Suomen Talousseuralle lähetetty selvitys Kokkolan pitäjän perunanviljelyksestä jäi tiettävästi Chydeniuksen viimeiseksi kirjoitukseksi – hän laati sen marraskuussa 1802, vain kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Kirjoituksen syntyyn vaikutti Chydeniuksen kahden aikaisemman kirjallisen tuotoksen kohtalo Talousseurassa. Kolme vuotta aikaisemmin hän oli lähettänyt Talousseuraan rokonistutusta käsittelevän kirjoituksen, joka oli hyllytetty ja joka julkaistiin vasta Chydeniuksen kuoleman jälkeen. Tämän jälkeen Chydenius oli tarjonnut julkaistavaksi oopiumin valmistamista käsittelevän tekstinsä, joka oli niin ikään hyllytetty. Molemmat kirjoitukset oli hylätty periaatteessa samasta syystä: niissä ikääntynyt rovasti puuttui lääketieteen aihepiireihin virheellisin ja vanhentunein perustein. Perunanviljelyksen edistäminen oli kuulunut Talousseuran tavoitteisiin alusta alkaen, joten sen varhaisvaiheiden kuvaaminen oli turvallisempi aihe, jolla oli myös yhtymäkohtia Chydeniuksen aikaisempiin kirjoituksiin. Suomen maataloudessa Chydenius oli puolustanut tehokkaita pientiloja suurtilojen sijaan. Niiden etuna hän näki tehokkaamman maankäytön ja mahdollisuuden monipuolisempien viljelykasvien hyödyntämiseen. Peruna sopi mainiosti pientilojen viljelykasviksi.
Suomen Talousseura pyrki aktiivisesti levittämään tietoa perunan viljelyksen hyödyistä. Keväällä 1802 se oli tuomiokapitulin kiertokirjeen avulla kehottanut pappeja lukemaan saarnatuolista perunaa esittelevän kirjoituksen. Mahdollisesti Chydeniuksen kirjoitus syntyi tämän innoittamana.1 Tekstissään Chydenius osoittaa perunanviljelyn edut sekä antaa vinkkejä viljelyyn ja talvisäilytykseen. Chydeniuksen lisäksi myös moni muu suomalainen kirkonmies edisti perunanviljelystä 1700-luvun jälkipuoliskolla.
Perunan viljely alkoi Kokkolan pitäjässä Chydeniuksen elinaikana, viisikymmentä vuotta ennen kirjoituksen syntymää – ensimmäisen kerran perunaa oli Suomessa viljelty 1730-luvulla. Näin Chydeniuksella oli aikalaistodisteita siitä, miten peruna alueelle tuli. Kirjoituksessaan hän nostaa sankariksi Pommerin sodan (1757–1762) veteraanin, Viitasaarella syntyneen sotamiehen Juho Virbergin (Johan Widberg), jonka taskussa ensimmäiset mukulat kulkeutuivat Preussin sotaretkeltä Kaustisille. Pommerin sodan myötä peruna levisi muuallekin Suomeen ja syrjäytti nauriin tärkeimpänä ravintokasvina. Virberg istutti mukulat kotimökkinsä pihalle Kaustisen Kappelinkankaalle. Pentti Virrankosken mukaan Virberg työskenteli päivämiehenä naapurinsa Erkki Matinpoika Ketun (Erik Mattsson Räf) talossa. Myös Kettu ryhtyi viljelemään perunaa hyvällä menestyksellä. Myöhemmin sotamies Virberg perusti Lehtikankaan (Lövbacka) eli Viiperin (Virberg) talon Kaustisen kylään.
”Maapäärynän” viljely alueella yleistyi kuitenkin hitaasti, minkä Chydeniuskin kirjoituksessaan toteaa. Suomen Talousseuran mukaan perunan viljely oli jo varsin yleistä lähes koko Suomessa 1800-luvun alkuun mennessä. Entisestään viljely lisääntyi, kun perunaa ryhdyttiin käyttämään viinanpolton raaka-aineena.
JO
Kirjallisuus
Forsius, Arno, ”Perunan historiaa”, Suomen Lääkärilehti 1994: 24, s. 2377 (saatavilla myös: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/peruna.html)
Rasila, Viljo, Eino Jutikkala & Anneli Mäkelä-Alitalo (toim.), Suomen maatalouden historia 1. Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-luvulle, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 914:1, Helsinki 2003.
Virrankoski, Pentti, Kokkolan pitäjän yläosan historia. Kaustisen, Vetelin, Halsuan ja Perhon vaiheita esihistoriallisesta ajasta 1860-luvulle, Kokkola: Halsuan, Kaustisen, Perhon ja Vetelin historiatoimikunta 1961.