Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
[1]
Luettu pappissäädyssä 16. tammikuuta 1779.
Samana päivänä hyväksytty.
Nro 54.
Pappissäädyn alamainen lausunto kuninkaallisen valtaneuvoston laatimasta ehdotuksesta uudeksi ja parannelluksi palkollissäännöksi, jonka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on armollisesti suvainnut lähettää valtakunnan säädyille ja josta kuninkaallinen majesteetti on ilmoittanut kaikkein armollisimmin haluavansa neuvotella niiden kanssa. Annettu 25. tammikuuta 1779.
Tarkastaessaan ehdotuksen 1. pykälää sääty pitää mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi tarpeellisena alamaisesti ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavaa muutosta: Jokainen ottakoon ja pitäköön yllä niin monta palkollista kuin tarvitsee niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, mutta älköön kenellekään olko sallittua minkään verukkeen nojalla pitää suojeluksessaan palkollisia, joita hän ei käytä työhön, kuten 9. pykälässä tarkemmin säädetään.
2. pykälästä sääty on alamaisesti sitä mieltä, että sanat: Ottakoon edellisen isännän todistuksen siitä, miten hän on palvellut, onko hänet sanottu irti ja milloin hänen palvelusaikansa on päättynyt voitaisiin jättää pois, osaksi siitä syystä, että palvelutodistuksesta säädetään erikseen 7. pykälässä,[2] ja niin isännälle kuin palkollisellekin asetetaan uhkasakko, ja osaksi siitä syystä, että edellinen isäntä voisi jättämällä omavaltaisesti palvelutodistuksen antamatta estää sekä toista isäntää ajoissa pestaamasta tätä palkollista että palkollista pestautumasta toisen palvelukseen, koska palvelutodistuksen epäämistä koskeva oikeudenkäynti tapahtuisi 6. pykälän mukaisesti liian myöhään, vasta sen jälkeen kun palkolliselta olisi tällä tavalla estetty pestautuminen uuteen palvelussuhteeseen. Sääty ei myöskään pidä välttämättömänä sanan palvelusaika käyttämistä viimeisessä virkkeessä, koska laillinen muuttopäivä on seuraavassa pykälässä säilytetty. Mutta isännän ja palkollisen oikeus sopia vapaasti keskenään pestuurahasta ja palkasta tuo säädyn käsityksen mukaan mukanaan niin monia ja vaikeita epäkohtia, että sääty pitää arveluttavana ehdotuksen hyväksymistä tältä osin ja rohkenee sen sijaan anoa alamaisesti teidän kuninkaalliselta majesteetiltanne, että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi armollisesti käskeä kaikkia valtakunnan maaherroja ehdottamaan muutamien kunkin säädyn valtuutettujen kanssa neuvoteltuaan tiettyä kullakin seudulla vallinneen käytännön mukaista ja kohtuullisena pidettävää pestuurahaa ja palkkaa palkollisille ja että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi sen jälkeen[3] itse säädöksessä määrätä sen sellaiseksi, etteivät isäntä ja palkollinen kumpikaan kärsi siitä vahinkoa.
3. pykälästä, joka koskee muuttoaikaa ja jossa ehdotetaan kesäkuun 15. päivää yleiseksi muuttopäiväksi maaseudulla, pappissääty toteaa ajankohdan toki soveliaimmaksi joillakin seuduilla, mutta sen sijaan täysin sopimattomaksi etenkin Suomessa ja Norlannissa sekä Ahvenanmaalla, koska siellä asuvien kesät ovat lyhyitä eikä moninaisilta työtehtäviltä jää kesällä aikaa palkollisten muutolle ja koska maataloudesta kaupunkeihin muuttavat palkolliset voivat saapua perille vesitse ja saada siten vapaan tilaisuuden karata paikkakunnalta ja valtakunnasta, mistä syystä noilla seuduilla soveliaammalta muuttopäivältä näyttää marraskuun 1. päivä. Tämän takia Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne pitäisi ehkä hankkia tästäkin asiasta kultakin seudulta tietoonsa herrojen maaherrojen ja säätyjen valtuutettujen mielipiteet ja sen jälkeen armollisesti määrätä, mikä muuttopäivä voidaan kussakin läänissä ottaa käyttöön.
4. pykälästä säädyllä ei ole muuta huomauttamista kuin se, että kullekin seudulle ehkä määrättävien toisistaan poikkeavien muuttopäivien takia[4] mainitun pykälän alku pitäisi kirjoittaa seuraavaan muotoon:
Jos isäntä haluaa irtisanoa pakollisensa tai palkollinen palvelussuhteensa, tämän on tapahduttava 8 päivän aikana 7 viikkoa ennen muuttopäivää.
5. pykälästä säädyllä ei myöskään ole mitään huomauttamista. Mutta sikäli kuin maan eri seuduille määrättäneen erilaiset palkat, sääty pitää alamaisesti osaltaan sopivimpana sitä, että myös palkollisten maksettavaksi tuomittavat sakot määriteltäisiin kohtuullisemmin suhteessa heidän vuosipalkkoihinsa ja että tässä samoin kuin seuraavassa pykälässä pitäisi sanoa: maksakoon sakkoa kolmanneksen palkastaan.
Myös 6. pykälää sääty pitää hyväksyttävänä, kun lopussa teksti muutetaan muotoon: tämän, nimittäin palvelutodistuksen, on oltava sellainen, jonka palkollinen on ansainnut. Jos sen antaminen evätään, maksakoon isäntä sakkoa yhden riikintaalerin 32 killinkiä.
7. pykälän osalta säädyn on kuitenkin huomautettava, että vaikka isännän on 6. pykälän mukaan vuorokauden kuluessa palvelussuhteen irtisanomisesta annettava palkolliselle palvelutodistus 1 riikintaalerin 32 killingin sakon uhalla, voisi kuitenkin käydä niin, että saadakseen pitää entisen palkollisensa isäntä lykkäisi omavaltaisesti palvelutodistuksen antamista siihen saakka, kunnes hänet lainmukaisessa[5] oikeudenkäynnissä voitaisiin siihen velvoittaa, mikä estäisi palkollisen siirtymisen muuttopäivänä uuden isäntänsä luo, ja uskoo tämän takia, että pykälän sanamuodon olisi oltava seuraava: Jos isäntä ottaa palkollisen palvelukseensa, ennen kuin edellisen isännän palvelutodistus on luovutettu tai jos sen antaminen vääryydellä evätään, ennen kuin hän on todistettavasti vapaa edellisestä palvelussuhteestaan, maksakoon sakkoa 3 riikintaaleria 16 killinkiä ja palkollinen edellä mainitun sakkosumman.
8. pykälän sääty taas katsoo täysin vastaavan kuninkaalliselle majesteetille kuuluvaa korkeaa oikeutta ja samalla edistävän isännän ja palvelijan keskenään tekemien sopimusten voimassapitämistä.
Ja 9. pykälän osalta sääty uskoo tarpeelliseksi, että koko valtakunnassa valitetun yleisen palkollisten pulan takia jonkinlainen tarkempi rajaus on tarpeen, mistä syystä tämän pykälän jälkimmäinen virke voisi kuulua seuraavasti:
Älköön kukaan antako merkitä suojelukseensa naimatonta palkollista, miestä eikä naista, älköönkä kukaan maaseudulla asuva loisasukas tai mäkitupalainen pitäkö palveluksessaan useampia henkilöitä kuin he taloutensa hoidossa välttämättä tarvitsevat, vaan olkoot nuo henkilöt velvollisia hankkimaan vuosipalveluspaikan suojeluksen saadakseen.[6] Jos toisin toimitaan, maksakoon Tukholman kaupungissa isäntä jokaisesta suojelukseensa ottamastaan palkollisesta 20 hopeariikintaaleria ja sijoitettakoon palkollinen kehruu- tai kuritushuoneeseen ja muissa kaupungeissa sekä maaseudulla isäntä maksakoon sakkoa 1 hopeariikintaaleria 32 killinkiä ja palkollinen ottakoon palveluspaikan. Jos isäntä tekee saman toisen kerran, maksakoon kaksinkertaisen sakon. Samoin ehdotetaan hyväksyttäväksi, että muurarimestarit, rakennusmestarit ja muut käsityöläiset maksakoot 1 riikintaalerin 32 killingin sakon jokaisesta henkilöstä, joita he pitävät suojeluksessaan yli sen määrän, jota he palveluksessaan todella käyttävät ja tarvitsevat.
Ehdotuksen 10. pykälästä säädyllä ei taasen ole mitään muistutettavaa.
11. pykälän osalta sääty on kuitenkin sillä kannalla, että jos palkollinen ei 14 päivän kuluessa astu isännän palvelukseen, eikä isäntä halua häntä enää ottaa, palkollisen on pestuurahan palauttamisen lisäksi sekä korvattava isännän kärsimä tappio että koko vuoden palkka, tämä on sangen paljon raskaampi rangaistus kuin rikos edellyttää. Tässä kohdassa ei voi olla kyse siitä, että palkollinen on laiskuuttaan tai pahantahtoisuuttaan poissa palveluspaikastaan, mistä 5. pykälässä on selkeä säädös, vaan tässä on kyseessä vain viipyminen ilman laillista estettä palvelussuhteen alkaessa, mikäli palkollinen omien asioittensa tai[7] muiden henkilöiden asioiden takia pysyisi poissa enemmän kuin 14 päivää, mistä syystä pappissääty pitää jokseenkin kohtuullisena sitä, että palkollinen tuollaisessa tapauksessa häädön yhteydessä palauttaa pestuurahan ja korvaa kaiken isännän kärsimän vahingon, mutta muusta sakottamisesta luovutaan, ja tämän takia tätä koskeva virke säädöksessä saa seuraavan sanamuodon: Jos palkollinen ilman laillista estettä jää saapumatta palvelukseen 14 päivän kuluessa, eikä isäntä halua pitää häntä palveluksessaan, palauttakoon pestuurahan ja korvatkoon kaiken aiheutuneen vahingon arviomiesten ratkaisun mukaisesti. Mutta muu teksti tästä pykälästä poistetaan.
12. ja 13. pykälästä säädyllä ei ole mitään huomautettavaa. Mutta 14. pykälästä voitaisiin säädyn käsityksen mukaan poistaa jälkimmäinen, värväreitä ja upseereita koskeva virke.
15. pykälän sääty samoin hyväksyy ehdotuksen mukaisena.
16. pykälässä pappissääty pitää tarpeellisina seuraavia muutoksia ja lisäyksiä. Ensinnäkin sanojen osoitettava uskollisuutta, uutteruutta ja kuuliaisuutta jälkeen tämä lisäys: etenkin käsiteltävä tulta huolellisesti; sitten seuraava muutos: Isännällä on valta käyttää kohtuullista kotikuritusta sitä edeltävän varoituksen jälkeen ja viimeiseen virkkeeseen seuraava lisäys: Jos taas palkollinen valittaa joutuneensa vääryydellä häädetyksi ja saaneensa kovaa kohtelua, vieköön asiansa tuomarille.
17. pykälästä puuttuu säädyn käsityksen mukaan kohtuullinen[8] isännän ja palkollisen välisen suhteen vastavuoroisuus, koska ruoka saattaa olla joko liian niukkaa tai pilaantunutta tai huonosti valmistettua, mistä palkollisen terveys ja voimat saattaisivat kärsiä, ja hän joutuisi lain tuollaisen selvän sanamuodon takia lisäksi maksamaan sakkoa saamatta vähintäkään oikeutta puolustautua tuomioistuimessa. Tästä syystä sääty esittää tälle pykälälle seuraavaa sanamuotoa: Palkollinen älköön hylkikö isännän tarjoamaa ruokaa, kun se on kelvollista, tai millään tavoin jne.
18. pykälän taas pitäisi säädyn mielestä jäädä kokonaisuudessaan pois ja se pitäisi korvata vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun 11. pykälällä.1
19. pykälän lopussa sääty pitää tarpeellisena seuraavaa muutosta: olkoon oikeutettu niin kaupungeissa kuin maaseudullakin saamaan elatuksensa köyhäintalossa, silloin kun tähän on mahdollisuuksia.
20. pykälään ei ole mitään huomauttamista, mutta 21. pykälään sääty pitää tarpeellisena sitä muutosta, että palkollissääntö luettakoon vuosittain saarnatuolista irtisanomisaikana.2
Kaikki tämä pappissäädyn on kuitenkin jätettävä syvimmin alamaisesti kuninkaallisen majesteetin oman armollisen ratkaisuvallan varaan.
Suom. Heikki Eskelinen
[1]
Upl. i Prästa St. d:n 16 Jan. 1779.
Dito bifallet.
N:o 54.
Prästa Ståndets Underdåniga utlåtande, öfwer det i Kongl. Rådkammaren författade project til en Ny och förbättrad Tienste hions Stadga, hwilket Hans Kongl. Maij:stt täkts Riksens Ständer i Nåder meddela, och hwaröfwer Kongl. Maij:st- med dem allernådigst åstundat samråda. afgifwet d:n 25. Januarii 1779.
Wid granskningen af 1:a §. i Projectet3 finner Ståndet nödigt til förekommande af de missbruk hwartil den annors kunde gifwa anledning at i underdånighet tillstyrka följande ändring: Hwar och en må antaga och hålla i hus och bröd,4hålla i hus och bröd: förse med husrum och mat så många Tienstehion som han tarfwar5behöver på landet och i Staden, men ingen ware tillåtet at under hwad sken, som hälst skydda eller i förswar taga några hion, dem han icke nytiar, såsom widare i 9:de § stadgas.
Wid 2:a §. tycker Ståndet i underdånighet, at orden: Taga dess förra husbondes bewis, huru det tient, om det upsagt, och när des tienste tid ute är, kunde uteslutas, dels emedan om orlofssedel6 i 7:de § sär[2]skilt förordnas, och wite7 så husbonde som tienare förelägges, dels ock derföre, at förra husbonden kunde genom egenwilligt innehållande af orlofssedeln hindra så wäl annan husbonde at få i tid städsla sig8 tienstehion, som en tienare, at taga städia9 af en annan, då rättegången förwägrad orlofssedel enligt 6:te §. komma för sent, sedan tienstehionet blifwit derigenom afhållit, at antaga ny tienst. Ei heller kan Ståndet inse nödwändigheten, af det ordet tienste tid i slutmeningen, då laglig stemmodag10 i följande §. bijbehålles. Men hwad fria beting11 om städsel och lön emellan Husbonden och Tienstehion beträffar, anser Ståndet medföra så många och swåra olägenheter, at det håller för betänckeligit i den delen instämma med projectet och dristar i det ställe, att hos Ed. Kongl. Maij:st i underdånighet anhålla, det täktes Ed. Kongl. Maij:stt i nåder anbefalla samteliga Landshöfdingarna i Riket at i samråd med wissa Deputerade af hwart Stånd projectera någon wiss stedsel och lön för tienstefolck efter thet i hwarje Lands ort brukligit warit och billigt12 finnas Kan; Hwarefter Ed. Kongl Maij:st täktes i[3] sielfwa Stadgan den så fastställa at derwed hwarcken husbonde eller Tienste hion blifwer lidande.
3:die §. som rörer flyttningstiden och hwarest d:n 15 Juni föreslås til allmän legostämma13 på Landet finner Prästa ståndet wäl för en del lands orter wara lämpligast, men däremot i synnerhet för de Finska och Norrlänska orter samt Åland aldeles otienlig, hwarest inbyggarenas korta somrar, och mångfalliga göromål ei lemna om sommaren rådrum14 til Legohions flyttning, och det til Städerna ifrån Landtbruket flyttande tienstefolcket kunna komma til siös och således få ett öppet tilfälle at förrymma ifrån orten och Riket. hwarföre för dem synes d:n 1:sta November blifwa en tienligare flyttnings tid. I ansende hwartil Ed. Kongl. Maj:t borde täckas äfwen i denna delen ifrån hwarje Landsort inhämta Herrar Landshöfdingarnes och Ståndens deputerades tancka och derefter i Nåder fastställa hwad flyttningstid i hwarje Län kunde antagas.
Hwad 4:de § widkommer har Ståndet ei widare derwid at ärhindra, än at, i afsende på de olika flyttningstiderna som i hwarje ort kunde fastställas,[4] samma §. borde i början så lyda: Will husbonde upsäga sitt tienste hion, eller tienste hionet sin tienst bör sådant ske innom 8 dagar 7 weckor för stemmodag.
Wid 5. §. har åter Ståndet intet at påminna; Men såwida olika löner torde komma at fastställas i särskilta Landsorter, tycker äfwen Ståndet för sin underdåniga del tienligast, at böter af tienste hion skulle med mera billighet proportioneras efter deras årslön, och at här, så wäl som i de följande §. borde stå: pligta med en tredie del af lön.
6:te §. finner äfwen Ståndet för billig at antaga med den ändring mot slutet: Denna, neml. orlofssedel wara sådan som tienste hion förtient. Nekas den böte Husbonden En Riksdaler Trettiotwå Schilling.
Men wid 7:de §. bör Ståndet anmärka, at ehuru i 6:te § förordnas, det husbonden innom dygnet efter upsägelsen bör meddela tienste hionet orlofssedel wid 1 R:ds 32 sk:ars wite, kunde doch hända, at husbonden, för at få behålla sitt förra tienstehion egenwilligt innehölle med orlofssedelns aflemnande, tils han genom laga[5] rättegång kunde nödgas dertil; hwarigenom tienste hionet skulle hindras, at å stemmodag afflytta til sin nya husbonde, och tror derföre, at denna § borde så lyda: Tager någor husbonde lego hion i sin tienst, innan förre husbondens orlofssedel är aflemnad, eller i fall den orätt wägras, innan han ifrån sin förra tienst bewisligen ledig är, böte 3 R:dr 16 sk: och tienste hionet plichta som förr sagt är.
Den 8:de §. anser åter Ståndet wara aldeles öfwerensstämmande med Kongl. Maij:ts Höga rätt, och derjemte bijdraga til bibehållande af de emellan husbonde och tienare träffade öfwerenskommelser.
Och hwad den 9:de §. beträffar tror Ståndet, i ansende til den allmänna brist på tienste folk, hwaröfwer i hela Riket klagas någon närmare inskränkning derwid wara nödig, till följe hwaraf denna §. i sednare meningen kunde så lyda: Ei må någon til förswar hos sig låta antekna ogifta hion man eller qwinna, eller något inhyses och backstugu hion å landet hysa flera än de til sin skötsel nödwändigt betarfwa, utan ware sådane skyldige til sitt förswar skaffa sig års[6]tienst. Sker annorlunda plichte husbonde i Stockholms Stad för hwart hion han skyddar 20 Riksdaler Specie och hionet sättes på Spin el:r Tuchthus men i de öfrige Städer och å landet plichtar husbonde 1: R:dr: och 32 sk spec: och hionet taga tienst. Gör husbonde det andra gången plichte dubbelt. Lika ledes förordes äfwen murmästare, Byggmästare och andra handtwerkare må 1 Rd:r 32 Skilling böta för hwarje Person, at under sitt förswar skydda flera än de wärckeligen i sin tienst nytia och behöfwa.
Wid 10: §. i projectet har åter Ståndet ingen ting at ärhindra.
Men wid 11:te § tycker Ståndet at, då 14 dagars uteblifwande utur husbondens tienst, skulle i fall husbonden ei will det i sin tienst antaga, umgällas af tienste hionet, utom stedselns återbärande med både ärsättning af husbondens skadestånd och helt års lön, detta wara en plicht som wida wägnar15 öfwerstiger brottet. På detta ställe kan ei frågan wara, om ett tienste hion af sielfswåld eller illwilja uteblifwer, såsom hwilcket i §. 5:te tydeligen stadgas, utan handlas här endast om drögsmålet wid inställandet i tiensten, då ei laga förfall mellankommer, och ett tienstehion i sina eller[7] andras angelägenheter drögde öfwer 14 dagar; Hwarföre Prästa ståndet anser med någorlunda billighet öfwerensstämmande, om tienste hionet, i sådant fall, då det wräkes, återbär städseln och ärsätter all husbondens skada, men at den öfriga plichten går ut, i grund hwaraf denna mening komme i Stadgan at så lyda: Dröjer tienstehion öfwer 14 dagar, utan laga förfall, och will husbonde det ei behålla, återbäre stedseln och fylle allan skada, efter mätis manna ordom.16 Men at det följande i denna § uteslutes.
Wid 12:te och 13. §. §. har Ståndet ei något at påminna. Men uti den 14:de § tror Ståndet at sednare meningen rörande wärfware eller officerare kunde uteslutas.
15:de § antages likaledes af Ståndet efter projectet.
Wid 16:de §. anser Prästa Ståndet följande ändringar och tilläggningar nödiga såsom först, efter orden: wisa trohet, flit och lydno, denna tilsatts: i synnerhet wårda Elden: sedan denna ändring: Äga husbonde macht, at nytia, efter föregången åtwarning, måttelig hus aga och i sidsta meningen en sådan tilsatts: Klagar åter Tienstehion öfwer obilligt wräkande och hård medfart, söke domaren.
Hwad 17:de § anbelangar tycker Ståndet sig deruti sakna en billig recipro[8]citet17 Husbonde och tienste hion emellan, då hända kan, at kosten är antingen altför swag18 eller förskämd, eller och illa tillagad, hwarigenom tienstehionet kunde lida til hälsa och krafter och efter en sådan lags klara lydelse derutöfwer blifwa belagd med plicht, utan at wid domstolen äga den ringaste talan öpen til sitt förswar. Hwarföre Ståndet håller före, at denna § borde så lyda: Ei må tienstehion rata husbondes kost, då den förswarlig är, eller på något sätt etc.
18. §. tycker åter Ståndet böra aldeles gå ut och 11. § i 7:de Art: af 1739 års Tienste hionsstadga19 i dess ställe antagas.
I 19:de §. anser Ståndet den ändring wid slutet nödig: Ware berättigad, at i fattighus så i Städerne, som på Landet niuta sitt uppehälle, när dertil läglighet finnas kan.
Wid den 20. §. är ei något at påminna, men wid den 21. § anser Ståndet den ändring nödig, at Tienstehionsstadgan årligen upläsas på predikostolarna wid uppsägningstiden.20
Hwilcket alt likwäl Prästa Ståndet i diupaste underdånighet borde Kongl. Majestets eget nådiga godtfinnande underställa.
[1]
Luettu pappissäädyssä 16. tammikuuta 1779.
Samana päivänä hyväksytty.
Nro 54.
Pappissäädyn alamainen lausunto kuninkaallisen valtaneuvoston laatimasta ehdotuksesta uudeksi ja parannelluksi palkollissäännöksi, jonka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on armollisesti suvainnut lähettää valtakunnan säädyille ja josta kuninkaallinen majesteetti on ilmoittanut kaikkein armollisimmin haluavansa neuvotella niiden kanssa. Annettu 25. tammikuuta 1779.
Tarkastaessaan ehdotuksen 1. pykälää sääty pitää mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi tarpeellisena alamaisesti ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavaa muutosta: Jokainen ottakoon ja pitäköön yllä niin monta palkollista kuin tarvitsee niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, mutta älköön kenellekään olko sallittua minkään verukkeen nojalla pitää suojeluksessaan palkollisia, joita hän ei käytä työhön, kuten 9. pykälässä tarkemmin säädetään.
2. pykälästä sääty on alamaisesti sitä mieltä, että sanat: Ottakoon edellisen isännän todistuksen siitä, miten hän on palvellut, onko hänet sanottu irti ja milloin hänen palvelusaikansa on päättynyt voitaisiin jättää pois, osaksi siitä syystä, että palvelutodistuksesta säädetään erikseen 7. pykälässä,[2] ja niin isännälle kuin palkollisellekin asetetaan uhkasakko, ja osaksi siitä syystä, että edellinen isäntä voisi jättämällä omavaltaisesti palvelutodistuksen antamatta estää sekä toista isäntää ajoissa pestaamasta tätä palkollista että palkollista pestautumasta toisen palvelukseen, koska palvelutodistuksen epäämistä koskeva oikeudenkäynti tapahtuisi 6. pykälän mukaisesti liian myöhään, vasta sen jälkeen kun palkolliselta olisi tällä tavalla estetty pestautuminen uuteen palvelussuhteeseen. Sääty ei myöskään pidä välttämättömänä sanan palvelusaika käyttämistä viimeisessä virkkeessä, koska laillinen muuttopäivä on seuraavassa pykälässä säilytetty. Mutta isännän ja palkollisen oikeus sopia vapaasti keskenään pestuurahasta ja palkasta tuo säädyn käsityksen mukaan mukanaan niin monia ja vaikeita epäkohtia, että sääty pitää arveluttavana ehdotuksen hyväksymistä tältä osin ja rohkenee sen sijaan anoa alamaisesti teidän kuninkaalliselta majesteetiltanne, että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi armollisesti käskeä kaikkia valtakunnan maaherroja ehdottamaan muutamien kunkin säädyn valtuutettujen kanssa neuvoteltuaan tiettyä kullakin seudulla vallinneen käytännön mukaista ja kohtuullisena pidettävää pestuurahaa ja palkkaa palkollisille ja että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi sen jälkeen[3] itse säädöksessä määrätä sen sellaiseksi, etteivät isäntä ja palkollinen kumpikaan kärsi siitä vahinkoa.
3. pykälästä, joka koskee muuttoaikaa ja jossa ehdotetaan kesäkuun 15. päivää yleiseksi muuttopäiväksi maaseudulla, pappissääty toteaa ajankohdan toki soveliaimmaksi joillakin seuduilla, mutta sen sijaan täysin sopimattomaksi etenkin Suomessa ja Norlannissa sekä Ahvenanmaalla, koska siellä asuvien kesät ovat lyhyitä eikä moninaisilta työtehtäviltä jää kesällä aikaa palkollisten muutolle ja koska maataloudesta kaupunkeihin muuttavat palkolliset voivat saapua perille vesitse ja saada siten vapaan tilaisuuden karata paikkakunnalta ja valtakunnasta, mistä syystä noilla seuduilla soveliaammalta muuttopäivältä näyttää marraskuun 1. päivä. Tämän takia Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne pitäisi ehkä hankkia tästäkin asiasta kultakin seudulta tietoonsa herrojen maaherrojen ja säätyjen valtuutettujen mielipiteet ja sen jälkeen armollisesti määrätä, mikä muuttopäivä voidaan kussakin läänissä ottaa käyttöön.
4. pykälästä säädyllä ei ole muuta huomauttamista kuin se, että kullekin seudulle ehkä määrättävien toisistaan poikkeavien muuttopäivien takia[4] mainitun pykälän alku pitäisi kirjoittaa seuraavaan muotoon:
Jos isäntä haluaa irtisanoa pakollisensa tai palkollinen palvelussuhteensa, tämän on tapahduttava 8 päivän aikana 7 viikkoa ennen muuttopäivää.
5. pykälästä säädyllä ei myöskään ole mitään huomauttamista. Mutta sikäli kuin maan eri seuduille määrättäneen erilaiset palkat, sääty pitää alamaisesti osaltaan sopivimpana sitä, että myös palkollisten maksettavaksi tuomittavat sakot määriteltäisiin kohtuullisemmin suhteessa heidän vuosipalkkoihinsa ja että tässä samoin kuin seuraavassa pykälässä pitäisi sanoa: maksakoon sakkoa kolmanneksen palkastaan.
Myös 6. pykälää sääty pitää hyväksyttävänä, kun lopussa teksti muutetaan muotoon: tämän, nimittäin palvelutodistuksen, on oltava sellainen, jonka palkollinen on ansainnut. Jos sen antaminen evätään, maksakoon isäntä sakkoa yhden riikintaalerin 32 killinkiä.
7. pykälän osalta säädyn on kuitenkin huomautettava, että vaikka isännän on 6. pykälän mukaan vuorokauden kuluessa palvelussuhteen irtisanomisesta annettava palkolliselle palvelutodistus 1 riikintaalerin 32 killingin sakon uhalla, voisi kuitenkin käydä niin, että saadakseen pitää entisen palkollisensa isäntä lykkäisi omavaltaisesti palvelutodistuksen antamista siihen saakka, kunnes hänet lainmukaisessa[5] oikeudenkäynnissä voitaisiin siihen velvoittaa, mikä estäisi palkollisen siirtymisen muuttopäivänä uuden isäntänsä luo, ja uskoo tämän takia, että pykälän sanamuodon olisi oltava seuraava: Jos isäntä ottaa palkollisen palvelukseensa, ennen kuin edellisen isännän palvelutodistus on luovutettu tai jos sen antaminen vääryydellä evätään, ennen kuin hän on todistettavasti vapaa edellisestä palvelussuhteestaan, maksakoon sakkoa 3 riikintaaleria 16 killinkiä ja palkollinen edellä mainitun sakkosumman.
8. pykälän sääty taas katsoo täysin vastaavan kuninkaalliselle majesteetille kuuluvaa korkeaa oikeutta ja samalla edistävän isännän ja palvelijan keskenään tekemien sopimusten voimassapitämistä.
Ja 9. pykälän osalta sääty uskoo tarpeelliseksi, että koko valtakunnassa valitetun yleisen palkollisten pulan takia jonkinlainen tarkempi rajaus on tarpeen, mistä syystä tämän pykälän jälkimmäinen virke voisi kuulua seuraavasti:
Älköön kukaan antako merkitä suojelukseensa naimatonta palkollista, miestä eikä naista, älköönkä kukaan maaseudulla asuva loisasukas tai mäkitupalainen pitäkö palveluksessaan useampia henkilöitä kuin he taloutensa hoidossa välttämättä tarvitsevat, vaan olkoot nuo henkilöt velvollisia hankkimaan vuosipalveluspaikan suojeluksen saadakseen.[6] Jos toisin toimitaan, maksakoon Tukholman kaupungissa isäntä jokaisesta suojelukseensa ottamastaan palkollisesta 20 hopeariikintaaleria ja sijoitettakoon palkollinen kehruu- tai kuritushuoneeseen ja muissa kaupungeissa sekä maaseudulla isäntä maksakoon sakkoa 1 hopeariikintaaleria 32 killinkiä ja palkollinen ottakoon palveluspaikan. Jos isäntä tekee saman toisen kerran, maksakoon kaksinkertaisen sakon. Samoin ehdotetaan hyväksyttäväksi, että muurarimestarit, rakennusmestarit ja muut käsityöläiset maksakoot 1 riikintaalerin 32 killingin sakon jokaisesta henkilöstä, joita he pitävät suojeluksessaan yli sen määrän, jota he palveluksessaan todella käyttävät ja tarvitsevat.
Ehdotuksen 10. pykälästä säädyllä ei taasen ole mitään muistutettavaa.
11. pykälän osalta sääty on kuitenkin sillä kannalla, että jos palkollinen ei 14 päivän kuluessa astu isännän palvelukseen, eikä isäntä halua häntä enää ottaa, palkollisen on pestuurahan palauttamisen lisäksi sekä korvattava isännän kärsimä tappio että koko vuoden palkka, tämä on sangen paljon raskaampi rangaistus kuin rikos edellyttää. Tässä kohdassa ei voi olla kyse siitä, että palkollinen on laiskuuttaan tai pahantahtoisuuttaan poissa palveluspaikastaan, mistä 5. pykälässä on selkeä säädös, vaan tässä on kyseessä vain viipyminen ilman laillista estettä palvelussuhteen alkaessa, mikäli palkollinen omien asioittensa tai[7] muiden henkilöiden asioiden takia pysyisi poissa enemmän kuin 14 päivää, mistä syystä pappissääty pitää jokseenkin kohtuullisena sitä, että palkollinen tuollaisessa tapauksessa häädön yhteydessä palauttaa pestuurahan ja korvaa kaiken isännän kärsimän vahingon, mutta muusta sakottamisesta luovutaan, ja tämän takia tätä koskeva virke säädöksessä saa seuraavan sanamuodon: Jos palkollinen ilman laillista estettä jää saapumatta palvelukseen 14 päivän kuluessa, eikä isäntä halua pitää häntä palveluksessaan, palauttakoon pestuurahan ja korvatkoon kaiken aiheutuneen vahingon arviomiesten ratkaisun mukaisesti. Mutta muu teksti tästä pykälästä poistetaan.
12. ja 13. pykälästä säädyllä ei ole mitään huomautettavaa. Mutta 14. pykälästä voitaisiin säädyn käsityksen mukaan poistaa jälkimmäinen, värväreitä ja upseereita koskeva virke.
15. pykälän sääty samoin hyväksyy ehdotuksen mukaisena.
16. pykälässä pappissääty pitää tarpeellisina seuraavia muutoksia ja lisäyksiä. Ensinnäkin sanojen osoitettava uskollisuutta, uutteruutta ja kuuliaisuutta jälkeen tämä lisäys: etenkin käsiteltävä tulta huolellisesti; sitten seuraava muutos: Isännällä on valta käyttää kohtuullista kotikuritusta sitä edeltävän varoituksen jälkeen ja viimeiseen virkkeeseen seuraava lisäys: Jos taas palkollinen valittaa joutuneensa vääryydellä häädetyksi ja saaneensa kovaa kohtelua, vieköön asiansa tuomarille.
17. pykälästä puuttuu säädyn käsityksen mukaan kohtuullinen[8] isännän ja palkollisen välisen suhteen vastavuoroisuus, koska ruoka saattaa olla joko liian niukkaa tai pilaantunutta tai huonosti valmistettua, mistä palkollisen terveys ja voimat saattaisivat kärsiä, ja hän joutuisi lain tuollaisen selvän sanamuodon takia lisäksi maksamaan sakkoa saamatta vähintäkään oikeutta puolustautua tuomioistuimessa. Tästä syystä sääty esittää tälle pykälälle seuraavaa sanamuotoa: Palkollinen älköön hylkikö isännän tarjoamaa ruokaa, kun se on kelvollista, tai millään tavoin jne.
18. pykälän taas pitäisi säädyn mielestä jäädä kokonaisuudessaan pois ja se pitäisi korvata vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun 11. pykälällä.21
19. pykälän lopussa sääty pitää tarpeellisena seuraavaa muutosta: olkoon oikeutettu niin kaupungeissa kuin maaseudullakin saamaan elatuksensa köyhäintalossa, silloin kun tähän on mahdollisuuksia.
20. pykälään ei ole mitään huomauttamista, mutta 21. pykälään sääty pitää tarpeellisena sitä muutosta, että palkollissääntö luettakoon vuosittain saarnatuolista irtisanomisaikana.22
Kaikki tämä pappissäädyn on kuitenkin jätettävä syvimmin alamaisesti kuninkaallisen majesteetin oman armollisen ratkaisuvallan varaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Upl. i Prästa St. d:n 16 Jan. 1779.
Dito bifallet.
N:o 54.
Prästa Ståndets Underdåniga utlåtande, öfwer det i Kongl. Rådkammaren författade project til en Ny och förbättrad Tienste hions Stadga, hwilket Hans Kongl. Maij:stt täkts Riksens Ständer i Nåder meddela, och hwaröfwer Kongl. Maij:st- med dem allernådigst åstundat samråda. afgifwet d:n 25. Januarii 1779.
Wid granskningen af 1:a §. i Projectet23 finner Ståndet nödigt til förekommande af de missbruk hwartil den annors kunde gifwa anledning at i underdånighet tillstyrka följande ändring: Hwar och en må antaga och hålla i hus och bröd,24hålla i hus och bröd: förse med husrum och mat så många Tienstehion som han tarfwar25behöver på landet och i Staden, men ingen ware tillåtet at under hwad sken, som hälst skydda eller i förswar taga några hion, dem han icke nytiar, såsom widare i 9:de § stadgas.
Wid 2:a §. tycker Ståndet i underdånighet, at orden: Taga dess förra husbondes bewis, huru det tient, om det upsagt, och när des tienste tid ute är, kunde uteslutas, dels emedan om orlofssedel26 i 7:de § sär[2]skilt förordnas, och wite27 så husbonde som tienare förelägges, dels ock derföre, at förra husbonden kunde genom egenwilligt innehållande af orlofssedeln hindra så wäl annan husbonde at få i tid städsla sig28 tienstehion, som en tienare, at taga städia29 af en annan, då rättegången förwägrad orlofssedel enligt 6:te §. komma för sent, sedan tienstehionet blifwit derigenom afhållit, at antaga ny tienst. Ei heller kan Ståndet inse nödwändigheten, af det ordet tienste tid i slutmeningen, då laglig stemmodag30 i följande §. bijbehålles. Men hwad fria beting31 om städsel och lön emellan Husbonden och Tienstehion beträffar, anser Ståndet medföra så många och swåra olägenheter, at det håller för betänckeligit i den delen instämma med projectet och dristar i det ställe, att hos Ed. Kongl. Maij:st i underdånighet anhålla, det täktes Ed. Kongl. Maij:stt i nåder anbefalla samteliga Landshöfdingarna i Riket at i samråd med wissa Deputerade af hwart Stånd projectera någon wiss stedsel och lön för tienstefolck efter thet i hwarje Lands ort brukligit warit och billigt32 finnas Kan; Hwarefter Ed. Kongl Maij:st täktes i[3] sielfwa Stadgan den så fastställa at derwed hwarcken husbonde eller Tienste hion blifwer lidande.
3:die §. som rörer flyttningstiden och hwarest d:n 15 Juni föreslås til allmän legostämma33 på Landet finner Prästa ståndet wäl för en del lands orter wara lämpligast, men däremot i synnerhet för de Finska och Norrlänska orter samt Åland aldeles otienlig, hwarest inbyggarenas korta somrar, och mångfalliga göromål ei lemna om sommaren rådrum34 til Legohions flyttning, och det til Städerna ifrån Landtbruket flyttande tienstefolcket kunna komma til siös och således få ett öppet tilfälle at förrymma ifrån orten och Riket. hwarföre för dem synes d:n 1:sta November blifwa en tienligare flyttnings tid. I ansende hwartil Ed. Kongl. Maj:t borde täckas äfwen i denna delen ifrån hwarje Landsort inhämta Herrar Landshöfdingarnes och Ståndens deputerades tancka och derefter i Nåder fastställa hwad flyttningstid i hwarje Län kunde antagas.
Hwad 4:de § widkommer har Ståndet ei widare derwid at ärhindra, än at, i afsende på de olika flyttningstiderna som i hwarje ort kunde fastställas,[4] samma §. borde i början så lyda: Will husbonde upsäga sitt tienste hion, eller tienste hionet sin tienst bör sådant ske innom 8 dagar 7 weckor för stemmodag.
Wid 5. §. har åter Ståndet intet at påminna; Men såwida olika löner torde komma at fastställas i särskilta Landsorter, tycker äfwen Ståndet för sin underdåniga del tienligast, at böter af tienste hion skulle med mera billighet proportioneras efter deras årslön, och at här, så wäl som i de följande §. borde stå: pligta med en tredie del af lön.
6:te §. finner äfwen Ståndet för billig at antaga med den ändring mot slutet: Denna, neml. orlofssedel wara sådan som tienste hion förtient. Nekas den böte Husbonden En Riksdaler Trettiotwå Schilling.
Men wid 7:de §. bör Ståndet anmärka, at ehuru i 6:te § förordnas, det husbonden innom dygnet efter upsägelsen bör meddela tienste hionet orlofssedel wid 1 R:ds 32 sk:ars wite, kunde doch hända, at husbonden, för at få behålla sitt förra tienstehion egenwilligt innehölle med orlofssedelns aflemnande, tils han genom laga[5] rättegång kunde nödgas dertil; hwarigenom tienste hionet skulle hindras, at å stemmodag afflytta til sin nya husbonde, och tror derföre, at denna § borde så lyda: Tager någor husbonde lego hion i sin tienst, innan förre husbondens orlofssedel är aflemnad, eller i fall den orätt wägras, innan han ifrån sin förra tienst bewisligen ledig är, böte 3 R:dr 16 sk: och tienste hionet plichta som förr sagt är.
Den 8:de §. anser åter Ståndet wara aldeles öfwerensstämmande med Kongl. Maij:ts Höga rätt, och derjemte bijdraga til bibehållande af de emellan husbonde och tienare träffade öfwerenskommelser.
Och hwad den 9:de §. beträffar tror Ståndet, i ansende til den allmänna brist på tienste folk, hwaröfwer i hela Riket klagas någon närmare inskränkning derwid wara nödig, till följe hwaraf denna §. i sednare meningen kunde så lyda: Ei må någon til förswar hos sig låta antekna ogifta hion man eller qwinna, eller något inhyses och backstugu hion å landet hysa flera än de til sin skötsel nödwändigt betarfwa, utan ware sådane skyldige til sitt förswar skaffa sig års[6]tienst. Sker annorlunda plichte husbonde i Stockholms Stad för hwart hion han skyddar 20 Riksdaler Specie och hionet sättes på Spin el:r Tuchthus men i de öfrige Städer och å landet plichtar husbonde 1: R:dr: och 32 sk spec: och hionet taga tienst. Gör husbonde det andra gången plichte dubbelt. Lika ledes förordes äfwen murmästare, Byggmästare och andra handtwerkare må 1 Rd:r 32 Skilling böta för hwarje Person, at under sitt förswar skydda flera än de wärckeligen i sin tienst nytia och behöfwa.
Wid 10: §. i projectet har åter Ståndet ingen ting at ärhindra.
Men wid 11:te § tycker Ståndet at, då 14 dagars uteblifwande utur husbondens tienst, skulle i fall husbonden ei will det i sin tienst antaga, umgällas af tienste hionet, utom stedselns återbärande med både ärsättning af husbondens skadestånd och helt års lön, detta wara en plicht som wida wägnar35 öfwerstiger brottet. På detta ställe kan ei frågan wara, om ett tienste hion af sielfswåld eller illwilja uteblifwer, såsom hwilcket i §. 5:te tydeligen stadgas, utan handlas här endast om drögsmålet wid inställandet i tiensten, då ei laga förfall mellankommer, och ett tienstehion i sina eller[7] andras angelägenheter drögde öfwer 14 dagar; Hwarföre Prästa ståndet anser med någorlunda billighet öfwerensstämmande, om tienste hionet, i sådant fall, då det wräkes, återbär städseln och ärsätter all husbondens skada, men at den öfriga plichten går ut, i grund hwaraf denna mening komme i Stadgan at så lyda: Dröjer tienstehion öfwer 14 dagar, utan laga förfall, och will husbonde det ei behålla, återbäre stedseln och fylle allan skada, efter mätis manna ordom.36 Men at det följande i denna § uteslutes.
Wid 12:te och 13. §. §. har Ståndet ei något at påminna. Men uti den 14:de § tror Ståndet at sednare meningen rörande wärfware eller officerare kunde uteslutas.
15:de § antages likaledes af Ståndet efter projectet.
Wid 16:de §. anser Prästa Ståndet följande ändringar och tilläggningar nödiga såsom först, efter orden: wisa trohet, flit och lydno, denna tilsatts: i synnerhet wårda Elden: sedan denna ändring: Äga husbonde macht, at nytia, efter föregången åtwarning, måttelig hus aga och i sidsta meningen en sådan tilsatts: Klagar åter Tienstehion öfwer obilligt wräkande och hård medfart, söke domaren.
Hwad 17:de § anbelangar tycker Ståndet sig deruti sakna en billig recipro[8]citet37 Husbonde och tienste hion emellan, då hända kan, at kosten är antingen altför swag38 eller förskämd, eller och illa tillagad, hwarigenom tienstehionet kunde lida til hälsa och krafter och efter en sådan lags klara lydelse derutöfwer blifwa belagd med plicht, utan at wid domstolen äga den ringaste talan öpen til sitt förswar. Hwarföre Ståndet håller före, at denna § borde så lyda: Ei må tienstehion rata husbondes kost, då den förswarlig är, eller på något sätt etc.
18. §. tycker åter Ståndet böra aldeles gå ut och 11. § i 7:de Art: af 1739 års Tienste hionsstadga39 i dess ställe antagas.
I 19:de §. anser Ståndet den ändring wid slutet nödig: Ware berättigad, at i fattighus så i Städerne, som på Landet niuta sitt uppehälle, när dertil läglighet finnas kan.
Wid den 20. §. är ei något at påminna, men wid den 21. § anser Ståndet den ändring nödig, at Tienstehionsstadgan årligen upläsas på predikostolarna wid uppsägningstiden.40
Hwilcket alt likwäl Prästa Ståndet i diupaste underdånighet borde Kongl. Majestets eget nådiga godtfinnande underställa.
[1]
Luettu pappissäädyssä 16. tammikuuta 1779.
Samana päivänä hyväksytty.
Nro 54.
Pappissäädyn alamainen lausunto kuninkaallisen valtaneuvoston laatimasta ehdotuksesta uudeksi ja parannelluksi palkollissäännöksi, jonka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on armollisesti suvainnut lähettää valtakunnan säädyille ja josta kuninkaallinen majesteetti on ilmoittanut kaikkein armollisimmin haluavansa neuvotella niiden kanssa. Annettu 25. tammikuuta 1779.
Tarkastaessaan ehdotuksen 1. pykälää sääty pitää mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi tarpeellisena alamaisesti ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavaa muutosta: Jokainen ottakoon ja pitäköön yllä niin monta palkollista kuin tarvitsee niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, mutta älköön kenellekään olko sallittua minkään verukkeen nojalla pitää suojeluksessaan palkollisia, joita hän ei käytä työhön, kuten 9. pykälässä tarkemmin säädetään.
2. pykälästä sääty on alamaisesti sitä mieltä, että sanat: Ottakoon edellisen isännän todistuksen siitä, miten hän on palvellut, onko hänet sanottu irti ja milloin hänen palvelusaikansa on päättynyt voitaisiin jättää pois, osaksi siitä syystä, että palvelutodistuksesta säädetään erikseen 7. pykälässä,[2] ja niin isännälle kuin palkollisellekin asetetaan uhkasakko, ja osaksi siitä syystä, että edellinen isäntä voisi jättämällä omavaltaisesti palvelutodistuksen antamatta estää sekä toista isäntää ajoissa pestaamasta tätä palkollista että palkollista pestautumasta toisen palvelukseen, koska palvelutodistuksen epäämistä koskeva oikeudenkäynti tapahtuisi 6. pykälän mukaisesti liian myöhään, vasta sen jälkeen kun palkolliselta olisi tällä tavalla estetty pestautuminen uuteen palvelussuhteeseen. Sääty ei myöskään pidä välttämättömänä sanan palvelusaika käyttämistä viimeisessä virkkeessä, koska laillinen muuttopäivä on seuraavassa pykälässä säilytetty. Mutta isännän ja palkollisen oikeus sopia vapaasti keskenään pestuurahasta ja palkasta tuo säädyn käsityksen mukaan mukanaan niin monia ja vaikeita epäkohtia, että sääty pitää arveluttavana ehdotuksen hyväksymistä tältä osin ja rohkenee sen sijaan anoa alamaisesti teidän kuninkaalliselta majesteetiltanne, että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi armollisesti käskeä kaikkia valtakunnan maaherroja ehdottamaan muutamien kunkin säädyn valtuutettujen kanssa neuvoteltuaan tiettyä kullakin seudulla vallinneen käytännön mukaista ja kohtuullisena pidettävää pestuurahaa ja palkkaa palkollisille ja että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi sen jälkeen[3] itse säädöksessä määrätä sen sellaiseksi, etteivät isäntä ja palkollinen kumpikaan kärsi siitä vahinkoa.
3. pykälästä, joka koskee muuttoaikaa ja jossa ehdotetaan kesäkuun 15. päivää yleiseksi muuttopäiväksi maaseudulla, pappissääty toteaa ajankohdan toki soveliaimmaksi joillakin seuduilla, mutta sen sijaan täysin sopimattomaksi etenkin Suomessa ja Norlannissa sekä Ahvenanmaalla, koska siellä asuvien kesät ovat lyhyitä eikä moninaisilta työtehtäviltä jää kesällä aikaa palkollisten muutolle ja koska maataloudesta kaupunkeihin muuttavat palkolliset voivat saapua perille vesitse ja saada siten vapaan tilaisuuden karata paikkakunnalta ja valtakunnasta, mistä syystä noilla seuduilla soveliaammalta muuttopäivältä näyttää marraskuun 1. päivä. Tämän takia Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne pitäisi ehkä hankkia tästäkin asiasta kultakin seudulta tietoonsa herrojen maaherrojen ja säätyjen valtuutettujen mielipiteet ja sen jälkeen armollisesti määrätä, mikä muuttopäivä voidaan kussakin läänissä ottaa käyttöön.
4. pykälästä säädyllä ei ole muuta huomauttamista kuin se, että kullekin seudulle ehkä määrättävien toisistaan poikkeavien muuttopäivien takia[4] mainitun pykälän alku pitäisi kirjoittaa seuraavaan muotoon:
Jos isäntä haluaa irtisanoa pakollisensa tai palkollinen palvelussuhteensa, tämän on tapahduttava 8 päivän aikana 7 viikkoa ennen muuttopäivää.
5. pykälästä säädyllä ei myöskään ole mitään huomauttamista. Mutta sikäli kuin maan eri seuduille määrättäneen erilaiset palkat, sääty pitää alamaisesti osaltaan sopivimpana sitä, että myös palkollisten maksettavaksi tuomittavat sakot määriteltäisiin kohtuullisemmin suhteessa heidän vuosipalkkoihinsa ja että tässä samoin kuin seuraavassa pykälässä pitäisi sanoa: maksakoon sakkoa kolmanneksen palkastaan.
Myös 6. pykälää sääty pitää hyväksyttävänä, kun lopussa teksti muutetaan muotoon: tämän, nimittäin palvelutodistuksen, on oltava sellainen, jonka palkollinen on ansainnut. Jos sen antaminen evätään, maksakoon isäntä sakkoa yhden riikintaalerin 32 killinkiä.
7. pykälän osalta säädyn on kuitenkin huomautettava, että vaikka isännän on 6. pykälän mukaan vuorokauden kuluessa palvelussuhteen irtisanomisesta annettava palkolliselle palvelutodistus 1 riikintaalerin 32 killingin sakon uhalla, voisi kuitenkin käydä niin, että saadakseen pitää entisen palkollisensa isäntä lykkäisi omavaltaisesti palvelutodistuksen antamista siihen saakka, kunnes hänet lainmukaisessa[5] oikeudenkäynnissä voitaisiin siihen velvoittaa, mikä estäisi palkollisen siirtymisen muuttopäivänä uuden isäntänsä luo, ja uskoo tämän takia, että pykälän sanamuodon olisi oltava seuraava: Jos isäntä ottaa palkollisen palvelukseensa, ennen kuin edellisen isännän palvelutodistus on luovutettu tai jos sen antaminen vääryydellä evätään, ennen kuin hän on todistettavasti vapaa edellisestä palvelussuhteestaan, maksakoon sakkoa 3 riikintaaleria 16 killinkiä ja palkollinen edellä mainitun sakkosumman.
8. pykälän sääty taas katsoo täysin vastaavan kuninkaalliselle majesteetille kuuluvaa korkeaa oikeutta ja samalla edistävän isännän ja palvelijan keskenään tekemien sopimusten voimassapitämistä.
Ja 9. pykälän osalta sääty uskoo tarpeelliseksi, että koko valtakunnassa valitetun yleisen palkollisten pulan takia jonkinlainen tarkempi rajaus on tarpeen, mistä syystä tämän pykälän jälkimmäinen virke voisi kuulua seuraavasti:
Älköön kukaan antako merkitä suojelukseensa naimatonta palkollista, miestä eikä naista, älköönkä kukaan maaseudulla asuva loisasukas tai mäkitupalainen pitäkö palveluksessaan useampia henkilöitä kuin he taloutensa hoidossa välttämättä tarvitsevat, vaan olkoot nuo henkilöt velvollisia hankkimaan vuosipalveluspaikan suojeluksen saadakseen.[6] Jos toisin toimitaan, maksakoon Tukholman kaupungissa isäntä jokaisesta suojelukseensa ottamastaan palkollisesta 20 hopeariikintaaleria ja sijoitettakoon palkollinen kehruu- tai kuritushuoneeseen ja muissa kaupungeissa sekä maaseudulla isäntä maksakoon sakkoa 1 hopeariikintaaleria 32 killinkiä ja palkollinen ottakoon palveluspaikan. Jos isäntä tekee saman toisen kerran, maksakoon kaksinkertaisen sakon. Samoin ehdotetaan hyväksyttäväksi, että muurarimestarit, rakennusmestarit ja muut käsityöläiset maksakoot 1 riikintaalerin 32 killingin sakon jokaisesta henkilöstä, joita he pitävät suojeluksessaan yli sen määrän, jota he palveluksessaan todella käyttävät ja tarvitsevat.
Ehdotuksen 10. pykälästä säädyllä ei taasen ole mitään muistutettavaa.
11. pykälän osalta sääty on kuitenkin sillä kannalla, että jos palkollinen ei 14 päivän kuluessa astu isännän palvelukseen, eikä isäntä halua häntä enää ottaa, palkollisen on pestuurahan palauttamisen lisäksi sekä korvattava isännän kärsimä tappio että koko vuoden palkka, tämä on sangen paljon raskaampi rangaistus kuin rikos edellyttää. Tässä kohdassa ei voi olla kyse siitä, että palkollinen on laiskuuttaan tai pahantahtoisuuttaan poissa palveluspaikastaan, mistä 5. pykälässä on selkeä säädös, vaan tässä on kyseessä vain viipyminen ilman laillista estettä palvelussuhteen alkaessa, mikäli palkollinen omien asioittensa tai[7] muiden henkilöiden asioiden takia pysyisi poissa enemmän kuin 14 päivää, mistä syystä pappissääty pitää jokseenkin kohtuullisena sitä, että palkollinen tuollaisessa tapauksessa häädön yhteydessä palauttaa pestuurahan ja korvaa kaiken isännän kärsimän vahingon, mutta muusta sakottamisesta luovutaan, ja tämän takia tätä koskeva virke säädöksessä saa seuraavan sanamuodon: Jos palkollinen ilman laillista estettä jää saapumatta palvelukseen 14 päivän kuluessa, eikä isäntä halua pitää häntä palveluksessaan, palauttakoon pestuurahan ja korvatkoon kaiken aiheutuneen vahingon arviomiesten ratkaisun mukaisesti. Mutta muu teksti tästä pykälästä poistetaan.
12. ja 13. pykälästä säädyllä ei ole mitään huomautettavaa. Mutta 14. pykälästä voitaisiin säädyn käsityksen mukaan poistaa jälkimmäinen, värväreitä ja upseereita koskeva virke.
15. pykälän sääty samoin hyväksyy ehdotuksen mukaisena.
16. pykälässä pappissääty pitää tarpeellisina seuraavia muutoksia ja lisäyksiä. Ensinnäkin sanojen osoitettava uskollisuutta, uutteruutta ja kuuliaisuutta jälkeen tämä lisäys: etenkin käsiteltävä tulta huolellisesti; sitten seuraava muutos: Isännällä on valta käyttää kohtuullista kotikuritusta sitä edeltävän varoituksen jälkeen ja viimeiseen virkkeeseen seuraava lisäys: Jos taas palkollinen valittaa joutuneensa vääryydellä häädetyksi ja saaneensa kovaa kohtelua, vieköön asiansa tuomarille.
17. pykälästä puuttuu säädyn käsityksen mukaan kohtuullinen[8] isännän ja palkollisen välisen suhteen vastavuoroisuus, koska ruoka saattaa olla joko liian niukkaa tai pilaantunutta tai huonosti valmistettua, mistä palkollisen terveys ja voimat saattaisivat kärsiä, ja hän joutuisi lain tuollaisen selvän sanamuodon takia lisäksi maksamaan sakkoa saamatta vähintäkään oikeutta puolustautua tuomioistuimessa. Tästä syystä sääty esittää tälle pykälälle seuraavaa sanamuotoa: Palkollinen älköön hylkikö isännän tarjoamaa ruokaa, kun se on kelvollista, tai millään tavoin jne.
18. pykälän taas pitäisi säädyn mielestä jäädä kokonaisuudessaan pois ja se pitäisi korvata vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun 11. pykälällä.41
19. pykälän lopussa sääty pitää tarpeellisena seuraavaa muutosta: olkoon oikeutettu niin kaupungeissa kuin maaseudullakin saamaan elatuksensa köyhäintalossa, silloin kun tähän on mahdollisuuksia.
20. pykälään ei ole mitään huomauttamista, mutta 21. pykälään sääty pitää tarpeellisena sitä muutosta, että palkollissääntö luettakoon vuosittain saarnatuolista irtisanomisaikana.42
Kaikki tämä pappissäädyn on kuitenkin jätettävä syvimmin alamaisesti kuninkaallisen majesteetin oman armollisen ratkaisuvallan varaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Ahvenanmaa Norlanti Suomi Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: