Purjehdusvapaus, § 7

§. 7.

Men huru wida all denna försiktighet wid Stockholms Stads Privilegiers utfärdande blifwit i akt tagen, det lämnar jag hwar owäldug medborgare at döma.

Jag wil intet nämna, huru djup Swänska handels-insikten kunnat wara, då samma Privilegier blifwit utfärdade. Jag går förbi huru wida denne Domstol, som likwäl war innom samma Stad, kunde anses för owäldug eller ej. Den som ser något längre in uti äldre och nyare händelser i dylika mål, wet det wäl. Men det påstår jag, at wid dessa Privilegiers upsättande hafwa de lidande Norrbotningar ej blifwit hörde, deras skäl ej uptagne och wederlagde, och än mindre har alla tilkommande handels wälfningar kunnat wara då bekante, som i sig sjelf är omöjeligit. Huru wil man då göra deras helgd så stor, och deras ord för aldeles oombyteliga?

Dock lät oss antaga dem för oryggeliga; men är det ena uti dem oryggeligt, så måste det andra wara äfwen så. Uti alla de Stockholms Stad i senare tider förunte Privilegier, som åfwanföre finnas anförda, läses en slut-mening ungefär af detta innehåll: Dock oss altid förbehållit, alt som tidernas beskaffenhet och Riksens allmänna nytta framdeles kunde fordra, dem at rätta och ändra.

Huru skola nu Stockholms handlande få detta förbehåll utur wägen? Eller huru kunna de åberopa sig uppå dessa Privilegier, om de intet tillika äro i stånd, at owedersäjeligen wisa tidernas beskaffenhet och hela Rikets allmänna nytta fordra det samma? Eller månn icke, i den händelse, at jag kunde wisa Rikets all5männa nytta fordra ändring i dessa Privilegier, och Högsta Magten funne för godt samma ändring at bewilja, månn icke den då i kraft af detta förbehåll kunde ske utan deras wärckeliga kränkning?

§ 7

Jätän kuitenkin jokaisen puolueettoman kansalaisen harkittavaksi, missä määrin erioikeuksia Tukholman kaupungille myönnettäessä on noudatettu kaikkea tällaista varovaisuutta.

En halua sanoa mitään siitä, miten syvälliset tiedot Ruotsin kaupankäynnistä ovat voineet olla silloin, kun erioikeudet myönnettiin. Sivuutan sen, kuinka puolueettomana voitiin pitää tuomioistuinta, joka toimi joka tapauksessa samassa kaupungissa. Ne, jotka tutkivat hiukan pitemmältä tällaisten oikeuskäsittelyjen vanhempia ja uudempia tapauksia, tietävät kyllä miten asia on. Mutta sen väitän, ettei erioikeuksia myönnettäessä kuultu niistä kärsineitä norrbottenilaisia, heidän perustelujaan ei otettu käsiteltäviksi eikä niitä kumottu. Vielä vähemmän saattoivat kaikki kaupankäynnissä myöhemmin tapahtuneet mullistukset olla silloin tiedossa, sehän on jo sinänsä mahdotonta. Miten erioikeuksia voidaan siis pitää niin pyhinä ja niiden sanamuotoja muuttamattomina?

Mutta olettakaamme, että ne ovat koskemattomia. Jos yksi seikka on koskematon, silloin muidenkin seikkojen on oltava sitä. Kaikissa edellä mainituissa Tukholman kaupungille viime aikoina myönnetyissä eri­oikeuksissa on suunnilleen näin kuuluva loppulause: Pidätämme itsellemme ainaiseksi oikeuden korjata ja muuttaa näitä erioikeuksia sen mukaan, mitä aiko­jen muuttuminen ja valtakunnan yleinen etu voi vastaisuudessa vaatia.

Miten Tukholman kauppiaat saisivat nyt tämän varauksen raivatuksi tieltä? Tai miten he voisivat vedota näihin erioikeuksiin elleivät he samalla pysty kiistattomasti osoittamaan, että aikojen muuttuminen ja koko valtakunnan5 etu vaativat niitä? Tai jos kykenisin osoittamaan, että valtakunnan yleinen etu vaatii muuttamaan näitä erioikeuksia ja korkein valta katsoisi parhaaksi suostua näihin muutoksiin, niin eiköhän muutos voisi mainitun varauksen vuoksi tapahtua loukkaamatta todellisia oikeuksia?

Unfortunately this content isn't available in English