Purjehdusvapaus, § 36

§. 36.

Men ehuru ömt och betydande detta sätt må wara, at förse en tredjedel af hela Riket med matwaror, genom omwäg, som oumgängeligen måste göra det dyrare än det annors kunde blifwa, är det dock litet betydande, emot det twång, hwarunder Norrlänningarna i sin Salthandel wärkeligen stå. De odrägeliga monopolier, som af detta äro en naturlig fölgd, äro långt swårare. At Stockholms-boarna kunna drifwa med Salt och Spanmåls-handelen monopolier, det bewisas nästan med samma skäl, som §. 33. om export-warorna är wist. Men at sådant wärkeligen skedt, hwem tör det säga?

Saken lärer egenteligen komma derpå an, om desse waror altid warit god tilgång uppå och för hwad pris?

At brist på dem yppat sig nog ofta, kan ingen neka. Til bewis derpå wil jag allenast anföra Höglofl. Ridderskapets och Adelens Betänkande der­öfwer af den 24 April 1762. Orden lyda så:

”Den brist på Salt, hwaröfwer ifrån åtskillige Rikets Landsändar blifwit klagat, och i synnerhet så högt skal trycka en del af Öster-och Wästerbotn, samt Finland, at många icke ens för Sedlar och knapt för Contant skiljemynt7växelmynt, småmynt i motsats till sedlar och huvudmynt kunnat få några marker, har förekommit Ridderskapet och Adelen, så mycket mera eftertänckeligit, som denna wahra för allmänhetens lifs­berg­ning och Fiskerierna är så oumbärlig, och samma31 brist ökt sig just i en tid, då Ständer länge mödat sig den afwärja, och de hemmawarande med åtrå wäntat på Riksens Ständers kraftiga åtgärd, at bota en för allmänna folkhopen så swår olägenhet.”8”Den brist på … swår olägenhet.”: Utdrag ur protokollet hållet hos ridderskapet och adeln 24.4.1762, Ridderskapets och adelns renskrivna protokoll 1762, R 112, SRA. Citatet är exakt återgivet med undantag av vissa små ortografiska skillnader.

Men hwad följer häraf? Eller hwem will man skylla derföre? Det äro många omständigheter, som stöta tilsammans, deruti, säger man. Rår just Stockholms-boen derföre? Rätt så, man wil wäl göra en hemlighet och så af Salt-handelen, och tilskrifwa öfwerflöd, brist och dyrhet på Salt, något underligit, för allmänheten osynbart och likwäl på dem kraftigt wärkande wäsende, som swårligen kan hållas innom Skranckorna, ongefär lika dant, som man wil göra af Wäxel-Coursen. Det war wäl påhittadt. Jag har derwid nästan ingenting at påminna, mera, än at detta underliga djuret, som gör så mycket hos oss, bör äfwen få et namn, hwaraf wi känna igen det. Jag tycker det bör heta öfwermagt.

1. växelmynt, småmynt i motsats till sedlar och huvudmynt
2. ”Den brist på … swår olägenhet.”: Utdrag ur protokollet hållet hos ridderskapet och adeln 24.4.1762, Ridderskapets och adelns renskrivna protokoll 1762, R 112, SRA. Citatet är exakt återgivet med undantag av vissa små ortografiska skillnader.

§ 36

Miten kipeitä ja merkittäviä seurauksia onkaan siitä, että kolmannes koko valtakunnasta saa elintarvikkeensa kiertotietä, mikä väistämättä tekee ne kalliimmiksi. Mutta tällä ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä verrattuna siihen todelliseen pakkoon, jota norlantilaiset joutuvat kokemaan suola­kaupassaan. Pakko on luonnollisestikin synnyttänyt sietämättömiä monopoleja, jotka ovat huomattavasti hankalampia. Se, että tukholmalaiset voivat käydä suolalla ja viljalla monopolikauppaa, on todistettavissa lähes samoilla perusteilla kuin vientitavaroiden monopolit 33. pykälässä. Mutta kuka uskaltaa sanoa, että näin todellakin on menetelty?

Asia riippuu kai pohjimmiltaan siitä, onko näillä tarvikkeilla ollut aina hyvä menekki ja millä hinnalla ne ovat menneet kaupaksi.

Kukaan ei voi kieltää, että niistä on ollut usein puutetta. Otan todisteeksi vain yhden mietinnön, jonka korkeasti kunnioitettu ritaristo ja aatelisto jätti huhtikuun 24. päivänä 1762. Siinä sanotaan näin:

”Suolan puute, jota on valitettu valtakunnan monilla kolkilla, on niin vaikea etenkin osassa Pohjanmaata ja Länsipohjaa sekä Suomessa9”Suomella” tarkoitetaan tässä sitä aluetta, joka jäi Pohjanmaan eteläpuolelle. Pohjanmaalla puolesta ymmärrettiin huomattavasti laajempaa aluetta kuin nykyisin: siihen kuului Kainuu ja suuri osa Lappia., etteivät monet saa muutamaa markkaa suolaa edes seteleillä ja tuskin käteisellä kolikkorahallakaan. Ritariston ja aateliston mielestä tämä on sitäkin huo­mion­arvoisempaa, koska suola on kansan toimeentulolle ja kalastukselle välttämätöntä.31 Suolan puute on lisääntynyt juuri samaan aikaan kun säädyt ovat pitkään ponnistelleet torjuakseen sen ja valtiopäivämiesten kotiseutujen asukkaat ovat kiihkeästi odottaneet, että säädyt voimakkailla toimenpiteillä poistaisivat yhteistä kansaa näin kovasti rasittavan epäkohdan.” ¹⁰”Suolan puute ... rasittavan epäkohdan”: Lainaus pöytäkirjanotteesta Utdrag ur protokollet hållet hos ridderskapet och adeln 24.4.1762. Ridderskapets och adelns renskrivna protokoll 1762, R 112, SRA.

Mitä tästä sitten seuraa? Tai ketä on syytettävä? Sanotaan että monet seikat liittyvät tässä toisiinsa. Ovatko juuri tukholmalaiset vastuussa asiasta? Aivan, halutaan verhota suolakauppa salaisuuksiin, panna suolan ylitarjonta, puute ja kalleus jonkin ihmeellisen, kansalle näkymättömän mutta siihen voimakkaasti vaikuttavan olennon vastuulle. Tämä olento, joka ei tahdo pysyä missään rajoissa, on suunnilleen samanlainen kuin se, joka vaihtokurssista halutaan tehdä. Tämä olento on ollut hyvä keksintö. Minulla ei ole juuri mitään huomautettavaa asiasta, paitsi että tälle merkilliselle elukalle, joka vaikuttaa niin paljon meihin, pitää antaa nimikin, jotta tuntisimme sen. Mielestäni sen nimeksi pitää panna ylivalta.

1. ”Suomella” tarkoitetaan tässä sitä aluetta, joka jäi Pohjanmaan eteläpuolelle. Pohjanmaalla puolesta ymmärrettiin huomattavasti laajempaa aluetta kuin nykyisin: siihen kuului Kainuu ja suuri osa Lappia.
2. ”Suolan puute ... rasittavan epäkohdan”: Lainaus pöytäkirjanotteesta Utdrag ur protokollet hållet hos ridderskapet och adeln 24.4.1762. Ridderskapets och adelns renskrivna protokoll 1762, R 112, SRA.

Unfortunately this content isn't available in English