Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Writing: The Causes of Emigration

The Causes of Emigration, § 36

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

§ 36

More could and perhaps should have been said, but on a subject of this scope the choice has been difficult. To be able to present the matters in proper order, to be brief but not cryptic, to demonstrate something though without indelicacy, is not given to every man. I have done what I could. Perhaps I have gone further in my treatise than the Royal Academy intended, though not beyond the prescribed subject.

Uninhibited accounts do not appeal to everyone, but our misfortunes will never be brought to an end until the vices are laid bare.

The matters that are dealt with here are mostly old ones, but truth is always appealing to its lovers. That on which our epoch tramples will be taken up by posterity. And what is now called audacious will then be honoured with the name of truth.

Eternally merciful God! We have trampled on Your mercy and made ourselves unworthy of the freedom that You have granted us. You have a right to afflict us and our children in Your wrath, but we know Your disposition towards us. You cannot yet allow all Your mercy towards us to be exhausted. In Your counsel there are means enough to assist us. Do not tarry, then, Lord, or we shall perish!

Original documents

Original language

§. 36.

Mera hade kunnat och til äfwentyrs bordt sägas, men i et ämne af sådan widd, har walet warit swårt. Föreställa sakerna i ordning, wara kort, men ej inbunden, bewisa, men utan osmak, är intet hwars mans höfwa1. Jag har gjordt hwad jag kunnat. Kan hända jag gått widare i min afhandling än Kongl. Academiens afsigt warit, men ej utom det föresatta ämnet.

Fria målningar äro intet allom i tycke, men wåra olyckor motas aldrig, för än larfwen tages af lasterna2.

De saker som här afhandlas äro mästedels gamla, men sanningen är altid smaklig hos dess älskare. Det wår tid förtrampar, plåcka efterkommande up. Och det som nu heter djerfhet, hedras då med sannings namn.

Ewige förbarmare! Wi hafwa förtrampat din nåd, och gjordt oss owärdiga den frihet Du skänkt: Rättighet hafwer Du, at hemsöka oss och wåra barn i Din wrede; men Dit hjertelag emot oss känne wi: Du kan ej ännu låta all Din nåd emot oss blifwa förlorad: I Ditt råd äro medel nog, at hjelpa oss: Drög då intet Herre! annars förgås wi.


  1. hwar mans höfwa: möjligt för alla att åstadkomma
  2. larfwen tages af lasterna: ta masken (förklädnaden) av lasterna, blotta lasterna

Finnish

§ 36

Tässä esityksessä olisi voinut ja mahdollisesti pitänytkin sanoa enemmän, mutta kun aihe on näin laaja, on valinta ollut vaikea. Kaikki eivät pysty esittämään asioita järjestyksessä, lyhyesti, mutta vaikeaselkoisuutta vält­täen, ja vielä todistamaan sanottavaansa, mutta ilman mauttomuuksia. Olen tehnyt voitavani. Kenties olen mennyt tutkielmassani pitemmälle kuin kuninkaallinen akatemia on tarkoittanut, mutta olen joka tapauksessa pysynyt annetun aiheen puitteissa.

Vapaat kuvaukset eivät ole kaikkien makuun, mutta emme pääse milloinkaan onnettomuuksistamme ellei paheita paljasteta.

Tässä esitetyt asiat ovat enimmäkseen vanhoja, mutta totuus kelpaa aina suosijalleen. Sen minkä meidän aikamme tallaa jalkoihinsa, poimii jälkimaailma maasta. Ja sitä mitä nyt sanotaan uskaliaaksi, kunnioitetaan silloin totuutena.

inen armahtaja! Olemme polkeneet maahan Sinun armosi ja tehneet itsemme arvottomiksi Sinun lahjoittamallesi vapaudelle. Sinulla on oikeus koetella meitä ja lapsiamme vihallasi. Mutta me tiedämme millä mielellä Sinä suhtaudut meihin, et vielä anna meitä kohtaan osoittamasi armon joutua hukkaan. Sinulla on riittävästi keinoja auttaa meitä, älä siis viivyttele, Herra! Muutoin me joudumme tuhoon.

Suom. Antero Tiusanen

English

§ 36

More could and perhaps should have been said, but on a subject of this scope the choice has been difficult. To be able to present the matters in proper order, to be brief but not cryptic, to demonstrate something though without indelicacy, is not given to every man. I have done what I could. Perhaps I have gone further in my treatise than the Royal Academy intended, though not beyond the prescribed subject.

Uninhibited accounts do not appeal to everyone, but our misfortunes will never be brought to an end until the vices are laid bare.

The matters that are dealt with here are mostly old ones, but truth is always appealing to its lovers. That on which our epoch tramples will be taken up by posterity. And what is now called audacious will then be honoured with the name of truth.

Eternally merciful God! We have trampled on Your mercy and made ourselves unworthy of the freedom that You have granted us. You have a right to afflict us and our children in Your wrath, but we know Your disposition towards us. You cannot yet allow all Your mercy towards us to be exhausted. In Your counsel there are means enough to assist us. Do not tarry, then, Lord, or we shall perish!

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: