Den nationella vinsten, § 4

§. 4.

I myckenheten af tilwerkningar, eller rättare sagt, i wärdet af dem, består således et folks rikedom; men tilwerkningarnas mängd beror på twänne hufwud-grunder, näml. myckenheten af arbetare och deras flit. Båda åstadkommer Naturen, när hon får wara okonstlad15omanipulerad, enkel, så som den är.

Skulle den stora Mästaren, som pryder dalen med blomster och öfwertäcker sjelfwa bärgs-klinten med gräs och måssa, röja16tillkännage et så stort fel uti människan, sitt mästerstycke, at hon ej kunde rikta17berika, förse jordklotet med så många inbyggare, som det kan föda? Det wore nedrigt tänkt af en Hedninge, men gudlöst af en Christen, då hon läser et befallande Allmagts ord: Wäxer til, föröker eder och upfyller jordena18Wäxer til, föröker eder och upfyller jordena: åsyftar 1 Mos 1:28.

För den fallna människan war det et straff, at hon skulle föda sig uti sin anletes swett19föda sig uti sin anletes swett: åsyftar 1 Mos 3:19; men det war så beskaffat, at Naturen utmätte det sjelf, då hon för sina behofs skul war nödsakad därtil, emedan hon ingen annan hade at anlita om sina nödtorfter, än egna händer; och mödan lättades af winningslystnaden, då hon därigenom såg sig få hwad hon behöfde.

Saknas någondera af dem, bör felet sökas i Nationens författningar; men icke gerna i någon brist utaf dem, utan i de hinder, som äro lagde i wägen för Naturen.

Sättes medborgare genom dem utur stånd, at föda sitt och barnens lif, måste de med sina affödor20barn, avkomlingar dö, eller fly bårt ifrån sin fosterbygd. Ju flera utwägar genom författningarna gifwas för en del, at lefwa af andras möda, och hinder läggas i wägen för andra, at få nära sig med arbete, ju mera qwäfjes idogheten, och Nationen kan ej annat än likna den form i hwilken hon blifwer guten. 

1. omanipulerad, enkel, så som den är
2. tillkännage
3. berika, förse
4. Wäxer til, föröker eder och upfyller jordena: åsyftar 1 Mos 1:28
5. föda sig uti sin anletes swett: åsyftar 1 Mos 3:19
6. barn, avkomlingar

§ 4

Kansan rikkaus on siten tuotosten runsaudessa tai oikeammin sanottuna niiden arvossa, mutta tuotosten määrä riippuu kahdesta päätekijästä, nimittäin työntekijöiden paljoudesta ja heidän ahkeruudestaan. Molemmat saa aikaan luonto, mikäli se saa toimia pakottomasti.

Paljastaisiko suuri Mestari, joka koristelee laakson kukkasin ja peittää kallionnyppylätkin ruohoin ja sammalin, mestariluomuksessaan ihmisessä niin suuren virheen, ettei tämä kykenisi täyttämään maapalloa niin monin asukkain kuin maa pystyy ruokkimaan? Pakanan mietteenä tämä olisi halpamainen, mutta kristityn ajatuksena jumalaton, tunteehan kristitty Kaikkivaltiaan velvoittavat sanat: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa211. Moos. 1:28 .

Syntiin langennut ihminen sai sen rangaistuksen, että hänen oli hankittava leipänsä otsa hiessä22hankittava leipänsä otsa hiessä: viittaa 1. Moos. 3:19. Kuitenkin asiaan kuului, että luonto itse määräsi rangaistuksen, sillä omat tarpeet pakottivat ihmisen toimimaan niin, olihan välttämättömien tarpeiden tyydyttäminen vain hänen omien käsiensä varassa. Voitonhalu kevensi vaivoja, sillä ihminen havaitsi sen avulla saavansa mitä tarvitsi.

Jos jompikumpi näistä tekijöistä puuttuu, vikaa on etsittävä kansakunnan säädöksistä, mutta tuskin niiden puuttumisesta, vaan esteistä, joita on asetettu luonnon tielle.

Jos säädökset tekevät kansalaiset kyvyttömäksi elättämään itseään ja lapsiaan, on heidän ja heidän jälkeläistensä kuoltava tai paettava synnyin­seuduiltaan. Mitä useampia mahdollisuuksia elää toisten raadannasta säädökset osalle kansalaisista tarjoavat, ja mitä enemmän toisia estetään elättämästä itseään työllään, sitä enemmän tukahdutetaan ahkeruutta, ja kansakunta alkaa väkisinkin muistuttaa sitä muottia, johon se on valettu.

1. 1. Moos. 1:28 
2. hankittava leipänsä otsa hiessä: viittaa 1. Moos. 3:19

§ 4

The wealth of a people thus consists of the quantity of its products, or rather in their value, but the quantity of products depends on two main factors, namely, the number of workers and their diligence. Nature will produce both if it is allowed to operate without artificial constraints.

Should the great Master, who adorns the vale with flowers and clothes the very mountain peak in grass and moss, expose such a great flaw in human beings, His masterpiece, as that they should be unable to populate the globe with as many inhabitants as it can feed? It would be base of a pagan to think so but godless of a Christian, in view of the command of the Almighty: “Be ye fruitful, and multiply; bring forth abundantly in the earth, and multiply therein.”

For fallen humanity it was a punishment that they should live by the sweat of their brows, yet it was so arranged that nature itself imposed it, as they were obliged by necessity to do so, having nothing to rely on for their needs but their own hands; and the toil was lightened by covetousness, as they realized that they could acquire what they needed thereby.

Should either of these be lacking, the fault ought to be looked for in the laws of the nation, though not actually in any defect in those, but in the obstacles that are placed in nature’s way.

If these laws render citizens incapable of feeding themselves and their children, they and their offspring must either die or abandon their native country. The more opportunities that the laws provide for some to live on the toil of others and the more obstacles that are placed in the way of others’ ability to support themselves by their labour, the more will industriousness be stifled, and the nation cannot but reflect the mould in which it is cast.