Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Purjehdusvapaus

Purjehdusvapaus, § 43

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 43

Esitetään myös se olettamus, että pitkien etäisyyksien takia Norrbotteniin ei saada riittävän ajoissa tietoja ulkomailta, ja että tämä on huomattava este alueen asukkaiden tapulikaupalle. Mitä tämä tarkoittaa?

Ero postin tulossa ulkomailta Tukholmaan ja toisaalta Pohjanmaalle ja Länsipohjaan on 6–8 päivää, korkeintaan 14 päivää.

Ruotsalainen kauppakirjeenvaihto tuntuu koskevan joko vienti- tai tuontitavaroiden arvoa tai sitten vekselin asettajia ja heidän vekseleitään, joten kirjeenvaihdon on jakauduttava kolmeen osaan. Mitä tulee ensimmäiseen ryhmään, vientitavaroita koskeviin tietoihin, on yleisesti huomautettava, ettei tukholmalaisille enempää kuin norrbottenilaisille voida milloinkaan esittää vakiintuneita hintoja, jotka olisivat edullisimpia ja pysyisivät voimassa niin pitkään, että tavarat ehdittäisiin lähettää matkaan. Kyseiseen satamaan voi odottamatta tulla muita tuomaan haluttuja tavaroita ja tyydyttämään kipeintä tarvetta, jolloin hinnan täytyy laskea. Päinvastaisessa tapauksessa odotetaan tavaran suurta tulvaa ja siksi tarjotaan alhaista hintaa. Jos odotukset osoittautuvatkin vääriksi, hinnan täytyy nousta. Myönnän kernaasti, että tällaisesta kirjeenvaihdosta on toki suurta hyötyä, koska tavaroiden ostoja voidaan säädellä kulloistenkin hintanäkymien mukaan. Ja purjehdusreitti valitaan sen mukaan. Mutta sopii miettiä, kummat pystyvät saapuvien tietojen pohjalta paremmin säätelemään norlantilaisten tuotteiden hintoja, norrbottenilaiset vai tukholmalaiset.

Kun norrbottenilaiset eivät käy kirjeenvaihtoa ulkomaille ja tuskin Tukholmaankaan, eivät ainakaan Norlannin tuotteiden vahvimpien viejien kanssa, he maksavat maaseudun asukkaille sokeasti, enimmäkseen edellisen kesän hintojen mukaan, ja tulevat siksi usein petetyiksi. Tukholmalaiskauppiaat käyvät tavaroiden arvosta kirjeenvaihtoa ulkomaille, mutta kuten edellä sanottiin, he eivät juuri kirjoita norrbottenilaisille, joten maakaupunkeihin ei saada mitään varmaa tietoa ostojen pohjaksi. Jos tavaran ensimmäisellä ostajalla ei ole käytettävissä sitä hintatietoa, joka tukholmalaisella on ketjun viimeisenä, niin ensin mainittu joutuu tällöin mitä epävarmimpaan tilanteeseen myydessään tavaran välikädelle. Ellei ensikäden myyjän kaupanteko ole vapaata, vaan hän joutuu myymään tarjottuun hintaan edellä osoitettuun tapaan, kaupanteko muuttuu usein huomattavan sekasortoiseksi ja tuottaa maakaupungeille ja maaseudulle tappioita. Jos taas maakaupungin porvari saa hintoihin vihdoin jotain valaistusta tapuli­kaupungista, aikaa kuluu aina yhtä paljon kuin jos sama tieto olisi tullut suoraan ulkomailta Pohjanmaalle tai Länsipohjaan, tai vielä pitempäänkin, koska tieto viipyy ensin Tukholmassa. Jos tieto odotettavissa olevasta hinta­tasosta on välttämätöntä yhdelle osapuolelle hinnan määrittämiseksi kaupanteossa, on se sitä yhtä lailla myös toiselle. Koska norlantilaisten tapuli on Tukholmassa, on heidän odotettava myös hintatietoja sieltä, mutta jos tapuli olisi heidän omassa hallussaan, saisivat he tiedot suoraan ulkomailta ja siten huomattavasti nopeammin ja varmemmin.

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: