Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 56
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 58
§ 57
En kuitenkaan saa tästä harmaita hiuksia. Maksut tehdään sillä rahalla, joka meillä liikkuu ja on käypää, ja tiedän, ettei ole kiellettyä maksaa sillä. Vaikka tiedän, että jonkun, joka on onnistunut saamaan metallirahaa käsiinsä, on annettava sitä hänelle1 seteleitä vastaan, ja että minä ostaessani joudun maksamaan hänelle korkoa siitä pääomasta, jonka joudun olemaan hänelle velkaa sen ajan, minkä hän tietää joutuvansa olemaan ilman täysiarvoista maksua seteleistä, tämä ei nyt huoleta minua mitenkään. Sen sijaan minua huolestuttaa kovin, mitä vahingollisia vaikutuksia päätä huimaavalla vaihtokurssillamme on ollut metallirahaamme rajaseuduilla.57 Kun kurssi alkoi nousta vuodesta 1739 lähtien, olivat valtakunnan alamaiset ja etenkin rajaseudun ihmiset täysin tietämättömiä siitä, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat tekemisissä vekselien kanssa. Mutta ulkomaalaiset, joita taalerin nimellisarvo ei pystynyt sokaisemaan, näkivät heti tilanteen. Kansalaiset luottivat taalerin ja markan nimellisarvoihin. Tälle oli perusteet hallitusmuodon 9. pykälässä2 ja kuninkaanvakuutuksen 18. pykälässä3. He uskoivat, että yksi riikintaaleri eli 2 luotia 14-luotista hopeaa4, yksi 9 taalerin seteli, 9 taalerin plootu, 96 yhden äyrin hopeakolikkoa, 16 kappaletta 6 äyrin hopeakolikoita jne. olisivat kaikki samanarvoisia. Heti kun vaihtokurssi alkoi nousta, naapuri rupesi haluamaan hopeakolikoita ja isompia plootuja. Ulkomaalainen tiesi hyvin, että ruotsalaiset pitivät niitä kaikkia samanarvoisina, eikä hintojen tarvinnut paljon nousta, kun naapuri sai jo haluamansa lajin rahaa. Silloin täytyi riikintaalereita, karoliineja, 6 hopeaäyrin kolikoita ja plootuja mennä suurin määrin rajan yli. Mitä korkeammalle kurssi nousi, sitä halukkaammin rahoja tavoiteltiin. Ne jotka kävivät kauppaa Venäjälle, kiertelivät ympäriinsä ja keräsivät kaikkialta näitä haluttuja rahoja, ja koska ne olivat kotona samanarvoisia, mutta venäläisille eriarvoisia, kerääjät luulivat tekevänsä hyviä kauppoja, mutta eivät saaneet läheskään silloisen kurssin mukaisia hintoja. Kun siis hopearahat ja plootut lähtivät maasta, lukuun ottamatta niitä, jotka jotkut itsepäiset yksilöt pitivät tallessa, ja kurssi nousi samaan aikaan aina vain korkeammalle, alettiin tavoitella pikkurahaa, joka oli kokenut onnettomampia vaiheita kuin kaikki muut metallirahamme. Pikkukolikoiden arvo ei näet ollut lainkaan noussut vaihtokurssin mukaan. Tavallinen kansa oli saanut uskoa, että 96 lanttia ja yksi 9 taalerin seteli olivat samanarvoiset, vaikka lanteista olisi korkeimman kurssin mukaan pitänyt maksaa suunnilleen kaksi 9 taalerin seteliä. Jos oletetaan, että venäläinen maksoi 18 kolikkotaalerista joko seteleinä tai tavaroina 21 taaleria, luultiin että häntä puijattiin siinä 3 taalerilla, mutta hän puijasikin valtakuntaa korkeimman kurssin mukaan 15 taalerilla. Jos ostan hänen tavaransa tietyllä taalerimäärällä, mutta maksan 9 taalerin plootuilla, tiedän että58 hän on kyllin järkevä laskeakseen jokaisen 9 taalerin plootun 12 taaleriksi, jolloin voitan 3 taaleria plootulta. Mutta korkeimman kurssin mukaan hän nylkeekin minua ja valtakuntaa siitä huolimatta vähintään 9 taalerilla. Voiko mikään kauppa maailmassa olla naapurilleni edullisempi? Voiko kukaan auliimmin auttaa häntä korjaamaan voittonsa kuin ihminen, joka luulee itsekin voittavansa kaupassa eikä todellakaan ole perillä mistään muusta? Voi! Kuinka monta miljoonaa taaleria onkaan näin varastettu ruotsalaisilta rikastuttamaan naapureitamme! Kuinka monta kertaa parempi olisikaan ollut, että kaikissa Post-Tidningareissa5 olisi levitetty tietoa siitä, miten monta setelitaaleria vastasi kullakin viikolla yhtä riikintaaleria, yhtä kuuden äyrin hopearahaa ja karoliinia sekä vanhoja ja uusia plootuja, kupariäyrejä ym. Mieltäni kirvelee ajatellessani, kuinka halukkaasti venäläiset kauppiaat ovat keränneet kaiken kuparimme puolesta arvostaan. Venäjän hallitus ostaa rajamarkkinoilla kuparin yksityisiltä. Sydäntä viiltää kun ajattelen, miten kupari viedään rajalta tsaari Pietari Suuren Aunukseen perustamaan suureen tykkivalimoon6. Siellä ovat nyt ruotsalaisten hien ja vaivan hedelmät. Hyvin on asiat hoidettu! Samalla tavoin on käynyt Norjan puolella.
Tähän sanotaan nyt, että onhan julkaistu asetuksia plootujen ja hopearahojen maastavientiä vastaan, miksi niitä ei noudateta? Niin, miksi ei? Voi! En jaksa vastata. Tämä on surkeaa. Näin se käy: ei haluta koskea sydämessä olevaan märkäpaiseeseen, joka myrkyttää valtakunnan koko ruumiin, mutta käsiin ja jalkoihin laitetaan voimakkaat lääkelaastarit7, jotta myrkky saataisiin sitä kautta poistetuksi. Hyvää tarkoittaen ruvetaan odottelemaan, että kaikki tulisi kuntoon.
§. 57.
Men detta gör mig inga grå hår. Man betalar med sådant mynt, som bland oss går och gäller, och det wet jag är intet förbudit, ock ehuru jag wet, at någon derföre måste gifwa honom redbart igen, den som har fått det om händer och jag i mitt kjöp får betala honom Ränta för det Capital, jag måste förskrifwa mig skyldig til, för den tiden han wet sig blifwa i mistning af en redbar betalning derföre, oroar det mig dock nu intet. Men hwad bedröfwelig influance8 wår yra Wäxel-Cours haft i Gränse-orterne uppå wårt redbara mynt, det öm57mar mig för mycket. När Coursen ifrån 1739 begynte stiga, war Rikets Undersåtare, men i synnerhet Gränse-orterne härom uti fullkomlig okunnoghet, utom dem som hade at göra med Wäxlar; Men Utlänningen, som intet kunde förblindas af Daler-namnen, såg det straxt. Undersåtarena tryggade sig wid Daler och Marck-namnen. De hade grund dertil i 9. §. Regerings-Formen9 och Konga-Försäkrans 18. §10. Och trodde at en Riks-Daler eller 2 lod 14 lödigt Silfwer11, en 9 Dalers Sedel, 9 Dalers Plåt, 96 enkla Slantar, 16. 6-styfwer-stycken etc. woro alt lika gällande. Så snart Wäxel-Coursen begynte at stiga, blef Sölfwermyntet och de större Plåtarna hos Grannen begärliga. Utlänningen wiste wäl, at Swenska Män höllo dem alla i lika wärde, det behöfdes således ej stor förbättring i priset, innan han fick den Mynt-sort han åstundade. Då måste Riks-Dalrar, Caroliner, Sexstyfwer-stycken och Plåtar i stora poster fara öfwer Gränsen. Ju högre Coursen steg, ju begärligare eftersöktes de. De som drefwo Rysk Handel, foro omkring och snappade up allestädes af dessa begärliga waror, och emedan de gullo12 hemma lika, men olika hos Ryssen, trodde de sig göra stor Handel, fast de intet på långt när fingo efter den då warande Cours. När Sölfwermynt och Plåtar foro således bort, utom hwad något enwist hufwud behölt qwar, och Coursen steg emedlertid alt högre och högre, så begynte man at fikas efter skilje-myntet, som haft ändock et olyckligare öde, än alt wårt andra Mynt, at det aldrig fått stiga i wärde efter Coursen, utan gemene man har nödgats tro, det 96 Slantar och en 9 Dalers Sedel skola alt wara lika mycket, fast de wärckeligen wed den högsta Cours bort betalas ongefärligen med 2. 9 Dalers Sedlar. Tänck om nu Ryssen betalt för 18 Daler i Slantar antingen i Sedlar eller i waror 21 Daler, så tror man sig hafwa skinnat honom på 3 Daler, men han har likwäl med det samma skinnat Riket efter den högsta Cours på 15 Daler. När jag slutar kjöp med honom om et wisst Daler-tal för hans wara, men betalar honom dem i 9 Dalers-Plåtar, så wet jag58 han är så raisonabel och räknar hwar 9 Dalers Plåt til 12 Daler, då har jag wunnit 3 Daler på hwar Plåt, men han har efter högsta Coursen skinnat mig och Riket åtminstone på 9 Daler utom dess. Kan någon Handel i werlden wara min Granne profitablare än denna? Kan någon wara beredwilligare at hjelpa honom til denna winst, än den, som tycks äfwen winna derpå och wet sannerligen intet annat? Ack! huru många Millioner Dalrar har icke detta stulit utur Swenska händer, och ricktat wåra Grannar? Huru många tusende resor13 bättre hade det icke warit, at man i alla Påst-Tidningar14 lämnat kunskap, huru många Sedel-Dalrar hwarje weka skulle räknas på en Riksdaler, et Sexstyfwers-stycke, Carolin, gamla och nya Plåtar, Slantar etc. Det swider uti mig, när jag täncker, med hwad begärlighet Ryska Handlande samlat all wår Koppar för halfwa wärdet. Uppå en Gräns-marcknad kjöper Ryska Regeringen den utur Privatorum hand. Det går mig til hjertat, när jag påminner mig, huru den derifrån föres til det af Czar Petter den I:sta i Ollonitz15 anlagda stora Styckgjuterie16. Se der är nu Sweriges swett och möda. Wäl bestält! Äfwen så har det gått åt Norska sidan.
Här äro ju, säger man Förordningar utkomna, emot Plåtars och Sölfrets utförsel, hwarföre äro de icke efterlefda? Ja, hwarföre äro de då intet? Ack! jag orkar intet swara. Det är ömkeligit. Så går det til: Man wil intet röra det röt-sår som ligger i hjertat och giftat hela Riks-kroppen, men på händer och fötter lägger man et skarpt plåster17 til at draga ut förgiftet den wägen, och i wälmening, wäntar at alt skal dermed blifwa godt.
§ 57
En kuitenkaan saa tästä harmaita hiuksia. Maksut tehdään sillä rahalla, joka meillä liikkuu ja on käypää, ja tiedän, ettei ole kiellettyä maksaa sillä. Vaikka tiedän, että jonkun, joka on onnistunut saamaan metallirahaa käsiinsä, on annettava sitä hänelle18 seteleitä vastaan, ja että minä ostaessani joudun maksamaan hänelle korkoa siitä pääomasta, jonka joudun olemaan hänelle velkaa sen ajan, minkä hän tietää joutuvansa olemaan ilman täysiarvoista maksua seteleistä, tämä ei nyt huoleta minua mitenkään. Sen sijaan minua huolestuttaa kovin, mitä vahingollisia vaikutuksia päätä huimaavalla vaihtokurssillamme on ollut metallirahaamme rajaseuduilla.57 Kun kurssi alkoi nousta vuodesta 1739 lähtien, olivat valtakunnan alamaiset ja etenkin rajaseudun ihmiset täysin tietämättömiä siitä, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat tekemisissä vekselien kanssa. Mutta ulkomaalaiset, joita taalerin nimellisarvo ei pystynyt sokaisemaan, näkivät heti tilanteen. Kansalaiset luottivat taalerin ja markan nimellisarvoihin. Tälle oli perusteet hallitusmuodon 9. pykälässä19 ja kuninkaanvakuutuksen 18. pykälässä20. He uskoivat, että yksi riikintaaleri eli 2 luotia 14-luotista hopeaa21, yksi 9 taalerin seteli, 9 taalerin plootu, 96 yhden äyrin hopeakolikkoa, 16 kappaletta 6 äyrin hopeakolikoita jne. olisivat kaikki samanarvoisia. Heti kun vaihtokurssi alkoi nousta, naapuri rupesi haluamaan hopeakolikoita ja isompia plootuja. Ulkomaalainen tiesi hyvin, että ruotsalaiset pitivät niitä kaikkia samanarvoisina, eikä hintojen tarvinnut paljon nousta, kun naapuri sai jo haluamansa lajin rahaa. Silloin täytyi riikintaalereita, karoliineja, 6 hopeaäyrin kolikoita ja plootuja mennä suurin määrin rajan yli. Mitä korkeammalle kurssi nousi, sitä halukkaammin rahoja tavoiteltiin. Ne jotka kävivät kauppaa Venäjälle, kiertelivät ympäriinsä ja keräsivät kaikkialta näitä haluttuja rahoja, ja koska ne olivat kotona samanarvoisia, mutta venäläisille eriarvoisia, kerääjät luulivat tekevänsä hyviä kauppoja, mutta eivät saaneet läheskään silloisen kurssin mukaisia hintoja. Kun siis hopearahat ja plootut lähtivät maasta, lukuun ottamatta niitä, jotka jotkut itsepäiset yksilöt pitivät tallessa, ja kurssi nousi samaan aikaan aina vain korkeammalle, alettiin tavoitella pikkurahaa, joka oli kokenut onnettomampia vaiheita kuin kaikki muut metallirahamme. Pikkukolikoiden arvo ei näet ollut lainkaan noussut vaihtokurssin mukaan. Tavallinen kansa oli saanut uskoa, että 96 lanttia ja yksi 9 taalerin seteli olivat samanarvoiset, vaikka lanteista olisi korkeimman kurssin mukaan pitänyt maksaa suunnilleen kaksi 9 taalerin seteliä. Jos oletetaan, että venäläinen maksoi 18 kolikkotaalerista joko seteleinä tai tavaroina 21 taaleria, luultiin että häntä puijattiin siinä 3 taalerilla, mutta hän puijasikin valtakuntaa korkeimman kurssin mukaan 15 taalerilla. Jos ostan hänen tavaransa tietyllä taalerimäärällä, mutta maksan 9 taalerin plootuilla, tiedän että58 hän on kyllin järkevä laskeakseen jokaisen 9 taalerin plootun 12 taaleriksi, jolloin voitan 3 taaleria plootulta. Mutta korkeimman kurssin mukaan hän nylkeekin minua ja valtakuntaa siitä huolimatta vähintään 9 taalerilla. Voiko mikään kauppa maailmassa olla naapurilleni edullisempi? Voiko kukaan auliimmin auttaa häntä korjaamaan voittonsa kuin ihminen, joka luulee itsekin voittavansa kaupassa eikä todellakaan ole perillä mistään muusta? Voi! Kuinka monta miljoonaa taaleria onkaan näin varastettu ruotsalaisilta rikastuttamaan naapureitamme! Kuinka monta kertaa parempi olisikaan ollut, että kaikissa Post-Tidningareissa22 olisi levitetty tietoa siitä, miten monta setelitaaleria vastasi kullakin viikolla yhtä riikintaaleria, yhtä kuuden äyrin hopearahaa ja karoliinia sekä vanhoja ja uusia plootuja, kupariäyrejä ym. Mieltäni kirvelee ajatellessani, kuinka halukkaasti venäläiset kauppiaat ovat keränneet kaiken kuparimme puolesta arvostaan. Venäjän hallitus ostaa rajamarkkinoilla kuparin yksityisiltä. Sydäntä viiltää kun ajattelen, miten kupari viedään rajalta tsaari Pietari Suuren Aunukseen perustamaan suureen tykkivalimoon23. Siellä ovat nyt ruotsalaisten hien ja vaivan hedelmät. Hyvin on asiat hoidettu! Samalla tavoin on käynyt Norjan puolella.
