Anders Chydeniuksen Purjehdusvapaus herätti vilkasta keskustelua Tukholmassa heti julkaisunsa jälkeen 1765. Chydenius jatkoi omalta osaltaan keskustelua Valtakunnan heikkouden lähde -teoksen liitteenä ilmestyneessä lyhyessä kirjoituksessa Huomautuksia tapulikysymykseen.
Huomautuksia tapulikysymykseen -kirjoituksen kohteena oli Tukholman porvariston entisen sihteerin Erik Schröderin purjehdusvapautta vastustanut kirjoitus Oförgripeliga tankar om fem nya stapel-städers inrättande i rikets norre provincer. Schröder esittää julkaisussaan samoja argumentteja, jotka Chydenius oli yksitellen kumonnut jo Purjehdusvapaus -kirjoituksessaan. Virrankosken tulkinta on, ettei Schröder ollut tutustunut ennen kirjoitustaan Purjehdusvapauteen yksinkertaisesti siksi, että julkaisut olivat samoihin aikoihin painossa. Chydenius itse arvelee omaelämäkerrassaan, että ”purjehdusvapauden vastustajat” (eli tukholmalaiset porvarit) olivat sijoittaneet vastakirjoituksen tuottamiseen niin paljon rahaa, etteivät tohtineet jättää sitä julkaisematta, vaikka totesivatkin Purjehdusvapauden vieneen sen argumenteilta pohjan. Schröder muun muassa puolustaa Tukholman historiallista oikeutta monopolisoida Pohjanlahden kauppaa ja epäilee Norlannin ja Pohjanmaan kauppiaiden kykyä harjoittaa purjehdusta ja ulkomaankauppaa ohi Tukholman.
Jouko Nurmiainen on väitöskirjassaan korostanut, kuinka tässä tekstissä Chydenius kauniita luontometaforia käyttäen puolusti oman kotiseutunsa etuja – ja samalla vapaan kaupan ideaansa. Tekstissä Chydeniukselle kauppa on kuin joen virta, joka väistämättä virtaa myötävirtaan. Siksi on turha asettaa vahtia estämään, ettei joki virtaisi ylöspäin. Tällä Chydenius samalla vastasi Schröderin väitteeseen, että purjehdusvapaus olisi suorastaan haitallista Pohjanlahden kaupungeille. Chydenius päätteli ilkikurisesti, että jos kerran ulkomaankauppa on Schröderin argumentein kannattavaa vain Tukholmalle, ei sitä kannata kieltää, sillä eiväthän Pohjanlahden rantakaupunkien kauppiaatkaan kannattamatonta liiketoimintaa harjoita, vaan toisivat tuotteensa vapauden saatuaankin pääkaupunkiin.
Samoin kuin Purjehdusvapaudessa, Chydenius ihmettelee tässäkin kirjoituksessa, että kaupan ei anneta toimia vapaasti, vaikka eletäänkin ”valistunutta aikaa”. Chydenius kritisoi vastustajiensa tietämättömyyttä merenkulun ja ulkomaankaupan realiteeteista. Hän myös hyökkää entistäkin kärkevämmin Tukholman suurporvareita vastaan ja viittaa Purjehdusvapaudessa mainitsemaansa rajaseutuproblematiikkaan.
Huomautuksia tapulikysymykseen vahvisti purjehdusvapauden puoltajien asemia vuoden 1765 valtiopäiväkeskustelussa ja myös Chydeniuksen roolia keskustelun ylläpitäjänä. Historialliselta merkitykseltään se jäi kuitenkin vähäisemmäksi kuin Chydeniuksen samana vuonna julkaisemat laajemmat kirjoitukset.
JO
Kirjallisuus
Friberg, Nils, Stockholm i bottniska farvatten. Stockholms bottniska handelsfält under senmedeltiden och Gustav Vasa, Monografier utgivna av Stockholms kommun 53, Stockholm: LiberFörlag 1983.
Nurmiainen, Jouko, Edistys ja yhteinen hyvä vapaudenajan ruotsalaisessa poliittisessa kielessä, Bibliotheca historica 122, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2009.
Paloposki, Toivo J., Suomen talouden kehittäminen 1750–1760 -lukujen valtiopäiväpolitiikassa, Historiallisia tutkimuksia 98, Helsinki: Suomen Historiallinen Seura 1976.