Purjehdusvapaus, § 46

§. 46.

Om det Swenska Järnet, som utskjeppas, säger man, skal Utomlands kunna säljas utan ägarens skada, til lika lågt som det Ryska, måste Frackten wara 2, 3 a 4 Daler Kopparmynt för Skjeppundet: Men som af denna tunga wara ej Fartyget kan fyllas, och det åter annars ej betalar Frackten, skal öfra Skeps-rummet fyllas med skrymmande waror, som hjelpa under Järn-frackten, såsom Bräder. Begynna nu Öster- och Wästerbotningarna at föra sjelfwe sina waror ut, så sättes Stockholms Stad utur stånd, at med winst exportera Rikets Järn.

Men häremot påstår jag den befarade brist på skrymmande waror, genom nya Staplar, som skulle hindra Järn-exportation, wara aldeles omöje­lig. Ty 1:o kan i anseende til Norrbotns Städers swaga förmåga utrikes Handelen aldrig på et Seculum drifwas så högt, at de wore sjelfwe i stånd exportera alla sina waror. Der större tillopp är af waror och folk, än i Öster- och Wästerbotn kan wara, har sådant ej kunnat ske, än mindre är det här möjeligit. Åbo, Helsingforss och Westervik hafwa uti halftannat Seculum wist nyttjat Stapel-frihet, men exportera icke mindre stora poster trä-waror til Stockholm. Och om det efter en rund8lång tid ändteligen skulle ske, så hafwer emellertid et Lands exporter redan dess förinnan så förändrat sig, at man omöjeligen kan göra sin räkning på så lång tid. Åtminstone kan jag försäkra, at brukas skogen til Tjära och Bräder så flitigt i Norrbotn, ännu uti 100:de år, som härtils skedt, är wäl ingenting wissare, ehwad Stappeln är i Stockholm, eller i de nu warande Upstäderna, än at skrymmande träwaror derifrån aldrig43 mera kunna deltaga i Järn-frackterna, om intet frihet i Handel och mennisko-kånst9mänsklig förmåga eller skicklighet uphitta några andra, som kunna tjena och wore möjeliga til samma ändamål. 2:o Äro nu Trä-warorna så oumgängeliga, at wara förenade med Järn-ladningarna, så hafwa ju både Stockholms-boen och Norrbotningen derutinnan et gemensamt interesse, at få dem i en last förenade. Ty Norrbotningen kan intet segla ut med sin Brädlast, om den intet är antingen med sten eller Järn Barlastad, påstå wåra motsäjare sjelfwe. Sten intager en tredje-del af Skeps-rummet förgäfwes; men Järnet deltager dock något i frackten, derföre exporterar Norrbotningen altid häldre sina Bräder med Järn barlast, än sten.

Stockholms-boen deremot, som wil exportera Järnet, måste antingen segla med tomt rum i öfra delen af Skeppet, eller til at lätta Järn-frackten, fylla det med Bräder, derföre är han omtänckt på utwägar dertil. Tre sätt huru detta kan ske äro möjeliga. Antingen köper Österbotningen Järn sig til barlast, eller Stockholms-boen Bräder för sig til öfwerlast, eller ock behåller hwardera sin wara för egen räkning, och dela allenast Frackterna sins emellan. Hufwudsaken, som är exportations lättande blifwer i alla fallen fullkomligen wunnen, och är naturligen förenad med hwarderas enskilta fördel. Se min läsare, huru en fri och okånstlad Handel föder utaf sig de härligaste förmåner, så för hela Riket igemen, som hwar enskildt i synnerhet. Se, huru omant10självmant skrymmande waror förena sig med wåra Järn-ladningar. Se ändteligen huru man wil skräma oss med de farligaste fölgder, af en så nyttig sak, äfwen som man i många andra saker, genom de olyckeligaste förslager låfwat oss Gullberg11berg av guld, stora rikedomar, och då wi i god tro som bäst wänta at få se dem, blifwa wi warse et härjat land. Se påminnelserna wid Herr Adj. Christiernins föreläsningar pag. 25, 2612påminnelserna wid … pag. 25, 26: Detta är en hänvisning till Anders Nordencrantz’ Påminnelser wid juris och oeconomiae adjuncten P.N. Christiernins Utdrag af desz föreläsningar, angående den i Swea rike upstegne wäxel-coursen (1761). Den ursprungliga texten av Pehr Niclas Christiernin, som Nordencrantz kommenterade, bar titeln Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, hållne af P.N. Christiernin (1–2, 1761)..

1. lång
2. mänsklig förmåga eller skicklighet
3. självmant
4. berg av guld, stora rikedomar
5. påminnelserna wid … pag. 25, 26: Detta är en hänvisning till Anders Nordencrantz’ Påminnelser wid juris och oeconomiae adjuncten P.N. Christiernins Utdrag af desz föreläsningar, angående den i Swea rike upstegne wäxel-coursen (1761). Den ursprungliga texten av Pehr Niclas Christiernin, som Nordencrantz kommenterade, bar titeln Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, hållne af P.N. Christiernin (1–2, 1761).

§ 46

Jotta laivoilla vietyä ruotsalaista rautaa voitaisiin myydä ulkomailla yhtä halvalla kuin venäläistä rautaa ja ilman että omistajalle tulee tappiota, rahdin pitäisi kuulemma maksaa 2–4 kuparitaaleria kippunnalta. Kun laivaa ei voi lastata täyteen tätä painavaa tavaraa, jolloin toisaalta rahtikuluja ei saa peitetyksi, on raudan rahtausta tuettava täyttämällä ruuman yläosa tilaa vievillä tavaroilla, kuten laudoilla. Jos pohjalaiset ja länsipohjalaiset alkaisivat nyt itse viedä tavaroitaan ulkomaille, Tukholman kaupunki ei pystyisi enää viemään valtakunnan rautaa kannattavasti maasta.

On täysin aiheetonta pelätä, että uudet tapulikaupungit aiheuttaisivat pulaa ruumatilaa täyttävästä tavarasta, mikä estäisi raudan viennin. Ensinnäkään Norrbottenin kaupungit eivät pysty sataan vuoteen harjoittamaan niin suurta vientiä, että ne voisivat itse viedä kaikki tavaransa maasta. Kun näin ei ole voinut käydä sielläkään, missä tavaroita ja väestöä on enemmän, on se sitäkin mahdottomampaa Pohjanmaalla ja Länsipohjassa. Turku, Helsinki ja Västervik ovat nauttineet puolitoista vuosisataa tapulivapautta, mutta vievät yhä yhtä suuria lautamääriä Tukholmaan. Jos pitkän ajan kuluttua vihdoin kävisi väitetyllä tavalla, olisi maan vienti jo sitä ennen muuttunut niin, että niin pitkälle ulottuvia arvioita on mahdoton tehdä. Mikäli Norrbottenin metsiä käytetään vielä sadan vuoden kuluttua tervaksi ja laudoiksi yhtä ahkerasti kuin tähän asti, voin joka tapauksessa vakuuttaa, etteivät lastitilaa täyttävät pohjoisen puutuotteet enää missään tapauksessa43 voi olla mukana raudan laivauksessa, riippumatta siitä, onko tapulioikeus Tukholmalla vai nykyisillä maakaupungeilla, ellei sitten kaupan vapauden ja ihmisten kekseliäisyyden avulla löydetä toisia tuotteita, joita olisi mahdollista käyttää samaan tarkoitukseen. Toiseksi: jos puutavaraa tarvitaan välttämättä rautalastien täydennykseksi, silloin on sekä tukholmalaisten että norrbottenilaisten yhteinen etu, että niitä voidaan lastata yhdessä. Vastustajammehan väittävät itse, etteivät norrbottenilaiset voi lähettää lautalastejaan ellei laivassa ole painolastina joko kiviä tai rautaa. Kivet vievät kolmanneksen laivan ruumatiloista hyödyttömästi, kun taas rauta peittää sentään jonkin osan rahtikuluista, ja siksi norrbottenilaiset vievät aina lautansa mieluummin sellaisilla laivoilla, joiden painolastina on rautaa eikä kiviä.

Tukholmalaiset taas joutuvat halutessaan viedä rautaa maasta purjehtimaan joko laivan yläosa tyhjänä tai sitten heidän on rahtikulujen helpottamiseksi täytettävä tila laudoilla. Niinpä tukholmalaisten on jotenkin ratkaistava asia. On kolme mahdollisuutta. Joko pohjalainen ostaa rautaa painolastiksi, tai tukholmalainen lautoja ruuman yläosaan, tai sitten kummatkin säilyttävät tavaransa omistuksessaan ja jakavat vain rahtikulut keskenään. Pääasia, viennin helpottaminen, saavutetaan joka tapauksessa täysin, mistä on luonnollisesti etua kummallekin erikseen. Pane merkille, lukijani, miten vapaasta ja luonnollisesta kaupasta syntyy mitä mai­nioim­pia etuja, sekä valtakunnalle yleensä että kullekin yksilölle erikseen. Huomaa, kuinka vaivattomasti ruumatilaa täyttävät tavarat sopivat yhteen rauta­lastiemme kanssa. Pane lopuksi merkille, kuinka meitä pelotellaan mitä vaarallisimmilla seurauksilla, vaikka asia on hyvin hyödyllinen. Vastaavasti monissa muissa asioissa mitä onnettomimpien aloitteiden on luvattu vievän meidät suuriin rikkauksiin, ja kun sitten hyvässä uskossa olemme odottaneet saavamme nähdä ne, olemmekin nähneet ympärillämme hävitetyn maan. Katso huomautuksia herra yliopistonapulainen Christierninin luentoihin13huomautuksia herra yliopistonapulainen Christierninin luentoihin: Viitataan Anders Norden­crantzin kirjoitukseen Påminnelser wid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins ­Utdrag af desz föreläsningar, angående den i Swea rike upstegne wäxel-coursen (1761). Nordencratzin kommentoima Pehr Niclas Christierninin kirjoitus oli nimeltään Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, hållne af P. N. Christiernin (osat 1–2, 1761)., sivut 25 ja 26.

1. huomautuksia herra yliopistonapulainen Christierninin luentoihin: Viitataan Anders Norden­crantzin kirjoitukseen Påminnelser wid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins ­Utdrag af desz föreläsningar, angående den i Swea rike upstegne wäxel-coursen (1761). Nordencratzin kommentoima Pehr Niclas Christierninin kirjoitus oli nimeltään Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, hållne af P. N. Christiernin (osat 1–2, 1761).

Unfortunately this content isn't available in English