Retorisen pisteliäässä, Gävlen valtiopäivillä 1792 pappisäädyn pleenumissa esittämässään lausunnossa Anders Chydenius pureutuu Ruotsin sekaviin rahaoloihin. Ruotsissa oli otettu 1789 käyttöön hopeaan sidottujen pankinriksien rinnalle (rdr sp) valtion velkakirjoihin sidotut velkakirjasetelit eli velkakirjariksit (rdr rgs). Samalla pankinriksit korvautuivat hopeaan sidotuilla pankkiseteleillä (rdr bko). Velkakirjasetelit laski liikkeelle uusi instituutio, valtion velkakirjakonttori. Uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli rahoittaa käynnissä olevaa Venäjän sotaa. Uudistus oli edellä aikaansa ja monin tavoin epäonnistunut. Alun perin yksi hopeaan sidottu pankinseteli vastasi yhtä velkakirjaseteliä. Velkakirjasetelien laillinen status oli epäselvä ja niiden arvo laski niin, että vuonna 1803 yhdellä pankkisetelillä sai 1,5 velkakirjaseteliä. Aikalaiset olivat ymmällään uudistuksesta ja rahanarvon vaihtelusta. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kierrossa oli edelleen vanhoja pankinriksejä, hopea- ja kuparitaalereita ja jopa plootuja.
Chydeniuksen teksti oli suunnattu vastaukseksi hallituksen esitykseen, jolla oli tarkoitus vahvistaa valtiovelkasetelien asemaa määräämällä, että niillä sai maksaa pankinrahassa myönnettyjen lainojen korot. Näin siis ei olisi otettu huomioon sitä, että velkakirjasetelien arvo oli alentunut suhteessa pankinseteleihin. Jopa pankinseteleinä lainattu pääoma olisi esityksen mukaan voitu maksaa takaisin velkakirjaseteleinä. Pääomassa olisi huomioitu kuuden prosentin kurssiero valuuttojen välillä, vaikka todellinen agio hopeaan sidotun pankinsetelin hyväksi oli yli kymmenen prosenttia. Chydenius huomautti, että esitys aiheuttaa tappioita lainanantajille, eivätkä velallisetkaan hyödy, kun lainanantajat tulevat esityksen toteutuessa vaatimaan uudet velkakirjat, joissa huomioidaan todellinen kurssiero. Chydenius kritisoi rahauudistusta, joka hänen mukaansa oli aiheuttanut korvaamattomia tappioita kansalaisille velkakirjaseteleiden arvonalennuksen vuoksi. Chydeniuksen mukaan velkakirjoihin sidotun rahan arvoa ei voi määrätä lainsäädännöllä, sillä arvo määräytyy markkinoilla ja siihen vaikuttaa kierrossa olevan rahan määrä. Hän ennusti, että velkakirjasetelien arvo tulee laskemaan entisestään ja pankinsetelit katoavat kierrosta. Juuri näin tapahtuikin: rinnakkaisten valuuttojen agio nousi 1790-luvun puolivälissä jo 20 prosenttiin ja vuosisadan vaihteeseen mennessä 50 prosenttiin hopeaan sidotun pankinsetelin hyväksi.
Chydeniuksen tekstin alku- ja loppulauseet ovat hämmentäneet niin tutkijoita kuin aikalaisia; niissä kun otetaan kantaa hallituksen esityksen puolesta, ainakin näennäisesti. Virrankoski tulkitsee lauselmat ironiaksi. Ne voi nähdä myös retorisena keinona, jossa lausunnon alun ja lopun positiivisilla sanakäänteillä Chydenius pyrki saamaan myös hallituksen esityksen puolustajat lukemaan tekstin ja ymmärtämään siinä esitetyn kritiikin. Hallituksen esitys hyväksyttiin valtiopäivillä, mutta siitä jouduttiin luopumaan jo 1793, kun velkakirjasetelien arvon alentuminen johti juuri niihin ongelmiin, joista Chydenius tekstissään varoitti.
JO
Kirjallisuus
Ahlström, Göran, ”The period 1766–1802”, Lennart Jörberg (ed.), A History of Prices in Sweden 1732–1914. Volume II. Description, analysis. Lund: Gleerup 1972.
Ahlström, Göran, Studier i svensk ekonomisk politik och prisutveckling 1776–1802, Lund: Studentlitteratur 1974.
Edvinsson, Rodney, ”The multiple currencies of Sweden-Finland 1534–1803”, Rodney Edvinsson, Tor Jacobson & Daniel Waldenström (eds), Exchange Rates, Prices, and Wages, 1277–2008, Historical Monetary and Financial Statistics for Sweden [Vol. I], Stockholm: Sveriges Riksbank in cooperation with Ekerlids Förlag 2010a, s. 133–237.
Edvinsson, Rodney, ”Swedish monetary standards in a historical perspective”, Rodney Edvinsson, Tor Jacobson & Daniel Waldenström (eds), Exchange Rates, Prices, and Wages, 1277–2008, Historical Monetary and Financial Statistics for Sweden [Vol. I], Stockholm: Sveriges Riksbank in cooperation with Ekerlids Förlag 2010b, s. 26–66.
Nyberg, Klas, ”The Early Modern Financial System and the Informal Credit Market”, Anders Ögren (ed.), The Swedish Financial Revolution, Basingstoke: Palgrave MacMillan 2010, s. 14–40.
Ojala, Jari, Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa. Purjemerenkulun kannattavuus ja tuottavuus 1700–1800-luvulla, Bibliotheca Historica 40, Helsinki: Suomen Historiallinen Seura 1999.