Purjehdusvapaus, § 9

§. 9.

Det tredje skäl har man upsökt utur Kongl. Resolutionen på Städernas allmänna beswär år 17238Kongl. Resolutionen på Städernas allmänna beswär år 1723: I resolutionen 16.10.1723 konstateras i § 45 ”at/ ehuruwäl Städernas enskylte Privilegier, skola som Regerings-Formens 51. §. förmäler blifwa öfwersedde och effter närwarande tiders beskaffenhet uti sådane mål som någon ändring nödwändigt erfordra lämpade och förbättrade; Så böra de dock icke til deras grund och warelse uphäfwas och omkulkastas.”, hwarest Städerna försäkras derom, at deras Privilegier icke skola til grund och warelse9til grund och warelse: i grund och botten uphäfwas. Motsägarena taga det för afgjordt, at den i Norrbotn föreslagna Stapel-frihet til grund och warelse uphäfwer Stockholms Stads Privilegier, och sluter deraf huru Lagstridigt Norrbotningarnas påstående är.

Med Städernes Privilegiers grund och warelse förstår jag den af Kongl. Maj:t dem Allernådigst förunta frihet, at på det eller det stället få uti skygd af Lagen obehindrat nyttja Borgerlig näring. Men hwad den ena Staden i anseende til några särskilta orsaker kan hafwa för förmåner fram för andra, kan intet höra til Städernas Privilegiers grund och warelse; Ty skulle alla i dem anförde omständigheter begripas derunder, så at den minsta ändring i dem ansåges röra deras Privilegiers grund och warelse, så hade Högsta Magten med det samma tilbundit sina egna händer, at til jämnwigtens behållande i Handelen, så innom, som utom Riks få göra några ändringar deruti, hwilket är omöjeligit. Det hade ock då bordt heta, intet allenast til grund och warelse, utan ock til alla sina omständigheter, hwilket likwäl ej tilfälligt-wis, utan af godt betänckande bör tros wara utelemnadt, såsom öfwerensstämmande med Regerings-Formens 51. §.10öfwerensstämmande med Regerings-Formens 51. §.: § 51 i regeringsformen från 1720 lyder: ”Städerne i riket förblifva vid deras välfångne privilegier och rättigheter, som dem af forna konungar gifne och förlänte äro; dock så att de af riksens ständer efter tidernes omständigheter lämpas.”, hwarest uttryckeligit förbehåll göres, at Städernas Privilegier af Riksens Ständer efter tidernas omständigheter lämpas skola.

Men om jag åter medgåfwe alt detta werckeligen wara dem försäkrat, månn Högsta Magten efter någon Samfunds Lag i dylika mål altid kan förbindas dertil i den händelse at det blefwe missbrukat til andra Medborgares förtryck?

1. Kongl. Resolutionen på Städernas allmänna beswär år 1723: I resolutionen 16.10.1723 konstateras i § 45 ”at/ ehuruwäl Städernas enskylte Privilegier, skola som Regerings-Formens 51. §. förmäler blifwa öfwersedde och effter närwarande tiders beskaffenhet uti sådane mål som någon ändring nödwändigt erfordra lämpade och förbättrade; Så böra de dock icke til deras grund och warelse uphäfwas och omkulkastas.”
2. til grund och warelse: i grund och botten
3. öfwerensstämmande med Regerings-Formens 51. §.: § 51 i regeringsformen från 1720 lyder: ”Städerne i riket förblifva vid deras välfångne privilegier och rättigheter, som dem af forna konungar gifne och förlänte äro; dock så att de af riksens ständer efter tidernes omständigheter lämpas.”

§ 9

Kolmas peruste on etsitty vuonna 1723 annetusta kuninkaallisesta vastauksesta kaupunkien yleiseen valitukseen11Kongl. resolutionen på städernas allmänna beswär år 1723, 16.10.1723. Siinä kaupungeille vakuutetaan, ettei niiden erioikeuksien perimmäistä olemusta12perimmäistä olemusta: alkutekstissä til grund och warelse saa kumota. Vastustajat pitävät selvänä, että Norrbottenille ehdotetut tapulioikeudet kumoavat Tukholman kaupungin erioikeuksien perimmäisen olemuksen, ja päättelevät tästä, kuinka lainvastainen norrbottenilaisten vaatimus on.

Ymmärrän kaupunkien erioikeuksien perimmäisen olemuksen merkitsevän kuninkaallisen majesteetin kaikkein armollisimmin suomaa vapautta harjoittaa esteettömästi porvarillista elinkeinoa tietyssä paikassa lain suojaamana. Mutta se, mitä etuja jollakin kaupungilla voi tiettyjen syiden perusteella olla muihin nähden, ei voi kuulua kaupunkien erioikeuksien perimmäiseen olemukseen. Jos näet kaikki erioikeuksien yhteydessä esitetyt seikat katsottaisiin tämän käsitteen piiriin kuuluviksi ja siten pienimmänkin muutoksen katsottaisiin puuttuvan kaupunkien erioikeuksien perimmäiseen olemukseen, silloin korkein valta olisi samalla sitonut omat kätensä eikä voisi enää tehdä kaupan tasapainon säilyttämiseksi mitään muutoksia kaupankäynnissä sen enempää valtakunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakaan, mikä olisi mahdotonta. Silloin ei olisi pitänyt myöskään puhua yksinomaan perimmäisestä olemuksesta, vaan myös kaikista asiaan liittyvistä olosuhteista, mikä olisi hallitusmuodon 51. pykälän mukaista. On syytä uskoa, ettei mainintaa niistä ole jätetty pois sattumalta, vaan täysin harkitusti. Kyseisessä pykälässä esitetään nimenomaisesti se varaus, että valtakunnan säätyjen on sovitettava kaupunkien etuoikeudet ajankohdan olojen mukaan.

Mutta vaikka myöntäisin, että kaikki nämä etuoikeudet on todellakin näille kaupungeille taattu, olisiko korkein valta jonkin yhteiskunnan lain mukaan tällaisissa tapauksissa aina sidottu siihen, mikäli etuoikeutta käytetään väärin muiden kansalaisten sortamiseksi?

1. Kongl. resolutionen på städernas allmänna beswär år 1723, 16.10.1723
2. perimmäistä olemusta: alkutekstissä til grund och warelse

Unfortunately this content isn't available in English