Purjehdusvapaus, § 12

§. 12.

Fölgderna, af denna Stockholms Stads tilwäxt, röra hwar Swänsk Medborgare i gemen, men Rikets Handlande i synnerhet.10

En Penninge-styrcka hos Handlande i en enda Stad, som utgör en jämlik eller större del, af de omkring hela Riket spridda öfriga Handlandes Capitaler tilsamman tagna, är ju i stånd, at efter hand innom en kort tid tilhandla sig de flästa Rikets Bruks-egendomar och Järn-wärk. De kunna betala för dem et oärhördt pris.

Ingen af de andra i Riket kan wåga på1wåga på: satsa på, bjuda på dem så högt. De sätta sig således i besittning af det mästa Järnet, Rikets redbaraste product. De kunna i följe deraf för alla Inlänske behof stegra upp Järn-priset, hwarigenom alla öfriga Rikets Handlande, som af dem så dyrt måste köpa det, sättas aldeles utur stånd, at dermed drifwa någon utlänsk handel.

Och om några Järnwärck ännu stode uti andras händer, gifwas dock flera sätt möjeliga, hwarigenom deras Järn icke mindre än de öfriga Brukens, kan falla dem tilhanda. Genom förlager kunna de öfriga Bruks-ägare understödjas, emot försäkran at waran hörer förläggaren til. Dock när man tilförene har det mästa om händer, gör det intet mera til saken, huru dyrt man ock betalar det öfriga. Ty då äger man öfwer den warans pris et fullkomligit Enwälde. Och jag försäkrar, det lönar sig wäl. På det sättet fingo de nu Järnet om händer. Likaledes torde det tilgå med Rikets öfriga förnämsta fastigheter.

1. wåga på: satsa på, bjuda på

§ 12

Tukholman kasvun seuraukset koskettavat jokaista Ruotsin kansalaista yleensä ja valtakunnan kauppiaita erityisesti.10

Yhden kaupungin kauppiaat pystyvät rahavaroillaan, joita on yhtä paljon tai enemmänkin kuin muiden koko valtakuntaan levittäytyneiden kauppiaiden pääomia yhteensä, ostamaan lyhyessä ajassa vähä vähältä useimmat valtakunnan ruukeista ja rautatehtaista. He pystyvät maksamaan niistä ennen kuulumattoman korkean hinnan.

Kukaan muu koko maassa ei kykene tarjoamaan niistä niin korkeaa hintaa. Näin he saavat omistukseensa suurimman osan raudasta, valtakunnan arvokkaimmasta tuotteesta. Sen jälkeen he voivat nostaa raudan hintaa kaiken kotimaisen kysynnän osalta, ja kun maan muut kauppiaat joutuvat ostamaan heiltä rautaa näin kalliilla, sen myyminen edelleen ulkomaille käy heille mahdottomaksi.

Jos jokin rautaruukki pysyisi vielä muiden käsissä, tukholmalaisilla kauppiailla on monta keinoa hankkia senkin rauta haltuunsa muiden ruukkien tapaan. Muita ruukinomistajia voidaan tukea luotoilla, joita vastaan he sitoutuvat siihen, että tavara kuuluu luotonantajalle. Mutta kun suurimman osan on saanut käsiinsä, asiaan ei enää vaikuta kuinka paljon lopuista joutuu maksamaan. Silloin näet kyseisen tavaran hinta voidaan määrätä täysin yksinvaltaisesti. Voin vakuuttaa, että tämä lyö leiville. Tällä tavoin tukholmalaiskauppiaat saivat raudan haltuunsa. Samoin taitaa käydä valtakunnan muullekin merkittävimmälle kiinteälle omaisuudelle.

Unfortunately this content isn't available in English