Anders Chydeniuksen Kokkolan pitäjän Isokylässä sijaitsevan Nabbalan talon isännän Anders Gustafssonin muistoksi pitämästä puheesta on säilynyt vain myöhemmin tehty transkriptio ja sen koneella puhtaaksikirjoitettu versio. Alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole löydetty. On epäselvää, milloin transkriptio on tehty. Sen suorittaja on kuitenkin käsialan perusteella Emma Pulkkis (1887–1970), ja hän on mahdollisesti suorittanut myös puhtaaksikirjoituksen. Pulkkis oli Karleby Hembygdsföreningin puheenjohtaja ja keräsi innokkaasti pitäjän historiasta kertovia esineitä ja dokumentteja. Pulkkis oli myös huomiotaherättävän kiinnostunut Anders Chydeniuksen toiminnasta paikkakunnalla. Dokumentti ja konekirjoitettu versio löydettiin Hembygdsföreningin arkistossa säilytettävistä Emma Pulkkiksen papereista, joiden joukossa on monia muita vastaavia kopioituja ja konekirjoitettuja asiakirjoja, jotka usein ovat peräisin kirkon arkistosta.
Sisällön perusteella muistopuheen kirjoittaja voi hyvin olla Anders Chydenius, kuten Pulkkis on transkriptioon merkinnyt. Puhuja käy Anders Gustafssonin vaiherikasta elämää yksityiskohtaisesti läpi, mikä oli tapana, kun kyse oli pitäjän merkittävämmistä asukkaista. Muistopuhe koostui tähän aikaan kahdesta osasta. Toisaalta puheen tuli muistuttaa edesmenneen elämästä, toisaalta antaa eläville esikuvia seurattavaksi. Kuten puheesta käy ilmi, Anders Gustafsson oli syntynyt 1711 Tuomisalon talossa Kokkolan pitäjän Sokojan kylässä. Hänen vanhempiaan kuvataan aikakauden tavan mukaan ”rehellisiksi” ja ”jumalaapelkääviksi”. Kun venäläiset joukot miehittivät koko maan Isovihan aikana, joutui perhe monien muiden lailla pakenemaan metsiin ja erämaihin. Se merkitsi hengenvaaraa, nälkää ja monia vastoinkäymisiä. Gustafsson joutui myös luopumaan isänsä talosta – syytä tähän ei kerrota – mutta onnistui ostamaan autiona olleen Nabbalan talon, jonka hän sitten laittoi kuntoon huolellisuutta ja ahkeruutta osoittaen. Hän sai 42-vuotiaana sairauskohtauksen, joka vaikutti hänen kuuloonsa. Siitä huolimatta hän kykeni jatkamaan työtään tilalla, kunnes hän kolme kuukautta ennen kuolemaansa sairastui lopullisesti.
Anders Gustafsson oli naimisissa kaksi kertaa ja sai ”rehellisen ja siveän” Brita Andersdotterin (tai Eriksdotterin) kanssa seitsemän lasta, joista ainoastaan yksi tytär eli isäänsä pidempään. Puolitoista vuotta ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen hän avioitui uudelleen, tällä kertaa ”rehellisen ja hyveellisen” Maria Johansdotter Borgarbackan kanssa. Parin seitsemästä lapsesta oli tälläkin kertaa isän kuollessa elossa vain yksi tytär. Vaikka lapsikuolleisuus olikin tähän aikaan suurta, on huomionarvoista, että vain kaksi 14 lapsesta oli enää elossa. Toinen vaimo menehtyi neljänkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Anders Gustafsson eli leskenä kymmenen vuotta, kunnes hän 81-vuotiaana menehtyi ”vanhuuteen”, kuten kirkonkirjoihin on merkitty 28.11.1793. Puheessa iäksi ilmoitetaan virheellisesti 82 vuotta.
Puheessa Anders Gustafssonia kuvataan ahkeraksi, työteliääksi ja hurskaaksi mieheksi, joka auttoi kanssaihmisiään ja kävi säännöllisesti jumalanpalveluksissa. On selvää, että Chydenius vältti ylisanoja kuvatessaan edesmenneen elämää. Tässä hän noudatti aikakauden käsikirjojen ohjeita, joissa varoitettiin ”liioittelevasta ja koreilevasta” ylistyksestä vainajaa luonnehdittaessa. Chydenius kuvaili edesmennyttä esikuvaksi niille, jotka olivat seuranneet tätä hänen viimeiselle leposijalleen.
Gustav Björkstrand
Suom. Pertti Hyttinen
Lähteet ja kirjallisuus
Kokkolan seurakunta-arkisto
Kaarlelan seurakunnan rippikirjat 1710–1793
Back, Lars, ”Den äldsta bosättningen i Karleby”, Karleby sockens historia 1, Karleby: Karleby sockens historiekommitté 1967, s. 323–477.
Björkstrand, Gustav, En kyrkolag i samklang med tidens verkliga behov. Den av ärkebiskop Jacob Tengström ledda kyrkolagskommitténs försök att utforma en ny kyrkolag för Finland i komparativt perspektiv, Finska kyrkohistoriska samfundets handlingar 201, Helsingfors: Finska kyrkohistoriska samfundet 2007.
Harbsmeier, Eberhard, ”Kirkens kommunikationsformer”, Eberhard Harbsmeier & Hans Raun Iversen (red.), Praktisk teologi; Frederiksberg: Anis 1995, s. 231–345.
Krook, Tor, ”Församling och prästerskap”, Karleby sockens historia 1, Karleby: Karleby sockens historiekommitté 1967, s. 187–300.
Lenhammar, Harry, Sveriges kyrkohistoria 5. Individualismens och upplysningens tid, Stockholm: Verbum i samarbete med Svenska kyrkans forskningsråd 2000.
Pulkkis, Emma, ”Folkliga seder och bruk”, Karleby sockens historia 1, Karleby: Karleby sockens historiekommitté 1967, s. 301–322.