoista olen sitä vastoin suurimmaksi osaksi samaa mieltä kuin herra rovasti ja tohtori Chydenius. Seuraava huomautus ansainnee kuitenkin sijansa.
Olen rokonistutuksen valmistelusta puheen ollen täysin samaa mieltä herra rovastin ja tohtorin kanssa siitä, että valmistelu on aivan turhaa, kun kyseessä ovat rahvaan lapset. Kun kokemus on tämän vahvistanut, ei ole syytä epäillä asiaa. Elohopeapitoisten ulostuslääkkeiden käyttö ennen rokonistutusta on toki sikäli hyödyllistä, että madot karkotetaan ja maha puhdistetaan, jolloin varsin monia8r muussa tapauksessa ilmeneviä pahanlaatuisia oireita voidaan ehkäistä, mutta ilman näitäkin aineita tullaan toimeen, koska rahvaan lapsilla on useimmiten niin vahvat hermot ja niin sietokykyinen maha, etteivät madot saa heidän suolistossaan aikaan sellaisia häiriöitä, joiden ilmeneminen säätyläisten hermoheikoissa lapsissa antaa lääkärille paljon työtä. Minun on sivumennen mainittava virhe, joka on lipsahtanut herra rovasti Chydeniuksen muistioon. Uudemmissa Ruotsin farmakopeoissa mainittu mercurius dulcis ei liukene sieveteen76 yhtään paremmin kuin vanhalla menetelmällä sublimoimalla77 valmistettu, sillä ruokasuolalla saostaminen saa aikaan sen hapon ja elohopean yhdistymisen, ja asianmukaisesti uutettuna tästä yhdisteestä saadaan vanhaa kalomelia78 luotettavampi lääke.
Rokkovisvan valintaan en voi omasta puolestani suhtautua yhtä huolettomasti kuin herra rovasti ja tohtori. Sekä oma kokemukseni että parhaiden lääkäreiden varoitukset velvoittavat minua kehottamaan tässä asiassa tarkkuuteen. Jos käytettävissä oleva tila ja tilaisuus sallisivat, ei olisi vaikeata tukea tätä kantaa esimerkeillä, mutta riittänee, että viittaan maineikkaimpien rokonistuttajien, Hufelandin,79 Kortumin,80 Vogelin81 ym., tästä asiasta julkaisemiin tutkimuksiin. Tärkeimmät tässä noudatettavat säännöt ovat: rokkovisva on otettava[8v] ihmisestä, joka ei sairasta muita tarttuvia tauteja, mm. syyhyä, sukupuolitautia ym., jotka muuten voivat levitä rokonistutuksen välityksellä; seuraavaksi tärkeintä on, ettei sitä oteta ihmisiltä, joilla on hyvin pahanlaatuisia oireita kuten märkiviä ja toisiinsa yhdistyviä rokkoja tai ruusuihottumaa. Tämän takia visvaa on otettava mieluimmin hyvänlaatuisista rokkorakkuloista tai niiden istutushaavasta, joille rokonistutus on suoritettu onnistuneesti. Lopuksi edellä mainitut erinomaiset lääkärit ovat, eivätkä varmaankaan aiheetta, sanoneet, että mitä tuoreempaa rokkovisvaa käytetään, sitä parempaa lopputulosta voidaan odottaa. Samasta syystä väitetään, että kun visvaa joudutaan säilyttämään jonkin aikaa, on pidettävä huolta siitä, ettei se mätäne, mikä on kaikkien eläinperäisten nesteiden kohdalla mahdollista ja mistä on ilmennyt ikäviä seurauksia. Rokkovisvan säilyttäminen hyvin suljetuissa astioissa on tarpeen, jotta estetään sekä tartunnan leviäminen että myös aineen pilaantuminen, jota ilman kanssa kosketuksiin joutuminen muissakin tapauksissa edistää.
Näiden varotoimien noudattaminen on niin helppoa, etteivät ne voi olla rokonistutuksen esteenä.
