Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 34
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 36
§ 35
Niin sietämätön kuin pakko onkin norrbottenilaisten vientikaupassa, sitä se on myös, kun he tuovat tavaraa ulkomailta omiin tarpeisiinsa. Sivuutan tässä kaikki mausteet ja ylellisyystavarat. Suola ja vilja ovat niitä tarvikkeita, joita ilman ei tulla toimeen, ja norlantilaiset tarvitsevat molempia. Tukholmasta on saatava kaikki se suola, minkä nämä maakunnat tarvitsevat, samoin suuri osa siitä mitä Savossa ja Lapissa tarvitaan. Pohjalaiset saavat viljan suureksi osaksi Savosta, mutta useimmiten se ei vielä riitä, vaan puuttuva vilja on tuotava Tukholmasta. Länsipohjalaiset puolestaan saavat suurimman osan viljasta Tukholmasta. Sekä suola että vilja tulevat pohjoiseen meritietä, ne on purettava, lastattava ja usein myös varastoitava pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi. Kiertotie Tukholman kautta johtaa siihen, että nämä tavarat tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin jos ne saisi viedä suoraan Norrbotteniin, kuten 21. pykälässä osoitettiin.
Jotta siis tukholmalaisille, joiden käsien kautta tavara kulkee, ei aiheutuisi tappiota, tavaran täytyy väistämättä tulla norrbottenilaiselle kalliimmaksi kuin jos hän saisi itse ostaa sen ulkomaalaiselta ja tuoda laivalla Tukholman ohi. Hinnan nousu koostuu sekä kohonneista kustannuksista että tukholmalaiskauppiaan saamasta voitosta. Katso 32. pykälä.
Onpa suuri asia, voisi joku ajatella, jos tavaran hinta tällä tavalla nousee 1 tai 2 taaleria! Ei ole syytä valittaa, kun tavaraa ylipäänsä on tarjolla.
Asia on todellakin suuri, se koskee monien tuhansien toimeentuloa. Ajatellaanpa, että talonpoika on ostanut tänä talvena viljaa pelkästään omiin tarpeisiinsa 1 600 kuparitaalerilla. Mistä hän saa sen? Viljan ja suolan saanti määrää suureksi osaksi sen väestön paljouden, jonka maamme kykenee elättämään.30 Jos elintarvikkeita on runsaasti, maanomistajat kilpailevat keskenään siitä miten paljon he pystyvät lisäämään työtä tekeviä käsiä, kolina lisääntyy verstaissa ja vanhoille ukoille ja lapsille annetaan mahdollisuus tienata elantonsa, mutta jos välttämättömistä elintarvikkeista on pulaa, maa jää ilman viljelijöitä. Kaikkialla tulee hiljaista. Toimettomat ihmiset polkevat teitä ja katuja, kerjäläisten huudot saartavat niitä kansalaisia, jotka elättävät muita, ja entisaikojen sotaretkien sijasta lähdetään vaarallisille leivänetsintämatkoille. Eivätköhän kaikki ole sitä mieltä, että nämä viljan ja suolan hinnannousun seuraukset ovat sekä luonnollisia että jokapäiväisen kokemuksen vahvistamia.
§. 35.
Så odrägeligit, som twånget är med exporterna, så är det icke mindre med Norrbottningarnas behof, utomlands ifrån. Jag går förbi allahanda Specerier1 och öfwerflöds waror. Salt och Spannemål äro sådana, som intet kunna umbäras, och båda dessa behöfwa Norrlänningarne. Alt sitt Salt, som dessa Provincier nyttja, tillika med en stor del af Sawolax och Lappmarkerna, måste de få ifrån Stockholm. Spanmål få Österbottningarna til större delen ifrån Safwolax, men det räcker sällan til: bristen måste ersättas ifrån Stockholm, men Wästerbotningarna få det mästa ifrån Stockholm. Båda desse waror komma dit utifrån siöledes, måste ut- och inlastas, och af dem ofta göras uplag der, til längre eller kortare tid, i följe hwaraf de, genom denna afwäg til Stockholm, måste ansenligen blifwa dyrare, än om de fått segla directe til Norrbottn; som i 21 § är bewist.
Skal altså Stockholms boen hålla sig härwid skadeslös, genom hwilkens händer waran gått, måste den nödwändigt blifwa Norrbottningen dyrare, än om han sjelf fått kiöpa den af utlänningen och segla Stockholm förbi, så i anseende til sielfwa kostnaden, som den profit en Stockholms handlande derwid måste hafwa. Se § 32.
Stor sak, kunde någon tänka, om den blifwer 1 eller 2 daler derigenom dyrare! när den likwäl kan fås, så bör man intet klaga.
Stor sak nog, det angår många tusende menniskors uppehälle. Tänk, at en bonde i denna winter för sitt egit behof allenast, kiöpt Spanmål för 1 600 dal. kopp:mt, hwar skal det tagas ifrån? Tilgången på Spanmål och Salt determinerar, til större delen, den folkmängd, som wårt land kan bärga2. 30 Finnes födan ymnigt, så fikes jordägare framför hwarandra3, at öka antalet af arbetande händer, slamret ökas i wärkstäderna, och man låter gamla gubbar och barn förtjena sig uppehälle: men brista lifsförnödenheterna, så blir jorden utan brukare. Det blir tyst i alla rum. Wägar och gator trampas af syslolöst folk, närande Medborgare öfwerhopas af betlares4 rop; och i stället för de fordnas härnader5, anställas farliga färder efter bröd. Säje nu då hwar och en, om intet dessa fölgder af uphögt pris på Spanmål och salt, äro så naturliga, som af en dagelig förfarenhet bestyrkta.
§ 35
Niin sietämätön kuin pakko onkin norrbottenilaisten vientikaupassa, sitä se on myös, kun he tuovat tavaraa ulkomailta omiin tarpeisiinsa. Sivuutan tässä kaikki mausteet ja ylellisyystavarat. Suola ja vilja ovat niitä tarvikkeita, joita ilman ei tulla toimeen, ja norlantilaiset tarvitsevat molempia. Tukholmasta on saatava kaikki se suola, minkä nämä maakunnat tarvitsevat, samoin suuri osa siitä mitä Savossa ja Lapissa tarvitaan. Pohjalaiset saavat viljan suureksi osaksi Savosta, mutta useimmiten se ei vielä riitä, vaan puuttuva vilja on tuotava Tukholmasta. Länsipohjalaiset puolestaan saavat suurimman osan viljasta Tukholmasta. Sekä suola että vilja tulevat pohjoiseen meritietä, ne on purettava, lastattava ja usein myös varastoitava pitemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi. Kiertotie Tukholman kautta johtaa siihen, että nämä tavarat tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin jos ne saisi viedä suoraan Norrbotteniin, kuten 21. pykälässä osoitettiin.
Jotta siis tukholmalaisille, joiden käsien kautta tavara kulkee, ei aiheutuisi tappiota, tavaran täytyy väistämättä tulla norrbottenilaiselle kalliimmaksi kuin jos hän saisi itse ostaa sen ulkomaalaiselta ja tuoda laivalla Tukholman ohi. Hinnan nousu koostuu sekä kohonneista kustannuksista että tukholmalaiskauppiaan saamasta voitosta. Katso 32. pykälä.
Onpa suuri asia, voisi joku ajatella, jos tavaran hinta tällä tavalla nousee 1 tai 2 taaleria! Ei ole syytä valittaa, kun tavaraa ylipäänsä on tarjolla.
Asia on todellakin suuri, se koskee monien tuhansien toimeentuloa. Ajatellaanpa, että talonpoika on ostanut tänä talvena viljaa pelkästään omiin tarpeisiinsa 1 600 kuparitaalerilla. Mistä hän saa sen? Viljan ja suolan saanti määrää suureksi osaksi sen väestön paljouden, jonka maamme kykenee elättämään.30 Jos elintarvikkeita on runsaasti, maanomistajat kilpailevat keskenään siitä miten paljon he pystyvät lisäämään työtä tekeviä käsiä, kolina lisääntyy verstaissa ja vanhoille ukoille ja lapsille annetaan mahdollisuus tienata elantonsa, mutta jos välttämättömistä elintarvikkeista on pulaa, maa jää ilman viljelijöitä. Kaikkialla tulee hiljaista. Toimettomat ihmiset polkevat teitä ja katuja, kerjäläisten huudot saartavat niitä kansalaisia, jotka elättävät muita, ja entisaikojen sotaretkien sijasta lähdetään vaarallisille leivänetsintämatkoille. Eivätköhän kaikki ole sitä mieltä, että nämä viljan ja suolan hinnannousun seuraukset ovat sekä luonnollisia että jokapäiväisen kokemuksen vahvistamia.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 34
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 36
paikat: Lappi Länsipohja Norrbotten Savo (Sawonmaa) Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: