Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 26
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 28
§ 27
Elleivät norrbottenilaiset voisi myydä tavaroitaan jonkinlaisella voitolla jossakin muussa valtakunnan satamassa kuin Tukholmassa ja Turussa, siinä tapauksessa myönnän mielelläni, ettei rajoitus ole heille vahingoksi. Mutta silloin minun täytyy sanoa, ettei asetuksen neljännellä pykälällä ole kerrassaan mitään merkitystä. Eihän voi olettaa, että kukaan kauppias yrittäisi myydä tavaransa muulla paikkakunnalla kuin siellä, missä sen hinta on korkein. Jos kuitenkin oletamme, että maassa olisi nyt tai tulevaisuudessa jokin toinen paikkakunta, missä norrbottenilaiset voisivat myydä tavaransa paremmalla voitolla kuin Tukholmassa, mutta eivät saisi kauppa-asetuksen nojalla purjehtia sinne, siinä tapauksessa sanon että sekä norrbottenilaiset että kyseinen paikkakunta joutuvat kärsimään aivan liian tuntuvasti ja vastoin kaikkea kohtuutta ja yhteiskunnan lakeja.
Kun joitakin tavaroita virtaa liian paljon kerralla Tukholmaan, ne alkavat mennä siellä alihintaan, usein jopa puolesta arvostaan. Ellei norrbottenilainen saa tavoitella korkeampaa hintaa muualla, vaikka voisi sen saada, silloinhan kauppa-asetus on riistänyt suuremman tai pienemmän osan hänen tavaransa arvosta, jonka hän olisi kaikesta huolimatta kyennyt saamaan. Yksikään järkevä ihminen ei voi näkemättä, että tämä on aivan sama kuin jos norrbottenilainen joutuisi maksamaan Tukholman kaupungille
niin ja niin monta sataa tai tuhatta taaleria kiintiömaksua, siis sen summan jonka hän menettää tappiona myydessään siellä tavaransa.
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 26
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 28
paikat: Norrbotten Tukholma Turku
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: