Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 28
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 30
§ 29
Suo anteeksi, lukijani, että tuon asian käsittely venyi näin pitkäksi. Se ei ollut kylläkään tarkoitus. Olen täyttänyt kokonaisen arkin, vaikka kaiken olisi voinut todistaa yhdellä sivulla. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että jos käyttää oikein lyhyitä ja syvämietteisiä lauseita, totuudesta voi erehtyä kovin helposti. Sellaiset lauseet eivät maistu kaikille, vain harvat pystyvät seuraamaan niitä ja vielä harvemmat ovat mielissään siitä kirjoitustavasta, ja vain suuret kyvyt löytävät totuuden ja langanpään niin hienosta vyyhdistä. Siksi en ole halunnut saattaa ajatuksiasi heittämään voltteja, sillä niin joutuu nopeimmin harhateille. Olen johdatellut sinua hitaaseen tahtiin ja tuonut oikeudenmukaisuuden ja totuuden silmiesi eteen. Jos olen vienyt ne käsistäsi, en ansaitse24 anteeksiantoa, mutta jos mikään ei ole estänyt sinua hyödyntämästä niitä, niin seuraa minua vielä vähän matkaa.
Olimme paneutuneet kumoamaan syitä, joilla yritetään osoittaa, että ehdotetut tapulioikeudet merkitsevät korjaamatonta vahinkoa valtakunnalle yleensä, kruunulle, Tukholman kaupungille ja Bergslagenille, eivätkä hyödytä lainkaan Pohjanmaata ja Länsipohjaa.
Löydämme muiden syiden joukosta sen väitteen, ettei sellainen vapaus voi todella kasvattaa valtakunnan vientiä. Katsokaamme nyt miten väite todistetaan. Se tehdään esittämällä, ettei voi edes osapuilleen uskottavasti sanoa Tukholman kieltäytyneen joskus ottamasta vastaan Pohjanmaan, Länsipohjan sekä Länsi-Norlannin kaupunkien tuotteita, mikäli niille on voinut saada menekkiä. Tässä on siis suuren väitteen perustelu.
Hyväksymme väitteen täysin todistetuksi ja kumoamattomaksi, sillä eihän niin vain pysty käymään käsiksi sen perusteeksi asetettuun ehtoon: ”mikäli niille on voinut saada menekkiä”. Jotta löydettäisiin vyyhdistä langanpää, voisi pelkästään tähän yksityiskohtaan tuhlata enemmän paperia ja mustetta kuin koko asiaan tarvitaan.
Haluamme vain punnita todistaako väite sen mitä sen pitäisi.
§. 29.
Förlåt mig min Läsare. Jag drögde nog länge i den saken. Jag tänckte det wäl intet. Det hade alt kunnat bewisas på en sida, som jag fylt med hela arket, men jag wet det af mig sjelf, huru snart man kan misstaga sig om sanningen, när man brukar mycket korta och djupsinniga meningar. De smaka intet för alla, det äro få som följa dem, men än färre, som finna nöje i det skrifsättet, och det äro allenast stora snillen, som kunna bena ut sanningen, och få i rätta ändan på så fina härfwor. Jag har derföre intet welat föra din eftertanka i några luftsprång1, ty då kommer man snarast utaf wägen. Jag har gått för dig i sakta mak och stält dig rättwisa och sanning för ögonen. Har jag ryckt dem dig utur handen, så för24tjenar jag ingen ursäkt, men har du obehindrat fått nyttja dem, så fölg mig än et litet stycke.
Wi woro ju inbegrepna uti wederläggande af de skäl, hwarmed man söker wisa den föreslagna Stapel-friheten wara Riket i gemen, Kronan, Stockholms Stad och Bergslagen til obotelig skada, men Öster- och Wästerbotn til als ingen nytta.
Ibland dem hinna wi nu til detta påstående; at genom en sådan frihet, Rikets exporter intet kunde få någon wärckelig tilwäxt. Lät oss då se, hwarmed man bestyrker sin sats. Jo man påstår, at det lärer aldrig med någon sannolikhet kunna sägas, at Stockholm någonsin wägrat emottaga Öster- och Wästerbotniske, samt Wäster-Norrländske Städers producter, så wida afsättning derpå stått at winnas. Se detta är nu skälet til et så stort påstående.
Wi antaga detta för aldeles wist och oryggeligit, ty det willkoret, hwarpå Saken är stält, nämligen: så wida afsättning stått at winnas, är intet så lätt at löpa på2. Man kunde på denna omständighet allena behöfwa spilla mera papper och bläck, at komma på rätta harftråden3, än wi annars behöfwa til hela Saken.
Wi wilja allenast öfwerwäga, om den bewisar, det den borde bewisa.
§ 29
Suo anteeksi, lukijani, että tuon asian käsittely venyi näin pitkäksi. Se ei ollut kylläkään tarkoitus. Olen täyttänyt kokonaisen arkin, vaikka kaiken olisi voinut todistaa yhdellä sivulla. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että jos käyttää oikein lyhyitä ja syvämietteisiä lauseita, totuudesta voi erehtyä kovin helposti. Sellaiset lauseet eivät maistu kaikille, vain harvat pystyvät seuraamaan niitä ja vielä harvemmat ovat mielissään siitä kirjoitustavasta, ja vain suuret kyvyt löytävät totuuden ja langanpään niin hienosta vyyhdistä. Siksi en ole halunnut saattaa ajatuksiasi heittämään voltteja, sillä niin joutuu nopeimmin harhateille. Olen johdatellut sinua hitaaseen tahtiin ja tuonut oikeudenmukaisuuden ja totuuden silmiesi eteen. Jos olen vienyt ne käsistäsi, en ansaitse24 anteeksiantoa, mutta jos mikään ei ole estänyt sinua hyödyntämästä niitä, niin seuraa minua vielä vähän matkaa.
Olimme paneutuneet kumoamaan syitä, joilla yritetään osoittaa, että ehdotetut tapulioikeudet merkitsevät korjaamatonta vahinkoa valtakunnalle yleensä, kruunulle, Tukholman kaupungille ja Bergslagenille, eivätkä hyödytä lainkaan Pohjanmaata ja Länsipohjaa.
Löydämme muiden syiden joukosta sen väitteen, ettei sellainen vapaus voi todella kasvattaa valtakunnan vientiä. Katsokaamme nyt miten väite todistetaan. Se tehdään esittämällä, ettei voi edes osapuilleen uskottavasti sanoa Tukholman kieltäytyneen joskus ottamasta vastaan Pohjanmaan, Länsipohjan sekä Länsi-Norlannin kaupunkien tuotteita, mikäli niille on voinut saada menekkiä. Tässä on siis suuren väitteen perustelu.
Hyväksymme väitteen täysin todistetuksi ja kumoamattomaksi, sillä eihän niin vain pysty käymään käsiksi sen perusteeksi asetettuun ehtoon: ”mikäli niille on voinut saada menekkiä”. Jotta löydettäisiin vyyhdistä langanpää, voisi pelkästään tähän yksityiskohtaan tuhlata enemmän paperia ja mustetta kuin koko asiaan tarvitaan.
Haluamme vain punnita todistaako väite sen mitä sen pitäisi.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 28
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 30
paikat: Bergslagen Länsi-Norlanti Länsipohja Pohjanmaa Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: