Anders Chydeniuksen ja Beata Magdalena (”Malin”) Mellbergin avioliitto jäi lapsettomaksi. Varmaankin osaksi juuri tästä syystä he ottivat huollettavakseen useita nuoria sukulaisia, jotka olivat hoivan tarpeessa. Ensimmäisenä perheeseen tuli Johan Tengström, Chydeniuksen Maria-sisaren ja tämän 1767 kuolleen miehen Johan Tengström vanhemman poika. Chydenius otti hänet pojakseen jo Alavetelissä ja rahoitti hänen koulunkäyntinsä Vaasassa. Johan nuorempi myös asui Chydeniusten luona Kokkolan pappilassa. Chydenius tarjosi turvapaikan myös eräille muille perheenjäsenille ja lähisukulaisille. Johanin vanhemmasta veljestä, 1755 syntyneestä Jakob Tengströmistä, ryhtyivät isän kuoleman jälkeen huolehtimaan isän sisaret, jotka maksoivat hänen opintonsa Vaasassa. Jacob Tengström sai kuitenkin jo varhain yhteyden sekä isoisäänsä Jacob Chydeniukseen että enoonsa Anders Chydeniukseen, ja yhteydet tiivistyivät Chydeniuksen tultua Kokkolan kirkkoherraksi. Etenkin vuosina 1775–1777 Jacob Tengström oleskeli pappilassa usein, ja suhde enoon kehittyi läheiseksi. Ystävyyttä eivät syventäneet vain teologiset keskustelut, vaan myös pappilan rikas musiikkielämä. Konkreettinen todiste heidän välilleen syntyneestä syvästä yhteydestä on runo, jonka Tengström kirjoitti Chydeniuksen kunniaksi ennen lähtöään Turkuun. Siinä hän ylistää Chydeniusta intomielisesti.
Jacob Tengström ryhtyi jatkamaan opiskeluaan Turussa 1777. Chydenius seurasi tarkasti hänen kehitystään, ja heidän keskinäinen kirjeenvaihtonsa on saattanut olla vilkasta, vaikka vain muutamia kirjeitä on säilynyt. Chydenius vaikutti siihen, että Tengström sai 1779 kotiopettajan paikan kamarineuvos Gustav von Stockenströmin perheessä Tukholmassa. Chydenius välitti hänelle myös yhteyden valtakunnan viralliseen historioitsijaan Anders Schönbergiin ja kreivi Carl Fredrik Schefferiin. Kaikki kolme vaikuttivat suuresti Tengströmin uran myöhempään kehitykseen. Tengström saattoi luultavasti myös seurata Chydeniuksen työskentelyä vuoden 1779 valtiopäivillä, joilla käsiteltiin mm. kysymystä uskonnonvapaudesta.
Palattuaan Turkuun syksyllä 1781 Tengström tavoitteli virkaa akatemiasta ja onnistui teologiaan siirryttyään joulukuussa 1783 pääsemään teologian apulaiseksi – asema vastaa lähinnä apulaisprofessorin virkaa. Chydenius riensi onnittelemaan häntä kaikkien sukulaisten ja ystävien puolesta ja vakuuttamaan oma kiintymystään häntä kohtaan. Eniten hän iloitsi siitä, että oli saanut Tengströmin ”siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut”. Nyt hän odotti nuorelta mieheltä paljon. Chydenius ei kuitenkaan tyytynyt vain onnittelemaan sisarenpoikaansa ja läheistä ystäväänsä lämpimin sanoin. Hänellä oli tärkeätä asiaa sisarenpojalleen, jonka tehtäväksi tuli nyt teologian opiskelijoiden ohjaaminen. Chydenius arvosti papin virkaa hyvin suuresti. Se ei ollut pelkkä ”leipäpuu”, kuten monet aikalaiset tuntuivat ajattelevan, vaan virkaan piti hyväksyä vain sellaisia miehiä, jotka kykenivät hoitamaan sitä arvokkaasti, taitavasti ja nuhteetonta moraalia noudattaen. Vaikka monet Turun seudulta ja Satakunnasta kotoisin olevat opiskelijat pitivät Chydeniuksen käsityksen mukaan teologian opiskelua halveksittavana, teologian ylioppilaan titteli oli kuitenkin korkein opiskelijan saavutettavissa oleva kunnianimi. Teologiaa ei selvästikään arvostettu opiskelijoiden keskuudessa yhtä paljon kuin ennen, vaikka teologian professorit olivatkin parhaiten palkattuja akatemiassa. Tengströmin oli nyt pidettävä huolta siitä, ettei kukaan pääsisi virkaan minkäänlaisen suosimisen avulla. Sillä tavalla saataisiin vain susia ja rosvoja Jeesuksen lammaslaumaan, mikä veisi tuhoon koko ”Siionin” eli kirkon. Chydenius menee niin pitkälle, että hän asettaa kyseenalaiseksi vuoden 1772 hallitusmuodon 9. pykälässä kuninkaalle myönnetyn armahdusoikeuden. Kuninkaalla oli oikeus armahtaa kuka tahansa tuomion saanut ja nimittää omat suosikkinsa kirkkoherroiksi niihin seurakuntiin, joiden viranhaltijoiden nimitysoikeus oli kruunun regaali. Tämä samoin kuin noiden seurakuntien kirkkoherranvirkojen liukuminen kaupankäynnin kohteiksi loukkasi Chydeniuksen oikeudentajua. Kuningaskin oli velvollinen nimittämään noihin virkoihin kirkkoa hyödyttäviä henkilöitä. Jos toisin toimittiin, lainsäädäntöä oli muutettava. Näin sanoi kaihtelematta mies, joka kuitenkin arvosti kuningas Kustaa III:tta suuresti.
GB
Suom. HE
Kirjallisuus
Björkstrand, Gustav, Jacob Tengström. Universitetsman, kyrkoledare och nationsbyggare, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 772, Helsingfors 2012.
Krook, Tor, Anders Chydenius. Samhällsreformator och församlingsherde, Helsingfors: Förbundets för svenskt församlingsarbete i Finland bokförlag 1952.
Nikander, Gabriel, Jacob Tengström som akademisk lärare och biskop intill 1808, Helsingfors 1913.