Puhuttaessa rokonistutuksen oikean ajankohdan valinnasta luotettavimmat lääkärit ovat herra rovastin ja tohtorin kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että mikä vuodenaika tahansa9r sopii tarkoitukseen yhtä hyvin. Kun kyseessä ovat säätyläisten herkemmät lapset, hieman suurempi tarkkuus ei ole pahasta. Useat esimerkkitapaukset osoittavat, että muiden tautien ollessa liikkeellä rokonistutus ei ole onnistunut yhtä hyvin: keuhkotulehdus-, tulirokko- ja matokuume-epidemiat82 ym. ovat usein katkaisseet istutetun isorokon tavanomaisen etenemisen. Kaikkea tuollaista ei kuitenkaan tarvitse yhtä paljon pelätä tai ainakaan seuraukset eivät ole yhtä tuntuvia, kun kyseessä ovat rahvaan karaistuneemmat lapset.
Vähemmän selvältä näyttää kysymys, voidaanko rokonistutuksia ilman hankalia seuraamuksia suorittaa niinä aikoina, jolloin itse tautia ei ole liikkeellä. Useimmat lääkärit, joiden kokemuksia arvostan, pitävät sellaisina aikoina tehtyjä rokonistutuksia paitsi tuloksiltaan epävarmoina myös vahingollisina. Tätä ei ainakaan voitane kiistää niin kauan kuin rokonistutukset eivät ole yleisiä. Saattaa pitää paikkansa, että jos rokonistutus toteutetaan ottamatta huomioon, onko epidemia käynnissä vai ei, ja kohdistetaan se vain osaan väestöstä, vaikkapa etuoikeutettuihin säätyihin kuuluviin, tästä on yhteiskunnalle enemmänkin vahinkoa kuin hyötyä. Suurten kaupunkien esimerkit, joista edellä on esitetty yksi, todistavat, että vuosittain tapahtuvilla rokonistutuksilla tartuntaa levitetään niin pysyvästi, ettei kulu vuottakaan ilman jonkinmoista isorokkoon kuolleiden[9v] määrää, ja useimmiten nämä ovat kuuluneet työtätekevään luokkaan, jonka hengissä pitäminen olisi kuitenkin valtiolle tärkeintä. Heti kun rokonistutus tulisi yleiseksi, tämän ikävän tilanteen ei kuitenkaan voida olettaa jatkuvan entisellään, mutta samojen edellytysten täyttyessä kävisi jatkuva rokonistutus toisaalta vähemmän tarpeelliseksi. Silloin riittäisi yleisten rokonistutusten järjestäminen tartunnan uhatessa.
Tapa, jolla rokkomyrkky istutetaan ruumiiseen, on tärkein syy siihen, että istutettu rokko on lievempi kuin luonnollisella tavalla tarttunut. Vastustajat ovat toki pyrkineet selittämään rokonistutuksen edullisuuden johtuvan tässä siitä, että rokonistuttajat valikoivat tarkemmin kohteikseen terveitä henkilöitä, mutta kokemukset osoittavat päinvastaista. Suuri englantilainen rokonistuttaja Sutton,83 joka on henkilökohtaisesti istuttanut rokon 16 000 ihmiselle, ei voinut mitenkään tehdä tuollaista valintaa, eikä sitä myöskään ole tehty eikä olisi voitukaan tehdä Pohjanmaalla. Useat maineikkaat lääkärit, mm. Hufeland, Camper,84 Kortum ym., ovat lisäksi vahvistaneet oman kokemuksensa perusteella, että rokonistutukset ovat onnistuneet pahimpienkin isorokkoepidemioiden aikana ilman10r vähäisintäkään potilaiden valikointia ja myös ilman minkäänlaisia esivalmisteluja. Tästä seuraa, että tämän taudin muotojen erilaisuuden täytyy johtua itse myrkyn erilaisista vaikutustavoista istutetussa ja luonnollisesti tarttuneessa isorokossa. Herra Hufeland näyttää mielestäni onnistuneen parhaiten tulkitsemaan luonnon toimintaa. Hänen selityksensä on lyhyesti seuraava: 1) Rokonistutuksessa tauti alkaa paikallisena ennen kuin se puhkeaa koko laajuudessaan, jolloin itse rokkomyrkky ikään kuin muuttaa muotoaan ja sekoittuu ruumiinnesteisiin, niin että sen vaikutus on vähemmän raju, kun se ehtii verimassaan. Samalla osa siitä katoaa tai ainakin heikkenee jo istutushaavassa syntyvän paikallisen kriisin yhteydessä, kun luonnollisesti tarttuneessa isorokossa taas myrkky vaikuttaa laaja-alaisesti, jolloin lisäksi ruumiin jaloimmat elimet, keuhkot ja maha, joutuvat ottamaan vastaan sen rajun ensihyökkäyksen. Taudin ankarammat jälkivaikutukset ovat tältä pohjalta helposti selitettävissä. Aikaisempi paikallinen tartunta on joskus mahdollinen varsinaisen isorokonkin kohdalla, mikä epäilemättä selittää sen, että tauti toisinaan esiintyy lievänä. Vaihtoehtoinen syy[10v] tähän saattaa olla se mitä tavallisin ilmiö, että tietyillä yksilöillä on vähemmän absorbointikykyä sekä voimakkaampi taipumus erittää tuollaiset vieraat aineet ihoon. 2) Rokonistutuksessa luodaan ikään kuin paikallinen kriisi itse istutushaavaan, jolloin nesteissä oleva myrkky ikään kuin pakotetaan kohdistamaan vaikutuksensa ihoon, jolloin vaikutus on tuntuvasti lievempi muualla ruumiissa. Luonnollisesti tarttuneessa isorokossa taas myrkky toisinaan ikään kuin kerääntyy jalompiin sisäelimiin, vaikkapa keuhkoihin, ja aiheuttaa siellä ärtymystilan, jonka seurausta ovat vaikeimmat oireet, joita ei millään varotoimilla voida torjua. 3) Luonnollinen tartunta näyttää kaiken kaikkiaan vaikuttavan hitaammin kuin istuttamalla aiheutettu, sillä luonnollinen isorokkotartunta imeytyy ruumiinnesteisiin vähitellen ja ikään kuin ylittää niiden kyllästymispisteen, ennen kuin sen vaikutus alkaa tuntua. Tältä pohjalta voidaan selittää, miksi useimmat epidemiat muuttuvat jatkuessaan yhä ärhäkämmiksi. Rokonistutuksessa isorokko tuotetaan ikään kuin keskitetyllä paikallisella ärsytyksellä, jolloin elimistö joutuu kärsimään vähemmän kuin siinä tapauksessa, että rokkoaineen määrän on ylitettävä ruumiinnesteissä kyllästymispisteensä, ennen kuin tämä ärtyneisyyden tila voi viritä. 4) Lopuksi on mainittava, että11r ilmassa liikkuvassa muodossa oleva rokkomyrkky, jollaisesta luonnollisessa tartunnassa on kyse, toimii enemmän hitaasti vaikuttavan, hienojakoisen ja samalla syövyttävän, erityisesti hermoja vahingoittavan myrkyn lailla, kuin istutuksella kiinteämmässä muodossa tartutettu, minkä herra Haygarthin85 kokeet ja havainnot näyttävät osoittavan. Näiden perusteiden nojalla on aivan samantekevää, mihin ruumiinosaan rokonistutus suoritetaan, tapahtuupa se lähempänä sydäntä tai kauempana siitä, koska tämän perusteella ei ole aihetta pelätä rokon ankaruudessa merkittävää eroa. Rokonistutus suoritetaan mieluimmin lihaiseen kohtaan, koska rokkojen jälkeen toisinaan ilmenevistä syvemmistä paiseista aiheutuvat luumätä ja muut ikävät seuraukset voidaan näin helpommin välttää. Jalkoihin tehtyyn rokonistutukseen liittyy se hankaluus, että haavat paranevat hitaammin, mikä pätee kaikkiin alaraajojen haavoihin. Istutuslangan vetäminen peukalon ja etusormen välisen ohuen ihopoimun läpi on siinä mielessä edullinen tapa, että toimenpide on hyvin helppo ja voidaan toteuttaa sairaan vastarintaa kohtaamatta varsin nopeasti, mutta siihen liittyy se hankaluus, että vastahakoiset lapset voivat helposti liikauttaa istutuslankaa eikä myöskään turvotusten ilmaantuminen lähimpiin sorminiveliin ole järin harvinaista. Näitä huomautuksia ei ole kuitenkaan[11v] esitetty tätä itsekin edellä mainitussa kirjallisessa selonteossani suosittelemaani istutustapaa vastaan puhuviksi perusteiksi, mutta omasta puolestani minulla ei ole ollut aihetta katua sitä, että olen useimmiten tehnyt rokonistutuksen olkavarteen kolmiolihaksen kiinnittymiskohdan alapuolelle eli kohtaan, johon fontanelli tavallisesti tehdään.86 Olen todennut myös Hufelandin ja Kortumin puoltavan rokonistutusta tähän kohtaan.
Lääkärit eivät ole olleet aivan yksimielisiä niistä yksittäisistä yleisesti tunnetuista istutusmenetelmistä, jotka mainitaan herra rovastin ja tohtorin kirjoituksessa. Omasta puolestani minulla on ollut aihetta valita mieluimmin hyvin kevyt pisto tuoreeseen rokkovisvaan kastetulla terävällä lansetilla. Puollan silti arvelematta herra rovastin tavoin Pohjanmaalla käytettyä menetelmää, rokkovisvalla kostutetun puuvillalangan tai moninkertaisen silkkilangan vetämistä kolmikulmaisella neulalla ohuen ihon läpi. Tämän menetelmän oppii helposti, eikä siihen liity mitään haittoja. Tuoreen visvan suurempi käyttökelpoisuus on edellä selvitetty. Mitä enemmän voidaan välttää laastarin ja siteiden käyttöä istutuskohdan ympärillä, sitä paremmin toimenpide yleensä onnistuu, ja juuri tämä takia useimmat eivät hyväksy espanjankärpäsen87 käyttöä, ellei ns. rokkolangan tai tuoreen rokkovisvan puutteen takia ole pakko käyttää rokkojen kuoria, mikä käy helpoimmin päinsä siten, että ihon ylin kerros nostetaan koholle espanjankärpäsen12r avulla ja rokkojen kuoret viedään syntyvän rakkulan alle.
Herra rovastin kertomien rokonistutuksen yhteydessä esiin tulevien seikkojen osalta minun on esitettävä seuraavat huomautukset: 1) Kuten jo edellä on mainittu, olen täysin samaa mieltä siitä, ettei mitään esivalmisteluja rokonistutukseen tarvita, kun kyseessä ovat rahvaan lapset. Edellä mainitussa painetussa selonteossani olen puoltanut tervaveden käyttöä sekä ennen rokonistutusta että sen jälkeen, koska se on helposti saatavissa oleva aine, joka vaikutuksellaan hikoiluun ikään kuin valmistaa ja edistää kriisiä, jonka on ilmaannuttava ihon välityksellä, ja lisäksi lievänä ulostus- ja matolääkkeenä on hyödyksi etenkin lapsille, joita vaivaavat ihottumat tai madot. Rokotetuille otollisesta ilman lämpötilasta olen esittänyt mielipiteeni jo monesti mainitussa painetussa selonteossani; uudempien rokonistuttajien kokemuksia tuntevat eivät liene kanssani tästä asiasta eri mieltä. Mielestäni olen velvollinen esittämään sen lisäyksen, että jos rokonistutus suoritetaan lämpimänä vuodenaikana, hyvin viileäkin sää voidaan sallia, kunhan vetoa vältetään, mutta ankarampina vuodenaikoina on turvallisinta, ettei sairaiden anneta olla ulkoilmassa ainakaan sitten, kun ihottuma on alkanut nousta esiin. 2) Toinen herra tohtorin ja rovastin mainitsema varotoimi on sitäkin tarpeellisempi, sillä ellei istutusta uusita, sairas altistetaan helposti taudin tartunnalle. Toisinaan rokonistutus ei useista yrityksistä huolimatta tehoa joihinkin ihmisiin tai sen antamat oireet ainakin jäävät liian epävarmoiksi. Sellaisessa tapauksessa ei[12v] saa lyödä laimin istutuksen uusimista seuraavan epidemian ilmaantuessa, koska joskus tuollaisen potilaan ihoon nousee runsaasti rokkoja. 