Tähän sanotaan nyt, että onhan julkaistu asetuksia plootujen ja hopearahojen maastavientiä vastaan, miksi niitä ei noudateta? Niin, miksi ei? Voi! En jaksa vastata. Tämä on surkeaa. Näin se käy: ei haluta koskea sydämessä olevaan märkäpaiseeseen, joka myrkyttää valtakunnan koko ruumiin, mutta käsiin ja jalkoihin laitetaan voimakkaat lääkelaastarit24, jotta myrkky saataisiin sitä kautta poistetuksi. Hyvää tarkoittaen ruvetaan odottelemaan, että kaikki tulisi kuntoon.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 57.
Men detta gör mig inga grå hår. Man betalar med sådant mynt, som bland oss går och gäller, och det wet jag är intet förbudit, ock ehuru jag wet, at någon derföre måste gifwa honom redbart igen, den som har fått det om händer och jag i mitt kjöp får betala honom Ränta för det Capital, jag måste förskrifwa mig skyldig til, för den tiden han wet sig blifwa i mistning af en redbar betalning derföre, oroar det mig dock nu intet. Men hwad bedröfwelig influance25 wår yra Wäxel-Cours haft i Gränse-orterne uppå wårt redbara mynt, det öm57mar mig för mycket. När Coursen ifrån 1739 begynte stiga, war Rikets Undersåtare, men i synnerhet Gränse-orterne härom uti fullkomlig okunnoghet, utom dem som hade at göra med Wäxlar; Men Utlänningen, som intet kunde förblindas af Daler-namnen, såg det straxt. Undersåtarena tryggade sig wid Daler och Marck-namnen. De hade grund dertil i 9. §. Regerings-Formen26 och Konga-Försäkrans 18. §27. Och trodde at en Riks-Daler eller 2 lod 14 lödigt Silfwer28, en 9 Dalers Sedel, 9 Dalers Plåt, 96 enkla Slantar, 16. 6-styfwer-stycken etc. woro alt lika gällande. Så snart Wäxel-Coursen begynte at stiga, blef Sölfwermyntet och de större Plåtarna hos Grannen begärliga. Utlänningen wiste wäl, at Swenska Män höllo dem alla i lika wärde, det behöfdes således ej stor förbättring i priset, innan han fick den Mynt-sort han åstundade. Då måste Riks-Dalrar, Caroliner, Sexstyfwer-stycken och Plåtar i stora poster fara öfwer Gränsen. Ju högre Coursen steg, ju begärligare eftersöktes de. De som drefwo Rysk Handel, foro omkring och snappade up allestädes af dessa begärliga waror, och emedan de gullo29 hemma lika, men olika hos Ryssen, trodde de sig göra stor Handel, fast de intet på långt när fingo efter den då warande Cours. När Sölfwermynt och Plåtar foro således bort, utom hwad något enwist hufwud behölt qwar, och Coursen steg emedlertid alt högre och högre, så begynte man at fikas efter skilje-myntet, som haft ändock et olyckligare öde, än alt wårt andra Mynt, at det aldrig fått stiga i wärde efter Coursen, utan gemene man har nödgats tro, det 96 Slantar och en 9 Dalers Sedel skola alt wara lika mycket, fast de wärckeligen wed den högsta Cours bort betalas ongefärligen med 2. 9 Dalers Sedlar. Tänck om nu Ryssen betalt för 18 Daler i Slantar antingen i Sedlar eller i waror 21 Daler, så tror man sig hafwa skinnat honom på 3 Daler, men han har likwäl med det samma skinnat Riket efter den högsta Cours på 15 Daler. När jag slutar kjöp med honom om et wisst Daler-tal för hans wara, men betalar honom dem i 9 Dalers-Plåtar, så wet jag58 han är så raisonabel och räknar hwar 9 Dalers Plåt til 12 Daler, då har jag wunnit 3 Daler på hwar Plåt, men han har efter högsta Coursen skinnat mig och Riket åtminstone på 9 Daler utom dess. Kan någon Handel i werlden wara min Granne profitablare än denna? Kan någon wara beredwilligare at hjelpa honom til denna winst, än den, som tycks äfwen winna derpå och wet sannerligen intet annat? Ack! huru många Millioner Dalrar har icke detta stulit utur Swenska händer, och ricktat wåra Grannar? Huru många tusende resor30 bättre hade det icke warit, at man i alla Påst-Tidningar31 lämnat kunskap, huru många Sedel-Dalrar hwarje weka skulle räknas på en Riksdaler, et Sexstyfwers-stycke, Carolin, gamla och nya Plåtar, Slantar etc. Det swider uti mig, när jag täncker, med hwad begärlighet Ryska Handlande samlat all wår Koppar för halfwa wärdet. Uppå en Gräns-marcknad kjöper Ryska Regeringen den utur Privatorum hand. Det går mig til hjertat, när jag påminner mig, huru den derifrån föres til det af Czar Petter den I:sta i Ollonitz32 anlagda stora Styckgjuterie33. Se der är nu Sweriges swett och möda. Wäl bestält! Äfwen så har det gått åt Norska sidan.
Här äro ju, säger man Förordningar utkomna, emot Plåtars och Sölfrets utförsel, hwarföre äro de icke efterlefda? Ja, hwarföre äro de då intet? Ack! jag orkar intet swara. Det är ömkeligit. Så går det til: Man wil intet röra det röt-sår som ligger i hjertat och giftat hela Riks-kroppen, men på händer och fötter lägger man et skarpt plåster34 til at draga ut förgiftet den wägen, och i wälmening, wäntar at alt skal dermed blifwa godt.
§ 57
En kuitenkaan saa tästä harmaita hiuksia. Maksut tehdään sillä rahalla, joka meillä liikkuu ja on käypää, ja tiedän, ettei ole kiellettyä maksaa sillä. Vaikka tiedän, että jonkun, joka on onnistunut saamaan metallirahaa käsiinsä, on annettava sitä hänelle35 seteleitä vastaan, ja että minä ostaessani joudun maksamaan hänelle korkoa siitä pääomasta, jonka joudun olemaan hänelle velkaa sen ajan, minkä hän tietää joutuvansa olemaan ilman täysiarvoista maksua seteleistä, tämä ei nyt huoleta minua mitenkään. Sen sijaan minua huolestuttaa kovin, mitä vahingollisia vaikutuksia päätä huimaavalla vaihtokurssillamme on ollut metallirahaamme rajaseuduilla.57 Kun kurssi alkoi nousta vuodesta 1739 lähtien, olivat valtakunnan alamaiset ja etenkin rajaseudun ihmiset täysin tietämättömiä siitä, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat tekemisissä vekselien kanssa. Mutta ulkomaalaiset, joita taalerin nimellisarvo ei pystynyt sokaisemaan, näkivät heti tilanteen. Kansalaiset luottivat taalerin ja markan nimellisarvoihin. Tälle oli perusteet hallitusmuodon 9. pykälässä36 ja kuninkaanvakuutuksen 18. pykälässä37. He uskoivat, että yksi riikintaaleri eli 2 luotia 14-luotista hopeaa38, yksi 9 taalerin seteli, 9 taalerin plootu, 96 yhden äyrin hopeakolikkoa, 16 kappaletta 6 äyrin hopeakolikoita jne. olisivat kaikki samanarvoisia. Heti kun vaihtokurssi alkoi nousta, naapuri rupesi haluamaan hopeakolikoita ja isompia plootuja. Ulkomaalainen tiesi hyvin, että ruotsalaiset pitivät niitä kaikkia samanarvoisina, eikä hintojen tarvinnut paljon nousta, kun naapuri sai jo haluamansa lajin rahaa. Silloin täytyi riikintaalereita, karoliineja, 6 hopeaäyrin kolikoita ja plootuja mennä suurin määrin rajan yli. Mitä korkeammalle kurssi nousi, sitä halukkaammin rahoja tavoiteltiin. Ne jotka kävivät kauppaa Venäjälle, kiertelivät ympäriinsä ja keräsivät kaikkialta näitä haluttuja rahoja, ja koska ne olivat kotona samanarvoisia, mutta venäläisille eriarvoisia, kerääjät luulivat tekevänsä hyviä kauppoja, mutta eivät saaneet läheskään silloisen kurssin mukaisia hintoja. Kun siis hopearahat ja plootut lähtivät maasta, lukuun ottamatta niitä, jotka jotkut itsepäiset yksilöt pitivät tallessa, ja kurssi nousi samaan aikaan aina vain korkeammalle, alettiin tavoitella pikkurahaa, joka oli kokenut onnettomampia vaiheita kuin kaikki muut metallirahamme. Pikkukolikoiden arvo ei näet ollut lainkaan noussut vaihtokurssin mukaan. Tavallinen kansa oli saanut uskoa, että 96 lanttia ja yksi 9 taalerin seteli olivat samanarvoiset, vaikka lanteista olisi korkeimman kurssin mukaan pitänyt maksaa suunnilleen kaksi 9 taalerin seteliä. Jos oletetaan, että venäläinen maksoi 18 kolikkotaalerista joko seteleinä tai tavaroina 21 taaleria, luultiin että häntä puijattiin siinä 3 taalerilla, mutta hän puijasikin valtakuntaa korkeimman kurssin mukaan 15 taalerilla. Jos ostan hänen tavaransa tietyllä taalerimäärällä, mutta maksan 9 taalerin plootuilla, tiedän että58 hän on kyllin järkevä laskeakseen jokaisen 9 taalerin plootun 12 taaleriksi, jolloin voitan 3 taaleria plootulta. Mutta korkeimman kurssin mukaan hän nylkeekin minua ja valtakuntaa siitä huolimatta vähintään 9 taalerilla. Voiko mikään kauppa maailmassa olla naapurilleni edullisempi? Voiko kukaan auliimmin auttaa häntä korjaamaan voittonsa kuin ihminen, joka luulee itsekin voittavansa kaupassa eikä todellakaan ole perillä mistään muusta? Voi! Kuinka monta miljoonaa taaleria onkaan näin varastettu ruotsalaisilta rikastuttamaan naapureitamme! Kuinka monta kertaa parempi olisikaan ollut, että kaikissa Post-Tidningareissa39 olisi levitetty tietoa siitä, miten monta setelitaaleria vastasi kullakin viikolla yhtä riikintaaleria, yhtä kuuden äyrin hopearahaa ja karoliinia sekä vanhoja ja uusia plootuja, kupariäyrejä ym. Mieltäni kirvelee ajatellessani, kuinka halukkaasti venäläiset kauppiaat ovat keränneet kaiken kuparimme puolesta arvostaan. Venäjän hallitus ostaa rajamarkkinoilla kuparin yksityisiltä. Sydäntä viiltää kun ajattelen, miten kupari viedään rajalta tsaari Pietari Suuren Aunukseen perustamaan suureen tykkivalimoon40. Siellä ovat nyt ruotsalaisten hien ja vaivan hedelmät. Hyvin on asiat hoidettu! Samalla tavoin on käynyt Norjan puolella.
Tähän sanotaan nyt, että onhan julkaistu asetuksia plootujen ja hopearahojen maastavientiä vastaan, miksi niitä ei noudateta? Niin, miksi ei? Voi! En jaksa vastata. Tämä on surkeaa. Näin se käy: ei haluta koskea sydämessä olevaan märkäpaiseeseen, joka myrkyttää valtakunnan koko ruumiin, mutta käsiin ja jalkoihin laitetaan voimakkaat lääkelaastarit41, jotta myrkky saataisiin sitä kautta poistetuksi. Hyvää tarkoittaen ruvetaan odottelemaan, että kaikki tulisi kuntoon.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 56
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 58
paikat: Aunus Petroskoi Venäjä Ääninen
Henkilöt: Adolf Fredrik Pietari Suuri
Raamatunkohdat:
Aiheet: