Maastamuutto, § 34

§ 34

Osoitin 22. pykälässä, mihin vaaraan ruotsalaisten omaisuus joutuu ja mitä menetyksiä se kärsii. Emmekö me olekin liittyneet yhteiskunnaksi, jotta henkemme ja omaisuutemme olisivat turvassa ja jättäneet niiden puolustamisen korkeimman vallan käsiin.

Jotta näin iso tavoite saavutettaisiin, on tarpeen 1) antaa vaihtokurssille asianmukainen vakaus. Sitä ei tosin voi määräillä niin kauan kuin sen taustalla olevat syyt saavat vapaasti vaikuttaa kenenkään puuttumatta100 niihin. Ensimmäiset yritykset alentaa kurssia olivat sellaisia, ettei niillä ollut onnistumisen edellytyksiä. Jos edetään varovasti ja vaikuttavat voimat saadaan siten heikkenemään, kurssi laskee vähitellen itsestään, ilman että siihen itseensä kohdistetaan mitään määräyksiä.

Kaikki tämä esitettiin viimeksi pidetyillä valtiopäivillä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille hyvin selvästi ja yksityiskohtaisesti, ja tehtiin myös ehdotus lainsäädännöksi, jolla vaihtokurssin voisi saada alenemaan. Tästä on kuitenkin toteutettu vain vähän ja siksi vaikutuskin on jäänyt vähäiseksi. Ellei näin haluta menetellä, sitten voidaan noudattaa herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista1herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista: Chydenius viittaa tässä Uppsalan yliopiston talousopin apulaisen Pehr Niclas Christierninin teoksessaan Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761) esittämiin näkemyksiin. Vastoin vallitsevaa ajattelutapaa Christiernin katsoi, että taalerin arvo tuli vakauttaa vallitsevalle tasolle, eikä pyrkiä palauttamaan sitä alkuperäisenä pidetylle tasolle, jolla riikintaaleri vastasi yhdeksää kuparitaaleria eli 36 markkaa., kuitenkin sillä ehdolla, että hän antaa valtakunnalle pätevät takuut vahingon varalta, mikäli ehdotus ei johda tulokseen tai tulos ei ole sen kestävämpi kuin se kurssin rauhoittaminen, joka muutamia vuosia sitten maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa2maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa: Tarkoitetaan todennäköisesti ns. vaihtokonttoreita, vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.. Meillä ei todellakaan ole enää rahaa tuhlattavaksi kokeiluihin, sillä valtakunta on jo nyt vajonnut syviin vaikeuksiin.

2) Sen jälkeen kun tämä on saatu aikaan, yleisölle on ilmoitettava, mitä taalerimäärää kaikki erilaiset rahamme, dukaatit, riikintaalerit, karoliinit, kuusiäyriset, plootut, styyverin lantit ym. metallipitoisuutensa perusteella vastaavat säädetyn kurssin mukaan laskettuna. Näin sen enempää oman maamme asukkaat kuin ulkomaalaisetkaan eivät enää pystyisi kynimään meitä eriarvoisilla rahoilla. Muussa tapauksessa keinot rikastua yleisön kustannuksella eivät lopu milloinkaan.

Lyhyesti sanottuna vaihtokurssi on jo kyllin kauan pitänyt Ruotsia pimeydessä. On korkea aika maksaa asukkaiden tavaroista ja työstä rahan todellisen painon ja pitoisuuden, ei siihen lyödyn leiman mukaan.

1. herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista: Chydenius viittaa tässä Uppsalan yliopiston talousopin apulaisen Pehr Niclas Christierninin teoksessaan Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761) esittämiin näkemyksiin. Vastoin vallitsevaa ajattelutapaa Christiernin katsoi, että taalerin arvo tuli vakauttaa vallitsevalle tasolle, eikä pyrkiä palauttamaan sitä alkuperäisenä pidetylle tasolle, jolla riikintaaleri vastasi yhdeksää kuparitaaleria eli 36 markkaa.
2. maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa: Tarkoitetaan todennäköisesti ns. vaihtokonttoreita, vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.