3) Ihottuman aiheuttamaa kuumetta lievitetään parhaiten raikkaalla ilmalla ja mahdollisia ummetusvaivoja peräruiskeella. Tapaukset, joissa liiallinen ärtyvyys ja liiallinen heikkous vaativat ns. sydäntä vahvistavia lääkkeitä, ovat niin harvinaisia rahvaan keskuudessa, että niitä koskevat ohjeet olisivat tässä tarpeettomia. 4) Rokkojen kohoamisvaiheessa toisinaan nouseva kuume ei vaadi muuta kuin riittävää juomista ja vatsaa rauhoittavia peräruiskeita, joihin pannaan tuoretta maitoa, vettä ja öljyn puuttuessa hieman suolatonta voita. 5. ja 6. tapaukseen ei mielestäni ole mitään lisättävää. 7) Minun on huomautettava, että ns. metastaasit88 eli rokkojen jälkeen ilmaantuvat paiseet ovat ainoa haitta, joka on mitenkään yleisemmin pelättävissä rokonistutuksen seurausvaikutuksena. Muuan kuuluisa lääkäri on sanonut eikä mielestäni aiheetta, että rokonistutuksessa annettu rokkomyrkky ikään kuin ohjautuu pikemminkin ihoon, kun luonnollisesti tarttunut isorokko kohdistaa vaikutuksensa useammin sisäelimiin, mistä kuolemantapausten suuri määrä aiheutuu. Näiden haittojen torjumiseksi suositellaan yleisesti ulostuslääkkeiden käyttöä heti, kun rokot ovat alkaneet kuivua. Uskon, että tässäkin tapauksessa tervavesi voisi olla käyttökelpoista, jotta rahvasta ei rasitettaisi lääkkeiden hankinnalla, etenkin jos niiden ohella käytetään edellä mainittuja peräruiskeita kerran päivässä. Herra rovastin ehdottama13r kuppaus saattaisi luullakseni olla hyödyksi, etenkin kun itse olen edesmenneen asessori Bergiuksen89 ohjetta noudattaen saanut paljon hyötyä verijuotikkaista, joita on heti sijoitettu kohtiin, joihin kuvatunlaisia paiseita on ilmaantunut. Mutta olettamus, että kuppaus tai juotikkaat vaikuttaisivat vähentämällä herra rovastin käsityksen mukaan myrkyttynyttä verimassaa, on kuitenkin täysin kaiken terveen patologian ja fysiologian vastainen. Niinpä ei ole aihetta olettaa suoneniskennän olevan hyödyksi tässä mielessä. Varmempi keino on pitää istutushaavaa runsaasti vuotavana sen jälkeen, kun rokot ovat alkaneet kuivua. Parasta on panna ensin pieni espanjankärpänen istutushaavaan ja pitää sitten visvan valumista yllä soveliain ruoansulatusta edistävin lääkkein. Olen nähnyt rahvaan valmistavan edullista ruoansulatuslääkettä kuusenpihkasta ja talista, joka varmasti soveltuu käytettäväksi tässä tapauksessa.
Toivon, että herra rovasti ja tohtori Chydenius voi itse hyväksyä nämä lääketieteelliset lisäykset usein mainittuun kirjoitukseensa, etenkin kun tavoitteenani ne esittäessäni on ollut ainoastaan yhdistää hyväksyttäviin lääketieteellisiin perusteisiin ne käsitykset rokonistutukseen liittyvistä asioista, jotka ovat muidenkin kuin lääkäreiden ymmärrettävissä. Muuten saatan vain ilmaista mitä suurimman kunnioitukseni herra rovastin innostukselle palvella yleistä hyvää ja toivoa, että jokainen Ruotsin mies kokisi saman innon omassa mielessään.
Turussa 20. helmikuuta 1800 Gabriel Erik Haartman
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti:
Seuraava dokumentti: