Anders Chydeniuksen rahapoliittiseen teokseen Valtakunnan pelastaminen liittyy kaksi suppeaa kirjoitusta, joiden molempien otsikkona on Ödmjukt memorial, Nöyrä muistio. Varhaisempi kirjoitus on luonnos muistioksi, jonka Chydenius suunnitteli esittää salaiselle valiokunnalle. Koska häntä syytettiin valtiosäätyjen rahapoliittisen päätöksen moittimisesta, hän koettaa osoittaa, että päätöksen oli oikeastaan tehnyt salainen valiokunta, kun taas säädyt joutuivat ratkaisemaan asian liian pikaisesti, voimatta syventyä siihen. Chydenius oli osallistunut pappissäädyn istuntoon sen käsitellessä tätä asiaa, ja hän väittää olleensa huolissaan ehdotuksesta. Kun hän ei ollut kuitenkaan ilmaissut kantaansa, selitys näyttää ontolta, ja kuten Georg Schauman toteaa, se ei myöskään vastaa totuutta: Chydenius muutti mielensä vasta myöhemmin.
Muistionsa luonnoksessa Chydenius selittelee syitä, joiden vuoksi hän ei ollut puuttunut asiaan aikanaan, korostaa pamflettinsa hyvää tarkoitusta ja vetoaa siihen, että eversti vapaaherra Christer Horn oli maaliskuussa 1766 julkaissut aatelissäädyn luvalla kirjoituksen, jossa hän kritisoi revalvaatiota olennaisesti samoin kuin Chydenius kesäkuussa. Vapaaherra oli kuitenkin kirjoittanut huomattavasti varovammin kuin Alavetelin kappalainen. Kun Chydenius luopui jättämästä tässä esiteltyä muistiota salaiselle valiokunnalle, syynä oli varmaan sen heikosti verhottu aggressiivisuus: kappalainen moittii valiokuntaa säätyjen selän takana tehdyistä päätöksistä ja niihin vaikuttaneiden tietojen salaamisesta. Tämä muistio ei olisi auttanut häntä.
Lopullisen, huomattavasti lyhyemmän muistion Anders Chydenius jätti heinäkuun 3. päivänä 1766 pappissäädylle sen ryhtyessä käsittelemään salaisen valiokunnan kehotuksesta hänen pamflettiaan. Chydenius oli ollut jo sitä ennen salaisen valiokunnan kuulustelussa. Tässä muistiossa hän pahoittelee varomatonta menettelyään ja anoo pappissäätyä suosittelemaan anteeksiantoa myös toisille valtiosäädyille. Aktiiviselle, menestyneelle ja kunnianhimoiselle poliitikolle valtiopäivätyön keskeytyminen oli suuri onnettomuus. Kysymystä painovapaudesta ja virallisten asioiden julkisuudesta ei myöskään ollut vielä ratkaistu, ja Chydeniuksella oli syytä pelätä, että hänen poissaolonsa vaikeuttaisi pahoin näiden tärkeiden uudistusten toteutumista.
PV