Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 56
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 58
§ 57
En kuitenkaan saa tästä harmaita hiuksia. Maksut tehdään sillä rahalla, joka meillä liikkuu ja on käypää, ja tiedän, ettei ole kiellettyä maksaa sillä. Vaikka tiedän, että jonkun, joka on onnistunut saamaan metallirahaa käsiinsä, on annettava sitä hänelle1 seteleitä vastaan, ja että minä ostaessani joudun maksamaan hänelle korkoa siitä pääomasta, jonka joudun olemaan hänelle velkaa sen ajan, minkä hän tietää joutuvansa olemaan ilman täysiarvoista maksua seteleistä, tämä ei nyt huoleta minua mitenkään. Sen sijaan minua huolestuttaa kovin, mitä vahingollisia vaikutuksia päätä huimaavalla vaihtokurssillamme on ollut metallirahaamme rajaseuduilla. Kun kurssi alkoi nousta vuodesta 1739 lähtien, olivat valtakunnan alamaiset ja etenkin rajaseudun ihmiset täysin tietämättömiä siitä, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat tekemisissä vekselien kanssa. Mutta ulkomaalaiset, joita taalerin nimellisarvo ei pystynyt sokaisemaan, näkivät heti tilanteen. Kansalaiset luottivat taalerin ja markan nimellisarvoihin. Tälle oli perusteet hallitusmuodon 9. pykälässä2 ja kuninkaanvakuutuksen 18. pykälässä3. He uskoivat, että yksi riikintaaleri eli 2 luotia 14-luotista hopeaa4, yksi 9 taalerin seteli, 9 taalerin plootu, 96 yhden äyrin hopeakolikkoa, 16 kappaletta 6 äyrin hopeakolikoita jne. olisivat kaikki samanarvoisia. Heti kun vaihtokurssi alkoi nousta, naapuri rupesi haluamaan hopeakolikoita ja isompia plootuja. Ulkomaalainen tiesi hyvin, että ruotsalaiset pitivät niitä kaikkia samanarvoisina, eikä hintojen tarvinnut paljon nousta, kun naapuri sai jo haluamansa lajin rahaa. Silloin täytyi riikintaalereita, karoliineja, 6 hopeaäyrin kolikoita ja plootuja mennä suurin määrin rajan yli. Mitä korkeammalle kurssi nousi, sitä halukkaammin rahoja tavoiteltiin. Ne jotka kävivät kauppaa Venäjälle, kiertelivät ympäriinsä ja keräsivät kaikkialta näitä haluttuja rahoja, ja koska ne olivat kotona samanarvoisia, mutta venäläisille eriarvoisia, kerääjät luulivat tekevänsä hyviä kauppoja, mutta eivät saaneet läheskään silloisen kurssin mukaisia hintoja. Kun siis hopearahat ja plootut lähtivät maasta, lukuun ottamatta niitä, jotka jotkut itsepäiset yksilöt pitivät tallessa, ja kurssi nousi samaan aikaan aina vain korkeammalle, alettiin tavoitella pikkurahaa, joka oli kokenut onnettomampia vaiheita kuin kaikki muut metallirahamme. Pikkukolikoiden arvo ei näet ollut lainkaan noussut vaihtokurssin mukaan. Tavallinen kansa oli saanut uskoa, että 96 lanttia ja yksi 9 taalerin seteli olivat samanarvoiset, vaikka lanteista olisi korkeimman kurssin mukaan pitänyt maksaa suunnilleen kaksi 9 taalerin seteliä. Jos oletetaan, että venäläinen maksoi 18 kolikkotaalerista joko seteleinä tai tavaroina 21 taaleria, luultiin että häntä puijattiin siinä 3 taalerilla, mutta hän puijasikin valtakuntaa korkeimman kurssin mukaan 15 taalerilla. Jos ostan hänen tavaransa tietyllä taalerimäärällä, mutta maksan 9 taalerin plootuilla, tiedän että hän on kyllin järkevä laskeakseen jokaisen 9 taalerin plootun 12 taaleriksi, jolloin voitan 3 taaleria plootulta. Mutta korkeimman kurssin mukaan hän nylkeekin minua ja valtakuntaa siitä huolimatta vähintään 9 taalerilla. Voiko mikään kauppa maailmassa olla naapurilleni edullisempi? Voiko kukaan auliimmin auttaa häntä korjaamaan voittonsa kuin ihminen, joka luulee itsekin voittavansa kaupassa eikä todellakaan ole perillä mistään muusta? Voi! Kuinka monta miljoonaa taaleria onkaan näin varastettu ruotsalaisilta rikastuttamaan naapureitamme! Kuinka monta kertaa parempi olisikaan ollut, että kaikissa Post-Tidningareissa5 olisi levitetty tietoa siitä, miten monta setelitaaleria vastasi kullakin viikolla yhtä riikintaaleria, yhtä kuuden äyrin hopearahaa ja karoliinia sekä vanhoja ja uusia plootuja, kupariäyrejä ym. Mieltäni kirvelee ajatellessani, kuinka halukkaasti venäläiset kauppiaat ovat keränneet kaiken kuparimme puolesta arvostaan. Venäjän hallitus ostaa rajamarkkinoilla kuparin yksityisiltä. Sydäntä viiltää kun ajattelen, miten kupari viedään rajalta tsaari Pietari Suuren Aunukseen perustamaan suureen tykkivalimoon6. Siellä ovat nyt ruotsalaisten hien ja vaivan hedelmät. Hyvin on asiat hoidettu! Samalla tavoin on käynyt Norjan puolella.
Tähän sanotaan nyt, että onhan julkaistu asetuksia plootujen ja hopearahojen maastavientiä vastaan, miksi niitä ei noudateta? Niin, miksi ei? Voi! En jaksa vastata. Tämä on surkeaa. Näin se käy: ei haluta koskea sydämessä olevaan märkäpaiseeseen, joka myrkyttää valtakunnan koko ruumiin, mutta käsiin ja jalkoihin laitetaan voimakkaat lääkelaastarit7, jotta myrkky saataisiin sitä kautta poistetuksi. Hyvää tarkoittaen ruvetaan odottelemaan, että kaikki tulisi kuntoon.
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 56
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 58
paikat: Aunus Petroskoi Venäjä Ääninen
Henkilöt: Adolf Fredrik Pietari Suuri
Raamatunkohdat:
Aiheet: