Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 44
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 46
§ 45
On myös puhuttu seikkaperäisesti siitä mahdollisuudesta, että uudet tapulikaupungit keskittävät kaupankäyntinsä Lyypekkiin ja Hollantiin. Kuitenkaan tämä mahdollisuus ei todista yhtään mitään, ja on päinvastoin selvää, että kaupankäynti etenkin alkuvaiheissa tarkoittaisi kaupunkien vientitavaroiden vaihtamista Portugalista saatavaan suolaan, jota ne kaikkein eniten tarvitsevat. Sellaisilla matkoilla he1 oppisivat päivä päivältä enemmän tuntemaan ja ymmärtämään ulkomaankauppaa, ja huomaisivat, missä voivat odottaa varminta menekkiä vientitavaroilleen. Sen jälkeen kaupungit voisivat laajentaa kaupankäyntiään, ilman väitettyjä kielteisiä seurauksia ja rajoittumatta vain hansakaupunkeihin.
Edelleen on väitetty, että norrbottenilaiset romahduttaisivat hinnat Englannissa ja Hollannissa viemällä Pohjanmaalta ja Länsipohjasta ylettömästi tervaa ja lautoja. Syyksi sanotaan, että mainittujen lisäksi vain harvoissa paikoissa kulutetaan sellaisia tavaroita laivalasteittain eikä norrbottenilaisilla ole valittavana paljon muita artikkeleita.
Voisin mainita Amsterdamin ja Lontoon rinnalla heti useita Euroopan kauppakaupunkeja, jotka ottavat avosylin vastaan terva- ja lautalastit, mutta sivuutan ne tässä ja osoitan vain vastustajien omilla sanoilla heidän johtopäätöstensä virheet. He sanovat itse, että mainittujen kaupunkien lisäksi muita on vain vähän, mutta kuitenkin niitä siis on. Miten hinnat voisivat laskea, kun useat suuret kauppakaupungit kamppailevat keskenään meidän vientituotteistamme? Eivätkö kaikki muka tiedä, minne tukholmalaiset myyvät enimmän tervansa? Entä mitä mahtavat olla ne artikkelit, joita pohjalaiset eivät voi ottaa mukaan pitkien etäisyyksien takia? Onkohan kysymys raudasta,42 teräksestä, messinkilangasta, lyijystä, rahaksi leimatusta tai leimaamattomasta kuparista jne. Kaikkea sellaista on saatavissa. Tätä käsittelen aivan heti ottaessani esille tärkeimmän perusteen, jolla vastustajamme haluavat torjua tapulikaupunkien perustamisen Norrbotteniin. Perusteena on se, että kaupungit olisivat vahingoksi raudan myynnille ja siten Bergslagenille. Peruste on näennäisesti pätevä, mutta yhtä perätön kuin kaikki muutkin.
§. 45.
Man talar annars omständeligen om möjeligheten för de nya Stappelstäderna, at stadna med sin Handel uti Lybeck och Holland, men som möjeligheten i denna händelse slätt ingen ting bewisar, utan det twertom är klart, at såsom deras Handel i synnerhet i början wore at genom sina exporter, tilbyta sig hälst nödigt Salt ifrån Portugal, skulle de under sådana färder dageligen förwärfwa sig mera kunskap och insigt uti Utlänska Handelen, och märcka hwarest säkraste afsättningen för deras exporter wore at förmoda, hwarefter deras Handel sedan kunde widga sig, utan de föreburna olägenheter och utan at stadna i Hanse-Städerna.
Man föregifwer widare, at Norrbotningarna skulle förderfwa prisen i England och Holland, genom et stort tillop, af Tjära och Bräder ifrån Öster- och Wästerbotn. Ordsaken är denna: At det gifwas få ställen, utom dem, som Consumerar hela laddningar2 af sådant, och de äga intet många andra articlar at Assortera3 sig med.
Ehuru jag nu straxt kunde nämna flera Handels-Städer i Europa, som med upräckta händer mottaga hela laddningar af Tjära och Bräder, utom Amsterdam och London, går jag dem likwäl förbi, och endast af motsägarenas egna ord wil wisa felet i deras slutsattser. De säga sjelf, at utom de nämda äro få; så gifwas de likwäl. Huru skal då priset falla, när flera stora Handelsstäder äro i täflan sins emellan, at få wåra exporter? Eller monn det icke wara allom witterligit4 hwart Stockholms-boarna sjelfwa försälja sin mästa Tjära? Eller hwad monn det wara för Articlar, som Österbotningarna intet för sin aflägsenhets skull, kunna Assorteras med? Monn det wara Järn,42 Stål, Messings-tråd, Bly, myntad eller omyntad Kåppar etc. Alt sådant kan ju fås. Men härom får jag snart tilfälle, at närmare Handla. Då jag uptager wåra motståndares förnämsta skjäl emot Stappel-inrättningen i Norrbotn, som är, at den faller Järn-afsättningen och följackteligen Bergslagen til gravation5. Skjälet är nog specieust6, men lika ogrundat med alla de andra.
§ 45
On myös puhuttu seikkaperäisesti siitä mahdollisuudesta, että uudet tapulikaupungit keskittävät kaupankäyntinsä Lyypekkiin ja Hollantiin. Kuitenkaan tämä mahdollisuus ei todista yhtään mitään, ja on päinvastoin selvää, että kaupankäynti etenkin alkuvaiheissa tarkoittaisi kaupunkien vientitavaroiden vaihtamista Portugalista saatavaan suolaan, jota ne kaikkein eniten tarvitsevat. Sellaisilla matkoilla he7 oppisivat päivä päivältä enemmän tuntemaan ja ymmärtämään ulkomaankauppaa, ja huomaisivat, missä voivat odottaa varminta menekkiä vientitavaroilleen. Sen jälkeen kaupungit voisivat laajentaa kaupankäyntiään, ilman väitettyjä kielteisiä seurauksia ja rajoittumatta vain hansakaupunkeihin.
Edelleen on väitetty, että norrbottenilaiset romahduttaisivat hinnat Englannissa ja Hollannissa viemällä Pohjanmaalta ja Länsipohjasta ylettömästi tervaa ja lautoja. Syyksi sanotaan, että mainittujen lisäksi vain harvoissa paikoissa kulutetaan sellaisia tavaroita laivalasteittain eikä norrbottenilaisilla ole valittavana paljon muita artikkeleita.
Voisin mainita Amsterdamin ja Lontoon rinnalla heti useita Euroopan kauppakaupunkeja, jotka ottavat avosylin vastaan terva- ja lautalastit, mutta sivuutan ne tässä ja osoitan vain vastustajien omilla sanoilla heidän johtopäätöstensä virheet. He sanovat itse, että mainittujen kaupunkien lisäksi muita on vain vähän, mutta kuitenkin niitä siis on. Miten hinnat voisivat laskea, kun useat suuret kauppakaupungit kamppailevat keskenään meidän vientituotteistamme? Eivätkö kaikki muka tiedä, minne tukholmalaiset myyvät enimmän tervansa? Entä mitä mahtavat olla ne artikkelit, joita pohjalaiset eivät voi ottaa mukaan pitkien etäisyyksien takia? Onkohan kysymys raudasta,42 teräksestä, messinkilangasta, lyijystä, rahaksi leimatusta tai leimaamattomasta kuparista jne. Kaikkea sellaista on saatavissa. Tätä käsittelen aivan heti ottaessani esille tärkeimmän perusteen, jolla vastustajamme haluavat torjua tapulikaupunkien perustamisen Norrbotteniin. Perusteena on se, että kaupungit olisivat vahingoksi raudan myynnille ja siten Bergslagenille. Peruste on näennäisesti pätevä, mutta yhtä perätön kuin kaikki muutkin.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 45.
Man talar annars omständeligen om möjeligheten för de nya Stappelstäderna, at stadna med sin Handel uti Lybeck och Holland, men som möjeligheten i denna händelse slätt ingen ting bewisar, utan det twertom är klart, at såsom deras Handel i synnerhet i början wore at genom sina exporter, tilbyta sig hälst nödigt Salt ifrån Portugal, skulle de under sådana färder dageligen förwärfwa sig mera kunskap och insigt uti Utlänska Handelen, och märcka hwarest säkraste afsättningen för deras exporter wore at förmoda, hwarefter deras Handel sedan kunde widga sig, utan de föreburna olägenheter och utan at stadna i Hanse-Städerna.
Man föregifwer widare, at Norrbotningarna skulle förderfwa prisen i England och Holland, genom et stort tillop, af Tjära och Bräder ifrån Öster- och Wästerbotn. Ordsaken är denna: At det gifwas få ställen, utom dem, som Consumerar hela laddningar8 af sådant, och de äga intet många andra articlar at Assortera9 sig med.
Ehuru jag nu straxt kunde nämna flera Handels-Städer i Europa, som med upräckta händer mottaga hela laddningar af Tjära och Bräder, utom Amsterdam och London, går jag dem likwäl förbi, och endast af motsägarenas egna ord wil wisa felet i deras slutsattser. De säga sjelf, at utom de nämda äro få; så gifwas de likwäl. Huru skal då priset falla, när flera stora Handelsstäder äro i täflan sins emellan, at få wåra exporter? Eller monn det icke wara allom witterligit10 hwart Stockholms-boarna sjelfwa försälja sin mästa Tjära? Eller hwad monn det wara för Articlar, som Österbotningarna intet för sin aflägsenhets skull, kunna Assorteras med? Monn det wara Järn,42 Stål, Messings-tråd, Bly, myntad eller omyntad Kåppar etc. Alt sådant kan ju fås. Men härom får jag snart tilfälle, at närmare Handla. Då jag uptager wåra motståndares förnämsta skjäl emot Stappel-inrättningen i Norrbotn, som är, at den faller Järn-afsättningen och följackteligen Bergslagen til gravation11. Skjälet är nog specieust12, men lika ogrundat med alla de andra.
§ 45
On myös puhuttu seikkaperäisesti siitä mahdollisuudesta, että uudet tapulikaupungit keskittävät kaupankäyntinsä Lyypekkiin ja Hollantiin. Kuitenkaan tämä mahdollisuus ei todista yhtään mitään, ja on päinvastoin selvää, että kaupankäynti etenkin alkuvaiheissa tarkoittaisi kaupunkien vientitavaroiden vaihtamista Portugalista saatavaan suolaan, jota ne kaikkein eniten tarvitsevat. Sellaisilla matkoilla he13 oppisivat päivä päivältä enemmän tuntemaan ja ymmärtämään ulkomaankauppaa, ja huomaisivat, missä voivat odottaa varminta menekkiä vientitavaroilleen. Sen jälkeen kaupungit voisivat laajentaa kaupankäyntiään, ilman väitettyjä kielteisiä seurauksia ja rajoittumatta vain hansakaupunkeihin.
Edelleen on väitetty, että norrbottenilaiset romahduttaisivat hinnat Englannissa ja Hollannissa viemällä Pohjanmaalta ja Länsipohjasta ylettömästi tervaa ja lautoja. Syyksi sanotaan, että mainittujen lisäksi vain harvoissa paikoissa kulutetaan sellaisia tavaroita laivalasteittain eikä norrbottenilaisilla ole valittavana paljon muita artikkeleita.
Voisin mainita Amsterdamin ja Lontoon rinnalla heti useita Euroopan kauppakaupunkeja, jotka ottavat avosylin vastaan terva- ja lautalastit, mutta sivuutan ne tässä ja osoitan vain vastustajien omilla sanoilla heidän johtopäätöstensä virheet. He sanovat itse, että mainittujen kaupunkien lisäksi muita on vain vähän, mutta kuitenkin niitä siis on. Miten hinnat voisivat laskea, kun useat suuret kauppakaupungit kamppailevat keskenään meidän vientituotteistamme? Eivätkö kaikki muka tiedä, minne tukholmalaiset myyvät enimmän tervansa? Entä mitä mahtavat olla ne artikkelit, joita pohjalaiset eivät voi ottaa mukaan pitkien etäisyyksien takia? Onkohan kysymys raudasta,42 teräksestä, messinkilangasta, lyijystä, rahaksi leimatusta tai leimaamattomasta kuparista jne. Kaikkea sellaista on saatavissa. Tätä käsittelen aivan heti ottaessani esille tärkeimmän perusteen, jolla vastustajamme haluavat torjua tapulikaupunkien perustamisen Norrbotteniin. Perusteena on se, että kaupungit olisivat vahingoksi raudan myynnille ja siten Bergslagenille. Peruste on näennäisesti pätevä, mutta yhtä perätön kuin kaikki muutkin.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 44
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 46
paikat: Amsterdam Bergslagen Englanti Eurooppa Hollanti Lontoo Lyypekki Länsipohja Norrbotten Pohjanmaa Portugali Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: